Liikkuminen vs. urheilu

Itse olen elämäni aikana harrastanut yhtä jos toista urheilulajia. Vaikka urheilun sanotaan pitävän terveenä niin lähestyessä kolmeakymppiä viimeistään ymmärsin, ettei urheilija tervettä päivää näe. Oli nilkkavammaa, polvet reistailivat, selkä kipuili, koskaan ei kroppa tuntunut terveeltä vaikka hyvässä kunnossa olinkin. Ratkaisu tähän oli lopettaa esim. jalkapallon pelaaminen koska nivuset eivät enää kestäneet rasitusta. Ryhdyin siis sohvaperunaksi.

Sohvaperunana olemisen huonoja puolia tuskin tarvitsee erikseen luetella, mutta yhdistettynä toimistotyöhön se todella sai kropan jumiin. Pikkuhiljaa pitikin alkaa uudistamaan lajivalikoimaa siten, ettei enää liikkumisesta tulisi kipeäksi, vaan päinvastoin terveeksi. Tuli pyöräily, jooga, juoksu, kävely ja terveellisempi ruoka. Näitä lajeja harrastaessa suhde omaan vartaloon on täysin muuttunut, koska päämääränä ei ole maalien tekeminen, ennätykset ja suorittaminen. Jos haluaa voida hyvin niin pitää kehittää vartalon ominaisuuksia monipuolisesti ja unohtaa ennätykset, voitot ja hampaat irvessä suorittaminen. Voimaa, notkeutta, nopeutta, kestävyyttä ja henkistä hyvinvointia olisi kehitettävä kaikkia ja mieluiten vielä yhdessä sen sijaan, että yrittää olla jossain lajissa paras.

Ihminenkin on eläin ja on terve kun osaa liikkua niin miten luonto on tarkoittanut. Liikunnan olisikin hyvä olla funktionaalista, eikä vain kehittää esim. salilla lihaksia yksittäin ja eristettynä muusta vartalosta. Joku jaksaa nostaa penkistä 200 kiloa, mutta ei jaksa kävellä portaita ylös. Toinen taas harrastaa maratoneja, mutta reväyttää selkänsä kantaessa muuttolaatikkoa. Ovatko tällaiset ihmiset hyvässä kunnossa?

Frank Forencichin sanoin:

“A person is ´fit´when he or she has the ability to do what he or she wants in life. If you have the strength, speed and endurance to do the things that you want to do, then you are fit. If you can´t do what you want because of physical limitations, you´re not. End of story.”

Ihminen polveutuu apinasta, joten on luonnollista, että fyysiset ominaisuudet ovat samansuuntaisia. Ihminen on kuitenkin tullut alas puusta, joten miljoonien vuosien saatossa meille on kehittynyt loistava kyky liikkua myös maassa. Me jaksamme juosta kilometritolkulla, olemme suhteellisen nopeita, osaamme kiivetä ja uida, omaamme hyvän tasapainon, kannamme painavaakin tavaraa, kestämme sekä kuumaa, että kylmää ilmastoa hyvin. Vai miten on? Jaksammeko? Osaammeko?



Sen sijaan, että jatkuvasti opettelemme uusia lajeja (jotka kaikki tietenkin vaativat uudet ja kalliit varusteet) niin olisikohan sittenkin parempi palata juurille. Tehdä sitä mitä ihminen on tehnyt miljoonia vuosia. Ehkä olisi parempi oppia taas juoksemaan, kiipeämään, ryömimään ja uimaan. Tätähän lapset tekevät, koska lapselle se tulee vielä luonnostaan. Jossain vaiheessa me vain kadotimme nämä taidot ja nyt kuvittelemme, että liikkuminen on jotenkin hankalaa, liian raskasta tai kallista. Liikuminen ei ole mitään näistä, urheilu ehkä on.

Better to hunt in fields, for health unbought,
Than fee the doctor for a nauseous draught,
The wise, for cure, on exercise depend;
God never made his work for man to mend.
~John Dryden