Kansalaisia pelotellaan terveysriskeillä

Lukiessani tämän aamun Hesaria (12.9) törmäsin Vieraskynä-palstalla poikkeuksellisen hyvään kirjoitukseen. Jutun kirjoittajina ovat Petteri Pietikäinen, aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa, sekä Jari Turunen, apulaisylilääkäri ja kuntoutuslääkäri Vervessä. Harvoin olen törmännyt näin hyvään kirjoitukseen ja vielä lääkärin kynästä. Suosittelen kaikille jutun lukemista kokonaisuudessaan, mutta ajattelin hiukan tiivistää joitain kohtia.

Pietikäinen ja Turunen kirjoittavat siitä miten terveysriskeilä peloteltu kansalainen lakkaa uskomasta omiin kykyihinsä. Heidän mukaansa terveyden kaupustelijat, joihin kuuluvat lääketeollisuuden edustajia, terveysalan ammattilaisia, yrittäjiä, terapeutteja sekä lääkäreitä, tekevät ihmiset sairaaksi. Terveyden kaupustelijat väittävät, ettemme saavuta terveyttä ilman heidän lääke- tai terapiatuotteitaan. Vaikka olisimmekin suhteellisen terveitä, riskit ja vaarat uhkaavat alati meidän elintapojemme, painoindeksimme, luukudoksemme tiheyden, perinnöllisen rasituksemme tai lapsuudenkokemustemme seurauksena. Tämän takia meidän olisi jatkuvasti oltava huolestuneita ja sijoittaa aikaa ja rahaa terveys- ja hyvinvointituotteisiin myös ennaltaehkäisevästi.

Pietikäisen ja Turusen mukaan viestimet sekä erilaisten kampanjoiden avulla levitetään "tietoisuutta" uudesta terveysuhasta. He kirjoittavat, että verenpaineen ja kolesterolin osalta tämä onnistui alentamalla riskirajoja niin, että suuri osa aikuisväestöstä saattoi todeta kärsivänsä joko korkeasta verenpaineesta, kolesterolista tai molemmista. Tietenkin tälle huolestuneiden joukolle on tarjolla iso joukko lääkkeitä, jotka alentavat verenpainetta tai kolesterolia.

Uusille tuotteille etsitään uusia markkina-alueita ja kohderyhmiä. Ujoutta on esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinoitu sosiaalisena ahdistushäriönä. Syy ujouden brändäykseen oli masennuslääke paroksetiinia valmistavan monikansallisen lääkeyhtiön halu löytää uusia asiakasryhmiä ja maksimoida tuotteensa myynti, kirjoittavat Pietikäinen ja Turunen. Kaupustelijan kannalta ujous on ihanteellinen luonteenpiirre, koska hyvin moni meistä voi tunnistaa tämän "sairauden" oireet. Pietikäinen ja Turunen eivät syytä vain lääketeollisuutta, sillä WHO:n terveyden määritelmä vaatii melkein täydellistä oireettomuutta ja onnellisuutta. Tähän tilaan ihminen ei kuitenkaan koskaan pääse, sillä kivut, kolotukset, kriisit ja ahdingot ovat luonnollinen osa elämää.

Pietikäinen ja Turunen ovat huolestuneita siitä, että erilaisilla terveysriskeillä ja trauma-alttiudella peloteltu kansalainen lakkaa uskomasta omiin kykyihinsä parantaa asioita omassa sosiaalisessa ympäristössään. Terveet ja lievästi oireilevat julistetaan sairaiksi, rahaa ja muita resursseja tuhlataan kiistanalaisiin sairauksiin samaan aikaan kun terveydenhoitojärjestelmä kärsii resurssipulasta.

Pietikäisen ja Turusen mukaan lääkkeiden sivuvaikutukset ja vieroitusoireet voivat myös heikentää ihmisen elämänlaatua enemmän kuin lääkitys on sitä parantanut. Samalla ihmiskuvamme muuttuu entistä medikaalisemmaksi. Pietikäinen ja Turunen haluavatkin aloittaa julkisen keskustelun siitä, mitä kansalaiset ja yhteiskunta hyötyvät erittäin pitkälle tuotteistetusta terveyden kaupittelusta.

Mielestäni todella hyvä keskustelunavaus ja toivottavasti tämä tulee herättämään laajempaakin keskustelua. Aihe on mielestäni ajankohtaisempi kuin koskaan nyt kun uusien "keksittyjen" sairauksien lisäksi peloitellaan ja liioitellaan esimerkiksi sikainfluenssan uhkia ja melkein pakotetaan ihmiset rokottautumaan.

Itse näkisin, että nyky-yhteiskunta joka mainonnalla ja brändäyksellä jatkuvasti luo täydellisyyden kuvaa, joka ei ole saavutettavissa, saa meidät unohtamaan elämän realiteetit. Tällä samalla pelottelulla ja riittämättömyyden tunteen aiheuttamisella voidaan myydä niin kosmetiikkaa, vaatteita, kännyköitä kun lääkkeitäkin. Kun ihmiset saadaan tuntemaan itsensä riittämättömiksi, huonoiksi ja sairaiksi, heille voi myydä oikeastaan mitä vain parantamaan ja helpottamaan tätä olotilaa. Tottakai on olemassa ihan oikeitakin sairauksia, mutta aina olisi muistettava se, että elämä on jatkuvaa muutosta ja tasapainoilua. Asiat eivät koskaan voi olla täydellisiä, eikä koskaan ihan kaikki ole huonostikaan, vaikka siltä voi välillä tuntua. Ihminen ei ole koskaan 100 prosenttisesti "terve" eikä myöskään täysin sairas. Me olemme jatkuvasti jossain siinä välissä muutoksen tilassa. Tähän voimme itse olennaisesti vaikuttaa uskomalla esimerkiksi omiin kykyihimme muuttaa ja parantaa asioita omassa sosiaalisessa ympäristössämme, kuten Pietikäinen ja Turunenkin kirjoittavat.

Meidät on aivopesty hakemaan ratkaisua kaikkiin ongelmiin itsemme ulkopuolelta, hakemaan jonkinlaista "quick fixiä" ongelmaan kuin ongelmaan. Kuitenkin elämää olisi ohjattava itse ja muistettava, että itse me siihen voimme eniten vaikuttaa. Muutokset eivät välttämättä tule aina nopeasti, mutta ainakaan ei pitäisi jokaisen vastoinkäymisen tai kolotuksen takia leimata itseään sairaaksi. Joku viisas joskus sanoi, että niin kauan kun elämme ja hengitämme olemme aina enemmän terveitä kuin sairaita. Tämä olisi aina hyvä muistaa kun kohtaamme vaikeuksia.