Tänään on vuoden lyhin päivä, eli talvipäivänseisaus. Huomenna lähdetään siis taas kohti valoa ja uutta vuotta. Minulle tämä päivä merkitsee aina sitä, että pahin on takana. Pimeästä syksystä on nyt selvitty ja valo tuo mukanaan uusia ajatuksia ja lumi puhdistaa mieltä kaikesta vanhasta. Kauanhan siihen menee, että on oikeasti valoisaa, mutta jo tietoisuus siitä, että jokainen päivä on edeltäjäänsä pidempi antaa toivoa. Lumi luo taas tyhjän valkoisen kankaan, johon voimme jättää tulevan vuoden jäljet.
Marc And Angel Hack Life -blogista lainaan muutaman kysymyksen, joihin ei ole oikeaa vastausta. Kuitenkin näen, että nämä kysymykset kannattaa esittää.
Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
Jos elämä on lyhyt, niin miksi teemme niin paljon asioita, joista emme pidä, ja niin vähän niitä, joista pidämme?
Jos ihminen eläisi keskimäärin vain 40-vuotiaaksi, mitä tekisit toisin?
Jos voisit antaa vastasyntyneelle vain yhden neuvon, mikä se olisi?
Miksi asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi, eivät välttämättä tee muita onnellisiksi?
Mitä asiaa et ole vielä tehnyt vaikka haluaisit? Mikä estää?
Pidätkö kiinni jostain mistä pitäisi päästää irti?
Olisitko mielummin huolestunut nero vai onnellinen typerys?
Luopuisitko mielummin vanhoista muistoista kuin menettäisit kykysi saada uusia?
Voiko totuuden tuntea haastamatta sitä ensin?
Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
Muistatko 5 vuoden takaisen tapahtuman, jolloin olit todella vihainen? Onko sillä enää merkitystä?
Mitä teit kun viimeksi tunsit todella olevasi elossa?
Jos ei nyt, niin koska?
Jos voittaisit nyt miljoonan, jättäisitö työsi?
Tekisitkö mielummin vähemmän työtä vai enemmän työtä, josta todella pidät?
Tuntuuko siltä, että olet elänyt tämän päivän 100 kertaa aikaisemminkin?
Mitä tekisit toisin, jos tietäist, että kukaan ei tuomitsisi tekemisiäsi?
Tuletko viiden vuoden päästä muistamaan mitä teit tänään?
Elämääsi koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti. Teetkö ne itse, vai tekeekö joku muu niitä puolestasi?
Mahtavia kysymyksiä. En edes osaa valita joukosta sitä, joka tuntuisi kaikkein merkityksellisimmältä.
VastaaPoistaToisaalta kysymykset ovat melko pelottavia, sillä ne laittavat ihan väkisinkin miettimään ja vastaukset ovat melko pysäyttäviä.
Se tosin lienee tarkoituskin.
Pelottavaa kun joutuu kohtaamaan itsensä ja kysymään itseltään kysymyksiä, varsinkin kun vastauksia ei löydä edes Googlesta.
VastaaPoistaTämän takia onkin turvallisempaa pitää itsensä kiireisenä ja olla pysähtymättä. Vastaukset ne vasta pelottavia voisivatkin olla.
Hyviä pohdintoja. Varsinki tuo "Tuntuuko siltä, että olet elänyt tämän päivän 100 kertaa aikaisemminkin?" kysymys jotenki kosketti meikäläistä, kun mulla nyt suurinpiirtein se 100 päivää on takana uudessa työssäni :)
VastaaPoistaSuurin osa noista kysymyksistä ovat todella hyviä ja kuten sanottu, ehkä pysäyttäviäkin.
VastaaPoistaMuutama taas on sellaisia, että ne on selvästi keksitty sellaisille tasaista keskiluokkaista elämää viettäneille tylsistyneille ihmisille, joiden pahin pelko esimerkiksi ei ole koskaan toteutunut (ja se pahin pelko muutenkin olisi jotain työpaikan menetystä tai muuta laimeaa paskaa).
Noista filofisista jutuista aina unohdetaan meidät helvetissä käyneet yksilöt. Mut ei se mitään, olen jo tottunut siihen. Just my five cents.