Itse olen aina panostanut syömisen laatuun ja vaikka joskus kymmenen vuotta sitten söin ihan eri tavalla kuin nykyään niin investoin jo silloin mahdollisimman paljon laatuun. Itselle on aina ollut selvää, että haluan olla hyvässä kunnossa ja terve. Ihan siitä syystä, että se tekee olemisesta mukavampaa, en tavoittele mitään ikuista elämää.
Aikaisemmin kuitenkin kuvittelin, että ihmiset jotka eivät ruokaan panosta eivät yksinkertaisesti välitä omasta terveydestään, eivät ole kiinnostuneita panostamaan siihen rahaa ja aikaa tai muuten vain priorisoivat muita juttuja. Viime vuosina olen kuitenkin yhä enemmän huomannut, että monet ihmiset eivät vain yksinkertaisesti osaa syödä hyvin.
Tämä asia tuli taas mieleen kun äsken seisoin liikennevaloissa erään kolmen hengen porukan vieressä. Ehdin kuulla näiden keskustelusta noin 15 sekunnin pätkän joka meni suunnilleen näin:
- "...kannattaa jättää juusto pois leivältä ja siirtyä vaikka kevytkinkkuun"
- "Joo, oon nyt syönyt vaan kevytjuustoja"
- "On tärkeää jättää rasvat pois. Miten onko paino pudonnut jo paljonkin?"
- "Ei se vielä. Pitäis vaan nyt jättää leivältä kaikki rasvat pois..."
Tässä vaiheessa valot vaihtuivat vihreäksi, enkä enää kuullut miten kesukstelu jatkui. Tuntuu, että vastaaviin keskusteluihin törmää nykyään jatkuvasti. Toisaalta ei ole ihme, että ihmiset lihovat lihomistaan kun jatkuvasti ihmisille tuputetaan ihan ihmeellistä propagandaa. Pitäisi jatkuvasti syödä välipaloja, mussuttaa 10 palaa leipää päivässä, jättää rasvat minimiin, makeaa ei tietenkään pidä jättää vaan vaihtaa kokikset light-versioihin. Ostaa kevyt sitä ja kevyt tätä. Ihan hullua touhua.
Tuntuu siltä, että pitää tähänkin blogiin alkaa kirjoittamaan enemmän konkreettisia ravintovinkkejä, jos edes yhtä ihmistä voisin auttaa. Se on oma valinta jos ei halua syödä terveellisesti, mutta kaikille pitäisi antaa siihen kuitenkin mahdollisuus.
Vähemmästäkin on pää pyörällä, kun ravitsemusneuvoja käskee vatsaongelmiin syömään leipää; toisaalla taas leipä kielletään; kolmas kertoo että vain sillä on väliä, mistä jauhoista leipä on tehty; neljäs neuvoo syömään usein ja viides harvoin. Vaikka syöminen on periaatteessa helppoa, on siitä tehty hankalaa, kun ei voi olla varma syövänsä "oikein" vaikka uskoisikin syövänsä hyvin. Jonkun mielestä se oma ruokavalio on kuitenkin virheellinen. Syömisen vaikeus aiheuttaa ahdistusta ja ahdistukseen tekeekin sitten mieli syödä...
VastaaPoistaIhan totta. Tämän takia pitäisikin toimia niin kuin muutkin kädelliset toimivat, eli matkia ja kokeilla. Syödä sitä mitä terveet ja vahvat yksilöt syövät ja kokeilla itse samaa ja päinvastoin olla syömättä sitä mitä on huonoksi todettu, näin tekevät ne vähemmät urbaanit orangitkin. Kannattaa myös syödä mahdollisimman paljon omalle lajille luontaista ruokaa, eikä kaikkea ihmeellistä mitä meidän elimistö ei osaa käsitellä.
VastaaPoistaSen sijaan, että kuuntelee virallisia ohjeita, joita ohjaavat taloudelliset ja poliittiset seikat niin kannattaa katsoa taaksepäin, että mitä terveet ihmiset söivät ennen. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan mitä tulee syömiseen :)
"Se on oma valinta jos ei halua syödä terveellisesti, mutta kaikille pitäisi antaa siihen kuitenkin mahdollisuus"
VastaaPoistaUskomattomia viisauden sanoja!
Jos tässä asiassa vaan kannustus auttaa, aloita ihmeessä kirjoittamaan enemmän konkreettisia vinkkejä ravintoon! Minä ainakin lukisin niitä koko ajan.
VastaaPoistaMiksi sinun pitäisi kirjoittaa niistä kun tarjolla on muitakin blogeja, sivustoja ja tiedonlähteitä? Tässä minun omat mielipiteeni.
a) Urbaaniorankin blogi on aina ainakin pyrkinyt mielestäni keskittymään olennaiseen. Joukossa ei ole turhia mainoslauseita, oman egon nostattamista tai muiden ihmisten haukkumista. Sen sijaan tarjolla on ollut (ainakin tähän asti) asiapitoisia postauksia, jotka on kirjoitettu selkeällä tavalla tiiviiseen muotoon.
b) Kirjoittajana olet hieno ihminen seurata, koska kirjoitat usein ja kehität itseäsi. Maailmassa on niin monta kirjaa kirjoitettu pelkästään Adolf Hitleristä, että yksi ihminen ei kuulemma pysty lukemaan niitä kaikkia yhden elämän aikana. Usean ihmisen aivot ovatkin paremmat kuin yhden (Wisdom of Crowds). Siksi onkin upeaa seurata ihmistä joka opiskelee eri aiheita jonka jälkeen jakaa tietoa tiivistetysti muille. Moni ravintoguru kun tuntuu löytäneen yhden "uskonnon" jota sitten seurataan hautaan asti ilman sen säännöllistä kyseenalaistusta.
c) Elämäkatsomuksesi on poikkeuksellisen tasapainoinen ja "kypsä" jos niin voi sanoa. Ainakin vaikuttaa, että tiedostat eri ihmisten eri tarpeet ja eri ihmisten erilaiset maailmankäsitykset. Silti pystyt antamaan omia näkemyksiäsi fiksusti argumenttien kera. Todella monessa muussa lähteessä paistaa räikeä subjektiivinen näkemys asioihin ja muiden ajatuksia on vaikea sulattaa. Rakentava keskusteluyhteys puuttuu.
JA PLUS koska asialle on minunkin mielestä huutava tarve, hyviä lähteitä ei ole koskaan liikaa. Jokainen voi sitten ottaa sen tarkasteluun, joka itselleen parhaiten sopii. Minulle se varmaa olisi se Urbaani Orankin blogi.
Kirjoitit tai et, jatkuu blogi nykyisellään tai ei, kiitos suuresti laadukkaasta tiedon välityksestä tähän asti. Monesti olet päivääni piristänyt!
Ystävälliset terveiset Balilta käsin toivottaa,
Tero Isokauppila
Terolle iso kiitos kehuista. Kyllä itsellenkin nyt Balilla olo kelpaisi :). En oikein tunne ansainneeni tota kaikkea sillä kuitenkin koen, että tämä on vain blogi muiden joukossa. Mun oma tilani tässä virtuaalitodellisuudessa.
VastaaPoistaTodella kiva kuitenkin lukea, että tämä blogi edustaa ainakin sulle sitä mitä toivoisinkin tämän olevan. Pari lyhyttä kommenttia noihin sun pointteihin.
a)Pyrin kirjoittamaan asioista ja omista ajatuksista, tuomatta esille omaa egoani. Tämän on yksi syy miksi kirjoitan nimimerkin takaa, enkä paljasta kasvojani. Yritän olla mahdollisimman rehellinen itselleni ja lukijoilleni, mutta niin, että huomio keskittyy itse asiaan eikä mun persoonaan. Koitan myös kirjoittaa tiiviisti ja selkästi ja toivottavasti niin, että lukijalle jää tilaa ajatella itse. Haluan inspiroida, en julistaa.
b)Näen sekä itseni, että elämän jatkuvana virtana, enkä minään pysyvänä. Uskon tiettyihin asiohin juuri nyt, mutta sekä ajatukseni, että asiat joista kirjoitan ovat jatkuvassa muutoksessa. Sekin yksi syy miksi en halua liikaa julistaa yhtä totuutta. Ja jos erehdynkin joskus paasaamaan, niin toivon, että lukija ei koskaan ottaisi mitään kirjoittamaani ehdottomana totuutena. Uskon myös siihen, että oppia voi ammentaa ihan kaikesta. Jos rajaa omaa opiskeluaan liikaa niin helposti muuttuu informaatiota toistavaksi papukaijaksi sen sijaan, että muodostaa omia ajatuksia. Uskon, että viholliseltaan voi oppia enemmän kuin selkään taputtavalta kaveriltaan.
c)Koska en pidä omaa maailmankäsitystä ehdottomana totuutena, niin en voi pitää muidenkaan maailmankäsitystä ehdottoman vääränä. Oma maailmankäsitykseni perustuu kuitenkin aina sen hetkiseen tietooni ja uskooni ja haluan sen puolesta voida argumentoida. Jos joku tuo minulle paremmat argumentit niin olen aina valmis muuttamaan käsitystäni.
En halua tuoda itseäni esiin, en halua myydä mitään, egotrippailu ei kiinnosta. Haluan tuulettaa omia ajatuksiani, inspiroida ja saada vuoruvaikutusta.
Syvä kumarrus kaikille lukijoille!
"Elämä on subjektiivinen kokemus", totesi ystäväni T.Laaksonen vuosia sitten. Eipä siihen mitään lisättävää ole vieläkään tullut ;)
VastaaPoistaMahtiblogi. Yksi parhaista.
Samaan olen taas havahtunut viimeaikoina. Olen jo ajatellut, että nämä perusasiat on kenen tahansa niin älyttömän helppo jo tänä päivänä löytää, ettei tarvi muuta kun markkinoida perusideaa massoille ja innostaa ne parin illan omatoimiseen opiskeluun. Mutta jälleen todellisuuteen havahtuneena aloitan pian uuden blogin, jossa käydään ihan perusperusasiat, ihan step by step.
VastaaPoistaHarmillista miten ihmiset on aivopesty ajattelemaan, että rasvan käyttöä pitäisi vähentää ja vaihtaa kaikki tuotteet kevyttuotteisiin tai muihin "terveysvaikutteisiin" tuotteisiin. Törmään tähän jatkuvasti ruokatunnilla töissä, kun syömme kollegoiden kanssa omia eväitä saman pöydän ääressä.
VastaaPoistaEilen pari kollegaa oli hakenut Carrollsilta kanasalaatit light kokiksella ja majoneesikin oli kevyttä. Olisi tehnyt mieli jälleen kerran sanoa jotain, mutta en tiedä miten asian esittäisi ettei astuisi vastapuolen varpaille.
Olen huomannut lähipiirissäni että ravintoasiat on todella henkilökohtaisia ja niissä on paha mennä neuvomaan jollei neuvoja erityisesti kysytä. Muuten saa vihat niskoihinsa. Sen sijaan olen pannut merkille, että kun ihminen itse lukee sen tiedon ja faktat jostain, se menee perille oikealla tavalla ja saa ajattelemaan näitä asioita ja sitä kautta syntyy elämänmuutos.
Siksi uskon, että jos kirjoittaisit ravintovinkkejä blogiisi, siitä olisi apua hyvin monelle. Täytyypä ujuttaa blogisi muutaman tuttavani suosikkeihin! Itsekin löysin tämän blogin vasta hiljattain ja olen myyty :)
Kiitos Katja!
VastaaPoistaOlen huomannut, että ihmiset heräävät ravintoasioihin todella hitaasti, sillä kuten sanoit niin syöminen on todella henkilökohtaista. Jos yrittää liikaa toisia ohjata ja opastaa niin tulee helposti voimakaskin vastareaktio.
Parempi tapa on herättää ihmisten kiinnostus ja antaa heidän miettiä asioita rauhassa. Vaikeatahan se on, koska melkein päivittäin tulee tilanteita jolloin haluaisi kädestä pitäen opastaa.
Todennäköiseti tulen kirjoittamaan blogiin vielä hyvinkin paljon ravinnosta, mutta tarkoituksena olisi enemmänkin herättää kiinnostusta ja antaa pieniä vinkkejä sen sijaan, että lauon totuuksia ja kieltoja.
Kommentoin jo toiseenkin postaukseen samoilta tiimoilta (olen kahlannut jo tänne asti kun vasta löysin;).
VastaaPoistaTotta, että ihmiset eivät tiedä miten syödään. Ensisijaisestihan - ja tämä on tärkeintä - ei pitäisi syödä liikaa. Muu on hienosäätöä. Itse en ole koskaan noudattanut mitään ruokavaliota, olen syönyt parhaimmillaan kahdeksan palaa ruisleipää päivässä (näissä tosin on aina kasveja ja kunnon juustoa ja voita päällä), syön välipaloja (mikä ehkä edellisestä kävi ilmi. Verensokerini ei salli yli neljän tunnin syöntivälejä) ja pysynyt sekä hoikkana, hyväkuntoisena että veriarvoiltani väestön parhaassa 3 prosentissa (vaikka en olekaan sitä mieltä että ne nyt mitenkään autuaaksitekeviä ole). Ainoat ohjeeni ovat olleet viimeisen 15 vuotta kaiken kevyt-nimellä kulkevan välttäminen, yksinkertainen ruoka ja kotimaiset marjat, hedelmät ja vihannekset aina kun voin. Oma valaistumiseni (vaikka tämä syömistapa on kyllä ihan sukuperintöä) alkoi juuri 15-20 vuotta sitten kun jugurteista alkoi tulla maito-hapate-marja -seoksen sijaan lisäainepaukkuja. Samoihin aikoihin tuli rasvattomia tuotteita, jotka tuohon aikaan olivat paljon kaloripitoisempia kuin rasvaiset versionsa.
Eli en demonisoisi viljoja, vaikka prosessointi pahasta niille onkin. Mutta juuri tuo järkevyys ruokavaliossa ja ylenpalttisten sääntöjen välttely eivät helposti mene jakeluun. Nykyään on niin monta väittämää ruoasta että muita kuuntelemalla menee vain sekaisin.
Pollanin seitsemän sanan ohje todella on paras.