Syntynyt juoksemaan

Distance running was revered because it was indispensable; it was the way we survived and thrived and spread across the planet. You ran to eat and to avoid being eaten; you ran to find a mate and impress her, and with her you ran off to start a new life together. You had to love running, or you wouldn’t live to love anything else. And like everything else we love—everything we sentimentally call our “passions” and “desires"—it’s really an encoded ancestral necessity. We were born to run; we were born because we run.
-Christopher McDougall

Tuli eilen luettua loppuun Christopher McDougallin loistava kirja "Born to Run: A Hidden Tribe, Superathletes, and the Greatest Race the World Has Never Seen". Luen melko paljon, varmaankin noin 40-50 kirjaa vuodessa, eli kun sanon, että Born to Run on yksi parhaista kirjoista mitä olen koskaan lukenut, niin on jotain mihin vertailla. Kirja kertoo juoksemisesta, mutta kertoo siitä todella monella eri tasolla. Kyseessä ei ole mikään opetuskirja, vaikka kuin huomaamatta tulee opittua juoksemisesta, liikkumisesta ja elämästäkin jotain. Ei ihme, että kirja on saanut pelkästään ylistäviä arvosteluja, sillä juuri niin hyvä se on. Se inspiroi, viihdyttää, koukuttaa, opettaa ja ennen kaikkea antaa hyvän fiiliksen. Jos tämän lukee niin ei vaan yksinkertaisesti voi olla juoksematta, koska olemmehan syntyneitä juoksemaan.

Christopher McDougall kertoo koukuttavan tarinan Tarahumara-intiaaneista, ultrajuoksusta ja maailman kovimmasta juoksukilpailusta. Siinä sivussa McDougall esittelee joukon aivan mahtavia persoonia, joita kukaan ei olisi voinut keksiä omasta päästään. Kaikki henkilöt ja tapahtumat kirjassa siis ovat tosia ja siltä todella kirja tuntuukin, aidolta ja elävältä. Kirjan lukemisen jälkeen melkein tuntuu siltä, että olisi saanut joukon uusia ystäviä. Tämä tarina vie kirjaa eteenpäin, mutta sitä maustetaan todella mielenkiintoisilla faktoilla ja tieteellä. McDougall käsittelee melko paljon ihmisen evoluutiota, anatomiaa ja kulttuurieroja sekä kertoo miksi me juoksemme. Kirja ottaa myös kantaa luonnollisemman juoksemisen puolesta ja syventyy liikkumisen filosofiaan.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka harrastavat juoksua, ovat sitä harrastaneet tai harkitsevat juoksemisen aloittamista. Oikeastaan suosittelen sitä vaikka juokseminen ei edes kiinnostaisi. Uskon, että tämä kirja jotenkin sulautui osaksi omaa elämää eikä vain jäänyt mukavaksi lukukokemukseksi.

Chia

On aika tämän blogin ensimmäiselle superfood-hehkutukselle sillä olen niin totaalisen ihastunut chia-siemeniin. Laitan niitä nyt aamulla mysliin ja lenkin jälkeen juon iskiatea. Sen sekoittamiseen menee aikaa noin 2 minuuttia ja jos sen tekee ennen lenkille lähtöä niin se on täydellistä heti lenkin jälkeen. Juoma näyttää oudolta, mutta on todella hyvää ja raikasta. En yhtän ihmettele, että tämän voimalla Tarahumara-intiaanit jaksavat juosta kymmeniä ja jopa satoja kilometrejä.


Chia on loistava kuidun lähde, sisältää jopa 25 prosenttia proteiinia, tasoittaa verensokeria, sisältää 3 kertaa enemmän antioksidantteja kuin esimerkiksi mustikka sekä laskee verenpainetta ja kolesterolia. Chia sisältää myös runsaasti esimerkiksi kalisumia, rautaa, fosforia, magnesiumia, kaliumia, sinkkiä ja mangaania. Ei ihme, että sitä on kutsuttu jopa täydelliseksi ruoaksi. Urheilijoille chia on hyvää myös siksi, että se sitoo hyvin vettä ja estää näin elimistöä "kuivumasta" lenkin aikana.

Chia ei itsessään juuri maistu miltään, mutta sitä voi oikeastaan lisätä ihan mihin vain. Suosittelen kuitenkin kaikille iskiaten tekemistä, sillä se on todella hyvän makuinen urheilujuoma ja ravintoarvoiltaan tasapainoinen. Se on myös täysin luonnollinen, eikä sisällä mitään keinotekoista tai synteettistä kuten nämä kaupan sokeri- tai makeutusainelitkut.

Juoksukenkien ostaminen

Barefoot Ted antaa blogissaan hyvät ohjeet juoksukenkien ostoon. Parasta olisi tietysti aina juosta avojaloin, mutta jos ja kun usein on kuitenkin pakko käyttää kenkiä niin kenkien olisi täytettävä mahdollisimman monta seuraavista kriteereistä:

1. Kevyet - emme ole lisäpainon tarpeessa
2. Todella joustavat - kenkien ei pidä kontrolloida jalkaa
3. Ei tukea - haluamme kehittää luonnollista juoksuasentoa ja jalkojen lihaksia
4. Ei pehmusteita - niistä ei ole kuin haittaa
5. Leveä lesti - jalan on saatava liikkua luonnollisesti
6. Ohuet pohjat - haluamme tuntea alustan jolla juoksemme
7. Reikiintymätön pohja - joskus tarvitsemme suojaa esimerkiksi teräviltä kiviltä
8. Kestävät - kenkien on kestettävä kovaakin käyttöä
9. Helposti jalkaan laitettavat
10. Menevät pieneen tilaan - kätevämpi ottaa reissuun mukaan
11. Reilua kauppaa - haluammehan paremman maailman
12. Ekologiset - luonnonystävällisistä materiaaleista tehdyt ja kierrätettävät
13. Hengittävät - jalkakaan ei halua tukehtua
14. Hyvä pito - mukavampi pysyä pystyssä liukkaalla alustalla
15. Varpaille mahdollisuus liikkua - ihmisellä on varpaat syystä
16. Hyvännäköiset - Kauneus on aina hyvästä

Itse olen nyt hankkinut Vibram FiveFingersit ja täytyy sanoa, että parempia kenkiä en ole koskaan jalassa pitänyt. Pari miljoonaa vuotta evoluutiota on todella tehnyt jalasta fiksumman ja paremmin liikkuvan kuin mitä parikymmentä vuotta tuotekehittelyä on saanut aikaiseksi. Kalliolla FiveFingersit jalassa liikkuessa tuli todellisia vau-elämyksiä, että näinkö mahtavaa liikkuminen voi taas olla. Ja alkoipa sitä arvostamaan jalkojansakin ihan uudella tavalla.

Avojaloin juokseminen

Monet meistä kärsivät kroonisista jalkavaivoista, jotka muistuttavat olemassaolostaan aina juostessa. Varsinkin usein lenkkeilessä alkavat esimerkiksi polvet, nilkat tai nivuset kipeytymään. Myös selkä, hartiat tai lonkat voivat kipeytyä. Miksi näistä ongelmista kärsivät ainoastaan ihmiset kenkiä käyttävissä maissa? Miksi esimerkiksi kenialainen pitkänmatkanjuoksija tai meksikolainen Tarahumara-intiaani voi juosta kymmeniä kilometrejä päivässä, eikä koskaan kärsiä vastaavista ongelmista? Ehkä uskot, että kengät suojaavat sinua loukkaantumisilta? Itse asiassa on useasti tieteellisesti todistettu, että mitä kalliimpia ja "hienompia" juoksukenkiä käytät niin sitä todennäköisemmin tulet tulevaisuudessa kärsimään jalkavaivoista.

Suurin syy miksi ihmiset pelkäävät juosta paljain jaloin on kipu, vaikka juuri kipu opettaa meidät juoksemaan oikein. Kengät ainoastaan suojaavat kivulta ne eivät vaimenna iskuja. Jos jätät kengät kotiin ja juokset paljain jaloin niin juoksuasento muuttuu samantien. Jos ja kun juoksuasento muuttuu paljain jaloin juostessa niin sehän tarkoittaa vain sitä, että kengissä juostessa asento ei ole luonnollinen, mikä taas johtaa ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Monet huippu-urheilijat ovatkin lopettaneet kenkien käytön harjoittelussaan, sillä paljain jaloin juokseminen ehkäisee loukkaantumisia, vahvistaa lihaksia sekä opettaa oikean juoksuasennon.



Opetellessa juoksemaan paljain jaloin et edes tarvitse opettajaa, sillä jalat ovat paras mahdollinen opettaja. Jalassa on enemmän hermopäitä kuin missään muussa ruumiinosassa. Näiden hermojen tarkoitus ei ole kiduttaa meitä vaan opettaa meitä liikkumaan pehmeästi ja tehokkaasti. Ainoa syy käyttää kenkiä on suojata jalkapohjia teräviltä kiviltä tai esimerkiksi lasinsiruilta. Iskunvaimennusta jalka ei tarvitse sillä ihmisen jalka on todella tehokas vaimentamaan iskuja. Itse asiassa on tutkittu, että tukevat ja pehmustetut kengät estävät jalkoja toimimasta luonnollisesti ja näin ollen nivelet joutuvat ottamaan paljon kovempia iskuja vastaan mikä juuri johtaa loukkaantumisiin. Varsinkin kun kengät vielä opettavat ottamaan iskut vastaan kantapäillä.

Itse olen vasta tutustumassa aiheeseen, mutta mitä enemmän luen ja opiskelen niin sitä selvemmäksi käy, että kengät ovat ainoastaan pahasta. Kaikki nämä urheiluvalmistajien meille myymät shock absorbtionit, super responset ja muuta hienolta kuulostavat systeemit itse asiassa ovat meille vain ja ainoastaan huonosta. Tämän tietävät tutkijat, huippuvalmentajat, huippujuoksijat sekä maailman kovimmat juoksijakansat. Tämän tietävät myös jalkinevalmistajat, mutta heille on tietenkin ongelma miten myydä kenkiä jos kaikkein parasta on juosta paljain jaloin tai mahdollisimman yksinkertaisissa kengissä. Itse asiassa tutkimusten mukaan jopa täysin loppuun juostut vanhat kengät ovat paremmat kuin uudet 200 euron supertekniset juoksukengät. Juoksijat eivät juurikaan edes kärsineet loukkaantumisista ennen kuin vasta 70-luvun jälkeen kun urheilusta tuli suuri bisnes. Keksittiin kengät, mitkä aiheuttavat ongelmia ja sen jälkeen ollaan loputtomasti voitu myydä tätä ongelmaa ratkaisevia kenkiä, mutta ei se ratkea lisäämällä juttuja vaan nimenomaan poistamalla. Niken suunnittelijat ovat tietenkin jo kauan tienneet tämän, mutta vasta pari vuotta sitten markkinoille saatiin tuote millä rahastaa paljasjalkajuokseminen. Eli markkinoille tuotiin Nike Free.

Itse en ole vielä kengistä täysin luopunut, mutta siirtynyt jo yskinkertaisempiin, kovempiin ja vaimentamattomiin. Tämän seurauksena polvi- ja nivusvaivat katosivat samantien. Seuraavaksi tarkoitus olisi alkaa juoksemaan Vibram FiveFingerseissa, mitkä käytännössä ovat vain teräviltä esineiltä suojaavat "sormikkaat" jaloille. Nurmikoilla, hiekalla tai muilla pehmeillä alustoilla kannattaa ehdottomasti juosta aina paljain jaloin jos se on vain mahdollista. Ne kalliit ja iskuja "vaimentavat" kengät kannattaa jättää kauppaan.

Iskiate

Tarahumara-intiaanien (meksikolainen alkuperäisheimo, joka on tunnettu siitä, että he ovat maailman kovimpia juoksijoita) energiajuoma eli iskiate:

1 lasillinen vettä
2 teelusikallista chia-siemeniä
1 lime
1 teelusikallinen luomuhunajaa

Sekoita ainekset veteen ja anna olla hetken kunnes juomasta tulee "limaista". Nauti!

Into the Wild

"careers are demeaning twentieth century inventions, more a liability than an assett."
— Christopher McCandless

Harvoin tulee katsottua leffoja, joita oikeasti tekee mieli suositella. Nyt tuli kuitenkin nähtyä aivan loistava Into the Wild. Tämähän on jo muutaman vuoden vanha leffa, mutta leffojen suhteen olen vähintään muutaman vuoden muita jäljessä...

Leffa kertoo Christopher McCandlessista joka jättää taakseen turvallisen ja "tavallisen" elämänsä ja lähtee kiertämään Jenkkejä nimellä Alexander Supertramp. Lopullisena päämääränä hänellä on Alaskan erämaat, jonne hän lähtee etsimään yksinäisyyttä ja rauhaa sekä kokeilemaan rajojaan. En halua paljastaa leffasta liikaa, mutta suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka joskus tuntevat itsensä ulkopuoliseksi tässä modernin elämän oravanpyörässä.

Viisi tiibetiläistä riittiä

Cure the illness that is not yet an illness.
-Tibetan proverb

Olen jo jonkun aikaa aloittanut aamuni tekemällä viisi tiibetiläistä riittiä. Riitteihin ei sisälly varsinaisesti mitään henkistä harjoitusta vaan niitä käytetään fyysisen kunnon ylläpitämiseen ja kohottamiseen. Aamulla tehtynä nämä herättävät hyvin uuteen päivään ja avaavat jumiutuneita lihaksia niskassa ja selässä. Liikkeet vahvistavat etenkin keskikehon lihaksia. Viidestä tiibetiläisestä riitistä kirjoitti ensimmäistä kertaa Peter Kelder vuonna 1939 kirjassaan the Eye of Revelation. Näiden viiden joogaliikkeen väitetään olevan noin 2 500 vuotta vanhoja. Tärkeää ei kuitenkaan ole näiden liikkeiden alkuperä vaan se, että tämä helppo noin 15 minuuttia kestävä harjoitus todella toimii.

Näiden liikkeiden säännöllisen tekemisen on väitetty parantavan muun muassa näköä ja muistia sekä hidastavan vanhenemista. Tällaiset vaikutukset ovat varmasti kovasti liioiteltuja, mutta varmasti niiden tekeminen kuitenkin antaa energiaa, notkistaa, voimistaa sekä parantaa fiilistä. Itse olen juuri huomannut tämän energisoivan vaikutuksen ja keskivartalon vahvistumisen.

Liikunnan ei tarvitse olla sen vaikeampaa. Aamulla 15 minuuttia kestävä harjoitus, pyörällä töihin, kävellen kauppaan sekä muuten aktiivista ja normaalia elämää. Tämä jo riittää pysymään terveenä ja hyvässä kunnossa jos vaan muistaa myös syödä ja levätä hyvin. Muuta urheilua ja liikkumista voi sitten harrastaa siksi, että se on kivaa sen sijaan, että pitäisi tai olisi pakko.

Ohjeet harjoituksen tekemiseen:
The Tibetan Rites

Paleo pähkinänkuoressa

Neljäs kirjain

If I had to choose a religion, the sun as the universal giver of life would be my god.
- Napoleon Bonaparte

Ennen runsas ulkona olo takasi suurelle osalle maailman väestöstä riittävän D-vitamiinin saannin. Nykyinen elämäntapa, ravintotottumukset ja työympäristö ovat johtaneet siihen, että valtaosa väestöstä ei saa riittävästi D-vitamiinia. D-vitamiinin vajaus tutkimusten mukaan lisääntynyt kaikkialla maapallolla. Eniten D-vitamiinin vajaudesta kärsivät kuitenkin maat, joissa edes auringossa oleminen ei takaa riittävää D-vitamiinin saantia koko vuodeksi. Suomessa D-vitamiinia saa auringosta ainoastaan kesäkuukausina ja silloinkin vain keskipäivällä. Kun vielä nykyään puhutaan ainoastaan auringon haitoista, eikä sen välttämättömyydestä elämälle tällä pallolla, niin yhä useampi kärsii D-vitamiinin puutoksesta aiheutuvista sairauksista vältellessään aurinkoa.

Ihminen saa D-vitamiinia myös muutamasta ruoasta, mutta ei mitenkään elimistön tarvitsevaa määrää. Esimerkiksi maitoa juomalla voit saada päivän D-vitamiinit jos juot noin 50 lasia päivässä. Kalaa taas olisi syötävä monta kiloa. Tähän ei tietenkään kukaan pysty, eikä se olisi tereveellistäkään, joten vaihtoehdoiksi jäävät aurinko ja vitamiinipillerit. En haluaisi suositelle kenellekään purkilla käymistä ja vitamiinien syömistä muussa kuin luonnollisessa muodossa, mutta jos asut Suomessa niin varsinkaan talvikuukausina ei ole muuta vaihtoehtoa. Kesälläkin suomalaisten D-vitamiinin saanti jää vajaaksi, jos ei oleskele ulkona 15-30 minuuttia silloin, kun aurinko on korkeimmillaan. Tällöinkään D-vitamiini ei imeydy jos käyttää aurinkorasvoja, sillä ne blokkaavat UVB-säteet, joita iho tarvitsee D-vitamiinin valmistamiseksi.



Kiinnostus D-vitamiinia kohtaan ei johdu pelkästään sen luustoa vahvistavista ja vanhuusiän osteoporoosia estäväistä ja hidastavista tekijöistä. Vitamiinilla on todettu olevan monia muitakin positiivisia ja fysiologisia vaikutuksia. Liian vähäinen D-vitamiinin saanti on yhdistetty muun muassa skitsofreniaan, masennukseen, Parkinsonin tautiin, astmaan, keuhkotauteihin, korkeaan verenpaineeseen, sydän- ja verisuonitauteihin, lihasten heikkenemiseen, riisitautiin, luuston haurastumiseen ja pehmenemiseen, diabetekseen, MS-tautiin, niveltulehdiksiin, heikentyneeseen vastustuskykyyn tuberkuloosia, influenssaa ja muita taruntatauteja vastaan. Todennäköisesti D-vitamiin puutos liittyy myös muun muassa vatsa-, rinta-, eturauhas- ja kohtusyöpään.

Monet suomalaiset ja kansainväliset asiantuntijat ovat korostaneet, että riittävästä D-vitamiinin saannista huolehtiminen on yksi kaikkein halvimmista tavoista huolehtia terveydestä. Terveysviranomaisiin onkin vedottu, että D-vitamiinin saantisuositukset arvioitaisiin nopeasti uudelleen. Olkaa siis hyvät ihmiset auringossa ja pitäkää huolta, että saatte tarpeeksi D-vitamiinia myös talvella.

Lisää lukemista:
Vitamin D Council
Grassroots Health
Vitamin D Health

Maatilatori

Helsingin Lasipalatsiin avattiin kesäkuun alussa aivan mahtava Maatilatori, josta löytää suomalaisten pientuottajien huipputuotteita, lähi- ja luomuruokaa. Tarjolla on muun muassa suomalaisen kyyttölehmän, suomenlampaan, poron, viljapossun ja villisian lihaa, Inarinjärven ja Saimaan kaloja, mätejä ja savustettuja erikoisuuksia, luomu- ja villivihanneksia sekä -yrttejä, alkuperäisjuureslajikkeita, marjahilloja, sieniä, pienjuustoloiden erikoisjuustoja, kirnuluomuvoita, erikoisjogurtteja, pienpanimoiden siidereitä sekä oluita, luomutäysvilja- ja ruisleipiä, luomujauhoja, luomumyslejä sekä luomujäätelöä, -makeisia ja artesaanisuklaita.

Itse olen jo ehtinyt nautiskella jo mm. juustoista, raakamaidosta ja kirnuvoista. Toivottavasti Maatilatori on vain alkua ja tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän luomu- ja lähiruokaan keskittyviä kauppoja.

Liikkuminen vs. urheilu

Itse olen elämäni aikana harrastanut yhtä jos toista urheilulajia. Vaikka urheilun sanotaan pitävän terveenä niin lähestyessä kolmeakymppiä viimeistään ymmärsin, ettei urheilija tervettä päivää näe. Oli nilkkavammaa, polvet reistailivat, selkä kipuili, koskaan ei kroppa tuntunut terveeltä vaikka hyvässä kunnossa olinkin. Ratkaisu tähän oli lopettaa esim. jalkapallon pelaaminen koska nivuset eivät enää kestäneet rasitusta. Ryhdyin siis sohvaperunaksi.

Sohvaperunana olemisen huonoja puolia tuskin tarvitsee erikseen luetella, mutta yhdistettynä toimistotyöhön se todella sai kropan jumiin. Pikkuhiljaa pitikin alkaa uudistamaan lajivalikoimaa siten, ettei enää liikkumisesta tulisi kipeäksi, vaan päinvastoin terveeksi. Tuli pyöräily, jooga, juoksu, kävely ja terveellisempi ruoka. Näitä lajeja harrastaessa suhde omaan vartaloon on täysin muuttunut, koska päämääränä ei ole maalien tekeminen, ennätykset ja suorittaminen. Jos haluaa voida hyvin niin pitää kehittää vartalon ominaisuuksia monipuolisesti ja unohtaa ennätykset, voitot ja hampaat irvessä suorittaminen. Voimaa, notkeutta, nopeutta, kestävyyttä ja henkistä hyvinvointia olisi kehitettävä kaikkia ja mieluiten vielä yhdessä sen sijaan, että yrittää olla jossain lajissa paras.

Ihminenkin on eläin ja on terve kun osaa liikkua niin miten luonto on tarkoittanut. Liikunnan olisikin hyvä olla funktionaalista, eikä vain kehittää esim. salilla lihaksia yksittäin ja eristettynä muusta vartalosta. Joku jaksaa nostaa penkistä 200 kiloa, mutta ei jaksa kävellä portaita ylös. Toinen taas harrastaa maratoneja, mutta reväyttää selkänsä kantaessa muuttolaatikkoa. Ovatko tällaiset ihmiset hyvässä kunnossa?

Frank Forencichin sanoin:

“A person is ´fit´when he or she has the ability to do what he or she wants in life. If you have the strength, speed and endurance to do the things that you want to do, then you are fit. If you can´t do what you want because of physical limitations, you´re not. End of story.”

Ihminen polveutuu apinasta, joten on luonnollista, että fyysiset ominaisuudet ovat samansuuntaisia. Ihminen on kuitenkin tullut alas puusta, joten miljoonien vuosien saatossa meille on kehittynyt loistava kyky liikkua myös maassa. Me jaksamme juosta kilometritolkulla, olemme suhteellisen nopeita, osaamme kiivetä ja uida, omaamme hyvän tasapainon, kannamme painavaakin tavaraa, kestämme sekä kuumaa, että kylmää ilmastoa hyvin. Vai miten on? Jaksammeko? Osaammeko?



Sen sijaan, että jatkuvasti opettelemme uusia lajeja (jotka kaikki tietenkin vaativat uudet ja kalliit varusteet) niin olisikohan sittenkin parempi palata juurille. Tehdä sitä mitä ihminen on tehnyt miljoonia vuosia. Ehkä olisi parempi oppia taas juoksemaan, kiipeämään, ryömimään ja uimaan. Tätähän lapset tekevät, koska lapselle se tulee vielä luonnostaan. Jossain vaiheessa me vain kadotimme nämä taidot ja nyt kuvittelemme, että liikkuminen on jotenkin hankalaa, liian raskasta tai kallista. Liikuminen ei ole mitään näistä, urheilu ehkä on.

Better to hunt in fields, for health unbought,
Than fee the doctor for a nauseous draught,
The wise, for cure, on exercise depend;
God never made his work for man to mend.
~John Dryden

MovNat - Erwan Le Corre

Frank Forencich

Exuberant Animal's Frank Forencich gives hope to the modern man

Elämäniloinen eläin

Moderni elämäntapa vie meitä jatkuvasti kauemmas luonnosta ja luonnollisuudesta. Ihan kuin miljoonien vuosien evoluutio voitaisiin pyyhkäistä pois muutamassa kymmenessä vuodessa. Ihminen on eläin siinä missä muutkin eläimet ja voi pahoin jos se poistetaan omasta luonnollisesta elinympäristöstään. Me kaikki tiedämme, ettei eläimelle ole luonnollista olla häkissä. Eläin ei myöskään viihdy häkissä vaan ahdistuu ja sairastuu. Silti me olemme kovasti työntämässä omaa eläinlajiamme häkkiin. Meillä on yksi betonihäkki jota kutsumme kodiksi ja toinen jota kutsumme työpaikaksi. Näille on yhteistä se, että kiinnitämme itsemme vilkkuvan ruudun ääreen. Jotta voisimme tehdä olomme vieläkin tukalammaksi niin näissä häkeissämme usein istumme täysin luonnottomassa asennossa, ihan kuin tarkoituksena olisi varmistaa kroppamme kipeytyminen. Jotta saisimme päänkin jumiin niin heittäydymme passiiviseksi ja oman luovan ajattelun sijaan vain katsomme muiden elämistä, turrutamme itsemme viihteellä.

Kehittyvä yhteiskunta on tuonut meille paljon hyvää esim. turvaa, lämpöä, ruokaa ja lääkkeitä. Meidän perustarpeet ovat enemmänkin kuin tyydytettyjä, mutta nyt haluamme vain lisää ja lisää. Kehitys on kuitenkin mennyt jo niin pitkälle, että suuri osa ihmisistä ei osaa enää liikkua, ruoka ei ole ruokaa ja tuhoamme omaa luonnollista elinympäristöämme. Tässä blogissa yritän löytää luonnollisen tavan elää kuitenkaan eristäytymättä yhteiskunnasta. Pääasiassa tulen kirjoittamaan liikkumisesta, syömisestä, terveydestä ja ekologisesta elämisestä. Tarkoituksena on löytää elämänilo, terveys ja sisäinen eläin.

Frank Forencich tarjoaa näitä vastatoimenpiteitä modernin elämän haasteisiin:

- raskasta liikuntaa
- oikeaa ruokaa ja puhdasta vettä
- ulkona olemista ja liikkumista
- laadukasta nukkumista ja lepoa
- positiivisia sosiaalisia kokemuksia
- leikkiä ja hyvää mieltä
- mielekästä sitoutumista maailmaan