Ilmastomaajoukkue

Liity ilmastomaajoukkueeseen ja ole mukana porukassa, jolka kilpailuttaa sähköyhtiöt. Ilmastomaajoukkueen tavoitteena on saada Suomeen lisää tuulivoimaloita. Liittymällä ilmastomaajoukkueeseen sitoudut ottamaan vastaan tarjouksen ilmastomaajoukkueen raadin valitsemalta sähköyhtiöltä.

Death on a Factory Farm

Tuli eilen katsottua Canal+:lta leffa nimeltä Death on a Factory Farm ja vaikka se ei sinänsä tarjonnut mitään mitä en tietäisi ennestään niin silti se järkytti. Itse en ole syönyt lihaa enää muutamaan vuoteen, lopetin sen kun tajusin miten tuotantoeläimiä oikeasti kohdellaan. Vaikka en syökään lihaa niin hyväksyn kyllä sinänsä lihansyönnin ja pidän sitä luonnollisena. Tapaa millä liha tuotetaan on kuitenkin mielestäni oksettavaa. Kuolema ei ole koskaan kaunista ja on luonnollinen osa elämää, mutta niin on elämäkin luonnollinen osa elämää. Elämää näillä eläimillä ei kuitenkaan ole, ainoastaan kärsimystä.


Death on a Factory Farm on dokumentti miehestä, joka soluttautuu sikafarmille töihin, tarkoituksena kuvata videolle sitä miten eläimet kärsivät tilalla ja kuinka muun muassa siat tapetaan hirttämällä. Aineiston pohjalta nostetaan syyte sikafarmaria vastaan ja toinen puolisko leffasta seuraa oikeuskäynnin etenemistä. Leffa näyttää sekä totuuden kaupan lihapakkausten takaa sekä sen miten oikeusjärjestelmä jenkeissä toimii. Saa olla todella kylmä ihminen jos ei tunne mitään katsoessaan sikojen kärsimystä. Nykyihmiset kun eivät tunnu ymmärtävän sitä, että liha tulee oikeasta eläimestä, eikä sitä, että nämä eläimet kärsivät koko lyhyen elämänsä ajan. Sika on kuitenkin koiraakin fiksumpi eläin ja siat ovat ihan yhtä persoonallisia kuin meidät omat lemmikkimme. Valitettavasti Death on a Factory Farmissa ei esiinny edes mikään poikkeuksellisen julma sikafarmi vaan se esittää aika pitkälti sen miten tuotantoeläimiä nykyään kohdellaan. Kaukana ovat ne ajat kun eläimiä vielä kunnioitettiin ja kohdeltiin hyvin.



Jos ihmiset syötte lihaa, niin miettikää hetki sitä, että pitäisikö eläimelle, jonka lihaa syötte antaa jotain arvoa. Ehkä sen liha-aterian voi välillä jättää väliin tai maksaa muutaman euron enemmän ja ostaa luomua.

Paluu arkeen

“Live each season as it passes; breathe the air, drink the drink, taste the fruit, and resign yourself to the influences of each.”
-Henry David Thoreau

Lomat on kohta lomailtu ja maanantaina koittaa paluu arkeen ja oravanpyörään. En voi sanoa, että kaipaisin 7-15 päiviä toimistossa, mutta toisaalta on pitkästä aikaa mukava päästä rutiineihinkin kiinni. Niin paljon kuin lomailusta nautinkin niin jotenkin huomaan kaipaavani tiettyä rakennetta päiviini. Arjessa kroppa asettuu helpommin tiettyyn rytmiin mitä tulee nukkumiseen, liikkumiseen ja syömiseen. Kalenteria en käytä ja toivon, etten sitä tule tarvitsemaan jatkossakaan, vaikka syksy taas tuntuu olevan täynnä kaikkea tekemistä. Vaikka en pidäkään syksyn pimeydestä, niin silti se on aina tuntunut siltä vuodenajalta kun eniten houkuttelee uudet harrastukset ja tekemiset. Varmaankin sitä juuri iltojen pimetessä haluaa keksiä jotain mielekästä tekemistä sen sijaan, että istuu vain kotona ja tuijottaa telkkaria (toki nautin siitäkin pimeinä syysiltoina).



Kesällä tulee automaattisesti oltua paljon ulkona ja liikuttua monipuolisesti luonnossa, mutta syksyllä on keksittävä myös sisäliikkumista. Toki lenkkeilykausi on syyskuussa oikeastaan parhaimmillaan ja sitä tulen jatkamaan ainakin kunnes elämäni ensimmäinen puolimaraton on juostu syyskuun lopussa. Todennäköisesti lenkkeilen kuitenkin niin kauan kun säät vaan sallii, kuten työmatkapyöräilenkin. Sulkapalloa ja salibandya tulee pelailtua todennäköisesti kerran viikossa ja pitkästä aikaa voisi astangajoogaankin mennä. Seinäkiipeilyn aloittaminen houkuttelee myös, kuten kahvakuula ja crossfit-treenit. Liikumisesta tekee kivaa se, että ei ole juuri mitään tavoitteita vaan tekee ainoastaan sellaista mikä tuntuu kivalta ja mistä kroppa nauttii.

Jokaisella vuodenajalla on puolensa, kuten myös omat lajinsa. Talvessa on kivaa se kun pääsee hiihtämään ja luistelemaan. Ja kun alkaa kyllästyä pakkasiin ja lumeen, niin nurkan takana odottaa jo kevät ja lenkkeilykausi. Vaikka kesästä eniten pidänkin, niin on se vaan hienoa kun pääsee nauttimaan erilaisista vuodenajoista. Nauttikaamme siis elokuun viimeisistä päivistä ja lähestyvästä syksystä!

Mehiläisten keräämä siitepöly

Terveysintoilijana ja urheilijana olen aina ollut kiinnostunut vitamiineista ja hivenaineista, mutta synteettisiä lisäravinteita en halua enää syödä (paitsi D-vitamiinia, mitä on Suomessa asuvana pakko syödä pillereinä). Vaikka syönkin terveellisesti niin kuitenkin haluan varmistaa riittävien vitamiinien ja hivenaineiden saannin luonnollisilla superruoilla. Mehiläisten keräämä siitepöly on aika ikivanha superruoka ja vitamiinipommi, mutta itse aloitin sen syömisen vasta noin kuukausi sitten.



Mehiläisten keräämää siitepölyä on käytetty jo tuhansia vuosia sitten ainakin Kiinassa, Kreikassa, Egyptissä ja Amerikoissa. Sitä on myös kutsuttu jumalten ruoaksi ominaisuuksiensa ansiosta.

Siitepöly sisältää proteiineja yleensä noin 7,5-35 %. Se sisältää myös kaikki ihmiselle elintärkeät aminohapot sekä runsaasti entsyymejä. Rasvahapoja mehiläisten keräämästä sitepölystä on löydetty 31 kpl. Siitepöly sisältää myös ainakin 8 eri flavonoidia, 11 karotenoidia, C-, E- ja B-vitamiinikomplekseja, kaliumia, fosforia, kalsiumia, rautaa, kuparia, sinkkiä, mangaania, magneesiumia ja 6 eri orgaanista happoa.

Mehiläisten keräämä siitepöly on kasvikunnan vitamiinirikkaimpia ja biologisesti kaikkein arvokkaimpia aineita. Siitepölyä käytetään muun muassa siitepölyallergian siedätyshoidossa, stressin lieventämiseen, tasapainottamaan hormonitoimintaa, vahvistamaan ihoa, hiuksia ja kynsiä sekä parantamaan immuniteettia. Itse käytän sitä lähinnä luonnollisena monivitamiinina ylläpitämään terveyttä. Kaiken lisäksi se maistuu myös hyvältä.

Vinkkejä avojaloin juoksemisen aloittamiseen

Ensin täytyy sanoa, että itse en juokse täysin avojaloin vaan FiveFingerseissa, sillä koen, että haluan jotain suojaa teräviltä kiviltä, lasilta jne. Kirjoittaessani avojaloin juoksemisesta niin tarkoitankin sellaista juoksemista, jossa jalka pääsee toimimaan luonnollisesti ilman pehmusteita, tukia tai muita jalkaa luonnottomaan asentoon ohjaavia juttuja. Jotkut juoksevat täysin avojaloin, mutta teräviltä esineiltä suojaavat "kengät" kuten FiveFingersit tai Feelmaxit ovat helpompi ja turvallisempi tapa aloittaa. Itsekin olen vasta siirtymävaiheessa mitä tulee luonnolliseen juoksemiseen, mutta kokemusta löytyy jo ihan tavallisesta asfalttilenkkeilystä, hiekkapoluilta, kallioilta ja maastosta. Ihan uutta intoa on löytynyt juoksemiseen tätä kautta ja tuntuu, että jalat ja kroppa todella kiittävät. Kynnys siirtyä edes kokeilemaan avojaloin juoksemista voi olla joillekin korkea, joten tässä muutama vinkki (barefootrunner.com):

1. Kulje paljain jaloin aina kuin mahdollista:
Toimistolla tai kaupungilla kulkeminen paljain jaloin tai edes FiveFingerseissa voi ehkä tuntua liian hippitouhulta, mutta kaikki voivat olla paljain jaloin kotonaan, pihallaan tai hiekkarannalla. Muutkin kuin lapset nauttivat siitä kun saavat jättää kengät eteiseen ja tuntea ruohon tai hiekan varpaidensa välissä. Paljain jaloin ulkona oleminen suorastaan pakottaa kropan liikkumaan ja leikkimään.

2. Mieti tarvitsetko todella kenkiä:
Kun olet laittamassa kenkiä jalkaan astuessasi ulos ovesta niin mieti tarvitsetko niitä todella. Jos olet menossa vain pihalle hetkeksi, niin tarvitsetko siihen kenkiä vai pärjäätkö yhtä hyvin ilman?

3. Aloita hitaasti:
Jos harrastat lenkkeilyä, niin älä heti lopeta juoksukenkien käyttämistä vaan aloita hitaasti kokeilemalla. Avojaloin juokseminen on erilaista kropalle ja jos heti alat juoksemaan normaaleja lenkkejä, niin varsinkin pohkeet kipeytyvät aivan varmasti sillä joudut käyttämään lihaksia enemmän. Jos olet juossut jo pitkään kengissä (kuten suurin osa meistä) niin tietyt lihakset ovat saaneet nukkua, mutta nyt ne joutuvat taas käyttöön. Kannattaa aloittaa lyhyillä 5-10 minuutin lenkeillä, mutta kroppa ja lihaksisto tottuu kyllä nopeasti.

4. Unohda sosiaalinen stigma:
Jostain kumman syystä paljain jaloin julkisella paikalla liikumista pidetään vääränä ja siitä saa helposti hullun leiman otsaansa. Tätä ongelmaa tosin ei ole näillä paljain jaloin likkumista simuloivilla kengillä. Tosin FiveFingersit voivat herättää muissa hilpeyttä, mutta hyvä se vaan on saada lisää naurua tähän maailmaan.

5. Kuuntele jalkojasi:
Kun aloitat avojaloin juoksemisen jalkasi kipeytyvät aluksi nopeammin kuin tavallisesti. Älä kuitenkaan pakota niitä kipeinä uudestaan liikkumaan vaan anna niiden levätä kunnolla. Muista, että harjoitat nyt lihaksia, joita et ole käyttänyt aikoihin. Juokse paljain jaloin silloin kun se tuntuu hyvältä, älä pakota itseäsi.

Ihminen on ympäristön muovaama

Before beginning a program of physical inactivity, consult your doctor. Sedentary living is abnormal and dangerous to your health.
- Frank Forencich

Lomalla tuli monen muun hyvän kirjan ohella luettua myös Frank Forencichin "Exuberant Animal - The Power of Health, Play and Joyful Movement". Forencich on opiskellut biologiaa, antropologiaa ja fysiologiaa sekä opettanut eri taistelulajeja ja funktionaalista liikkumista. Nyt hän on ottanut asiakseen puhua leikin tärkeydestä likkumisessa sekä ihmisen evoluutiosta ja luonnollisesta tavasta liikkua.

Kulttuuri, biologia, psykologia ja roolimme eläimenä yhdistyvät mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi ja antavat paljon ideoita omaankin liikkumiseen ja varsinkin auttavat ymmärtämään kuinka tärkeä ja luonnollinen osa ihmisen elämää liikkuminen on, tai siis pitäisi olla. Edelleenkin me olemme sama nisäkäs kun satoja ja miljoona vuosia sitten, vaikka nykyään istummekin pääasiassa vilkkuvan ruudun ääressä niin kotona kuin töissäkin.

Ihminen on ympäristönsä muokkaama. Tuhannet sukupolvet elämää ja kuolemaa luonnollisessa ympäristössä ovat muokanneet sekä vartaloamme, että kulttuuriamme. Ympäristö ja luonto ovat myös vaikuttaneet terveyteemme, harjoitteluumme sekä vartalon ulkonäköön. Koska ihminen on peräisin Afrikasta ja päiväntasaajan alueelta, niin olemme aavikon, savannin ja sademetsän muovaamia. Riippuen heimosta, kulttuurista ja luonnosta niin eri ominaisuuksia on tarvittu hengissä säilymiseen. Aavikolla ja savannilla ruoan saatavuus on ollut heikkoa ja vaihtelevaa, mikä on tarkoittanut pitkien matkojen liikkumista ruoan perässä. Näissä kulttuureissa hyvä kunto, kestävyys ja kuumuden sietäminen on ollut erityisen tärkeää. Tämä onkin tehnyt ihmisestä poikkeuksellisen hyväkuntoisen ja rasitusta sietävän eläimen.

Metsässä elämä on ollut kovin erilaista. Siellä näkyvyys on ollut huono ja liikkuminen hankalampaa. Ruokaa on helpommin saatavilla, mutta riski joutua itse syödyksi on ollut myös huomattavasti suurempi. Täällä pitkien matkojen liikkuminen ei ole niin tärkeää, mutta nopeus, ketteryys ja voima ovat olleet elintärkeitä ominaisuksia. Pystytkö pakenemaan leopardia? Kiipeämään puuhun? Ylittämään joen?

Nykyään emme enää joudu metsästämään itse ruokamme, eikä leijona pakota meitä kiipeämään puuhun. Tällaiseen liikkumiseen miljoonat vuodet evoluutiota ovat meidät kuitenkin tarkoittaneet. Jos emme käytä näitä ominaisuuksia, niin kroppamme unohtaa ne ja alkaa myös rappeutumaan. Näin käy myös muille häkeissä eläville eläimille. Koska kukaan meistä ei kuitenkaan halua palata vanhaan, niin voimme jakaa modernin liikkumisen aavikko- ja metsälajeihin. Aavikkolajit painottavat kestävyyttä ja itsestäänselviä aavikkolajeja ovatkin esimerkiksi maratonit ja triathlonit. Aavikkolajeihin laskisin kuitenkin kaikki yksinkertaiset kestävyyttä vaativat lajit, kuten juoksun, pyöräilyn, uimisen ja hiihtämisen. Aavikkolajeilla ei sis tarkoiteta niinkään kuumassa tai aavikkoa vastaavassa ympäristössä liikkumista, vaan enemmänkin niiden ominaisuuksien kehittämistä ja ylläpitoa, joista olisi hyötyä aavikolla elämisessä.

Metsälajeja taas ovat kaikki voimaa, ketteryyttä tai taitoa vaativat lajit. Näitä voivat olla vaikka voimistelu, kiipeily, taistelulajit, tanssiminen, koripallo, jalkapallo, sulkapallo, pituushyppy ja niin edelleen. Näiden lajien osaajat omaavat paljon hyödyllisiä taitoja metsässä liikkumiseen. Tietenkin on liian yksinkertaistettua väittää, että ihmiset ovat jakautuneet selkeästi aavikko- ja metsäkulttuureihin, vaan suurin osa on kehittynyt ympäristössä, josta löytyy molempia. Alueet joista löytyy sekä avaruutta, että sopivasti metsälänttejä ja myös vesistöjä ovatkin olleet ihmiselle luontaisimmat paikat asua. Tällaisessa paikassa myös moderni kaupunkiapina heti huomaa mielensä lepäävän. Metsät ovat tarjonneet ihmisille ruokaa ja suojaa kun taas avoimet alueet ovat mahdollistaneet metsästämisen, paremman näkyvyyden ja helpomman liikkumisen. Ihminen onkin sopeutunut elämään ja pärjäämään kummassakin ympäristössä.

Pysyäksemme terveinä ja hyväkuntoisina meidän olisikin kuviteltava itsemme takaisin tähän meidän alkuperäiseen ympäristöön. Mietittävä niitä ominaisuuksia ja taitoja mitä se vaatii ja liikkua sen mukaan. Jos sis tarkoituksenamme on elää terveesti ja niin miten evoluutio on meidät muokannut. Meidän ei tarvitse muuttaa takaisin metsään tai edes välttämättä liikkua luonnossa, vaikka se paras kuntosali onkin. Tärkeämpää on harrastaa monipuolisesti aavikko- ja metsälajeja. Yhtenä päivänä voit käydä iltalenkillä, seuraavana kuntosalilla, kolmantena pyöräilet töihin, neljäntenä käyt pelaamassa sulkapalloa... Toki pitää muistaa myös levätä. Tätä treenimetodia käyttämällä et tule missään lajissa huipuksi, mutta tulet terveeksi ja opit monipuolisesti eri taitoja. Se myös ehkäisee liian yksipuolisesta harjoittelusta aiheutuvat raistusvammat. Jos harrastaa monipuolisesti kaikenlaista ja opettelee jatkuvasti uutta, niin se myös kehittää kroppaa huomattavasti tehokkaammin kuin jatkuva samojen liikeiden toistaminen. Se myös pitää mielen virkeänä ja liikkumisen hauskana asiana eikä ahdistavana "pakkona".

Kiipeilyä Korkealla Rannikolla

Human subtelty will never devise an invention more beautiful, more simple or more direct than does Nature, because in her inventions, nothing is lacking and nothing is superfluous.
-Leonardo da Vinci

Viikko on tullut vietettyä Ruotsin Höga Kustenilla eli Korkealla Rannikolla. Korkea Rannikko on UNESCON maailmanperintökohde luontonsa takia. Luonto on jatkuvassa muutostilassa sillä saaret ja jyrkät kalliot jatkavat edelleen nousemista merestä. Rannikko on täynnä jyrkkiä noin 200-300m korkeita kallioita ja luonnonpuistoja. Sen läpi kulkee myös Högakustenleden, mikä on 13 etappiin jaettu 127km pitkä vaellusreitti.

Tarkoituksena oli siis päästä luontoon ja vähän kiipeilemään kallioilla. Nyt en tarkoita mitään kiipeilyä valjailla pystysuoraa seinää, vaan enemmänkin kävelyä jyrkkää kalliota ylöspäin. Niin mukavaa puuhaa, että ei edes ymmärrä treenaavansa ennen kun seuraavana aamuna herää kaikki lihakset väsyneenä. Toki sitä hikoilee ja hengästyy kiipeillessä, mutta kun ihailee maisemia ja joutuu keskittymään jokaiseen askeleeseen niin ei sitä oikeastaan huomaa. Tällaistahan sen liikkumisen pitäisi oikeastaan olla, kivaa puuhaa ulkoilmassa ja sinä sivussa sitten saa kunnon treenin.

Treenin ei tarvitse ole ohjattua, aikataulutettua, kallista eikä se välttämättä vaadi hienoja varusteita tai monimutkaisia sääntöjä. Tärkeintä on, että liikkuu monipuolisesti ja niin, että hikoilee ja hengästyy. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että nauttii siitä mitä tekee. Jos ajattelen perinteisesti niin en ole lomalla urheillut juuri ollenkaan sillä en ole käynyt esim. treeneissä tai salilla ja juoksulenkilläkin vain muutaman kerran. En voi merkata kalenteriin treenejä (jos siis käyttäisin kalenteria), en ole täyttänyt mitään tavoitteita enkä noudattanut treeniohjelmaa. Kuitenkin olen liikkunut monta tuntia päivässä, käyttänyt lihaksia monipuolisesti, hengästynyt ja hikoillut. Tuntuu enemmänkin siltä, että olen ollut taas hetken eläin, eli liikkunut monipuolisessa maastossa ja hengittänyt ulkoilmaa. Tätä aion jatkaa myös kun loma loppuu ja palaan taas kaupunkiin. Onnistuu se vähän matalammallakin rannikolla.

Vuoden paras lenkki

Forget not that the earth delights to feel your bare feet and the winds long to play with your hair.
~Kahlil Gibran

Tuli tässä lomalla juostua ehkä vuoden paras lenkki. Se ei ollut pisin, eikä rankin, mutta ehdottomasti hauskin. Kyllä, juokseminen voi olla hauskaa. Eka viikko lomasta tuli vietettyä Satakunnassa ja haluttiin päästä luontoon juoksemaan. Mentiinkin ensin metsään poimimaan superfoodia, eli mustikka. Sen jälkeen vaihdettiin FiveFingersit jalkaan ja juostiin ylös hiekkaista harjua (http://www.harjureitti.fi) ensin vajaat kolme kilsaa ja sen jälkeen loivaa alamäkeä takaisin saman verran. Alustana oli pääasiassa hiekka, havut ja "pururatamainen" pehmeä luonnon alusta. Käpyjä, juuria ja kiviä joutui väistelemään, ylämäet tuli spurtattua ja loikittua, alamäet välillä sipsuteltua ja välillä isoja loikkia ottaen. Keskimäärin vauhti oli tavallista kovempaa, mutta sitä ei oikeastaan huomannut, koska juokseminen oli niin hauskaa, niin luonnollista. Täytyy sanoa, että luonnossa ja hiekalla FiveFingersit todella pääsevät oikeuksiinsa.

Syö ruokaa!

Eat food, not too much, mostly plants
- Michael Pollan

Ajattelin kirjoittaa lyhyesti syömisestä, kun tässä lomaillessa on voinut taas palata elämisen perusteisiin. Tähän saakka lomailu on hyvin pitkälti sujunut seuraavasti:

- herään kun kroppa on valmis heräämään
- aamupalaksi tuoreita marjoja, jogurttia, chiaa, mehiläisten keräämää siitepölyä, pähkinöitä, vihanneksia, jogurttia, pari palaa tuoretta leipää, juustoa ja vihreetä teetä
- tiibetiläiset riitit omenapuun alla
- tutkimusmatkailua lähialueilla
- lounaaksi salaattia ja ahvenia
- illalla lenkkeilyä, vaeltamista, kävelyä
- salaattia, grillattuja vihanneksia, kalaa
- lukemista ja nukkumaan kun tulee pimeää

Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kun viikon on tota ohjelmaa mennyt niin täytyy sanoa, että kroppa ja mieli voivat todella hyvin. Tuoreita marjoja on tullut popsittua vähän joka välissä ja ne tosiaan antavat energiaa. On ollut luksusta kun on saanut mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, karviaista ja jopa lakkaa, ja vielä itse poimittuina. Ihminen todella on metsästäjä-keräilijä.

Jos nyt unohtaa puheet kaikista ravintoaineista, dieeteistä ja superfoodhifistelyistä, niin lyhyesti voisi syömisestä sanoa, että syö ruokaa älä ruokatuotteita. Tämä tarkoittaa usein sitä, että pitäisi syödä sellaista mitä isovanhemmatkin tunnistivat ruoaksi, oli ne sitten omat isovanhemmat tai samaa sukupolvea olevat ihmiset toisella puolella maapalloa. Ruokaa voi periaatteessa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta ruokatuotteita olisi vältettävä aina kuin mahdollista.

Ruoka on:

- kasvatettua
- sotkuista
- vaihtelevan laatuista
- helposti pilaantuvaa
- valmistamista vaativaa
- värikästä
- aidon makuista
- sidoksissa vuodenaikoihin ja kulttuuriin

Ruokatuotteet ovat:

- valmistettuja
- käteviä
- aina tasalaatuisia
- "ikuisesti" säilyviä
- tylsiä
- keinotekoisia
- aina saatavilla
- heti syötäviä

Ruoat ja ruokatuotteet voivat usein myös erottaa siitä, että ruoat eivät ole pakattuja kun taas ruokatuotteet myydään värikkäissä pakkauksissa. Ruokatuotteet ovat usein myös suurta bisnestä kun taas ruoalla on vaikea rikastua. Tämän takia ruokatuotteita mainostetaan agressiivisemmin, sillä niissä liikkuvat isot rahat. Osta siis niitä tuotteita mitä ei mainosteta, eli vihanneksia, pähkinöitä, hedelmiä ja kalaa. Jos jotain mainostetaan agressiivisesti, vältä sitä. Jos kukaan ei hehkuta tuotetta ja pakkaa sitä värikkääseen muovipakkaukseen, se on usein turvallista ja laadukasta. Ennen kassalle menoa niin katso ostoskärryyn. Löytyykö värikästä ruokaa vai värikkäitä pakkauksia?

FiveFingers osa 1

Stadiums are for spectators. We runners have nature and that is much better.
Juha Väätäinen

Olen kirjoittanut avojaloin juoksemisesta jo aikaisemmin ja olenkin yhä enemmän siirtymässä luonnollisempaan juoksemiseen. Täysin ilman kenkiä en uskalla Helsingissä juosta koska en halua astua lasinsiruihin, enkä mielelläni mihinkään muuhunkaan terävään. Toisaalta en myöskään halua kovettaa jalkojani liikaa. Tuli siis hankittua Vibram FiveFingersit. FiveFingersit jalassa ulkona liikkuessa aukeaa ihan uusi maailma, tai ehkä paremminkin vanhan maailman oppii tunteemaan ihan eri tavalla. Hetkessä 32-vuotias muuttuu taas lapseksi kun pääsee loikkimaan kallioille, hyppimään esteiden yli, tasapainoilemaan kaatuneilla puilla ja juoksemaan ylös mäkiä. Liikkumisesta tulee taas leikkiä, koska niin hauskaa se vaan on. Ihmisen jalka on todella ihmeellinen kun sen päästää vapaaksi.

Eilen kävin sitten ensimmäistä kertaa "tavallisella" juoksulenkillä FiveFingersit jalassa, eli tuli juostua noin 5 kilometriä enimmäkseen hiekalla, mutta myös asfaltilla. Täytyy sanoa, että kyllä rullaa kevyesti. En ole varmaan koskaan juossut yhtä kovaa ja yhtä iloisena. Tuntuu, että voi painaa kuinka kovaa tahansa. Kun juoksee "avojaloin" joutuu kuitenkin muuttamaan juoksutyyliään, eli ei voi enää laskeutua kantapäilleen vaan on juostava päkiöillä. Tämä taas pakottaa pohkeet töihin, kun ne eivät voi vaan roikkua mukana vapaamatkustajina. Pohkeet siis väsyvät ja samoin vatsalihakset, koska ryhti muuttuu automaattisesti paremmaksi ja keskivartalon lihakset joutuvat hommiin nekin. Mistään polvi- tai selkäkivuista ei ole tietoakaan, ainoastaan lihakset väsyvät. Nyt lenkin jälkeisenä aamuna onkin todella hyvä fiilis kropassa, koska mukavaa treenisärkyä on monessa lihaksessa. Myös heti lenkin jälkeen oli täysin erilainen olo, koska tuntui, että koko vartalo oli liikkunut, eivätkä ainoastaan lihakset vyötäröstä alaspän.

Tällä hetkellä voin vielä juosta tavallisissa kengissä huomattavasti pidempiä lenkkejä, mutta FiveFingersit jalassa juokseminen kehittää lihaksia täysin eri tavalla. Ja ainakin itse juoksen pitääkseni hauskaa ja kehittääkseni itseäni. Nämä kaksi asiaa todellakin toteutuvat kun pääsee juoksemaan luonnollisemmin. Näin alkun on kuitenkin hyvä ottaa iisisti eli todennäköisesti 1-2 kertaa viikossa ajattelin juosta FiveFingersit jalassa ja muuten tavallisissa juoksukengissä (joissa olen kuitenkin myös alkanut siirtymään päkiäjuoksuun). Luonnossa liikkuessa ja kävellessä tuntuu, että on jo vaikea laittaa tavallisia kenkiä jalkaan, koska niin omaa luokkaansa FiveFingersit ovat mitä tulee mukavuuteen.

Loma

Vihdoinkin tällä kaupunkiapinalla alkaa ansaittu loma. Elokuun aikana tarkoituksena olisi liikkua, levätä, rentoutua ja syödä hyvin. Todella mukava päästä pois kaupungista ja luontoon liikkumaan. Blogipäivityksiä luvassa harvemmin koska tarkoituksena ei ole viettää lomaa tietokoneen ääressä. Eilen pääsi jo lomafiiliksiin kun tuli käytyä Loviisassa ihmettelemässä. Kiva pieni kaupunki ja metsät täynnä superfoodeja.