No body is an island

Frank Forencich kirjoittaa loistavassa blogipostauksessaan, että ihmisen keho näyttää erilliseltä asialta, organismilta jonka iho rajaa. Sillä on helposti tunnistettava muoto ja tämä muoto muuttuu vain vähän vuosien saatossa. Subjektiivinen elämänkokemuksemme vahvistaa entisestään tätä erillisyyden tunnetta.

Moderni lääketiede ja yhä enemmän visuaalisuuteen perustuva elämäntapa vahvistaa käsitystä siitä, että kehomme on jotain muusta elämästä irrallaan olevaa. Näin me myös kohtelemme sekä omaa että muiden vartaloita objekteina. Tämä käsitys erillisyydestä on kuitenkin vain illuusio. Oikeasti ei ole ollenkaan selvää mistä kehomme alkaa ja mihin se loppuu. Olemme jatkuvasti keskinäisessä yhteydessä sekä biologiseen, sosiaaliseen, että henkiseen maailmaan ympärillämme.

Iho ei rajaa meitä ulkoisesta maailmasta vaan se on vain eräänlainen kalvo oman ekosysteemimme, että toisen ekosysteemin välissä. Näiden kahden välillä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti siirtymää. Ome kehomme eli ekosysteemimme reagoi jatkuvasti muun muassa fyysisiin, henkisiin ja sosiaalisiin ärsykkeisiin, olivat nämä sitten positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu vaikuttaa meihin, halusimme tai emme.

Suuri osa ihmisenkin painosta on muita organismeja, bakteereita jne. Nämä elävät omaa elämäänsä, niillä on oma metaboliansa, ne elävät ja kuolevat. Laksetaanko nämäkin mukaan kun puhutaan omasta kehosta? Ilman näitä organismeja, emme edes pysyisi hengissä. Emme edes pärjäisi yhtenä organismina, siksi olemmekin kahdella jalalla kävelevä ekosysteemi.

Tämä ekosysteemi kohtaa jatkuvasti muita ekosysteemejä, olivat ne sitten muita ihmisiä tai ihan vaan meitä ympäröivä ilma. Meihin vaikuttaa myös se miten nämä ekosysteemit voivat sillä olemme jatkuvasti niiden kanssa keskinäisessä yhteydessä. Näiden muiden ekosysteemien virukset, bakteerit, kemikaalit ja energiat vaikuttavat kaikki meihin. Kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme tai kosketamme vaikuttaa tähän omaan ekosysteemiimme.

Tässä globaalissa maailmassa missä kommunikaatio on helpottunut niin kuitenkin usein unohdamme sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se ei ole yhdentekevää miten ruoka esimerkiksi tuotetaan. Se mitä mereen heitetään toisella puolella maailmaa vaikuttaa myös meidän meriimme. Myöskin tunteet, pelot ja ajatukset liikkuvat yhä enemmän ja yhä nopeammin paikasta toiseen. Esimerkiksi sikainfluenssan pelko pyyhkäisi yli maailman huomattavasti itse tautia nopeammin. Ja tämä pelko vaikutti myös monen ihmisen kehoon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tunteet ja niiden aiheuttamat fyysiset tuntemukset liikkuvat myös ekosysteemistä toiseen, ne jaetaan tietoisesti ja tiedostamatta. Minun pelkoni voi olla jonkun toisen vatsakipu hyvinkin nopeasti. Biologiset, sosiaaliset ja henkiset tuntemukset liikkuvat ekosysteemistä toiseen ja siinä tämä ihoksi kutsuttu kalvo ei paljon toimi esteenä.

Onneksi myös länsimaissa on alettu ymmärtämään, että terveys on paljon monimuotoisempi asia kuin aikaisemmin olemme kuvitelleet. Kehomme on osa loputtoman monimutkaista ja kaoottisesta systeemiä jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun. Tuuli kuljettaa pölyä, patogeenejä ja siemeniä ympäri maailman. Ihmisten ja eläinten syömät lääkkeet päätyvät vesistöihin ja toisiin organismeihin. Lannoitteet, torjunta-aineet ja myrkyt kulkevat jokiin, järviin ja meriin. Näiden lisäksi myös muovit ja muut myrkyt päätyvät lopulta omaankin ekosysteemiimme.

Onko tällaisessa maailmassa mahdollista pysyä terveenä? Onko järkeä fokusoida vain omaan ekosysteemin ja unohtaa kaikki muut? Näin monet kuitenkin tuntuvat toimivan. Jos panostaa kaiken oman ekosysteemin ylläpitoon niin voi saavuttaa kyllä hyvänkin terveyden, mutta onko tällainen terveys oikeasti kestävää tai tavoiteltavaa? Tällaisten muusta maailmasta mahdollismman irrallaan olevien terveyssaarekkeiden rakentaminen ei voi olla hyvä malli tulevaisuudelle. Voimme käyttää kaiken aikamme, voimavaramme ja osaamisemme oman kehomme kunnon parantamiseen, mutta mitä tällä lopulta saavutamme?

Tällainen tyyli vain eristää meidän entisestään ympäröivästä maailmasta. Ja jos ympäröivä maailma voi huonosti niin ennemmin tai myöhemmin se vaikuttaa myös meihin. Eristäytymistä ei voi viedä loputtomiin. Onko tavoitteenamme todella voida hyvin maailmassa joka jatkuvasti voi huonommin?

Frank Forencich kirjoittaa, että hänen näkemyksensä mukaan se ei ole kokonaisvaltaista terveyden edistämistä jos ajattelee vain omaa kehoaan, omaa mieltään ja omaa sieluaan. Jos oikeasti olemme kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta terveydestä niin siihen täytyy myös sisällyttää biologinen ja sosiaalinen maailma.

Frank Forencichin sanoin:

"Eat real food, practice functional movement and stand up for environmental preservation, sustainable agriculture, peace and social justice. Take care of your internal organs, of course, but take care of your external organs too. It’s all one body."