Mikä on leikin rooli elämässäsi nykyään? Entä pelien? Nyt en tarkoita leikillä pleikkarin tai lautapelien pelaamista vaan fyysistä liikkumista. Liikkumista jossa ei lasketa aikaa, kilometrejä tai pisteitä. Liikkumista jota ei ole rajoitettu tiukoilla säännöillä, ei vaadi erityistä paikkaa eikä varusteita. Veikkaan, että tällaisella leikillä on hyvin pieni rooli monen elämässä. Niin minunkin.
Tuntuu, että leikkivät lapset ovat myös kadonneet jonnekin. Missä ovat kaikki lapsiryhmät jotka keksivät mitä mielikuvituksellisempia leikkejä, jahtaavat toisiaan, kiipeilevät, juoksevat ja nauravat. Minne on kadonnut lasten nauru pihoilta? Lastenkin leikit ovat yhä enemmän suunniteltuja, ne vaativat rakenteen, leikkiä kutsutaan harrastukseksi ja ne viedään niitä varten suunniteltuihin tiloihin. Niissäkö se nauru raikaa?
Lapsistakin on tullut yhä enemmän pieniä aikuisia joiden harrastuksista on tullut velvollisuuksia. Pakko mennä salille, pakko mennä lenkille, pakko mennä pelaamaan sitä ja tätä. Toinen vaihtoehto on heittäytyä sohvalle katsomaan telkkaria. Tiedän, että tämä on kärjistettyä, mutta kuinka moni oikeasti meneen nykyään vain ulos. Ilman suunnitelmaa, valmiksi mietittyä lenkkiä, ilman aikataulua. Menee vain fiiliksen mukaan juoksemaan, kävelemään, ihmettelemään, kiipeilemään, fiilistelemään. Kymmeneksi minuutiksi tai vaikka koko illaksi. Ihan niin kauaksi aikaa kun tuntuu kivalta.
Vapaa leikki on sekä lapsille että aikuisille nykyään harvinaista luksusta jota emme enää oikein edes osaa. Ehkä kesälomalla mökillä se voi onnistua. Jos kaikkien velvollisuuksien ja kiireiden väliin jotain mahtuu. Ennen leikittiin enemmän ja siksi, että se oli kivaa. Se teki hyvää sekä kropalle ja mielelle. Ja niin se tekisi edelleen. Lapset juoksentelivat ympäriinsä keksien mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Aikuisetkin kilpailivat, painivat, pelailivat ja leikkivät. Juuri sitä mitä nykyään tapahtuu vain kesälomalla ja yleensä mökillä.
Leikki ei ole vain hauskanpitoa. Se kehittää koordinaatiota, fyysisiä taitoja, vahvistaa sosiaalisia siteitä ja yhteishenkeä. Leikkiminen lievittää sekä psyykkistä että fyysistä stressiä. Moderni elämämme josta leikki on pitkälti kadonnut tarvitsisi leikkiä enemmän kuin koskaan. Siitä on kuitenkin tullut vaikeampaa kuin koskaan. Luovuus, rentous ja vapaus on kadonnut. Leikkiminen on monen mielestä myös noloa. Senkin takia se viedään metsän keskelle mökille.
Miten sitten oppia leikkimään? Siihen ei voi antaa mitään konkreettisia ohjeita tai sääntöjä sillä koko ajatus on siinä, että se ei ole suunniteltua. Sen pitäisi olla spontaania ja vapaata. Paras "sääntö" onkin se, että kaikki käy. Leikin pitäisi täyttää joku vajaus elämässämme. Toimistotyöläisen leikin pitäisi olla mahdollisimman fyysistä. Hauskuutta ja naurua me kaipaamme kaikki. Myöskin aikatauluista ja arjen murheista irtautuminen on tärkeää.
Itse aion tänään illalla mennä vain ulos. Ehkä metsään ehkä en. Sen näkee sitten mikä tuntuu kivalta.
Itsekin olen huomannut tuon leikin ja suunnittelemattoman vapaa-ajan puutteen. Tosin nykyisin olen vain lähtenyt juoksemaan jos siltä tuntuu ilman tavoitteita. Juoksen niin pitkään kuin huvittaa ja sitten kotiin. Samoiten koirien kanssa tulee vain peuhattua ja leikittyä pihalla. Niille kun ei suunnitelmallisuus niin merkitse mitään.
VastaaPoistaKadonneet lapset. Suorittamiseen kadonneet lapset. Ja aikuiset. Koirien kanssa minäkin leikin. Olen oppinut, että ne ovat harvinaisen huumorintajuisia, en olisi uskonut. Jos olisi omia lapsia, toivottavasti leikkisin. Muistan kyllä omat rosvo ja poliisi, 10 tikkua laudalla ja pesäpallopelit lapsuudesta. Minua nuo tietokonepelit pelottavat. Jokin kauhea mainos pyörii tv:ssä, moottorisahaa ja räjähtäviä päitä, isketään tyyppi kuoliaaksi ja veri lentää. Jos mietitään mielikuvaharjoittelua, ja miten tehokasta se on, niin eivätkö nuo pelit ole juuri sitä? Ja mitä se tekee lapselle tai nuorelle, jos kuvittelee tappavansa, raiskaavansa, varastavansa...?
VastaaPoistaItsellä ei ole koskaan ollut koiraa, mutta voisin hyvin kuvitella, että koiran kanssa oppii olemaan ja leikkimään. Pakkohan sen leikin ja ilon on tarttua.
VastaaPoistaKoirat myös haluavat mennä ja tutkia fiiliksen mukaan ilman sitä suunnitelmallisuutta. Ottakaamme opiksi :)
Muistan että koulussa aikanaan kerrottiin suomalaisesta kansanperinteesta ja siitä, kuinka jouluna leikittiin joululeikkejä. Ehkäpä pitää elvyttää jouluna leikkiperinne ja painia oljilla tuvan lattialla!
VastaaPoistaLeikin katoaminen yhteiskunnasta on mielenkiintoinen aihe, josta riittäisi juttua paljonkin.
VastaaPoistaJos lasten leikeistä puhutaan, niin yksi iso niitä määrittävä ja rajoittavakin tekijä nykyään on tarjolla olevien leluvalikoimien keskittyminen niiden parin globaalin korporaation - Mattel, Disney jne. - tuoteportfolioiden varaan. Lähes kaikista suurista ostoskeskuksista löytyy tasan tarkkaan ne kaksi amerikkalaista lelukauppaa - Toys'R-Us sekä BR-Lelut, joiden molempien valikoimat ovat sitä samaa Kiinassa tuotettua amerikkalaisten jättikorporaatioiden muovisälää. Ongelma tässä on se, että usein näiden lelujen tuotekehityskin on aika huolella mietittyä ja lelut rakentuvat esim. Disney-leffojen (Cars, Disney Prinsessa ym.) asettaen leikille näin selkeät raamit ja viitekehyksen ja jättäen vain vähän tilaa lapsen omalle innovaatiolle ja mielikuvitukselle. Tavoitteena on tietysti saada lapsi haluamaan ja vanhempi ostamaan koko sarja, eli kaikki muutkin kyseiseen teemaan kuuluvat hahmot ja tarvikkeet.
Vaihtoehtoiset, mielikuvitusta ja lapsen omaa luovuutta ruokkivat lelut ja leikit siis kunniaan!
HW: Tuntuu kanssa vähän siltä, että ennen itse leikki oli tärkein ja siihen sitten keksittiin tarvittavat lelut. Nyt taas ensin tulevat lelut ja mennään niiden ehdoilla.
VastaaPoistaMoi! Kiitos aivan loistavasta jutusta! Se inspiroi minua niin paljon, että kirjoitin aiheesta kokonaisen jutun omaan blogiini Vähemmän On Enemmän, http://vahemman-on-enemman.blogspot.com.
VastaaPoistaKyllä ne lapset vielä pihallakin leikkivät ilman mitään ulkopuolelta saneltuja ohjeistuksia tai erikoisia leluja :) Ainakin täällä meilläpäin. Monet kaverit kyllä ovat sanoneet isompien kaupunkien kerrostalojen piha-alueilta tällaisen vähenneen huomattavasti, ehkäpä myös "melusta" huomauttelun takia, mutta varmasti ihan yleisen turvallisuudenkin vuoksi.
VastaaPoistaMeilläkin erona aiempaan on se, että lapsia ei enää olekaan hirveän montaa yhdessä leikkimässä, vaan 2-3, ehkä enimmillään 5. Silti jo tuolla kokoonpanolla saa temmellettyä jalkaisin, pyörillä, skeittilaudoilla (vai lasketaanko näitä leikkimiseksi?), kiipeiltyä puussa, laskettua mäkeä.. Pienemmillä paikkakunnilla myös kaikenikäiset lapset leikkivät yhdessä. Asuessamme pikkupaikkakunnalla koko talon lapset leikkivät kesät, syksyt, talvet yhdessä, vaikka ikähaitari oli kuusi vuotta ja enemmänkin.
Toisaalta ohjatutkin harrastukset on mun mielestä joillekin hyviä. Ainakin itse oon tätä mieltä omien lasten kohdalla. On ehkä ihan hyväkin tottua siihen, että välillä juostaan tai liikutaan pelin / muun harrastuksen ohjeiden mukaan, olipa kyseessä salibandy, judo, pesäpallo.. (Siis ainakin, jos on energinen ja liikunnallinen tyyppi kyseessä eikä inhoa joukkueurheilua!) Kunhan treenejä ei ihan joka ilta ole.
Mutta voihan kotonakin leikkiä fyysisiäkin leikkejä, "en koske maata" tms. ihan yksinkin, ilman kavereita. Ja eihän aina tartte leikkiä fyysisesti! Kaipaahan ihminen myös muuta leikkiä koordinaatiokykyjen, silmän ja käden yhteistyön jne. kehittymiseen. Esimerkiksi legorakennelmien rakentelu voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja tuoda aivan erilaisia onnistumisen elämyksiä kuin liikunta - ei kaikki oo vain niitä liikkujatyyppejä ;)
Kirjoitit, että ennen "Aikuisetkin kilpailivat, painivat, pelailivat ja leikkivät" - mitä tällä tarkoitat? Siis milloin ennen? En muista ainakaan vanhempieni "leikkineen" perhetuttujemme kanssa koskaan :D