maanantai 26. lokakuuta 2009

Ruokaa, kirjoja ja ihan liikaa ihmisiä

Lokakuinen perinne meidän perheessä on tallustaa tihkusateessa Messukeskukseen juomaan viiniä, ostamaan ruokaa ja ihmettelemään kirjoja. Näin tuli tehtyä myös eilen. Olen aina ihmetellyt miksi pitää maksaa siitä, että pääsee kuuntelemaan mainostamista ja ostamaan tuotteita, mutta silti teen niin vuodesta toiseen. Minunhan pitäisi saada rahaa siitä, että suostun tulemaan paikalle.

Ruoka- ja viinimessuista olen kuitenkin aina pitänyt, koska pääsee maistamaan monia pientuottajien tuotteita ja aina saa ainakin jonkun uudenkin makuelämyksen. Eilen tuli syötyä muun muassa etanoita, viinisuklaata ja hirvimakkaraa. Myös Viini-lehden temppurata tuli käytyä läpi ja kyllä sillä lasilla on väliä, kuin myös viinin lämpötilalla. Punaviini saa myös suun tuleen jos on syönyt pippuria. Oikein mielenkiintoista.

Kotiin vietäväksi ostettiin tyrnirouhetta ja ranskalaista lisäaineetonta ja sokeritonta sinappia jouluksi. Perinteisesti kirnuttua voita olisin myös halunnut ostaa, mutta se valitettavasti loppui kesken.

Kirjamessuilla tuli todettua se, että ainakaan itse en aio ikinä kirjoittaa kirjaa sillä kaikki on jo sanottu. Ei minulla voi olla enää mitään uutta sanottavaa, ainoastaan voin papukaijana toistaa sitä mitä muut ovat jo kirjoittaneet. Sinänsä ihan mielenkiintoisia kirjoja messuilla oli, mutta olen aika pitkälti lopettanut kirjojen ostamisen sillä suurin osa löytyy kuitenkin kirjastosta, eikä minulla todellakaan ole tarvetta uusille pölynkerääjille hyllyyn. Kirjat tykkäävät kun niitä luetaan ja siksi niiden pitää kiertää.

Kaiken kaikkiaan jäi vähän ristiriitaiset fiilikset messuilta. Viini-lehden temppurata oli tosi jees, ruokapuoli kuitenkin ehkä vähän tylsä ja ihmisten tarve tungeksia hullun kiilto silmissä maistiaisten perässä on aina vähän pelottavaa.

Vähän liikaa jäi kaikesta sellainen ostaostaosta-fiilis, eikä niinkään se hyvä elämä mitä luvattiin.

3 kommenttia:

  1. Messut on hankalia paikkoja. Niissä on jotain vetoavaa kun on paljon tarjolla mukavasti, mutta itse olen ne tyystin hylännyt, sillä lopulta tulee aina vain ahdistus ihmispaljoudesta ja tavaran määrästä. Tosin jos jotkut messut, niin kirja-.

    Minun mielestäni kaikki ei suinkaan ole sanottu! ...ja aion vielä kirjoittaa kirjankin. :-) Ja aina kun lukee oikein, oikein hyvän kirjan sitä vain hämmästyy, miten mahtavaa se on kun ihmiset osaavat ajatella ja sanoa niin omilla tavoillaan, uusista näkökulmista tai vanhoista uudella tavalla. Tarinoihin ei kyllästy koskaan! Luetko itse romaaneja ja jos, niin minkälaisista pidät?

    VastaaPoista
  2. Itse uskon kyllä, että oikeastaan kaikki on sanottu, mikä ei tietenkään tarkoita, että se kaikki olisi luettu :) Ainakaan omasta toimesta. Itsekin haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta eiköhän se olisi vain aikaisemmin kirjoitettujen ajatusten yhdistelemistä...

    Itse luen kyllä paljon ja aika kaikenlaista. Viime vuosina pääosin ravintoon, liikuntaan ja ihmismieleen liittyviä kirjoja, mutta kyllä hyvät romaanitkin uppoavat. Suosikkeihin kuuluvat muun muassa Douglas Coupland ja Haruki Murakami.

    Kuten sanoit niin lukemiseen ja hyviin tarinoihin ei voi kyllästyä!

    VastaaPoista
  3. Tulkitsin siis vain väärin, onneksi. :-) Mutta onko todellinen tarina mielestäsi "vain" aikaisemman kirjoitetun yhdistelyä... ? Tavallaanhan kaikki on, ajatuksista lähtien, jonkinlainen sattumanvarainen kombinaatio kaikkea koettua, elettyä, oltua, kuultua, nähtyä, ajateltua, tunnettua, maistettua. Silti se on uutta (jos on, kaikkihan ei ole ekstroodinäriä), koska maailma on aina muuttuva ja erilainen. Well, ehkä meni yli omankin lipan ;-)

    Täytyy kaivaa Couplandia ja Murakamia esiin!

    VastaaPoista