Käsittämätöntä kuinka väsyneeksi sitä voi tulla yhden munkin syömisestä. Tai no TODELLA ISON MUNKKIPOSSUN syömisestä jos ihan tarkkoja ollaan. Normaalisti siis en syö mitään makeaa lukuun ottamatta paria palaa tummaa suklaata tai itse tehtyä raakasuklaata viikonloppuisin. Vehnää en syö myöskään. Tänään nuo kaksi pirulaista olivat kuitenkin liittoutuneet yhteen munkkipossun muodossa ja ujuttautuivat ovelasti elimistööni täällä töissä kun olin haavoittuvimmillani. Töissä on kuitenkin välillä vaikea kieltäytyä.
En tiedä mitä se munkki sisälläni puuhailee, mutta ainakin se on saanut aivoni pysähtymään, silmäluomet painumaan kiinni ja työmotivaation laskemaan nollaan. Eikä se edes hyvältä maistunut. Ällömakeata mössöä vain. Ymmärrän, että sokeririippuvuuteen voi antaa mielihyvää hetkeksi, mutta kun sitä sokeririippuvuutta ei ole niin päälle puskee ainoastaan hiilarikrapula. Voiko näistä oikeasti nauttia?
Ensi kerralla olen mies ja jätän syömättä. Ei ole ihmisen ruokaa ei.
Vaatii yllättävän paljon kanttia vastustaa sosiaalista painetta, jota ns. normityöyhteisöissä kohtaa esim. lounas- ja kahvitauoilla ruokavalintojen suhteen. Aika hullua, että joutuu selittelemään sitä, ettei ota sitä munkkipossua, kun senhän pitäisi olla just päinvastoin!
VastaaPoistaKaiken lisäksi joutuu esittämään kiitollista, mikä yleensä lisää todennäköisyyttä siihen, että sama tilanne toistuu tulevaisuudessa.
VastaaPoistaYleensä osaan kyllä kieltäytyä jos pääsen itse tekemään valinnan, mutta kun valinta on jo tehty puolestani ja eteeni tuodaan munkkipossu niin ei kehtaa olla syömättä.
Näissä kun vielä on se, että jos itse kieltäytyy "herkuista" niin se saa niitä syövät tuntemaan itsensä heikoiksi kun niihin sortuvat.
Vaikeaa tämä yhteisössä eläminen :)
Luen juuri filosofi Maija-Riitta Ollilan nerokkaita ajatuksia kirjastaan Lauman valta. Käsittelee juuri ko. ilmiötä, ihmistä yhteisöjen jäsenenä ja mm. päätöksentekoa.
VastaaPoistaItse elelen samalla tavalla, mutta joustaa täytyy esimerkiksi kotikäynneillä, jossa ihmiset kokevat itsensä torjutuiksi, jos heidän (harvemmin) laittamistaan kahvitarjoiluistaan kieltäytyy. Ajattelen niin, että on tärkeämpää osoittaa hyväksyntää ja "vahvistaa" ihmisiä syömällä jotain, mitä ei välttämättä muista syistä söisi, kuin pitää tiukasti kiinni raameistaan. Ja turhaankin, eihän se satunnainen keksi tai pulla venettä kaada, vaikka tietysti kurjaa jos tekee kovin väsyneeksi...
Ja näin terapeuttina joka tekee kotikäyntejä siis en mitenkään sovella samaa ajatusta työyhteisöni jäseniin ja tarjoomuksiinsa, vaikka niitäkin usein hiukan maistelen jos tuntuu siltä, että olisi sosiaalisesti viisasta ;-)
No itseasiassa mulle nuo nisuista kieltäytymienn ei ole yhtään vaikeaa: tiedän että niistä tulee mulle ihan järkyttävä närästys, nii niistä on helppo kieltäytyä ja en loppujen lopuksi edes tykkää niistä. Toisaalta tällainen käyttäytyminen tulee mulle varmaan jotenkin luonnostaan, sillä kahvia en ole juonut koskaan. Siinä sitten sukulaisten luona aina kuunnella se sama vitsi: "Ekkö nää vieläkää oo oppinu juomaa kahavia?" No en, enkä opettele :)
VastaaPoistakirjoitin vahingossa tonne edellisen postaukseen kommentin, jonka piti tulla tähän! :) uudelleen siis:
VastaaPoista"Välillä on kyllä sellaisia tilanteita, ettei vaan kehtaa mitenkään kieltäytyä kun tarjotaan jotain.
Mutta muutenkin pelkkä erilailla syöminen työyhteisössä tai koulussa vaatii kyllä vähän uskallusta :) päivittäin kun joutuu selittelemään että mitä syö ja miksi, ja kun on useaan kertaan selittänyt, tulee enää silmien pyörittelyä kun istuu ruokapöytään.
niin, ja en siis edes syö mitään totaalisen erikoista töissä, pelkkä salaatin syöminen einesruokien sijaan herättää paaaljon kysymyksiä. puhumattakaan smoothiesta."
Onhan se välillä sosiaalisesti viisasta syödä jotain mitä ei haluaisi, ei se yksi pulla silloin tällöin ole niin pahasta. Lähinnä toimii muistuttajana siitä miksi niitä ei halua syödä.
VastaaPoistaMuutenkaan en pidä siitä, että omia tekemisiä pitäisi selitellä tai perustella. Varsinkin kun kyse on syömisestä ja herkuista niin joutuu kovin helposti selittelemään, koska pidetään itsestäänselvänä, että luopuu jostain mitä oikeasti haluaisi.
Haha tiedän fiiliksen. Viimeksi kun olin jossain pienessä kokouksessa niin kieltäydyin kaikesta ja selitin myös miksi. He sentään ymmärsivät yskän mutta vähättelyksihän se meni. :( Noh mutta olen tyytyväinen sillä kertomani asiat varmasti laitto heidät ajattelemaan ja saatiinhan me hyvää keskusteluakin aikaiseksi asiasta. :)
VastaaPoistaolen kesästä alkaen ollut lähes kokonaan ilman prosessoituja ruokia ja etenkin vehnäjauhoja ja sokereita. Kuitenkin pari kuukautta sitten söin ehkä puolet kaisan cafen jättikorvapuustista (enkä juuri muuta lounasta), minkä jälkeen kului alle vuorokausi ja olin sairastunut. Tiedä sitten. Olin tuntenut pieniä kipeytymisen merkkejä jo useita päiviä, ellen jopa viikon ja uskon että korvapuusti oli ratkaiseva tekijä.
VastaaPoistaJep, ei ainakaan moraalista krapulaa tuollaisesta kannata ottaa. Täydellisestä ruokavaliosta seuraisi täydellisen ruokavalion orjuus. Itselläni tuo sokerin humalluttava vaikutus on tuttu, kouluaikoina 50g karkkia nopeasti tunnin alkuun nautittuna riitti hyvään pilveen tylsän tunnin ajaksi. Nykyään välttelen, mutta jos karkkia tekee mieli, sitten syön. (Kerta viikkoon ehkä keskimäärin.) Yleensä pari riittää, kun tietää ettei se enempi onnelliseksi tee.
VastaaPoista