“If you can’t fly, run. If you can’t run, walk. If you can’t walk, crawl. But by all means, keep moving.”
-Martin Luther King, Jr.
Jos haluat huippu-urheilijaksi niin on ehkä kannattavaa treenata vahvuuksia ja kehittää niistä entistä vahvempia. Usain Boltille tärkeintä on olla nopea ja treenata tätä vahvuutta entisestään, sillä Boltille tärkeintä on olla nopein ja paras. Elanto ja oikeastaan koko oleminen on rakennettu tämän ominaisuuden varaan. Entä jos haluat vain olla terve ja hyväkuntoinen? Suurin osa meistä yrittää kuitenkin olla oman elämänsä Usain Bolteja siitä yksinkertaisesta syystä, että on mukavampaa tehdä sellaista missä on hyvä. Pääsee myös huomattavasti helpommalla jos tekee niitä asiota, jotka valmiiksi osaa.
Jos me haemme terveyttä, hauskuutta, kehittymistä ja kokonaisvaltaista hyvää oloa niin olisi kuitenkin parempi keskittyä heikkouksiin, eikä niihin vahvuuksiin. Jos siirrymme mukavuusalueemme ulkopuolelle niin kroppa ja mieli joutuvat kehittymään ja muuttamaan itseään, sillä pyrimme kuitenkin kaikessa mukavuuteen. Kaikkihan me tiedämme, että jos jostain pelosta haluaa eroon niin se olisi kohdattava. Jossain vaiheessa päästämme siitä sitten irti. Sama koskee kuitenkin myös liikkumista. Olisi parempi tehdä niitä asioita, joita ei osaa tai joissa on huono. Esimerkiksi itse olen aika huono uimaan. Pysyn kyllä pinnalla, mutta se on raskasta ja tunnen itseni huonoksi. Paljon mukavampaa on juosta se sama iltalenkki päivästä toiseen, vaikka se ei oikeastaan kehitä enää ja alkaa olemaan myös hieman tylsää. Tämän takia olisi koko ajan uudistuttava, kokeiltava uusia harrastuksia ja kierrättää vanhoja.
Jos aloittaa jonkun uuden harrastuksen niin kunhan sen kanssa pääsee ensin hieman tutuksi niin kehitys alkaa laukkaamaan hurjaa vauhtia eteenpäin. Tämä joutuu siitä, että kroppa haluaa pois epämukavuusalueeltaan ja joutuu todella keskittymään ja kehittymään. Sitten kun oppii tarpeeksi hyväksi niin harjoittelu alkaa muuttumaan rutiiniksi ja kehitys hidastuu kunnes mahdollisesti pysähtyy kokonaan. Näin käy oikeastaan aina kun saavutamme tietyn tason.
En yritä sanoa, että olisi väkisin kokeiltava eri lajeja vaan lähinnä sitä, että pitäisi uskaltaa heittäytyä aloittelijaksi. Aloittelijana oppii asioita nopeammin ja kun joutuu kohtaamaan uusia asioita niin myös mieli on mukana. Todella monella meistä liikkuminen muuttuu sellaiseksi, että tehdään vain samaa asiaa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Siitä tulee sellaista rutiinia, että emme oikeastaan ole itse edes enää läsnä vaan mieli on työpaikalla, tulevaisuudessa, menneisyydessä tai ehkä kauppalistaa tekemässä. Kroppa liikkuu, mutta itse me olemme ties missä. Jos me kuitenkin treenaamme asioita, joita emme osaa niin tällaista ei pääse tapahtumaan. Myös kroppa kehittyy kun se joutuu tekemään asioita, jotka ovat sille vaikeita. Tasapaino kehittyy kun liikkuu sen rajoilla ja välillä menettää sen. Lihakset kehittyvät kun ne joutuvat tekemään asioita, jotka ovat "liiaan raskaita" Jos ylittää rajansa niin ne rajat myös siirtyvät. Jos liikkuu aina rajojensa sisällä, niin rajatkaan eivät liiku.
Suurimmat syyt miksi jämähdämme samoihin rutiineihin mitä tulee treenaamiseen ovat juuri se mukavuus, helppous, laiskuus ja se, että on kivaa olla hyvä. Välillä olisi kuitenkin pysähdyttävä miettimään, että mitkä oikeastaan ovat ne syyt miksi ylipäätään harjoittelemme. Tärkein on tietenkin se, että se on kivaa. Sen jälkeen kuitenkin tulevat muun muassa terveys, kehittyminen, ja ulkonäön kohentaminen. Jos miettii näitä niin tuntuu ihan loogiselta harjoitella heikkouksia, eikä aina niitä samoja vahvuuksia. Ellei sitten halua Boltiksi Boltin paikalle.
Uskalla olla huono.
Hyvää settiä taas...vitsi kun tekisin ja kokeilisin vaikka lajeja jos jalka vaan antais periksi. Vaikka tiedän, että lepääminenkin pitää ottaa haasteena ja tällöin voi kehittää itseään toisilla tavoilla. Oikeastaan kun satutin jalkani, jouduin pitämään taukoa ja näin ollen tutustuin muihin mielenkiintoisiin asioihin, kuten joogaan.
VastaaPoistaMä just aloitin rugbyn viime viikolla, tykkään joukkuehengestä kun en ole aiemmin harrastanut mitään joukkuelajia, ja pelataan vielä koko kausi ulkona. Haluisin aloittaa ainakin viis muuta urheilulajiakin mutta ei taida aika antaa periksi... Mutta joo, aloittelijana olo on virkistävää, ja toisaalta myös tosi antoisaa kun kehittyy ja saa onnistumisen tunteita.
VastaaPoistaTottakai kannattaa pitää kiinni lajeista joista pitää ja nauttii, mutta jos alkaa olemaan liian rutiinia sekä mielelle että kropalle niin kannattaa kokeilla jotain ihan muuta. On myös hyvä harrastaa montaa eri lajia samaan aikaan, sillä se pitää mielen virkeänä ja ehkäisee rasitusvammoja. Ja aloittelijana tosiaan kehittyy ihan eri tavalla ja saa niitä onnistumisen elämyksiä.
VastaaPoistaItselle loukkaantumiset liiankin tuttuja ja ne todella opettavat nöyryyttä. Kaikenlaiset vammat kuitenkin suurena syynä siihen, että kiinnostuin yhä enemmän terveydestä ja erilaisesta liikkumisesta. Tämän seurauksen blogikin syntyi.
Itse olen pelannut suurimman osan elämääni jotain joukkuelajia, kunnes noin neljä vuotta sitten lopetin. Täytyy kyllä myöntää, että näin pitkän tauon jälkeen ne taas houkuttelevat. Juuri se joukkuehenki, sosiaalisuus ja ryhmädynamiikka.
VastaaPoistaNoni, ei sitten muuta rugbya kokeilemaan! Warriors Rugby Clubilla Helsingissä alkaa alkeiskurssi ihan näillä hetkillä... :) T. hurahtanut :)
VastaaPoistaMietin muuten eilen treeneissä juoksuasentoa ja rugbya. Kentällä ja drilleissä on aina niin monta asiaa meneillään ja mihin keskittyä, ei varmasti ole aikaa keskittyä juoksuasentoon (siis että ei ländää kantapohjalle). Mutta voisko olla niin, että kun juoksu on melko räjähtävää ja voimalla eteenpäin pyrkivää ja palloa suojaavaa, tulee ihan vahingossa ländättyä päkiälle? Pitää ehkä joskus pysyä sivussa joskus treeneissä ja observoida miten muut juoksee.
Lisätään rugby mahdollisten lajien listalle :)
VastaaPoistaItseasiassa räjähtävässä juoksussa tulee juostua automaattisesti päkiöillä, samoin ylämäkeä juostessa. Tämän tyyppisessä juoksussa kroppa tajuaa itsekin miten kannattaa hyädyntää jalkaa ja lihaksistoa. Sitten kun löysää vauhtia ja laittaa pehmustetut juoksukengät jalkaan niin johan alkaa laiska kantapäille astuminen..