maanantai 14. heinäkuuta 2014

Vanhus ja mäki - oman elämäni Rocky

Tänään kun tuli juostua aamupäivällä poikkeuksellisen hyvät mäkispurttisessiot niin mietin, että miksi oikeastaan teen tätä. Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti sateeseen juoksemaan ylämäkeä? Onko syy niissä fiiliksissä mitä saa onnistuneen treenin jälkeen? Itsensä viemisestä rajoille ja sitä olosta mikä tulee sen jälkeen? Siitä kun on oman elämänsä Rocky? Omassa tapauksessani syy ei ole tässä koska oikeastaan vihaan sitä mäkeä. Ja joskus harvoin ehkä ihan vähän myös rakastan. Todella harvoin. Monimutkainen suhde meillä.
Vaikka uskonkin siihen, että liikkumisesta nauttii eniten ja sitä tulee luonnollinen osa elämää jos se on kivaa, niin välillä on hyvä myös treenata ihan vaan kovaa. Käydä epämukavuusalueella. Ja meikäläisen epämukavuusalue löytyy nykyään useimmiten ylämäistä. 


Tim Anderson kirjoittaa Original Strength -blogissaan niistä syistä, mitkä saa itsenikin mäen juurelle pari kertaa vikossa.
"I simply want to be strong; not to advertise my strength on a T-shirt, but to be capable of enjoying life. I don’t care how much I bench, squat, or deadlift. I don’t really care how many times I can snatch a bell or a bar. I don’t even care how far I can crawl. I only want to be strong and able. I care about that. I want to feel good. I want to feel strong. I want to be a capable husband and an able dad. 
If I want to sprint, I want to be able to sprint like a teenager. If I want to climb a tree, I want to have the strength to do so – like a ninja. If my son wants to wrestle, I want to be able to tie him into a pretzel – even when he is 30. If my wife needs me to lift something for her, I want to be able to do it – always, at any age. If an adventure should call out to me, I want to be able to answer the call and then conquer it."

Tässähän ne syyt on. En halua, että on fyysisiä rajoitteita tehdä niitä asioita joista tykkään. Asioita, joista elämässä nautin. Asioita, joita elämässä välillä tarvii tehdä. Näin 37-vuotiaana tilanne voisi hyvinkin olla se, että jotkut asiat eivät enää suju niin kuin nuorempana. Itsehän en missän huippukunnossa ole, kaukana siitä, mutta olo ei fyysisesti kuitenkaan ole päivääkään vanhempi kuin parikymppisenä. Voin tehdä ihan samat asiat ja suurimman osan paljon paremmin kuin ennen. Toivon, että vielä parinkymmenenkin vuoden päästä tilanne olisi sama. Tai saa sitä kehitystäkin tapahtua.
"How strong are you? How capable are you? How able are you? What can you do “now.” Who can you be in the “now” to come? Life is found in the now."

Elämä on tässä ja elämä on nyt. Tulevaisuus on täynnä uusia hetkiä ja toivon, että jokainen tässä ja jokainen nyt olisi mahdollinen myös minulle. Ettei turhaan ainakaan itse rajoittaisi omaa osallistumistaan elämään.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Brasilia, ravintosuositukset ja MM-kisat

Koska kaikkien katseet on nyt Brasiliassa futiksen MM-kisojen takia, niin katsotaanpa Brasilian uusia ravintosuosituksia. Tykkään näistä suosituksista melkein yhtä paljon kun MM-kisoista ja varsinkin siitä, kuinka ravintoa ei ole purettu osiin vaan se nähdään kokonaisvaltaisesti sisältäen myös sosiaalisuuden, perinteet ja kulttuurin. Syöminen ja terveys kun on niin paljon muuta kun makro- ja mikroravinteita tai väittelyä eri ravintoaineista.

Suositusten kolme kultaista sääntöä ovat:

- Tee tuoreista ja mahdollisimman vähän prosessoiduista ruoista ruokavaliosi perusta
- Käytä öljyä, rasvaa, suolaa ja sokeria kohtuullisesti valmistaessasi aterioita
- Rajoita valmisruokien ja juomien kulutusta

Hyvinkin yksinkertaista. Pidempi versio laajentaa suosituksia vielä lautasen sisällön ulkopuolelle. Eli tässä kymmenen "käskyä":

- Valmista ateriat tuoreista perusraaka-aineista
- Käytä öljyä, rasvaa, suolaa ja sokeria kohtuudella
- Rajoita valmisruokien ja juomien kulutusta
- Syö säännöllisesti, ole läsnä kun syöt ja syö sopivassa ympäristössä
- Syö seurassa aina kun mahdollista
- Osta ruoka paikoista joissa on runsas valikoima tuoreita raaka-aineita. Vältä paikkoja, jotka myyvät lähinnä valmiita ja suoraan kulutettavaksi tarkoitettuja ruokia.
- Kehitä, harjoittele, jaa muille ja nauti kokkaustaidoistasi
- Anna syömiselle ja aterioille riittävästi aikaa ja tilaa
- Kun syöt ulkona niin valitse ravintoloita, jotka tarjoavat tuoretta ruokaa. Vältä pikaruokaketjuja.
- Suhtaudu kriittisesti elintarvikkeiden mainontaan

Näin on. Mielestäni nämä ohjeet sisältävät paljon olennaisempia pointteja syömisestä kuin ikuinen tappelu hiilareista ja rasvasta tai kädenvääntö viljojen autuudesta tai pahuudesta.
"We need to protect and preserve the Brazilian tradition of enjoyment of meals as a central part of family, social and workplace life. The planning of meals, exchange of recipes with friends, and involvement of the whole family in preparing food to enjoy together, are all part of a healthy life. Of course it is true that making meals at home takes time. But this is time we can share with our loved ones, including children. Freshly prepared meals are still cheaper than ready-to-consume snack and drink products. Also, protecting personal and family good health and well-being will save time and money spent on health care" - Patricia Jaime, Ministry of Health coordinator of Food and Nutrition
Näillä eväillä ja ohjeilla myös kisakatsomoon. Itse olen usein kisojen aikana valinnut ruokateeman päivän pelien mukaan, eli kisat voivat myös toimia inspiraationa uuden kokeiluun ja yhdessä kokkaamiseen.

Neymarin ruokavalioon kuuluu myös kulta


maanantai 12. toukokuuta 2014

Paleota, burgereita, elämää ja gluteenipölyä

Blogin alkuaikoina kirjoitin usein paleosta. Viiden vuoden takaisesta olen viisastunut paljon ja muutenkin olen ymmärtänyt paleon ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu. Toki on tullut luettua Mark Sissonit, Loren Cordainit ja Robb Wolfit jne, mutta oma paleo on ehkä kuitenkin perustunut enemmän Michael Pollanismiin "syö ruokaa, sopivasti, lähinnä kasviksia". Hiilareita välttelevä kivikautislarppaus on aina tuntunut vieraalta ja samoin myös kaikenlaiset paleopizzat ja mantelijauhon yliannostukset. Olen kyllä saanut nauttia kotona ehkä maailman parhaista gluteenittomista leivistä, eli en valita, en vain ymmärrä aina paleota.

Näistä syistä olen jo jonkun aikaa ottanut pesäeroa paleoon vaikka edelleen tätä blogia varmaan pidetään ainakin osittain paleoblogina. Gluteenia ja maitotuotteita olen vältellyt, varsinkin gluteenia, mutta sekin on tehnyt paluun ruokavaliooni. Se ei muodosta ruokavaliossani perustaa, mutta en laita päälle suojamaskia tilanteissa, joissa saattaa leijua gluteenipölyä tai jos hampurilainen välttämättä haluaa hypätä suuhuni. Eilen söin äitienpäiväkakkua. Nam. Riisiä olen syönyt aina, eikä minua kiinnosta joiko Fred Flintstone kahvinsa mustana vai sekoittiko sihen luodinkestävää voita.

Tällä hetkellä ruokavalioni noudattaa kahta sääntöä. Laitan ne englanniksi, että ne olisivat riittävän katu-uskottavia.

- it is good for me
- it is fucking delicious

Syöminen on käytännössä jatkuvia päivittäisiä valintoja ja jos syömäni ruoka useimmiten täyttää ylläolevat kriteerit niin menee aika hyvin. Se, että ruoka tekee minulle hyvää ei myöskään ole ainoastaan kemiallinen reaktio kropassa vaan siihen liittyy myös sosiaalinen aspekti. Mielen hyvinvointi on myöskin vähintään yhtä tärkeää kuin kehon. Nämä kulkevat tietenkin usein käsi kädessä ja niiden erottaminen toisistaan on vähän outoa. Pointtina kuitenkin se, että isossa kuvassa hillomunkin syöminen voi olla parempi kuin sen syömättä jättäminen. Syömisen pitäisi olla vähemmän sääntöjä ja kieltoja noudattavaa ja enemmän järkeviä suuntaviivoja ja tienviittoja kohti onnellisempaa ja terveempää elämää.

Syöminen on niin monisisältöinen kokonaisuus, että vain itse voi tietää mikä on parhaaksi. Joskus olen kuvitellut jonkun gurun tietävän paremmin kuin minä itse. Ei ne tiedä. Tämä ei tarkoita, etteikö apua ongelmiin voisi saada ulkopuolelta. Ei kuitenkaan kannata hakata päätä seinään jos joku ei toimi. Jos elämästä ei nauti. Terveyden ja hyvän ruoan on tarkoitus tukea hyvää elämää eikä rajoittaa sitä tai tunkea sitä pieneen hallittavaan laatikkoon. Kontrollista irtipäästäminen voi usein olla terveyden kannalta järkevämpi päätös kuin tiukempi ote ja rystyset valkoisena elämästä ilon ja hengen kuoliaaksi kuristaminen.

Itse ajattelin paleon niin, että siinä ei kuljeta aikajanaa pitkin kunnes törmätään ensimmäiseen luolamiehen rakentamaan kiviseinään vaan enemmänkin niin, että tässä ajassa tehdään paluu kohti vähän luonnollisempaa ja yksinkertaisempaa ruokaa. Että jätettäisiin hyllyyn ne kaikkein värikkäimmät pahvipakkaukset ja ikuisesti säilyvän avaruusruoan. Kaikki me tiedetään melko hyvin mikä on meille hyvästä ja mikä ei. Ruokaa minkä mummokin tunnistaa ruoaksi. Kaupasta ostettaisiin lähinnä raaka-aineita, ei valmiita "ruokia". Kuitenkin niin, että tässä pysyy joku järki.

Olennaista ei ole niinkään hiilarien, rasvan ja proteiinien suhde vaan niiden laatu ja se, että niitä syö itselleen sopivia määriä. Syö ruokaa, sopivasti, lähinnä kasviksia. Ja välillä burgereita tai vaikka karkkia. Jotain mikä on niin hyvää, että tuntuu orgasmilta suussa. Ei tarvitse olla täydellinen. Ei siihen pysty kuitenkaan. Oma ruokavalioni ei ole paleota, ei se ole muutakaan. Se on vain ruokaa. Valintoja. Hetkiä. Miksi ruokavaliolla pitäisi olla nimi? 

Nautintoja, hyvää seuraa, mahtavia makuja, eksoottisia kokemuksia, sosiaalisuutta, pikaisia välipaloja, elämyksiä, päivästä toiseen toistuvia aamiaisia, lihaa, kasviksia, hienojen annosten fiilistelyä Instagramissa, juhlapäiviä, ravintolaillallisia, viinilasillisia, kisastudioeväitä, arkisia lounaita ja ennen kaikkea elämää. 


Kiitos ja kumarrus

Sain paljon viestejä liittyen edelliseen postaukseen, kiitos kaikille. Tarkoituksena ei ollut kerjätä huomiota tai saada teidät ylipuhumaan minut jatkamaan kirjoittamista, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tuntunut hyvältä kuulla, että blogiani luetaan ja siitä jopa pidetään. Jatkan siis kirjoittamista omaan rauhalliseen tahtiini. Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä jatkan myös päivittämistä.

Jatkossa toivottavasti saan ehkä vähän laajennettua aihepiiriä, enkä anna vanhojen kirjoitusten rajoittaa liikaa sitä mistä kirjoitan. Enköhän silti jatka vanhojenkin aiheiden pyörittelyä. Tätä blogia ei kannata käyttää faktatiedon metsästämiseen, mutta kiva jos kirjoitukset voivat joskus toimia inspiraation lähteenä. Kirjoituksiini kannattaa suhtautua yhden melko typerän apinan ajatuksina ja ihmettelyinä. Niitä voi sitten verrata omiin, jatkokehittää, muokata tai vaikka vaan pudistella päätään ja hymyillä ivallisesti. Olen useammin väärässä kuin oikeassa, mutta harvoinhan sitä absoluuttista totuutta on edes olemassa. Pidätän oikeuden muuttaa omaa mielipidettä aina kun siltä tuntuu.


Vaikka terveys-, liikunta- ja ravintoaiheisia blogeja on nykyään noin miljoona, niin ehkä joukkoon edelleen mahtuu yksi joka ei tiedä mistä kirjoittaa ja koittaa nähdä maailman mahdottoman monimutkaisena, mutta samalla asiat yksinkertaisina. Tässä blogissa on kuitenkin kyse elämästä, eikä sitä ylläpitävistä tukitoimista. Jos edes rivien välistä löytyisi välillä tarinaa kuusta, eikä ainoastaan sitä osoittavasta sormesta. Se olisi tarkoitus. Kiitos.


tiistai 6. toukokuuta 2014

Melkein jäähyväiset blogille (Urbaani oranki didn't leave the building)

Tämän postauksen piti olla blogin jäähyväispostaus. Kirjoitin sen jo vähän aikaa sitten, mutta ajattelin vielä hetken miettiä, että haluanko varmasti lopettaa urbaanin apinan virtuaalisen seikkailun. Päätin sittenkin, että annetaan blogin nyt hetken vielä pysyä hengissä (kiitos ystävälle, joka suositteli vielä hetken miettimään asiaa). On vain yhä enemmän alkanut tuntua siltä, että olen jo sanonut kaiken sanottavani blogin aihepiirin asioista ja yhä enemmän on olo, että en minä mistään edes tiedä. Maailma olisi myös ehkä vähän parempi paikka jos siinä olisi yksi terveysaiheinen blogi vähemmän. Nyt on liikaa tietoa tarjolla, liiallista fanatismia ja turhia väittelyjä. Keskittymistä elämän epäolennaisuuksiin.

Tänä kesänä blogille tulee viisi vuotta täyteen. Viisi vuotta joihin on mahtunut mielettömät määrät hyvää, mutta myös elämäni raskaimmat kokemukset. Viimeisen puolen vuoden aikana on loppunut työt ja elämäni rakkain ihminen sekä paras ystäväni sanoi hyvästi minulle. Terveysongelmien ja unettomuudenkin kanssa sain painia. Tähän sopisi hyvin jatkoksi myös blogin lopettaminen sillä vaikka tämä ei päiväkirja ole ollutkaan niin silti kanava omille ajatuksille ja kasvuprosessille näiden vuosien ajalta. Ehkä olisi aika jollekin uudelle.

Kun aikanani aloitin kirjoittamisen niin aiheina olivat mm. paleo, luonnollinen liikuminen ja paljasjalkajuoksu. En oikein edes muista mistä kaikesta kirjoitin sillä en ole vanhoja kirjoituksia uudestaan lukenut. Kun aloitin niin en koskaan kuvitellut, että höpinöitäni luettaisiin satojatuhansia kertoja. Vetää vähän hiljaiseksi. Kiitos. En tiedä miksi te käytte näitä lukemassa, mutta toivottavasti saatte irti niistä edes murto-osan siitä mitä itse olen saanut niiden kirjoittamisesta. En myöskään uskonut saavani tätä kautta uusia ystäviä niin tosielämään kuin someen. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on blogimaailman kivoimmat lukijat sillä olen säästynyt kokonaan trollaamiselta ja henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä. Haluaisin voida kiittää teitä kaikkia henkilökohtaisesti.

Se mistä blogissani on olut kyse ja mitkä ohjeet edelleen antaisin niin löytyvät jo blogin ensimmäisestä kirjoituksesta. Eli Frank Forencichin ohjeet modernin elämän haasteisiin:

- raskas liikunta
- oikea ruoka ja puhdas vesi
- ulkona oleminen ja liikkuminen
- laadukas uni ja lepo
- positiiviset sosiaaliset kokemukset
- leikki ja hyvä mieli
- mielekäs sitoutuminen maailmaan

Rakkautta, tietoista läsnäoloa, omien tarpeiden kuuntelua ja muiden ihmisten ja mielipiteiden hyväksymistä niin on resepti jo melko valmis. Irti ehdottomuudesta ja fanatismista.

En oikein tiedä mitä tähän voisi enää lisätä, mutta ehkä jatkossa sittenkin tulee vielä kirjoituksia aiheesta ja sen vierestä tai sitten tämä ottaa kokonaan uuden suunnan. Tai hiljenee. En vielä tiedä. Annetaan nyt kuitenkin vielä hetki tämänkin kukan kukkia.