Valmiita ratkaisuja ja totuuksia

Tuntuu, että jokainen blogi tai lehtikirjoitus terveydestä tai liikkumisesta puhuu jatkuvasti elämänmuutoksista, treenipäiväkirjoista, tavoitteista, treeniohjelmista jne. Asetetaan erilaisia cooper-tavoitteita, laihdutussuunnitelmia, treeniaikatauluja ja tiukkoja ruokavalioita. Tarjotaan kauheasti sitä valmista ratkaisua, ihan sitä samaa markkinointia, jota isot brändit toitottavat kovaan ääneen telkkarissa ja bussipysäkeillä. Olen hyvä tai valmis sitten kun on kulunut aika X ja pääsen tavoitteeseen Y. Jatkuvasti pitäisi syödä uutta ruokavaliota ollakseen trendikäs ja terve, puhumattakaan superfoodeista.

Toki monet kirjoitukset antavat hyviä työkaluja, mutta eivät ne pysty antamaan valmiita ratkaisuja. Ratkaisut on löydettävä itse. Ne löytyvät parhaiten kuuntelemalla itseään, opiskelemalla, olemalla utelias ja kriittinen. Itse ainakin haluan, että omiin kirjoituksiini suhtaudutaan kriittisesti, sillä mitään mistä kirjoitan eivät ole totuuksia. Ainoastaan mielipiteitä, omia ajatuksia ja itselleni hyväksi koettuja asioita. Toki joukkoon mahtuu myös tieteellisiä tutkimuksia, mutta niihinkin kannattaa aina suhtautua varauksella.

Sen sijaan, että asettaa kauheasti tavoitteita, luottaa sokeasti "guruihin" ja suunnittelee pitkälle tulevaisuuteen, suosittelen keskittymistä hetkeen ja tähän päivään. Menneestä kannattaa ottaa oppia, mutta kannattaa elää hetkessä, eikä tulevaisuudessa. Tulevaisuus tulee sitten aikanaan vastaan ihan samanlaisina hetkinä kuin tämäkin.

Itse koitan syödä pitkälti paleoruokaa, liikkua monipuolisesti ja tehdä sitä mistä tykkään. Uteliaana kun kokeilee ja katsoo maailmaa niin löytää mielenkiintoisia ruoka-aineita ja uusia liikkumismuotoja helposti. Kun vielä kiinnostuneena seurailee nettikeskusteluja, lukee tieteellisiä tutkimuksia sekä terveyteen ja liikkumiseen liittyvää kirjallisuutta niin väkisin tarttuu mukaan paljon hyviä juttuja.

Omalla blogillani tahdon tarjota näitä samanlaisia siemeniä, joista itse kukin voi sitten rakentaa oman juttunsa. Varmasti tästä löytää paljon hyvää, mutta myöskin juttuja, jotka eivät omaan elämään sovi tai tuntuvat turhilta. En aio listata treeniohjelmia, en antaa lupauksia, enkä kertoa ihmisille mitä pitää syödä. Kerron vain asioista, joista itse pidän tai itse teen ja luen. Näistä saa sitten omaan käyttöönsä poimia ihan vapaasti mitä haluaa :)

Trail Power

Ehdoton superfoodsuosikkini tällä hetkellä on Navitas Naturalsin Trail Power, eli sekoitus jossa on gojia, golden berryä ja mulberryä. Eli gojin lisäksi siis ananaskirsikkaa ja valkomulperia. Ravintoarvoiltaan sekoitus on loistava, mutta näiden kolmen marjan maut sopivat ihan mahtavasti yhteen ja on ainakin minulle todella suurta herkkua. Tekisi mieli vetää koko pussi kerralla, mutta yritän pysytellä siinä yhdessä kourallisessa per päivä. Kaikki marjat tässä sekoituksessa ovat luomua ja tuotettu reilun kaupan periaatteita noudattaen. Itse tilaan tätä sekoitusta iHerbista ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos teette tilauksia sinnepäin.

Ehkä kirjoitan näistä marjoista enemmän tulevaisuudessa, mutta oli vain pakko nopeasti suositella kun taas kerran fiilistelin tämän sekoituksen makua.

Terveysintoilu on sairasta?

Katsoin eilen YLE Areenalta Epäkorrektia Tuomas Enbuske!:n uusimman jakson Terveysintoilu on sairasta! Omaan otsikkoon vaihdoin huutomerkin tilalle kuitenkin kysymysmerkin, sillä vaikka ohjelma sinänsä tuo esiin ihan hyviä pointteja niin mielestäni terveysintoilua nyt ei kuitenkaan sellaisenaan voi sairaaksi kutsua.

Ongelma terveysintoilussa on lähinnä se, että terveyttä etsiessä ihmiset usein unohtavat kokonaisuuden ja sen mistä terveys muodostuu. Terveys kuitenkin muodostuu pitkälti kolmesta tekijästä eli liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Monet terveysintoilijat yleensä keskittyvät liikaa näistä vain yhteen tai kahteen, jolloin joku tärkeä osatekijä unohtuu. Enbusken ohjelmassa haastatellaan ortorektikkoa, joka urheili liikaa, laski kaikessa kaloreita ja mietti sairaalloisesti syömistään. Tällainen terveysintoilu ei tietenkään ole terveellistä, sillä siinä unohdetaan monta tärkeätä tekijää.

Ihan hyvän pointin tuo esille myös ohjelmassa haastateltava sikarinharrastaja, joka on sitä mieltä, että hänelle sikarin polttaminen lähinnä on tuonut lisää elinvuosia kuin vähentänyt niitä. Tämä sen takia, että sikarin polttaminen vaatii aikaa, rentoutumista, hiljentymistä. Tottakai sikarin polttaminen sinänsä on epäterveellistä, mutta niin on kiire ja stressikin.

Itse olen ainakin aikaisemmin ollut sellainen, joka vaatii itseltä todella paljon, olen kurinalainen enkä sorru paheisiin. Tällainen olen monella tapaa toki vieläkin, mutta nykyään olen sentään oppinut kuuntelemaan itseäni. Liikkuminen on toki todella tärkeää ja suosittelen liikkumista päivittäin, mutta se ei saisi aiheuttaa stressiä ja sen olisi oltava nautinnollista. Terveellisintä olisi unohtaa kaikki pakot ja syödä silloin kun on nälkä, harrastaa sellaista liikuntaa mistä pitää ja nukkua kun väsyttää. Oikeastaan todella yksinkertaista.

En myöskään usko laihdutuskuureihin, tavoitteisiin tai päämääriin. Toki tavoittelemalla jotain niin voi saada lisää motivaatiota ja tehdä enemmän duunia sen eteen, mutta yleensä jonkun kustannuksella. Jos on joku ennalta asetettu päämäärä (tyyliin laihduta 5 kiloa 4 kuukaudessa) niin se usein vaatii deadlinen ja aikataulun, mikä taas helposti aiheuttaa stressiä, mikä taas tekee asiasta epämiellyttävää työtä.

Itse suosittelen, että terveysintoilussa keskittyy aina vain hetkeen ja kuuntelee itseään samalla muistaen kolme tärkeää hyvän terveyden osatekijää. Kannattaa unohtaa vaikeasti saavutettavat tavoitteet ja keskittyä siihen, että joka päivä saa edes vähän liikuntaa, syö hyvin ja lepää tarpeeksi. Oikeastaan muita sääntöjä ei edes tarvitse muistaa. Kaikki naistenlehtien "10 askelta parempaan terveyteen 6 viikossa" -tyyppiset jutut kannattaa unohtaa.

Terveysintoilu on hyvästä jos sillä tarkoitetaan innostunutta asennetta terveyteen ja elämään, hyvää oloa ja nautintoa. Sairaaksi se muuttuu silloin kun fanaattisesti ryhtyy johonkin mitä kroppa ja mieli eivät halua tehdä.

Syksy

Tänään kun hyppäsin aamulla pyörän selkään niin tajusin, että kesä on vaihtunut syksyksi. Syyskuu on ollut niin lämmin ja aamut ovat vielä toistaiseksi olleet niin valoisia, että käytännössä on vielä tuntunut melkein kesältä. Tänään oli kuitenkin jo todella pimeää, märkää ja asfaltti oli keltaisten lehtien peittämää. Viime viikolla sai vielä ihailla auringon nousua kun polki Töölönlahden rantaa pitkin, mutta tänään ainoastaan fillarin lamppu valaisi hieman vastaantulijoita.

Yleensä en tykkää syksystä, sillä pimeys on jotenkin masentavaa, eikä luonto houkuttele ulkoilemaan niin paljon kuin kesällä. Sitä helposti eristää itsensä kotiin iltaisin. Nyt kuitenkin tuntuu, että tänä vuonna on hieman toisin. Ainakin olen oppinut nauttimaan kylmästä, sillä huomaan suorastaan toivovani kylmempää säätä. Sellaista syksyistä tuulta ja kirpeyttä, joka tuntuu virkistävältä ja raikkaalta, mutta ei vielä liian kylmältä.

Syksy on itselleni usein uusien harrastusten aikaa, tai ainakin vanhojen uudelleen organisoimista, kun tietyt kesäharrastukset jäävät sivuun ja on keksittävä muuta kivaa tekemistä. Syksyllä myös kaipaan jotenkin enemmän rutiineja kuin kesällä. Kalenteria en halua käyttää, mutta on mukava kun tietyt asiat ja harrastukset toistuvat viikosta toiseen. Tavallaan helpottaa hetkessä elämistä kun ei tarvitse suunnittella tulevaa vaan kaikki asiat vain ovat omilla paikoillaan. Jotenkin nyt palikat loksahtelevat kohdilleen ja syksy alkaa rullaamaan eteenpäin omalla painollaan.

Oma arki pyörii paljon duunin, liikkumisen, syömisen, levon ja urbaanin orangittaren ympärillä. Ei mitään ihmeellistä suurta, ei mitään erikoisen jännittävää. Ainoastaan nautinnollista elämää, mukavia pieniä asioita ja hetkiä, jotka seuraavat toisiaan. Uskon, että näistä sitten syntyy suuria asioita, jos on syntyäkseen. Tärkeintä, että nauttii siitä mitä tekee.

Hyvillä fiiliksillä syksyyn!

Tutkimus: Liikkuva lapsi nukahtaa nopeammin

Aamun Hesari(26.9) kirjoittaa jälleen liikunnan hyviä vaikutuksia tukevasta tutkimuksesta. Aucklandissa Uudessa-Seelannissa tehty tutkimus vahvistaa sen, että liikunta nopeuttaa lapsen nukahtamista illalla. Tutkijat analysoivat 519:n seitsemänvuotiaan aktiivisuutta ja unirytmiä. Keskimäärin lapset nukahtivat 26 minuutissa. Kesäaikaan meni kahdeksan minuuttia kauemmin.

Nukahtamisvaikeuksia oli keskimäärin joka kymmenennellä lapsella. Kun nukahtaminen vivästyi jäi koko yön uni lyhyemmäksi. Tutkijoille havainto oli huolestuttava, sillä lyhyempiin yöuniin liitetän ylipainoisuutta ja huonompaa selvitymymistä koulussa.

Päivän aikana liikkuneet lapset nukahtivat nopeammin kuin ne, jotka olivat päivän aikana enimmäkseen istuneet. Mitä rasittavampaa liikunta oli, sitä nopeammin uni tuli. Tukijoiden havaintojen mukaan jokainen päivällä istuen vietetty tunti lykkäsi nukahtamista kolmella minuutilla.

Omasta kokemuksesta voi helposti sanoa, että sama pätee myös itseeni. Jos liikkuu paljon, ja varsinkin ulkoilmassa, niin sitä nukkuu laadukkaampaa, syvempää ja pidempää unta. Poikkeuksena tietenkin se jos suoraan lenkiltä yrittää mennä nukkumaan, sillä tällöin kroppa käy vielä ylikerroksilla. Ihmiselle on välttämätöntä käyttää tankkaamaansa energiaa. Ei ole ollenkaan ihme, ettei uni tule jos on päivän ajan tankannut itsensä täyteen bensaa ruoan muodossa, mutta ei käytä moottoriaan mihinkään.

Toimistosta kuntosali, tai oikeastaan leikkihuone

En ole varmaan ainoa, joka tuskailee sen kanssa, että on töissä istuttava 8 tuntia tietokoneen ääressä. Vaikka kuinka urheilisi iltaisin tai liikkuisi työmatkat pyörällä niin luonnottomasti toimistotuolilla istuminen kuluttaa ja jumittaa kroppaa todella pahasti. Onneksi omaa työpöytää saa säädettyä niin, että voi seistäkin ja pyrinkin seisomaan noin puolet päivästä. Kuitenkin tuntuu, että tämäkään ei oikein riitä, vaikka pahimmat selkä-, niska- ja hartiavaivat saakin ehkäistyä.

Nyt kuitenkin työkaverin kanssa päätettiin tehdä toimistosta vähän hauskempi ja terveellisempi paikka olla. Vaikka työ pysyykin samana, niin vähän mielikuvitusta käyttäen tietokoneella istuessakin voi harjoittaa lihaksia ja pysyä virkeänä. Ainakin tänään se oli myös todella hauskaa.

Aloitimme työpaikan tuunauksen hankkimalla Power Gripit, eli tällaiset todella klassiset treenivälineet. Joskus aikoja sitten olen tällaiset omistanut, mutta kotona ne olivat todella tylsiä. Työympäristössä nämäkin ovat kuitenkin olleet jopa liian tehokkaassa käytössä. Tällä viikolla varmaan noin 4 tuntia päivästä on mennyt näitä puristaessa. Hyvin menee toiseen käteen kun toinen käyttää hiirtä.

Toinen ostos oli Casall Balance Cushion, eli yllättävänkin hauska tasapaino- ja hierontatyyny. Sen päällä voi seistä tai istua, mutta varsinkin seisomista suosittelen. Sen verran epävakaata sen päällä seisominen on, että jatkuvasti tulee hieman heiluttua ja treenattua vatsalihaksia. Hyvää tässä on lähinnä se, että ei pääse lösähtämään siihen perinteiseen toimistotyöläisen väsyneeseen kumaraan. Herättää myös hilpeyttä työkavereissa ja pistää jaloissa veren kiertämään hierovien "piikkien" avulla.

Seuraavaksi olisikin tarkotus hommata työtuoliksi vielä jumppapallo, ettei tarvitsisi enää istua sillä ärsyttävällä ja niskat jumittavalla työtuolilla. Alkaa siis toimisto pikkuhiljaa värikkäine palloineen muistuttamaan vähän jotain Viking Linen lasten leikkihuonetta. Hyvä näin, sillä ei työ saa liian vakavaa olla. Se on kuitenkin vain työtä.

D-vitamiinin vähyys yhteydessä suomalaisten sydänkuolemiin

Olen kirjoittanut D-vitamiinista jo aikaisemmin ja kirjoitan varmasti jatkossakin, sillä niin suuri ongelma sen puute on ja niin montaa tautia voisi ehkäistä syömällä D-vitamiinia. Suomessa kun sitä ei voi saada luonnollisimmassa muodossaan auringosta kuin vain hyvin pienen osan vuotta. Ja silloinkaan sitä ei saa jos istuu päivisin toimistossa tai muuten vain pelkää aurinkoa.

Suosittelen kaikille tutustumista aiheeseen vaikka lukemalla Tiede-keskustelupalstan aktiivista D-vitamiiniketjua tai Christer Sundqvistin blogissa käytävää keskustelua.

Toivottavaa on, että viranomaistahot kohta heräisivät tähän ongelmaan ja nostaisivat reilusti D-vitamiinisuosituksiaan. Mielestäni lupauksia herättävää on se, että D-vitamiinista on alettu uutisoimaan nyt ahkerammin kun yhä lisää tutkimuksia putkahtelee esiin. Tänään jopa Uutispalvelu Duodecim uutisoi aiheesta. Uutisen mukaan D-vitamiinin puutos voi altistaa monille pitkäaikaissairauksille. Suomalaistutkimuksen mukaan se saattaa myös lisätä sepelvaltimotaudista johtuvia kuolemia.

Lievä D-vitamiinin puutos on Suomessa talvisaikaan arviolta seitsemällä kymmenestä kasvuikäisestä ja puolella keski-ikäisistä. D-vitamiinin vähyys saattaakin olla yksi merkittävimmistä ehkäistävissä olevista terveysriskeistämme. D-vitamiinin puutos on liitetty sydämen ja verisuoniston sairauksiin myös aikaisemmin.

Annamari Kilkkisen johtamassa tutkimuksessa hyödynnettiin Mini-Suomi-tutkimuksen aineistoja, ja niiden perusteella sepelvaltimotautikuolemat olivat neljänneksen harvinaisempia henkilöillä, joiden veren D-vitamiinipitoisuus oli suuri. Etenkin aivoverenkiertohäiriöistä johtuvia kuolemia oli vähemmän. Vertailukohtana olivat osallistujat, joiden D-vitamiinipitoisuudet olivat pienimmät.

D-vitamiinikeskusteluja ja tutkimuksia seuranneille tällaiset uutiset ja tutkimustulokset eivät tulee enää yllätyksenä, mutta toivottavaa on, että julkinen keskustelu asiasta kiihtyisi, sillä juuri me suomalaiset elämme maantieteellisen sijaintimme takia suurimmassa D-vitamiinin puutteessa.

Luomuruoka sittenkin ravitsevampaa?

Luomuruoasta on käyty viimeaikoina paljon keskustelua ja vähän aikaa sitten uutisoitiin siitä, että luomuruoka ei olisikaan ravitsevampaa kuin "tavallinen" ruoka. Itse pyrin syömään aina mahdollisimman luonnollista ja luomua ruokaa, siitä on tullut jo niin itsestäänselvyys, etten osaa enää edes ajatella asiaa tietoisena valintana. Itse uskon ehdottomasti siihen, että luomu on sekä ravitsevampaa, että parempaa ympäristölle. Oman maan luomuvihannekset kun jo maistuvat ihan erilaiselta.

Nyt tähän luomukeskusteluun on liittynyt Ranskan elintarviketurvallisuusvirasto AFSSA, joka julkaisi katsausraportin luomuruoan ravintosisällöstä ja hygienisesta laadusta. Riippumattoman katsauksen mukaan luomukasvituotteet sisälsivät tavanomaista enemmän kuiva-ainetta ja mineraaleja sekä antioksidantteja kuten fenoleja ja salisyylihappoa. Luomulaatuiset eläintuotteet sisälsivät enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja. Hiilihydraatin, proteiinin ja vitamiinien määristä ei ole riittävästi tutkimustietoa.

Jopa 94-100 prosenttia luomuraaka-aineista ei sisältänyt yhtään torjunta-ainejäämiä. Haitallisia nitraatteja löytyi luomuvihanneksista vain puolet tavanomaisesta määrästä. Luomuviljoista todetut sienimyrkkyjen määrät olivat samalla tasolla tavanomaisten viljojen kanssa.

Australian luomuviljelijäjärjestön ravitsemustieteilijä Shane Heaton pitää ranskalaisraporttia kattavampana kuin Britannian elintarviketurvallisuusviraston heinäkuussa samasta aiheesta julkaisemaa raporttia, jonka sisällöstä on syntynyt laajaa erimielisyyttä. Brittiraportin mukaan luomuruuan ja tavanomaisen ruuan ravitsemuksellisessa koostumuksessa ei keskimäärin ole eroa.

Lähde: Ruokatieto

BANANAS!* Ravintola Bellyssä

Ravintola Bellyssä esitetään tänään 24.9. klo 18.00 elokuva BANANAS!*. Pääsymaksu on 5 euroa. Itse en pääse sitä katsomaan, mutta aion ehdottomasti tsekata leffan myöhemmin, sillä niin paljon keskustelua se on herättänyt.

Ravintola Bellyn sivuilta poimittua:
"Elokuva BANANAS!* valottaa globaalin ruokapolitiikan kätkettyjä puolia. Asianajaja Juan “Accidentes” Dominguez ajaa kahdentoista nicaragualaisen banaanityöläisen oikeusjuttua banaanijätti Dolea vastaan. Työläiset syyttävät banaaniyhtiötä kiellettyjen ja vaarallisten torjunta-aineiden käytöstä - aineiden, jotka aiheuttavat työläisissä muun muassa hedelmättömyyttä. Kuinka onnistuu jätin lyöminen, vai onnistuuko se lainkaan?

Elokuvan BANANAS!* yhteydessä kyse ei ole vain globaalista ruokapolitiikasta vaan myös sananvapaudesta, sillä elokuvan valmistumisen jälkeen tapaus on saanut lisää käänteitä: Dole syyttää nyt Fredrik Gertteniä ja elokuvan tuotantoyhtiötä mustamaalauksesta ja herjauksesta. Banaaniyhtiö haluaisi estää elokuvan esityksen ja levityksen. Yritys hiljentää elokuva ja sen tekijät on saanut aikaan vastustuksen aallon elokuva-alan ja journalistien keskuudessa niin Ruotsissa kuin laajemminkin. Missä menee raja - voivatko ylikansalliset yhtiöt sanella sen, mitä ne haluavat itsestään kerrottavan?"

BANANAS!* trailer from WG Film on Vimeo.

Ohjeita urbaanin orangin elämään

Olen viime aikoina törmännyt aika moneenkin hyvään one-lineriin, jotka toimivat ohjeina kaupunkiapinan arkeen. Useinhan ne kaikkein lyhyimmät ja ytimekkäimmät ohjeet sisältävät eniten viisautta. Yksi kestosuosikeistani on Michael Pollanin "Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia". Tässä tulee muutamia lainattuja, muokattuja ja omia, joista voi olla apua kun koittaa syödä ja liikkua luonnollisemmin ja alkukantaisemmin.

- Syö ruokaa. Vain nälkäisenä.
- Maailma on meidän kuntosalimme. Muista käydä joka päivä.
- Tee pitkistä ja hitaista harjoituksistasi hitaampia ja pidempiä, ja nopeista ja lyhyistä nopeampia ja lyhyempiä.
- Syö vain ruokaa, jonka metsästäjä-keräilijäkin tunnistaisi ruoaksi.
- Syö kun on nälkä ja juo kun on jano.
- Syö vain sellaista, jolla on elinikä.
- Älä aliarvioi levon tarpeellisuutta.
- Nosta painavia esineitä, mutta monipuolisesti, eikä lian usein.
- Aurinko ei ole vihollinen.
- Elämä ei ehkä ole reilua, mutta se on hauskaa.
- Laihduttaminen on rankkaa, mutta ihmiselle tarkoitetun ruoan syöminen on nautintoa.
- Syö sellaisia ruokia, jotka itsekin osaisit valmistaa.
- Et suostuisi lentämään kokin rakentamassa raketissa, joten miksi söisit tiedemiehen rakentamaa ruokaa.
- Leiki kuten lapset, mutta rankemmin.
- Elä itse äläkä vain katsele muiden elämää.
- Jos suurin osa amerikkalaisista syö sitä, älä itse syö.
- Jos jotain on erikseen mainostettava ruokana, se todennäköisesti ei ole sitä.
- Jätä kengät kotiin ja vapauta jalkasi.
- Jos se ei ui, lennä, kävele tai kasva maasta, se todennäköisesti ei ole ruokaa.

Autoton päivä 22.9

Huomenna vietetään kansainvälistä autotonta päivää. Helsingissä Ruohonjuuri tarjoaa kupillisen reilun kaupan luomukahvia kaikille pyöräilykypärää tai voimassaolevaa joukkoliikennelippua vilauttaville asiakkaille klo 10-16:n välisenä aikana. Narinkkatorilla perehdytään joukkoliikenteen mahdollisuuksiin, tutustutaan yhteiskäyttöautoihin ja puhutaan niin ruuhkamaksuista, liikenneturvallisuudesta kuin pyöräteistäkin. Lisäksi torilla voi kokeilla parkouria, korjauttaa polkupyöränsä ja kuunnella musiikkia.

Espoo Rantamaraton

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni juoksukilpailuun. Kyllähän lapsuudessa tuli juostua kaikenlaisissa koululaisten välisissä kisoissa, mutta vasta nyt tuli juostua aikuisena kelloa ja muita juoksijoita vastaan. Olen aina aikaisemmin pitänyt juoksua sellaisena kaverin kanssa tai yksin treenamisena ja liikkumisena. Nyt tuli kuitenkin juostua Espoo Rantamaratonissa sen puolikas versio ja täytyy sanoa, että olipa todella kivaa. En ollut asettanut mitään aikatavoitteita, joten suurin osa matkasta tuli fiilisteltyä ja ihailtua kauniita maisemia.

Eniten ehkä yllätti se miten kiva fiilis ja yhteishenki oli juoksijoiden keskuudessa. Järjestelyt sujuivat myös hyvin ja reitti oli upea. Suurimman kiitoksen haluan kuitenkin osoittaa kaikille ihanille ihmisille, jotka kannustivat reitin varrella. Te autoitte tekemään tästä päivästä ainakin itselleni ikimuistoisen.

Liikunta pidentää ikää vielä vanhanakin

Ei liene kenellekään yllätys, että liikunta on terveellistä ja pidentää ikää. Yhä enemmän tulee myös tutkimustietoa siitä, että liikkuminen kannattaa aloittaa vanhanakin. Tämän aamun Hesarissa kerrotaan israelilaistutkimuksesta, jossa seurattiin kahtatuhatta vuosina 1920 ja 1921 syntynyttä israelilaista. Heitä tutkittiin 70-, 78- ja 85-vuotiaina.

Jos liikkumista kertyi alle neljä tuntia viikossa, tutkittava luokiteltiin istumaan tottuneeksi. Liikuntaa harrastavaksi pääsi yli neljällä tunnilla viikossa. Liikuntaa harrastavilla oli isompi todennäköisyys elää pitkään, jopa yli 88-vuotiaksi. Liikuntaa harrastavista myös isompi joukko säilytti toimintakykynsä ja pystyi asumaan kotona. Hyvät vaikutukset näkyivät sekä niissä, jotka jatkoivat vanhoja liikuntatottumuksiaan, että niissä, jotka vasta aloittivat 70 vuotta täytettyään.

Tutkijat arvioivat, että liikunta jarrutti huonompaan kuntoon vievää kierrettä. Liikunta kohentaa sydämen ja verisuonten kuntoa, hidastaa lihaskatoa, vähentää rasvan määrää kehossa ja tukee kehon puolustuskykyä.

Tärkeämpää kuin pitkä ikä on mielestäni juuri elämänlaadun paraneminen. Tuntuu, että ihmiset alkavat länsimaisen elämäntyylin rappeuttamina yhä nuorempina valittamaan eri vaivoja ja sitä kuinka on vanha eikä enää jaksa tai pysty liikkua. Tätä ilmiötä näkee jopa kolmekymppisissä. Nykyaikainen lääketiede on erinomaisen hyvä pitämään meidät kauan hengissä, mutta elämäntyyli tekee meistä aikaisemmin sairaita. Tuntuu, että jotkut ottavat sen itsestäänselvyytenä, että viimeistään nelikymppisenä alkaa olemaan korkeaa verenpainetta, kolesterolia, lonkkavaivaa, näön heikkenemistä jne.

Oikeasti sen ei tarvitse olla näin vaan terveellisellä syömisellä ja aktiivisella liikkumisella voi välttää nämä elintasosairaudet ja pysyä terveenä ja toimintakykyisenä vanhukseksi asti. Ei kannata hoitaa vain niitä sairauksia, vaan ennemminkin hoitaa terveyttään niin kauan kun sitä on. Sitten ei tarvitse niistä sairauksista välttämättä niin välittää vielä pitkään aikaan.

Tiededokumentti: Maissin luvattu maa

En tiedä katsoiko joku muu äsken YLE Teemalta tulleen dokumentin Maissin luvattu maa (King Corn). Jos missasitte dokkarin niin suosittelen, että katsotte sen uusintana ensi sunnuntaina 20.9. klo 13.45. Dokumentti kertoo kahdesta nuoresta kaupunkilaisesta, jotka päättävät viljellä eekkerin maissia. Tämän jälkeen he selvittävät minne maissi jatkaa matkaansa ja mitä siitä tehdään. Maissin luvattu maa kertoo surullisen tarinan modernista ruoantuotannosta. Kuten eräs maissinviljelijä ohjelmassa sanoo: "We are growing the poorest crap the world has ever seen". Viljelijä ei itse suostu maissiaan syömään sillä pitää sitä täytenä roskana. Kaukana ovat ne ajat kun viljelijät olivat ylpeitä omasta tuotannostaan.

Toivottavasti ihmiset pian heräisivät vaatimaan laatua kaiken halvan roskan sijaan. Ohjelma antoi myös hyvän esimerkin siitä, että olemme sitä mitä syömme, sillä ohjelmassa olleiden miesten hiuksia tukimalla selvisi, että miehet ovat osaksi jo muuttuneet maissiksi. Sisältäähän todella suuri osa ruokana myydystä roskasta maissia jossain muodossa.

Ole lapsi

You are worried about seeing him spend his early years in doing nothing. What! Is it nothing to be happy?
~Jean-Jacques Rousseau

While we try to teach our children all about life,
Our children teach us what life is all about.
-Angela Schwindt

There are no seven wonders of the world in the eyes of a child. There are seven million.
-Walt Streightiff

Kaikki me olimme joskus taiteilijoita, urheilijoita ja muusikoita. Elämämme oli täynnä mielikuvitusta, leikkiä, luovuutta ja liikkumisen iloa. Vanhenemisen myötä tulee kuitenkin vastuita, murheita ja yhteiskunnan asettamia paineita. Meistä tulee aikuisia. Kaikista vastuista ei voi, eikä pidäkään luopua, mutta meillä aikuisilla olisi todella paljon opittavaa lapsista. Lapsenomaisuus ei katoa mihinkään, se jää vain piiloon kaiken ikävän alle. Tarkkaile lasten touhuja ja ota niistä opiksesi. Meillä aikuisilla on vähintään yhtä paljon opittavaa lapsilta kuin heillä on meiltä aikuisilta.

Lapsenomaisuus auttaa meitä olemaan luovempia, mielikuvituksellisempia, uteliaampia, innovatiivisempia ja avoimempia. Lapsilla on luonnostaan kykyjä, jotka me olemme kadottaneet jonnekin elämämme aikana. Lapset elävät hetkessä, koska se on ainoa hetki jolla on merkitystä. Pienet lapset eivät murehdi raha-asioita tai tuottavuutta. He eivät yritä olla cool, eivät ymmärrä olla nolona tai hävetä. Kaiken tämän me heille opetamme. Lasten mielikuvitukselle ei ole rajoja, vasta me asetamme heille rajat, että mikä on mahdollista. Lapset leikkivät ja nauttivat liikkumisesta. Lapset ovat loputtoman uteliaita ja näkevät maailman ihmeellisenä paikkana.

Kun vanhenemme niin meistä ei kuitenkaan tule ainoastaan aikuisia vaan myös kuluttajia, työntekijöitä, yhteiskunnan pieniä muurahaisia. Kaiken pitää olla tuottavaa ja harvoja asioita tehdään puhtaasta ilosta, eikä mihinkään voi enää heittäytyä koko sydämellään. Jopa liikkumisesta tulee tavoitteiden saavuttamista. On laihduttava niin ja niin monta kiloa, juostava maraton, jaksettava nostaa penkistä uusi ennätys. Jos kesittyisimme hetkeen ja nauttisimme, niin tavoitteet tulisivat kuitenkin todennäköisesti saavutettua. Ei niistä kannata murehtia.

Kannattaakin tarkkailla lapsia. Sitä miten he leikkivät, liikkuvat, ihmettelevät asioita, kyselevät. Aikuinenkin voi kiivetä kallioilla, tasapainoilla puilla, potkia käpyjä, hyppiä lätäköiden yli, liukua jäällä. Kaikki tämä on hauskaa, hyvää liikuntaa ja auttaa meitä elämään hetkessä. Suurin syy miksi emme tällaisia asioita tee on se, että pelkäämme jonkun näkevän. Entä sitten?

Ole yhtä utelias kuin lapsi. Tarkastele asioita aloittelijan mielellä. Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita myös aikuisen silmin. Ihan pieniä arjen ihmeitä. Elä hetkessä ja unohda murheet. Turha eilistä on vatvoa ja huominen tulee vasta huomenna. Älä myöskään murehdi asioita joihin et voi vaikuttaa. Asiat joihin taas voi vaikuttaa, niin ei niitäkään kannata murehtia, sillä niille voi tehdä jotain. Lapset uskovat, että kaikki on mahdollista. Mihin me kadotamme tämän uskon?

Jos sinulla on lapsia, niin tarkkaile heidän tekemisiä ja ota opiksesi. Ja ennen kaikkea anna ainakin heidän olla lapsia. Meitä aikuisia täällä on jo ihan liikaa.

Atrian ei niin kovin Fresh

Pyöräillessäni töihin olen tällä viikolla törmännyt jatkuvasti Atrian uuden Fresh-tuotesarjan mainoksiin. Koska aina ei jaksa tehdä eväitä mukaan eikä ehdi käymään lounaalla, niin joutuu ostamaan kaupastakin ruokaa mukaan. Ajattelin, että great olisiko Suomeenkin saatu joku vähän tuoreempi, ekologisempi ja ihan aitoa ruokaa sisältävä tuotesarja. Löytyyhän muistakin maista ihan syötäväksikin kelpaavia valmisruokia, vaikka valmisruokia ei tietenkään voi koskaan suositella. No onko Atria Fresh hyvää? Sitä en tiedä, koska en todellakaan ole tuotetta ostanut. Sen voin sanoa, että tuoretta se ei ainakaan ole.



Atria mainostaa tuotesarjaa näin:

"Atria Fresh -tuotesarja on nimensä mukaisesti tuoretta. Atria Fresh -tuoteperhe tarjoaa raikkaan valikoiman tuoreita, vaivattomia valmisruoka-annoksia niille, jotka haluavat syödä terveellisesti ja takuutuoretta ruokaa."

"Tuoreus näkyy luonnollisesti myös säilyvyysajoissa. Atria Fresh -tuoremikroateriat säilyvät vain kymmenen vuorokautta tavanomaisen 20 vuorokauden asemesta. Salaatit säilyvät 6 ja sandwichit 10 vuorokauden ajan."

Eli Atria määritelmän mukaan 10 vuorokautta vanha ateria on edelleen tuore. Luulen, että leipomo ei kehtaisi myydä leipiään tuoreina jos ne on valmistettu yli viikkoa aikaisemmin. Outo on myös Atrian näkemys tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista.

Kuvassa oleva kana-caesarsalaatti sisältää seuraavat ainesosat:

Salaattisekoitus, broilerin sisäfileepalat 22% (broilerin sisäfilee, rypsiöljy, aromit, stabilointiaineet (E 451, E 450, E 452), suola, glukoosi, sakeuttamisaine E 415), kirsikkatomaatti, parmesanjuusto, krutongit 10g (vehnä), caesarkastike 10g (vesi, rapsiöljy, etikka, sokeri, suola, kananmunankeltuainen, sokerisiirappi, valkosipuli, aromit (mm. anjovis), muunnettu maissitärkkelys, sakeuttamisaine E 415, säilöntäaine E 202, happamuudensäätöaine E 330, mausteet (mm. kaneli, neilikka, inkivääri, paprika)

Kuulostaapas tuoreelta, herkulliselta ja laadukkaalta. Kaikenlaista roskaa sitä saakin mainostaa tuoreena. Toivottavasti ihmiset eivät menisi lankaan ja ostaisi näitä tuotteita siinä uskossa, että ne ovat oikeasti tuoreita ja terveellisiä.

Primal Blueprint Fitness

Vinkkejä kaupunkiapinan arkipäivään

Zen to Fitness -blogi antaa joitain yksinkertaisia vinkkejä siihen miten elää luonnollisemmin arkipäivässä. Tässä lyhyt lista vinkkejä luonnollisempaan ja terveellisempään arkeen. Olen vähän muokannut listaa, mutta runko on sama kuin Zen to Fitness -blogissa.

1) Täytä jääkaappi

Pidä huoli siitä, että jääkaappisi on aina täynnä hyvää ja laadukasta ruokaa. Jos jääkapista löytyy tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kananmunia, lihaa, kalaa, luomujogurttia jne. niin ei ole mitään syytä syödä epäterveellisesti, eikä ole myöskään "pakko" tilata pizzaa tai hakea kebabia. Itse en lihaa syö, mutta tätä neuvoa olen kyllä aina pyrkinyt noudattamaan. En vain osaa olla jos ei ole aineksia laadukkaaseen ateriaan kotona.

2) Juokse spurtteja

Mitä ikinä urheiletkaan arjessa, niin juokse välillä myös täysillä. Itse tykkään todella paljon spurtata ylämäkeen. Mitä jyrkempi niin sen parempi. Tämä kehittää kroppaa ihan eri tavalla kuin pelkkä tasainen juokseminen. Spurtteja ei tarvitse edes tehdä montaa hyödyn saavuttamiseksi. Se on kivaa ja todella tehokasta.

3) Ole aktiivinen

Joskus voi olla vaikeaa urheilla säännöllisesti, mutta kunhan muuten on aktiivinen niin pärjää hyvin myös ilman varsinaista urheilua. Kävele lyhyemmät matkat ja vaikka menisitkin autolla, niin sen voi välillä jättää vähän kauemmaksikin. Jos liikut bussilla, niin jää muutamaa pysäkkiä liian aikaisin pois kyydistä ja kävele loppumatka. Kävele portaita, kävele jonnekin lounaalle, pyöräile. Aina kun on mahdollista käyttää omaa moottoria niin käytä sitä.

4) Opettele joku lyhyt harjoitusrutiini

Itse teen joka päivä viisi tiibetiläistä riittiä. Tämä harjoitus kestää noin 15 minuuttia ja sen voi tehdä ihan missä vaan ja koska tahansa. On hyvä olla joku 5-15 minuuttia kestävä rutiini, joka ei vaadi varusteita tai erityistä paikkaa. Vastaavia harjoitusrutiineja on monia ja suosittelenkin jonkun opettelemista. Näitä voi sitten tehdä kotona, hotellissa matkoilla, tai oikeastaan missä tahansa kun on liikunnan tarpeessa.

5) Rentoudu

Rentoudu kunnolla. Telkkarin katsominen ei rentouta vaan tutkimusten mukaan se jopa nostaa verenpainetta. Se on myös aisteille raskasta sillä nekin tarvitsevat välillä lepoa kaikista ärsykkeistä. Suosittelen jonkun rentoutustekniikan oppimista. Se voi olla meditaatiota, lukemista, kävelyä luonnossa tai mitä tahansa missä mieli lepää. Tärkeää on kuitenkin se, että irtautuu joka päivä edes hetkeksi teknologiasta ja ylimääräisistä aistiärsykkeistä.

Muovinen katastrofi merissä

Pohjolan Sanomat (14.9.) muistuttaa jälleen kerran maailman merissä muhivasta muovisesta katastrofista. Aiheesta on kirjoitettu runsaasti jo aikaisemmin, mutta aiheesta lukeminen on aina yhtä surullista.

Ihminen tuottaa vuosittain satoja miljoonia toneja muovia, josta iso osa päätyy meriin. Muovia on kertynyt meriin jo vuosikymmeniä, mutta vasta nyt karmiva totuus on kokonaisuudessaan paljastumassa. Merissä arvellaan olevan muovia jopa satoja miljardeja tonneja. Plymouthin yliopistossa näytteitä rannikoilta keränneen professori Richard Thompsonin tyypillisessä hiekkanäytteessä on jo neljäsosa muovia, ja tämä siis kaikilla mantereilla. Pohjanmeren rannikoille huuhtoutuneista kuolleista myrskylinnuista 95 prosentilla on sisuksissaan muovia, keskimäärin 44 palasta per lintu.

Maailman merissä on viisi isoa pyörteistä merijärjestelmää, jotka imevät itseensä jätteitä rannikoilta. Näihin pyörteisiin vangitusta muovijätteestä 80 prosenttia on lähtöisin maalta. Auringonvalon vaikutuksesta pintavedessä lilluva muovi hajoaa pieniksi muovisiksi molekyyliketjuiksi, joita myös eläinplankton pystyy syömään. Meritutkija Charles Moore sanoo, että kaiken kokoiset eläimet ruokaketjussa, pienimmästä eliöstä suurimpaan valaaseen, syövät jo muovia. Pienet muovihituset keräävät itseensä vedessä olevia erilaisia kemikaaleja ja ympäristömyrkkyjä magneetin tavoin. Ravintoketjun loppupäässä muoviyhdisteet päätyvät myös ihmiseen.

Pohjolan Sanomien jutusta poimittua:

- muovijätteen määrä maailman merissä on kolminkertaistunut 30 vuodessa
- merissä arvioidaan olevan jo satoja miljardeja kiloja muovia
- ihmiset kuluttavat vuosittain 90 miljardia kiloa muovituotteita. Niistä meriin ajautuu noin 10 miljardia kiloa
- muovituotteiden raaka-aineena käytettäviä muovirakeita valmistetaan vuosittain yli 100 miljardia kappaletta

Muoveihin kertyviä myrkkyjä:

- styreenimonomeerit, -dimeerit ja -trimeerit
- bisfenoli A. Laivojen pohjamaaleissa käytettävästä epohartsista
- ftaalihappo, esimerkiksi PET-muovista valmistetuista virvoitusjuomapulloista
- kasvi- ja tuholaismyrkyt kuten DDT, aldriini ja dieldriini
- teollisuuden kemikaalit kuten PCB, PVC, dioksiini ja furaani

Uusia FiveFingers-malleja

Lokakuussa tulee markkinoille uusia FiveFingers-malleja ja niistä varsinkin KSO Trek houkuttelee itseäni suuresti. Nyt itsellä on tavalliset KSO:t, mutta koska talvi lähestyy niin niissä alkaa kohta olemaan liian kylmä juosta. Täytyy vaan toivoa, että nämä uutuudet päätyvät myös Suomeen. Itseäni kiinnostaa kokeilla näitä mahdollisimman pian eli jos joku bongaa näistä infoa niin olisin todella kiitollinen jos kerrotte tällekin kaupunkiapinalle. Jos en Suomesta löydä niin sitten on tilattava muualta.

KSO Trek on siis vähän lujatekoisempi versio tavallisesta KSO:sta. Päällys on kengurunnahkaa, mikä on tuttu materiaali jalkapallokengistä, eli hengittävää, kevyttä ja kestävää. Pohja on hiukan paksumpi ja pitävämpi kuin tavallisessa KSO:ssa. Vaikuttaa siis hyvältä kengältä Suomen olosuhteisiin, kunhan ei paksumpi pohja liikaa vähennä paljasjalkafiilistä.

Toinen uusi malli on Moc joka pyrkii entisestään lisäämään paljasjalkafiilistä. Se on myös kengurunnahkaa, mutta kevyempi ja pohja on jaettu seitsemään osaan, joten se on entistäkin ohuempi ja liikkuvampi.

Näiden kahden lisäksi uusi malli on myös Performa, joka on naisten versio Moc-mallista. Se on suunniteltu enemmänkin sisäliikuntaan, kuten esimerkiksi CrossFitiin, kuntosalille tai joogaan.

KSO Trekistä pääsen toivottavasti kirjoittamaan arvostelun ja kokemuksiani vielä tämän vuoden puolella.

Damien Walters

Ihminen kykenee fyysisesti ihan käsittämättömiin suorituksiin kun on oikeasti huippukunnossa. Tässä Damien Walters näyttää esimerkkiä. Modernille tomistotyöläiselle ja sohvaperunalle suoritukset näyttävät täysin epätodellisilta, mutta kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut niin ihmisessä on fyysisesti aivan huikea potentiaali.

Kansalaisia pelotellaan terveysriskeillä

Lukiessani tämän aamun Hesaria (12.9) törmäsin Vieraskynä-palstalla poikkeuksellisen hyvään kirjoitukseen. Jutun kirjoittajina ovat Petteri Pietikäinen, aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa, sekä Jari Turunen, apulaisylilääkäri ja kuntoutuslääkäri Vervessä. Harvoin olen törmännyt näin hyvään kirjoitukseen ja vielä lääkärin kynästä. Suosittelen kaikille jutun lukemista kokonaisuudessaan, mutta ajattelin hiukan tiivistää joitain kohtia.

Pietikäinen ja Turunen kirjoittavat siitä miten terveysriskeilä peloteltu kansalainen lakkaa uskomasta omiin kykyihinsä. Heidän mukaansa terveyden kaupustelijat, joihin kuuluvat lääketeollisuuden edustajia, terveysalan ammattilaisia, yrittäjiä, terapeutteja sekä lääkäreitä, tekevät ihmiset sairaaksi. Terveyden kaupustelijat väittävät, ettemme saavuta terveyttä ilman heidän lääke- tai terapiatuotteitaan. Vaikka olisimmekin suhteellisen terveitä, riskit ja vaarat uhkaavat alati meidän elintapojemme, painoindeksimme, luukudoksemme tiheyden, perinnöllisen rasituksemme tai lapsuudenkokemustemme seurauksena. Tämän takia meidän olisi jatkuvasti oltava huolestuneita ja sijoittaa aikaa ja rahaa terveys- ja hyvinvointituotteisiin myös ennaltaehkäisevästi.

Pietikäisen ja Turusen mukaan viestimet sekä erilaisten kampanjoiden avulla levitetään "tietoisuutta" uudesta terveysuhasta. He kirjoittavat, että verenpaineen ja kolesterolin osalta tämä onnistui alentamalla riskirajoja niin, että suuri osa aikuisväestöstä saattoi todeta kärsivänsä joko korkeasta verenpaineesta, kolesterolista tai molemmista. Tietenkin tälle huolestuneiden joukolle on tarjolla iso joukko lääkkeitä, jotka alentavat verenpainetta tai kolesterolia.

Uusille tuotteille etsitään uusia markkina-alueita ja kohderyhmiä. Ujoutta on esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinoitu sosiaalisena ahdistushäriönä. Syy ujouden brändäykseen oli masennuslääke paroksetiinia valmistavan monikansallisen lääkeyhtiön halu löytää uusia asiakasryhmiä ja maksimoida tuotteensa myynti, kirjoittavat Pietikäinen ja Turunen. Kaupustelijan kannalta ujous on ihanteellinen luonteenpiirre, koska hyvin moni meistä voi tunnistaa tämän "sairauden" oireet. Pietikäinen ja Turunen eivät syytä vain lääketeollisuutta, sillä WHO:n terveyden määritelmä vaatii melkein täydellistä oireettomuutta ja onnellisuutta. Tähän tilaan ihminen ei kuitenkaan koskaan pääse, sillä kivut, kolotukset, kriisit ja ahdingot ovat luonnollinen osa elämää.

Pietikäinen ja Turunen ovat huolestuneita siitä, että erilaisilla terveysriskeillä ja trauma-alttiudella peloteltu kansalainen lakkaa uskomasta omiin kykyihinsä parantaa asioita omassa sosiaalisessa ympäristössään. Terveet ja lievästi oireilevat julistetaan sairaiksi, rahaa ja muita resursseja tuhlataan kiistanalaisiin sairauksiin samaan aikaan kun terveydenhoitojärjestelmä kärsii resurssipulasta.

Pietikäisen ja Turusen mukaan lääkkeiden sivuvaikutukset ja vieroitusoireet voivat myös heikentää ihmisen elämänlaatua enemmän kuin lääkitys on sitä parantanut. Samalla ihmiskuvamme muuttuu entistä medikaalisemmaksi. Pietikäinen ja Turunen haluavatkin aloittaa julkisen keskustelun siitä, mitä kansalaiset ja yhteiskunta hyötyvät erittäin pitkälle tuotteistetusta terveyden kaupittelusta.

Mielestäni todella hyvä keskustelunavaus ja toivottavasti tämä tulee herättämään laajempaakin keskustelua. Aihe on mielestäni ajankohtaisempi kuin koskaan nyt kun uusien "keksittyjen" sairauksien lisäksi peloitellaan ja liioitellaan esimerkiksi sikainfluenssan uhkia ja melkein pakotetaan ihmiset rokottautumaan.

Itse näkisin, että nyky-yhteiskunta joka mainonnalla ja brändäyksellä jatkuvasti luo täydellisyyden kuvaa, joka ei ole saavutettavissa, saa meidät unohtamaan elämän realiteetit. Tällä samalla pelottelulla ja riittämättömyyden tunteen aiheuttamisella voidaan myydä niin kosmetiikkaa, vaatteita, kännyköitä kun lääkkeitäkin. Kun ihmiset saadaan tuntemaan itsensä riittämättömiksi, huonoiksi ja sairaiksi, heille voi myydä oikeastaan mitä vain parantamaan ja helpottamaan tätä olotilaa. Tottakai on olemassa ihan oikeitakin sairauksia, mutta aina olisi muistettava se, että elämä on jatkuvaa muutosta ja tasapainoilua. Asiat eivät koskaan voi olla täydellisiä, eikä koskaan ihan kaikki ole huonostikaan, vaikka siltä voi välillä tuntua. Ihminen ei ole koskaan 100 prosenttisesti "terve" eikä myöskään täysin sairas. Me olemme jatkuvasti jossain siinä välissä muutoksen tilassa. Tähän voimme itse olennaisesti vaikuttaa uskomalla esimerkiksi omiin kykyihimme muuttaa ja parantaa asioita omassa sosiaalisessa ympäristössämme, kuten Pietikäinen ja Turunenkin kirjoittavat.

Meidät on aivopesty hakemaan ratkaisua kaikkiin ongelmiin itsemme ulkopuolelta, hakemaan jonkinlaista "quick fixiä" ongelmaan kuin ongelmaan. Kuitenkin elämää olisi ohjattava itse ja muistettava, että itse me siihen voimme eniten vaikuttaa. Muutokset eivät välttämättä tule aina nopeasti, mutta ainakaan ei pitäisi jokaisen vastoinkäymisen tai kolotuksen takia leimata itseään sairaaksi. Joku viisas joskus sanoi, että niin kauan kun elämme ja hengitämme olemme aina enemmän terveitä kuin sairaita. Tämä olisi aina hyvä muistaa kun kohtaamme vaikeuksia.

Maitoa, vehnää ja lisää sokeria

Taas kerran sai toissa päivää lukea siitä kuinka diabetes yleistyy Suomessa. Diabeetikkojen määrä on räjähtänyt vajaasta 200 000:sta yli 300 000:een kymmenessä vuodessa. Samaan aikaan Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken ravintotase kertoo, mitä suomalaiset keskimäärin syövät vuoden aikana:

- Sianlihaa yli 35 kiloa
- Kevytmaitoa yli 73 litraa
- Vehnää 48 kiloa
- Margariinia 7,5 kiloa
- Sokeria 32 kiloa

Noita lukuja kun katselee niin lähinnä ihmettelee, kuinka diabeetikkoja on niinkin vähän kuin 300 000. Me kun vielä asumme täällä pimeässä jatkuvassa D-vitamiinin puutteessa.

Avojaloin juokseminen vähentää loukkaantumisia

I always loved running... it was something you could do by yourself, and under your own power. You could go in any direction, fast or slow as you wanted, fighting the wind if you felt like it, seeking out new sights just on the strength of your feet and the courage of your lungs.
-Jesse Owens

Taas kerran ajattelin kirjoittaa postauksen avojaloin juoksemisesta, sillä törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin.

Maissa joissa osa käyttää kenkiä ja osa ei, niin alaraajojen vammat ovat huomattavasti harvinaisempia sillä kansanosalla, joka kulkee avojaloin. Muutenkin jalkojen vammat ovat huomattavasti harvinaisempia maissa, joissa ei käytetä kenkiä. Tämä voi tietenkin johtua muistakin syistä, kuten siitä, että kehitysmaissa ihmiset hakeutuvat harvemmin lääkäriin. Länsimaissa ei ole voitu tehdä vertailevaa tutkimusta, koska täällä avojaloin liikkuminen on niin harvinaista.

Kun juoksijoita on tutkittu niin on kuitenkin huomattu, että kenkien käyttäminen lisää esimerkiksi nilkkavammojen riskiä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että tietoisuus jalan asennosta vähenee, mikä helpommin johtaa siihen, että astuu väärin ja taittaa nilkkansa. Koska tuntuma alustaan on huonompi, niin jalka ei myöskään pysty sopeutumaan siihen. Avojaloin oleminen myös parantaa tasapainoa, mikä on yksi syy siihen, että tasapainoa vaativissa lajeissa kuten voimistelussa ollaan avojaloin.


Tutkimuksissa on myös todettu se, että kalliit ja vaimentavat juoksukengät aiheuttavat useammin kroonisia jalkavammoja sen lisäksi, että lisäävät akuutin vamman riskiä. Kalliit juoksukengät lisäävät loukkaantumisen riskiä jopa 50 prosentilla verrattuna halpoihin kenkiin. Modernit juoksukengät vaimentavat kipua ja jalan tuntoaistia, mutta eivät vaimenna itse iskun voimaa. Ne mahdollistavat kantapäälle astumisen, koska et tunne kipua, mutta askelluksen aiheuttama voima siirtyy kuitenkin niveliin. Tämä on suuri syy kenkien aiheuttamiin vammoihin. Avojaloin juostessa jalka pääsee itse korjaamaan askelluksen, sillä se kyllä kertoo heti jos astuu väärin tai liian isolla voimalla. Liian tukevien ja vaimentavien kenkien käyttäminen myös rappeuttaa jalan luonnollista toimivuutta, esimerkiksi jalan kaari laskee ja lihaksisto heikkenee.

Kenkien käyttäminen myös kuluttaa enemmän energiaa kuin avojaloin juokseminen. Mitä painavampi kenkä niin sitä enemmän happea kroppa tarvitsee juoksemiseen. Avojaloin juokseminen myös palauttaa 70 prosenttia astumisen voimasta takaisin juoksemiseen kun taas vaimennetut kengät estävät jalkaa palauttamasta tätä voimaa vaan siirtää sen niveliin.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ei ole olemassa oikeastaan mitään fysiologista syytä juoksukenkien käyttämiseen. Ainoat järkevät syyt ovat se, että pelkää astumista teräville kiville tai lasinsiruille. Varsinkin Suomessa niin kylmyys voi olla toinen syy. Tämän takia onkin hyvä käyttää mahdollisimman minimalistisia kenkiä. Kaikki vaimennushypetykset kannattaa kuitenkin unohtaa.

Ruokaa vai ravintoa?

“If people let government decide what foods they eat and what medicines they take, their bodies will soon be in as sorry a state as are the souls of those who live under tyranny.”
-Thomas Jefferson

Tuntuu, että nykyään ihmiset ajattelevat ruokaa kovin eri tavoin. Joillekin tärkeintä on, että saa vatsan täyteen mahdollisimman halvalla ja vähällä vaivalla. Toiset arvostat terveellisyyttä ja ravintoarvoja. Hinta vai laatu? Maku vai terveellisyys? Helppous vai ekologisuus? Ruokaa vai ravintoa? Nämä eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, mutta esimerkkejä eri painotuksista mitä tulee syömiseen. Ennen ei ollut mistä valita, vaan syötiin mitä oli tarjolla. Nykyään tuntuu, että ihmiset jakautuvat mitä erilaisimpiin ryhmiin mitä tulee syömiseen.

Miljoonien vuosien ajan ihmisen oli nähtävä todella paljon vaivaa ruoan hankkimiseen. Joidenkin arvioiden mukaan metsästäjä-keräilijät liikkuivat ruoan perässä noin 10-40 kilometriä päivässä. Oli sitten "hankintalistalla" marjat, pähkinät tai liha niin aina oli nähtävä vaivaa ja liikuttava ruoan luokse. Tietenkin on kätevämpää kun ruoka nykyään tuodaan suoraan naaman eteen, mutta koska se on liian helppoa niin emme enää osaa arvostaa ruokaa. Koska ruoasta on tullut itsestäänselvyys niin syömme sitä usein ihan liikaa, heitämme roskiin, emme välitä miten sitä tuotetaan, emmekä siitä mitä se meille tekee. Jos ruokaa on tarjolla vähemmän tai sen eteen on nähtävä vaivaa, niin sitä arvostaa ihan eri tavalla.

Tuntuu, että sitä itse ajattelee ruokaa nykyään enemmänkin ravintona kuin hyvänmakuisena vatsantäytteenä. Itselleni tärkeintä syömisessä on se, että se on terveellistä ja antaa sitä mitä tarvitsen, eli energiaa, rakennuspalikoita, vitamiineja, hivenaineita, entsyymejä, proteiineja jne. Koitan kuunnella kroppaani ja ajatella mitä tarvitsen. Tällöin pysyy terveenä ja olo energisenä. Pyrin myös arvostamaan ruokaa enkä voi sietää, että ruokaa tulee heitettyä roskiin. Mielestäni ruoan eteen kuuluu myös nähdä edes hieman vaivaa. Itselle ruoan tekeminen on ollut itsestäänselvyys oikeastaan aina, enkä oikein osaa nähdä valmisruokia edes ruokana. Ehdottomasti tärkeintä on siis ruoan laatu, tämän jälkeen tulevat ekologisuus ja eettisyys. Tietenkin myös maku on tärkeää, mutta jos laatu on kohdallaan ja ruoan eteen on valmis näkemään vaivaa niin makukin on oikeastaan aina huippua.

Ehkä onkin hyvä välillä ajatella ruokaa taas kuten villieläin, eli siis kuten ihminenkin on ajatellut suurimman osan olemassaolostaan tällä pallolla. Näe vaivaa sen hankkimisen eteen, kuuntele kroppaasi ja syö mitä se tarvitsee, arvosta ruokaasi, syö luonnollista ruokaa ja jaa ruokasi ystävien ja perheen kesken.

Anna enemmän kuin otat

We make a living by what we get, but we make a life by what we give.
-Winston Churchill

Suuri osa meistä antaa ainakin vähän aikaa tai rahaa sitä tarvitseville. Tämä on perinteinen tapa auttaa vähäosaisempia. Onkin välttämätöntä, että me joilla asiat ovat hyvin, niin annamme omistamme auttaaksemme muita. Me kuitenkin usein unohdamme, että tärkeämpää kuin antaminen on tapa jolla otamme. Tässä hullussa kuluttamisen maailmassa myös toisten auttamisesta on tullut omien halujen tyydyttämistä. Kaikki meistä lankeamme yhä uudestaa rittämättömyyden ansaan ja kuvittelemme voivamme ostaa itsemme taas eheäksi. Tätä tapahtuu joka päivä, joka viikko. Jos me todella oppisimme pitämään itsestämme, niin ei olisi tarvetta ostaa kuvitteellista onnellisuutta tavaran muodossa. Tottakai on olemassa ihan tarpeellistakin ostamista, mutta suurin osa on kuitenkin jonkun kuvitteellisen onnellisemman minäkuvan rakentamista. Ajattelemme, että emme voi olla onnellisia ennen kun hankimme vielä yhdet uudet farkut, uuden kännykän tai uuden auton. Sitten olisimme onnellisia. Vain muutama uusi tavara ja sitten olemme "valmiita". Kunnes siis lankeamme samaan ansaan uudestaan. Ehkä jo seuraavan nurkan takana on värikäs mainos kertomassa meille mitä vielä tarvitsemme ollaksemme onnellisia.

Olemme altruistinen laji, mutta anteliaisuus on sekin muuttunut nyt kuluttamiseksi. Me haluamme auttaa, mutta auttamisestakin on tullut ostamista ja omien tarpeiden tyydyttämistä. Koska jatkuvasti tunnemme itsemme riittämättömiksi niin hyväntekeväisyydestä on siitäkin tullut tapa ostaa itsellemme parempi olo. Ostamme ekoa, mutta samalla lennämme joka talvi Thaimaahan. Annamme muutaman euron Punaiselle Ristille, mutta samalla ostamme lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita. Kaikesta tästä tekemästämme hyvästä kyllä mainostamme kovasti ystäville ja esimerkiksi Facebookissa. Haluammeko siis todella auttaa vai haluammeko vain näyttää hyvältä?

Rahan antamisessa ei ole todellakaan mitään väärää, mutta välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään, että miksi autamme. Koska jos todella haluamme auttaa niin paljon tärkeämpää on tapa millä otamme. Itse esimerkiksi annan sekä rahaani, että aikaani Borneon orankien pelastamiseksi. Maksan muutaman puun istuttamisesta ja autan muutaman orankivauvan pelastamisessa. Tästä tulee hyvä olo ja tunnen ehkä itseni hieman sankariksikin. Sen kuitenkin unohdan, että alunperin puut kaadettiin sen takia, että saisin uudet parvekehuonekalut. Orangit joutuivat taas orvoksi, koska palmuöljyplantaasit tuhoavat sademetsiä ja orankien asuinolot. Ja palmuöljyähän löytyy yli 10 prosentista kaikista tuotteista mitä esimerkiksi Citymarketeista löytyy. Tätä on tyypillinen auttaminen, mutta onko tämä todellista auttamista? Tuhoamme paljon ja hyvitämme sen auttamalla vähän. Sen sijaan, että aiheuttaisimme vahinkoa olisi ehkä parempi jos oppisimme tuntemaan itsemme ja omat halumme. Meidän ei ole pakko suostua aivopesuun. Emme me tarvitse niin paljon tavaroita kuin kuvittelemme. Rittämättömyyden tunne ei ole pakollista, sen ruokkiminen on vain mainostajien tapa saada meidät ostamaan.

Kaikissa meissä asuu onnellisuuden siemen jo valmiiksi, mutta usein se on vain haudattu jonnekin syvälle keinotekoisten halujen ja tarpeiden alle. Sen sijaan, että hautaat onnellisuuden syvemmälle niin päästä mielummin irti niistä keksityistä tarpeista. Kaikki jotka ovat joskus kokeilleet vähänkin pidempää kulutuslakkoa ovat huomanneet, että se ihan oikeasti tekee onnellisemmaksi ja vapaammaksi. Jos siis oikeasti haluat auttaa muita niin pyri siihen, että otat vähemmän kuin annat. Luo enemmän hyvää kuin mitä aiheutat pahaa. Se on todellista anteliaisuutta ja siitä hyötyvät kaikki, myös sinä itse.

Vihreää ja mustaa voimaa

Tänään tuli uusin satsi herkkuja Jenkeistä. Olen itse tykästynyt Navitas Naturalsin tuotteisiin, sillä ne ovat kaikki luomua, eikä niihin ole lisätty mitään ylimääräistä. En ole mikään kovin suuri ulkomaisten superfoodien kuluttaja, mutta kyllä niitä muutamia syön melkein päivittäin. Chia on itselleni se ehkä kaikkein paras juttu ja siitä olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin. Toinen mitä menee päivittäin on vihreä smoothie aamulla ennen kuin lähden töihin. Tottakai olisi parempi jos sen jaksaisi blendata itse, mutta jotenkin kuudelta aamulla on helpompi sekoittaa ruokalusikallinen jauhetta veteen.


Tätä Twister Power Greens Blendiä mitä nyt tilasin en ole aikaisemmin kokeillut, mutta se vaikuttaa yhtä laadukkaalta kuin Navitas Naturalsin muut tuotteet. Kaikki ainesosat ovat luomua, eikä jauhe sisällä mitään turhia täyteaineita. Se sisältää muun muassa vehnän- ja ohranorasta, pinaattia, parsakaalia, persiljaa, kaalia, chlorellaa, spirulinaa ja steviaa. Itse tykkään aloittaa aamuni näillä vihreillä "voimajuomilla", koska varsinaisen aamupalan syön vasta töissä, jolloin on jo tullut jonkun verran liikuttua ja kulutettua energiaa.

Treenaa heikkouksia

“If you can’t fly, run. If you can’t run, walk. If you can’t walk, crawl. But by all means, keep moving.”
-Martin Luther King, Jr.

Jos haluat huippu-urheilijaksi niin on ehkä kannattavaa treenata vahvuuksia ja kehittää niistä entistä vahvempia. Usain Boltille tärkeintä on olla nopea ja treenata tätä vahvuutta entisestään, sillä Boltille tärkeintä on olla nopein ja paras. Elanto ja oikeastaan koko oleminen on rakennettu tämän ominaisuuden varaan. Entä jos haluat vain olla terve ja hyväkuntoinen? Suurin osa meistä yrittää kuitenkin olla oman elämänsä Usain Bolteja siitä yksinkertaisesta syystä, että on mukavampaa tehdä sellaista missä on hyvä. Pääsee myös huomattavasti helpommalla jos tekee niitä asiota, jotka valmiiksi osaa.

Jos me haemme terveyttä, hauskuutta, kehittymistä ja kokonaisvaltaista hyvää oloa niin olisi kuitenkin parempi keskittyä heikkouksiin, eikä niihin vahvuuksiin. Jos siirrymme mukavuusalueemme ulkopuolelle niin kroppa ja mieli joutuvat kehittymään ja muuttamaan itseään, sillä pyrimme kuitenkin kaikessa mukavuuteen. Kaikkihan me tiedämme, että jos jostain pelosta haluaa eroon niin se olisi kohdattava. Jossain vaiheessa päästämme siitä sitten irti. Sama koskee kuitenkin myös liikkumista. Olisi parempi tehdä niitä asioita, joita ei osaa tai joissa on huono. Esimerkiksi itse olen aika huono uimaan. Pysyn kyllä pinnalla, mutta se on raskasta ja tunnen itseni huonoksi. Paljon mukavampaa on juosta se sama iltalenkki päivästä toiseen, vaikka se ei oikeastaan kehitä enää ja alkaa olemaan myös hieman tylsää. Tämän takia olisi koko ajan uudistuttava, kokeiltava uusia harrastuksia ja kierrättää vanhoja.

Jos aloittaa jonkun uuden harrastuksen niin kunhan sen kanssa pääsee ensin hieman tutuksi niin kehitys alkaa laukkaamaan hurjaa vauhtia eteenpäin. Tämä joutuu siitä, että kroppa haluaa pois epämukavuusalueeltaan ja joutuu todella keskittymään ja kehittymään. Sitten kun oppii tarpeeksi hyväksi niin harjoittelu alkaa muuttumaan rutiiniksi ja kehitys hidastuu kunnes mahdollisesti pysähtyy kokonaan. Näin käy oikeastaan aina kun saavutamme tietyn tason.

En yritä sanoa, että olisi väkisin kokeiltava eri lajeja vaan lähinnä sitä, että pitäisi uskaltaa heittäytyä aloittelijaksi. Aloittelijana oppii asioita nopeammin ja kun joutuu kohtaamaan uusia asioita niin myös mieli on mukana. Todella monella meistä liikkuminen muuttuu sellaiseksi, että tehdään vain samaa asiaa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Siitä tulee sellaista rutiinia, että emme oikeastaan ole itse edes enää läsnä vaan mieli on työpaikalla, tulevaisuudessa, menneisyydessä tai ehkä kauppalistaa tekemässä. Kroppa liikkuu, mutta itse me olemme ties missä. Jos me kuitenkin treenaamme asioita, joita emme osaa niin tällaista ei pääse tapahtumaan. Myös kroppa kehittyy kun se joutuu tekemään asioita, jotka ovat sille vaikeita. Tasapaino kehittyy kun liikkuu sen rajoilla ja välillä menettää sen. Lihakset kehittyvät kun ne joutuvat tekemään asioita, jotka ovat "liiaan raskaita" Jos ylittää rajansa niin ne rajat myös siirtyvät. Jos liikkuu aina rajojensa sisällä, niin rajatkaan eivät liiku.

Suurimmat syyt miksi jämähdämme samoihin rutiineihin mitä tulee treenaamiseen ovat juuri se mukavuus, helppous, laiskuus ja se, että on kivaa olla hyvä. Välillä olisi kuitenkin pysähdyttävä miettimään, että mitkä oikeastaan ovat ne syyt miksi ylipäätään harjoittelemme. Tärkein on tietenkin se, että se on kivaa. Sen jälkeen kuitenkin tulevat muun muassa terveys, kehittyminen, ja ulkonäön kohentaminen. Jos miettii näitä niin tuntuu ihan loogiselta harjoitella heikkouksia, eikä aina niitä samoja vahvuuksia. Ellei sitten halua Boltiksi Boltin paikalle.

Uskalla olla huono.

Aroniasta antioksidantteja

Tuli tänään poimittua palstalta ensimmäiset aroniat. Tänäkin vuonna pensaat ovat täynnä tätä todellista supermarjaa. Aroniaa pidetään jostain syystä vähän roskamarjana tai ainakin enemmän koristeena tai puutarha-aitana. Kyseessä on kuitenkin ihan huipputerveellinen marja vaikka maku ei sellaisenaan olekaan häävi. Aroniasta voi kuitenkin tehdä esimerkiksi hyvää mehua tai hilloa. Sitä voi myös kuivata ja lisätä jauhetta esimerkiksi mysliin tai vaikka laittaa ruisleipään. Aronia toimii hyvin muiden marjojen ja omenan kanssa.


Aronia on ollut Pohjois-Amerikan intiaaneille sama kuin esimerkiksi goji kiinalaisille. Myöskin Itä-Euroopassa tätä marjaa on käytetty jo paljon ennen kun sen terveysvaikutuksia on tutkittu ja tieteellisesti voitu todistaa. Aronian antioksidanttipitoisuus on 16,062 ORAC asteikolla, se sisältää huomattavan paljon flavonoideja ja fenoliyhdisteitä. Aronia sisältää myös muun muassa A-, C- ja E- vitamiinia, folaattia, rautaa ja mangaania. Aronian nauttimisesta on todettu olevan apua muun muassa diabetekseen, tulehduksiin ja joihinkin bakteeritauteihin sekä syöpiin.

Kokeilkaa siis tätäkin marjaa sillä sitä riittää kyllä kaikille poimittavaksi. Poimiminen on myös todella nopeaa ja helppoa. Muutamassa minuutissa poimii jo helposti litran. Terveellistä ruokaa on ympäristömme täynnä, se pitää vain huomata.

Tavallinenkin on superia

Vaikka itse syön noin 90 prosenttisesti luomua niin silti on alkanut ärsyttää se miten luomu on alettu automaattisesti rinnastamaan terveelliseen. Luomu on luonnonmukaisesti tuotettua, mikä on selkeästi hyvä juttu ja verrattuna vastaavaan "tavalliseen" tuotteeseen niin se on usein terveellisempää ja parempaa ympäristölle. Se, että jokin on luonnonmukaisesti tuotettua ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että se tekisi meille hyvää. Ei sokeri tai vehnä muutu superruoaksi vain sen takia, että ei ole käytetty torjunta-aineita.

Myöskään se, että joku ei ole luomua niin ei tarkoita, että se olisi heti epäterveellistä. Tottakai kannattaa välttää kemikaalien syömistä, mutta silti vihannekset ovat hyvästä, vaikka olisikin tehotuotettua. Nyt tuntuu, että luomutotteissa liikaa pelataan tällä terveellisyyskortilla, koska tiedetään, että se myy. Mitä enemmän ihmiset saadaan ostamaan luomua niin sen parempi, mutta mainontaan pitäisi silti suhtautua kriittisesti. Jos ajattelee terveyttään niin tärkeämmät valinnat ovat kuitenkin ne missä valitaan ruoka-aineet, vasta sen jälkeen tulee eteen valinta, että ostaako luomua. Tehotuotettu parsakaali on terveellisempi kuin luomukeksi.

Myöskään superfoodeihin ja niitä myyviin guruihin ei tulisi uskoa sokeasti. Monet superfoodit ovat todella hyviä, mutta ne ovat kuitenkin vain ruokia, eikä ihan niin superia kuin annetaan ymmärtää. Superfoodien myynnissä pelataan eksoottisuudella ja kohderyhmänä usein ovat ihmiset, jotka jostain syystä ovat tilanteessa johon haluavat muutosta (esimerkiksi huono terveydentilanne). Mielestäni on hyvä, että ihmiset löytävät terveellisen elämäntavan ja todella hienoa jos saavat apua ruokavaliosta. Minusta on vain väärin se, että ihmisiä käytetään hyväksi ja taotaan sillä rahaa. Itse syön monia superfoodeja, koska pidän niiden mausta ja siksi, että ne ihan oikeasti ovat kyllä terveellisiäkin. Ne eivät kuitenkaan ole juuri sen terveellisempiä kuin meidän omasta luonnosta löytyvät monet ihan "tavalliset" ruoat, marjat ja yrtit.


Ihmiset eivät suostu maksamaan tutuista asioista yhtä paljon koska ne tuntuvat arkisilta ja tavallisilta. Toki tiedämme esimerkiksi mustikan olevan terveellinen, mutta sen "superius" tuntuu tylsemmältä kuin esimerkiksi gojin, koska mustikkaa kasvaa lähimetsässä. Huipputerveellisiä marjoja kuten aroniaa, juolukkaa ja variksenmarjaa pidetään suorastaan roskamarjoina. Näitä tosin sitten voidaan myydä kalliilla esimerkiksi Japaniin ja Kiinaan, koska siellä nämä suomalaiset marjat ovat "superfoodia" kun taas goji on tavallinen arkiruoka. Eksoottinen myy, koska sitä voidaan myydä mielikuvilla ja värikkäillä tarinoilla. Sitä on vaikeampi tehdä esimerkiksi myymällä karpaloa, muikkua ja nokkosta. Jokaisesta K-kaupasta löytyvää anananaskirsikkaakin on helpompi myydä kalliilla kun kutsuu sitä inkamarjaksi ja kehittää mielikuvia urheista sotureista popsimassa marjoja ennen seuraavaa taistelua.

Se mitä tällä avautumisella haluan sanoa on se, että tavallinenkin on superia. suhtautukaa luomuun ja superfoodeihin realistisesti ja kriittisestikin ja arvostakaa kaikkea sitä hienoa mitä meidän omista metsistä löytyy. meille se on ehkä tavallista, mutta toisella puolella maailmaa asuville se on sitä kaikkein parasta superfoodia, jota myydään vastaavilla mielikuvilla kuin millä me maksamme ylihintaa heidän tuotteistaan.

Juokse paremmin, jätä juoksukengät narikkaan

Olen jo niin tottunut juoksemaan FiveFingerseissa, että tuntui todella oudolta juosta eilen taas Karhut jalassa. Vaikka ne ovatkin parhaat juoksukengät mitä olen omistanut niin silti tuntui siltä kuin olisi juossut lyijypainot jalassa ja juoksuasento muuttui huonommaksi. Polvikin taas hieman vihloi, vaiva jonka olin jo unohtanut. No sainpahan taas syyn kirjoittaa luonnollisesta juoksemisesta.

Ihminen oli juoksija jo paljon ennen sykemittareita, dri-fittejä ja iPodeja. Itsekin olit juoksija jo lapsena. Ei lapset juuri muulla tavalla liiku, eivätkä paljon kengistäkään välitä jos mahdollista juosta ilman. Jossain vaiheessa meidät sitten aivopestiin kuvittelemaan, että ihminen ei osaa liikkua ilman apuvälineitä ja monimutkaista teknologiaa. Tutkimusten mukaan aikuisellekin olisi parasta juosta ilman kenkiä tai ainakin mahdollisimman yksinkertaisissa kengissä. Tutkimukset osoittavat, että mitä kalliimpi kenkä niin sen enemmän vammoja se aiheuttaa. Samoin vanhat ja puhkijuostut kengät aiheuttavat vähemmän jalkavaivoja kuin uudet superkengät.

Wired-lehden haastattelussa Harvardin professori Daniel Lieberman muistuttaa, että ihmiset ovat juosseet jo miljoonia vuosia, mutta vasta vuoden 1972 jälkeen kenkiin alkoi ilmestyä paksuja kantapäävaimennuksia. Born to Runin kirjoittaja Chris McDougall sanoo, että jos modernit juoksukengät olisivat lääke, niin se vedettäisiin nopeasti pois markkinoilta vaarallisena.

Jos juokset vaimennetuissa juoksukengissä niin voit ottaa pidempiä askelia ja laskeutua koko painolla kantapäälle, mikä vaimentaa iskun ja kivun kantapäästä, mutta siirtää iskusta syntyvän voiman ylöspäin polviin, lonkkiin ja selkään. Tämän seurauksena yleensä se ketjun heikoin lenkki alkaa jossain vaiheessa pettää. Jos taas juokset ilman kenkiä tai esimerkiksi FiveFingerseissa niin joudut ottamaan lyhyempiä askeleita, laskeutumaan päkiöille ja antaa jalkaholvin pehmentää isku. Jalkaholvi toimi eräänlaisena vieterinä ja akillesjänne taas kuminauhana, jotka yhdessä vaimentavat iskuja, mutta samalla myös palauttavat energian takaisin juoksemiseen. Jos katsoit Yleisurheilun MM-kisoja niin ehkä huomasit miten kenialaiset juoksevat.

Ihmisen jalka on miljonien evoluutiovuosien aikana sopeutunut todella hyvin pitkien matkojen juoksemiseen ja tuntuu todella oudolta, että nyt yritetään estää sitä toimimasta luonnollisesti. Ihminen on luotu kävelemään ja liikkumaan, sekä metsästämään juoksemalla ja väsyttämällä saaliseläimet. Kestävyysominaisuuksiltaan ihminen on ehkä kaikista nisäkkäistä paras. Ei juokseminen vaadi välineitä, se vaatii vain sen, että muistat olevasi eläin. Luuletko, että gepardi juoksisi nopeammin kengissä?

Meditointi kasvattaa aivoja

Meditoinnin hyödyistä on varsinkin Aasiassa tiedetty jo tuhansia vuosia, mutta nyt on voitu tieteellisesti todistaa, että meditointi jopa kasvattaa aivoja. Tähän uutiseen törmäsin lukiessani Mediuutisia. Itse pidän meditointia ehkä kaikkein hyödyllisimpänä asiana mitä ihminen voi "harrastaa". Tukimuksetkin ovat jo aikaisemmin todistaneet, että säännöllisesti meditoivat pystyvät keskittymään paremmin ja hallitsemaan tunteitaan, kärsivät vähemmän stressistä ja omaavat vahvemman immuniteettijärjestelmän. Itse olen vuosia meditoinut säännöllisen epäsäännöllisesti (tämä tarkoittaa sitä, että joskus mennyt vuosi melkein päivittäin meditoidessa, mutta esimerkiksi nyt en ole tehnyt sitä kertaakaan muutamaan kuukauteen). Jo parissa viikossa, puhumattakaan kuukausista tai vuosista niin huomaa itsessään positiivisia muutoksia. Meditointi on siitä mielenkiintoista, että vaikka se on kaikkien yksinkertaisin ja helpoin asia maailmassa, niin silti se on vaikein. Niin kovin aistiärsykkeiden ja kiireen turruttamia me olemme, että emme edes tunne itseämme tai edes löydä itseämme kaiken ajatusvirran takaa.

Mediuutisten jutussa Kalifornian yliopiston tutkimuksesta vastannut Eileen Luders sanoo, että paljon meditoivat ihmiset pystyvät edistämään positiivisia tunteita, säilyttämään tunne-elämänsä tasapainon ja käyttäytymään huomaavaisesti. Kalifornian yliopiston tutkijat ottivat MRI-kuvia säännöllisesti meditoivien ihmisten päistä. Selvisi, että tietyt aivoalueet olivat suurempia kuin niillä jotka eivät meditoi. Erityisesti laajenemista oli tapahtunut hippokampuksessa, orbifrontaalisen kontekstin sisäpuolisilla alueilla sekä talamuksessa ja ohimolohkojen poimuissa, eli niillä alueilla, joilla säädellään tunteita.

Ehkä olisi siis itsekin taas syytä palata säännölliseen meditoimiseen. Tekee todella hyvää edes hetkeksi vain pysähtyä ja olla. Siinä lepäävät niin mieli kuin kroppakin.