You are worried about seeing him spend his early years in doing nothing. What! Is it nothing to be happy?
~Jean-Jacques Rousseau
While we try to teach our children all about life,
Our children teach us what life is all about.
-Angela Schwindt
There are no seven wonders of the world in the eyes of a child. There are seven million.
-Walt Streightiff
Kaikki me olimme joskus taiteilijoita, urheilijoita ja muusikoita. Elämämme oli täynnä mielikuvitusta, leikkiä, luovuutta ja liikkumisen iloa. Vanhenemisen myötä tulee kuitenkin vastuita, murheita ja yhteiskunnan asettamia paineita. Meistä tulee aikuisia. Kaikista vastuista ei voi, eikä pidäkään luopua, mutta meillä aikuisilla olisi todella paljon opittavaa lapsista. Lapsenomaisuus ei katoa mihinkään, se jää vain piiloon kaiken ikävän alle. Tarkkaile lasten touhuja ja ota niistä opiksesi. Meillä aikuisilla on vähintään yhtä paljon opittavaa lapsilta kuin heillä on meiltä aikuisilta.
Lapsenomaisuus auttaa meitä olemaan luovempia, mielikuvituksellisempia, uteliaampia, innovatiivisempia ja avoimempia. Lapsilla on luonnostaan kykyjä, jotka me olemme kadottaneet jonnekin elämämme aikana. Lapset elävät hetkessä, koska se on ainoa hetki jolla on merkitystä. Pienet lapset eivät murehdi raha-asioita tai tuottavuutta. He eivät yritä olla cool, eivät ymmärrä olla nolona tai hävetä. Kaiken tämän me heille opetamme. Lasten mielikuvitukselle ei ole rajoja, vasta me asetamme heille rajat, että mikä on mahdollista. Lapset leikkivät ja nauttivat liikkumisesta. Lapset ovat loputtoman uteliaita ja näkevät maailman ihmeellisenä paikkana.
Kun vanhenemme niin meistä ei kuitenkaan tule ainoastaan aikuisia vaan myös kuluttajia, työntekijöitä, yhteiskunnan pieniä muurahaisia. Kaiken pitää olla tuottavaa ja harvoja asioita tehdään puhtaasta ilosta, eikä mihinkään voi enää heittäytyä koko sydämellään. Jopa liikkumisesta tulee tavoitteiden saavuttamista. On laihduttava niin ja niin monta kiloa, juostava maraton, jaksettava nostaa penkistä uusi ennätys. Jos kesittyisimme hetkeen ja nauttisimme, niin tavoitteet tulisivat kuitenkin todennäköisesti saavutettua. Ei niistä kannata murehtia.
Kannattaakin tarkkailla lapsia. Sitä miten he leikkivät, liikkuvat, ihmettelevät asioita, kyselevät. Aikuinenkin voi kiivetä kallioilla, tasapainoilla puilla, potkia käpyjä, hyppiä lätäköiden yli, liukua jäällä. Kaikki tämä on hauskaa, hyvää liikuntaa ja auttaa meitä elämään hetkessä. Suurin syy miksi emme tällaisia asioita tee on se, että pelkäämme jonkun näkevän. Entä sitten?
Ole yhtä utelias kuin lapsi. Tarkastele asioita aloittelijan mielellä. Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita myös aikuisen silmin. Ihan pieniä arjen ihmeitä. Elä hetkessä ja unohda murheet. Turha eilistä on vatvoa ja huominen tulee vasta huomenna. Älä myöskään murehdi asioita joihin et voi vaikuttaa. Asiat joihin taas voi vaikuttaa, niin ei niitäkään kannata murehtia, sillä niille voi tehdä jotain. Lapset uskovat, että kaikki on mahdollista. Mihin me kadotamme tämän uskon?
Jos sinulla on lapsia, niin tarkkaile heidän tekemisiä ja ota opiksesi. Ja ennen kaikkea anna ainakin heidän olla lapsia. Meitä aikuisia täällä on jo ihan liikaa.
Yksi tärkeistä näkökulmista mitä ei kenenkään pitäisi unohtaa, kiitos muistutuksesta. =)
VastaaPoista