Lahjoja lahjoja

Tänään vietetään taas isänpäivää ja aion itsekin mennä isääni juhlistamaan. Helsingissä kaupat ovat myös päättäneet, että joulu on jo ovella ja nyt olisi hyvä aika juosta kaupoissa viettämässä kulutusjuhlaa. Lahjat ovat siis nyt ajankohtaisia ja olisi mietittävä mitä lisää tavaraa voisi hankkia kaikille yltäkylläisyydessä eläjille.

Itse olen jo kauan kokenut, että minulla on jo ihan kaikkea mitä tarvitsen. Tavara on menettänyt siinä mielessä merkityksensä, että se ei tuo elämääni enää minkäänlaista lisäarvoa. Tilanne onkin kääntynyt lähinnä päinvastaiseksi eli tavarasta luopuminen tuo sitä lisäarvoa. Kun pääsee jostain eroon niin siitä tulee parempi fiilis kuin jonkun uuden tavaran saamisesta.

Koska kuitenkin pidän ihmisten muistamisesta ja ilahduttamisesta niin aion tänäkin vuona lahjoa isääni isänpäivänä ja läheisiäni jouluna. Kuten muutamana viime vuonna niin aion kuitenkin hankkia lahjoja joista pääsee mahdollisimman mukavasti ja ekologisesti eron, eli syömällä, juomalla tai vain olemalla. Konserttiliput, illalliset, herkkuruoat, viinit, urheilutapahtumat, hyväntekeväisyys... näitä riittää loputtomiin.

Tällaisia lahjoja toivon myös itselleni, sillä ne tekevät arjesta juhlaa ja tavallaan vain korvaavat muuta tekemistä tai nauttimista. Usein tällaiset lahjat ovat myös jopa enemmän ajatuksella ostettuja, koska ne ottavat huomioon lahjansaajan maut ja mielenkiinnon kohteet. Fyysiset lahjat kun liian usein ovat näitä "pakko antaa jotain" -lahjoja. Itse en ainakaan halua väkisin ostettuja lahjoja, kuten tuskin kukaan muukaan. Ei lahjan tarvitse olla iso tai kallis, ihan oikeasti tärkeintä on se ajatus.

Tästä samasta aiheesta oli juttua myös päivän Hesarissa otsikolla "Paras lahja katoaa savuna ilmaan". Jutussa Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Päivi Timonen sanoo, että uudessa lahjakulttuurissa on yleisesti hyväksytty tosiasia, että kaikilla on jo tarpeeksi tavaraa. Tällaista tilannetta ei Suomessa ole koskaan ennen ollut ja tuntuukin, että vähän vielä eletään jonkinlaista siirtymävaihetta. Koko ajan suurempi määrä ihmisiä alkaa heräämään siihen, että tavara ei enää tuo sitä onnea. Näin ruokalahjoista on alkanut tulemaan meilläkin suosittuja. Timosen mukaan jakamisen ajatus on lahjoissa yhä tärkeämpi. Nyt lahjoina annetaan myös omaa osaamista ja aikaa.

Minimalismi, yksinkertaistaminen, hidas elämä ja downshifting sopivat periaatteessa suomalaiseen luonteeseen, mutta johtuen köyhästä historiasta niin monissa asuu vielä syvällä sisällä pieni tavaran hamstraaja, joka mittaa hyvinvointiaan tavaran määrällä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvinvointia ja elämän rikkautta ei mitata ulkoisilla tekijöillä vaan muun muassa ajalla, rakkaudella, terveydellä ja yhteisöllisyydellä.

Kaikille tavaran hamstraajille suosittelen John Naishin "Enough"-kirjan lukemista. Toki suosittelen sitä muillekin. Eikä sitäkään kannata ostaa sillä löytyy kirjastosta sekä suomeksi että englanniksi. Suomeksi kirjan nimi on "Riittää jo : irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa".