Taas lisää mainoksia

“If advertisers spent the same amount of money on improving their products as they do on advertising then they wouldn't have to advertise them.”
- Will Rogers

Otto-pankkiautomaatit alkavat näyttää mainoksia. Torstain vastaisesta yöstä alkaen kaikki Ottopisteet näyttävät asioinnin lopuksi kuvaruudullaan mainoksia. Mainos saattaa näkyä myös Ottopisteelle tullessa, mutta poistuu näkyvistä heti, kun asiakas syöttää korttinsa automaattiin.

Taas keksittiin siis kaupunkiympäristössä yksi uusi vapaa paikka johon tunkea mainossaastetta. En ymmärrä missä vaiheessa kaikelle tälle annettiin hiljainen hyväksyntä. Melusaastetta ja liikenteen saasteita yritetään kyllä vähentää, mutta mainospropagandaa saa kyllä tunkea nykyään joka väliin. Olen jo kauan aikaa sitten ottanut sen linjan, etten osta mitään sellaisia tuotteita joiden mainoksiin törmään telkkarissa, busseissa tai muualla arjessa. Hyvät tuotteet löytää muutenkin, huonoja tuotteita on tuputettava väkisin joka tuutista.

Itse olen valmistunut kauppakorkeasta ja lukenut siellä markkinointia ja jos jotain siellä opin, niin sen, etten halua millään lailla olla osallisena mainossaasteen lisäämisessä tähän maailmaan. En halua myydä yhtään turhaa tavaraa, enkä omistaa elämääni ihmisten heikkouksien hyödyntämiseen. Haluankin omistaa elämäni mielummin sairaalloisen kuluttamisen vastustamiseen.

Kaupungissa asuva ihminen törmää nykyään noin 5 000 markkinointiviestiin päivässä. Jos katsoo telkkaria ja lehtiä hieman kriittisemmin, niin huomaa, että mainoksien lisäksi myös itse ohjelmat ja jutut ovat pelkkää mainostamista. Telkkariohjelmat ovat täynnä piilomainontaa ja aikakauslehdet ovat noin 50 prosenttisesti mainoksia ja 50 prosenttisesti juttuja siitä mitä uutta ostettavaa on tullut markkinoille.

Me siis maksamme siitä, että saamme lukea mainoksia. Tietenkin tuotteetkin maksavat enemmän, koska ne mainokset joista maksamme, niin niistä maksaa myös mainostava yritys. Halpaa elämä on.

Mainoksissa on se ongelma, että niiden on aina erotuttava muista, eli aina on huudettava kovempaa kuin muut, mikä tarkoittaa sitä, että mainosten määrä aina vaan lisääntyy. Suurempi määrä mainoksia tarkoittaa vielä suurempaa määrää tulevaisuudessa. Siis niin kauan kun me niitä mainostettavia tuotteita ostamme. Ja niinhän me teemme. Valitettavasti.

Jos jotain tuotetta mainostetaan paljon, niin se ei tarkoita sitä, että se on parempi kuin muut. Lähinnä päinvastoin. Jos tuote on halpa vaikka sitä mainostetaan joka tuutista, niin se tarkoittaa lähinnä sitä, ettei sen valmistaminen maksa yhtään mitään. Halpaa roskaa, jossa ainoastaa mainostaminen maksaa.

Michael Pollanin ruokateesiä mukaillen:

Osta laatua. Älä liikaa. Lähinnä ruokaa.

Mitä on hyvä kunto?

Näkemykseni siitä mitä on hyvä kunto on muuttunut paljon viime vuosien aikana. Ennen luulin hyvän kunnon tarkoittavan jonkun yksittäisen ominaisuuden optimoimista, vaikka se oliskin tapahtunut muiden ominaisuuksien kustannuksella. Luulin olevani hyvässä kunnossa kun 20 vuotta elämästäni pelasin jalkapalloa. Toki olin perinteisesti ajateltuna hyvässä kunnossa kun jaksoin juosta paljon ja kovaa. Totuus oli kuitenkin se, että vuoden jokaisena päivänä oli joku paikka kipeä. Nilkat ja polvet naksuivat, olin usein flunssassa, jalat olivat jäykät, eikä jalkoja saanut liikkeelle ilman tiikeribalsamia.

Monta vuotta elämästäni kävin myös ahkerasti kuntosalilla ja vaikka en koskaan ole ollut iso tai edes halunnut kasvaa kovin isoksi niin on sitä tullut tungettua itseensä ihan tarpeeksi palautusjuomia ja kreatiineja. Toki lihakset kasvaa, mutta aika heikossa kunnossa elimistö on noin muuten. Ei kovinkaan terve tai hyväkuntoinen olo.

Nykyään hyvä kunto merkitsee lähinnä suorituskykyä, terveyttä ja ennen kaikkea tasapainoa. Ei ole tärkeää paljon jaksan juosta ja paljon jaksan nostaa penkistä. Ihan sama kunhan molempia jaksaa tehdä tarpeeksi. Jaksaa tehdä niitä asioita, joita haluaa tehdä. Näitä tärkeämpiä asioita on kuitenkin se, että sairastaa mahdollisimman vähän ja se, että omassa kehossa on hyvä olla. Ei siitä ole mitään iloa jos jaksaa nostaa kaksi kertaa oman painonsa, mutta ei pysty edes juoksemaan bussiin kun selkään sattuu. Minulle on tärkeää se, että jaksan tehdä asioita omalla moottorillani. Se ettei jatkuvasti väsytä, eikä kaikki asiat ärsytä.

Taspainoinen hyvä kunto merkitsee itselleni hyvää kestävyyttä, liikkuvuutta, nopeutta, tarpeeksi voimaa, terveyttä, tasapainoa, immuniteettia, onnellisuutta, pitkäikäisyyttä. Se on todella monen asian summa ja kaikki niistä ovat tärkeitä. Liika yhteen asiaan keskittyminen, aikatauluttaminen, harjoitusohjelmat ja niihin liittyvät syömisen suunnittelut vievät ainakin itseltäni ilon siitä tekemisestä. Ehkä parantaisin yhtä ominaisuutta, mutta ilo tekemisestä katoaisi, mikä on itselle vielä tärkeämpi hyvän terveyden ja kunnon mittari.

Tärkeää hyvässä kunnossa onkin oppia kuuntelemaan itseään. Tehdä sitä mikä tuntuu hauskalta. Tärkeintä on, että suuret linjat kuten riittävä lepo, laadukas ruoka ja päivittäinen liikunta ovat kunnossa. Kaikki muu on hifistelyä ja voi jopa olla pahasta jos ei kuuntele kroppaansa ja itseään. Hyvä kunto tarkoittaa itselleni siis hyvää kokonaisvaltaista oloa, eikä yhdessä asiassa optimaalista suoritusta.

Tänään tuntuu siltä, että haluan juosta.

Syö hitaasti ja nauti ruoasta

“There are some people who eat an orange but don’t really eat it. They eat their sorrow, fear, anger, past, and future.”
- Thich Nhat Hanh

Itse olen perheestä, jossa jokainen ateria aina valmistettiin itse ja se nautittiin aina yhdessä pöydän ääressä. Äitihän sen ruoan valmisti ja me muut vain kokoonnuimme pöydän ääreen nauttimaan ja juttelemaan päivän tapahtumista. Vaikka teininä olisi ehkä ollut omasta mielestä parempaakin tekemistä niin nykyään olen todella kiitollinen siitä, että olen oppinut arvostamaan ruokaa ja pitämään syömistä tärkeänä osana elämää.

Tätä samaa perinnettä olen sitten jatkanut itse ja jopa opiskeluaikaan pyrin itse tekemään jokaisen ateriani, vaikkakin silloin koostuivat pääosin pastasta. Ruoan laatu on sittemmin parantunut kun on varaa ostaa mitä haluaa ja on valmis sijoittamaan ruokaan ja itseensä. Meidän perheessä ruoat valmistan siis minä tai "urbaani orangitar" eikä Saarioisella töissä olevat "äidit". Toisen tekemää ruokaa ja ruokaa ylipäänsä pitäisi minusta myös arvostaa sen verran, että antaa sille huomionsa, eikä vain lappaa sitä suuhunsa telkkarin edessä.

Zen to Fitness -blogi listaa tapoja miten voimme taas oppia arvostamaan ruokaamme. Tässä yhdeksän ohjetta, joita itse olen hieman muokannut.

1. Älä kiirehdi. Syömisen ei pitäisi olla sellaista mitä tehdään muiden asioiden välissä, vaan varaa syömiselle ja ruoan ostamiselle aikaa. Sen pitäisi olla tärkeä osa elämäämme, eikä mikään pakollinen paha.

2. Valmista itse ateriasi. Varaa ruoan laittamiseen aikaa ja jos sitä ei jostain syystä ole niin muutamalla yksinkertaisella raaka-aineella voi valmistaa herkullisen aterian kymmenessä minuutissa. Itse tehty ruoka on oikeaa ruokaa ja myös terveellisempää.

3. Syö oikeaa ruokaa. Osta tuoreita raaka-aineita ja sellaisia jotka tunnistat ruoaksi.Vältä prosessoituja ruokia ja sellaisia, jotka on pakattu värikkäisiin muovipakkauksiin.

4. Syö hitaasti. Moni meistä vain hotkii ruokansa. Ruokaa kuuluu maistaa ja siitä pitäisi nauttia. Pureskele, maistele ja ole läsnä.

5. Nauti ruoasta. Ole kiitollinen siitä, että ruokaa on tarjolla. Hyvää ruokaa ja hyviä raaka-aineita pitäisi aina arvostaa. Kun itse viljelee niin tämän oppii automaattisesti.

6. Hengitä ja hymyile. Rentoudu, hengitä, nauti ja hymyile. Syöminen ei ole mikään nopeuskilpailu.

7. Kun syöt niin syö. Ole läsnä kun syöt, älä surffaa netissä tai katso telkkaria samalla. Ruoka maistuu paremmalta ja on terveellisempää kun syö hitaasti ja nautiskellen. Myös mieli saa lepoa.

8. Keskustele. Nykyään ihmiset syövät kiireessä ja yksin, vaikka ruoka on parhaimmillaan kun sen valmistaa ja nauttii yhdessä. Hyvä seura tekee hyvän aterian.

9. Jos syöt ravintolassa, niin valitse laadukas. Vältä pikaruokapaikkoja, mutta myös ketjuravintoloita. Syös ravintoloissa, jotka valmistaa ruokansa tuoreista ja aidoista raaka-aineista, vaikka niissä syöminen onkin kalliimpaa. Mikrossa lämmitettyä herne-maissi-paprika-sekoitusta ja puolivalmisteita ei kannata ravintolassa syödä.

Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute heikentää sikiön synnynnäistä immuunisuojaa

Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä ja voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, suomalaisasiantuntijat muistuttavat.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinityöryhmän puheenjohtaja ja ravitsemustieteiden dosentti Christel Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta sanoo, että D-vitamiinilla näyttää olevan vaikutusta sekä aikuisiässä hankitun että synnynnäisen immuunivasteen muodostumiseen.

- Tutkimusten valossa kaikkien hedelmällisessä iässä olevien naisten olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota riittävään D-vitamiinin saantiin jo raskautta suunniteltaessa, jotta äidin elimistön D-vitamiinipitoisuus olisi riittävä sikiön immuunivasteen kehittymiselle, Lamberg-Allardt toteaa.

Tiistaina 27. lokakuuta vietetään kansallista D-vitamiinipäivää. Päivän aikana järjestetään tietoiskuja useissa apteekeissa eri puolilla maata. D-vitamiinin puute on Suomessa yleisintä vuoden pimeään aikaan loka–huhtikuussa.

Lähde: Ruokatieto

Kitavalainen ruokavalio

Tyypillinen länsimaalainen syö noin 70 prosenttisesti sellaista ruokaa mitä ei ollut tarjolla evoluutiomme aikana. Tällaista ruokaa ovat muun muassa maitotuotteet, viljat, puhdistetut sokerit ja margariinit. Tyypillisessä länsimaisessa ruokavaliossa on hyvin vähän mikroravinteita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Länsimainen ruokavalio onkin osoittautumassa suurimmaksi syyksi hyvin monelle sairaudelle.

Kun alkuperäiskansat ovat omaksuneet länsimaisen ruokavalion niin sen seurauksena on myös tullut länsimaiset sairaudet kuten syövät, sydäntaudit, diabetes, korkea verenpaine, liikalihavuus ja niin edelleen.

Vuonna 1989 löydettiin Kitavan saarelta ihmisiä, joiden ruokavalio oli edelleen se mitä söimme ennen ja mihin olemme sopeutuneet. Yli 200 20-96 vuotiasta Kitavalaista tutkittiin ja haastateltiin. Tärkein löytö oli se, että syäntaudit puuttuivat käytännössa kokonaan. Yleisimmät kuolinsyyt olivat tartuntataudit, tapaturmat, raskausajan komplikaatiot ja vanhuus.

Kitavalaisten ruokavalioon kuuluu pääasiassa juureksia, hedelmiä, vihanneksia, kookospähkinää ja kalaa. Kuituja, kivennäisaineita ja vitamiineja kitavalaiset saavat ruokavaliostaan paljon ja esimerkiksi suolaa vain vähän. Muuttaessaan pois Kitavalta ja siirtyessään länsimaiseen ruokavalioon, myös kitavalaiset ovat nopeasti lihoneet ja sairastuneet länsimaisiin tauteihin, eli syy terveyteen ei johdu geeneistä.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin tässä muutama:







Kitava Study

Ruokaa, kirjoja ja ihan liikaa ihmisiä

Lokakuinen perinne meidän perheessä on tallustaa tihkusateessa Messukeskukseen juomaan viiniä, ostamaan ruokaa ja ihmettelemään kirjoja. Näin tuli tehtyä myös eilen. Olen aina ihmetellyt miksi pitää maksaa siitä, että pääsee kuuntelemaan mainostamista ja ostamaan tuotteita, mutta silti teen niin vuodesta toiseen. Minunhan pitäisi saada rahaa siitä, että suostun tulemaan paikalle.

Ruoka- ja viinimessuista olen kuitenkin aina pitänyt, koska pääsee maistamaan monia pientuottajien tuotteita ja aina saa ainakin jonkun uudenkin makuelämyksen. Eilen tuli syötyä muun muassa etanoita, viinisuklaata ja hirvimakkaraa. Myös Viini-lehden temppurata tuli käytyä läpi ja kyllä sillä lasilla on väliä, kuin myös viinin lämpötilalla. Punaviini saa myös suun tuleen jos on syönyt pippuria. Oikein mielenkiintoista.

Kotiin vietäväksi ostettiin tyrnirouhetta ja ranskalaista lisäaineetonta ja sokeritonta sinappia jouluksi. Perinteisesti kirnuttua voita olisin myös halunnut ostaa, mutta se valitettavasti loppui kesken.

Kirjamessuilla tuli todettua se, että ainakaan itse en aio ikinä kirjoittaa kirjaa sillä kaikki on jo sanottu. Ei minulla voi olla enää mitään uutta sanottavaa, ainoastaan voin papukaijana toistaa sitä mitä muut ovat jo kirjoittaneet. Sinänsä ihan mielenkiintoisia kirjoja messuilla oli, mutta olen aika pitkälti lopettanut kirjojen ostamisen sillä suurin osa löytyy kuitenkin kirjastosta, eikä minulla todellakaan ole tarvetta uusille pölynkerääjille hyllyyn. Kirjat tykkäävät kun niitä luetaan ja siksi niiden pitää kiertää.

Kaiken kaikkiaan jäi vähän ristiriitaiset fiilikset messuilta. Viini-lehden temppurata oli tosi jees, ruokapuoli kuitenkin ehkä vähän tylsä ja ihmisten tarve tungeksia hullun kiilto silmissä maistiaisten perässä on aina vähän pelottavaa.

Vähän liikaa jäi kaikesta sellainen ostaostaosta-fiilis, eikä niinkään se hyvä elämä mitä luvattiin.

Pyöräilen kun pyöräilen

Voi kunpa tämä olisikin aina totta, mutta usein pyöräillessäni olen jo töissä, tai huomisessa, joskus olen kotona ja usein myös eilisessä. Pyöräillessäni teen myös kivoja asioita, kuten kirjoitan tätä blogia tai teen viikonloppusuunnitelmia. Todella harvoin kuitenkin vain pyöräilen. Sama koskee juoksemista, ruoan laittamista ja oikeastaan suurinta osaa päivän tekemisistä.

Tiedän, että ihminen voi parhaiten kun on siinä ajassa ja paikassa missä oikeasti on, sillä suurin osa huolista ja ongelmista liittyvät aina menneeseen tai tulevaan. Mitä enemmän niitä vatvoo ja ajattelee, niin sitä suuremmaksi ne muuttuvat. Hetkiä nekin kuitenkin vain ovat tai olivat. Yhtä pitkää hetkeä tämä elämä. Silti siinä hetkessä on melkein mahdoton olla.

Kovasti olen viime vuosina yrittänyt oppia olemaan hetkessä ja se olo kun ihan oikeasti on yhtä ajan ja paikan kanssa on aivan fantastinen. Osaan oikeastaan verrata sitä vain lapsena olemiseen. Silloin sitä on aina kaikki aistit avoinna hetkessä, sen tuntee ja elää joka solulla. Nykyään tähän olotilaan pääsee valitettavan harvoin, mutta onneksi sentään pääsee. Meni varmaan 15 vuotta ilman yhtään tällaista fiilistä. Kauan ne eivät yleensä kestä, mutta antavat energiaa pitkäksi aikaa eteenpäin.

Itse kutsun näitä hetkiä aukoiksi tai tyhjiksi kohdiksi. Jotenkin sitä jää siihen tyhjään tilaan ajatusten, tapahtumien, tulevan ja menneen väliin. Johonkin tilaan missä kaikki vain on.

Hetkessä oleminen on nykyihmiselle niin vaikea taito, että sitä on oikeasti harjoiteltava. Esimerkiksi meditaatio on hyvä keino oppia tulemaan takaisin hetkeen ja tilaan. Meditaatio onkin lähinnä työkalu jolla voi oppia olemaan läsnä varsinaisessa elämässä. Hyvä tapa on myös mahdollisimman usein muistuttaa itseään hetkessä olemisesta ja keskittyä vain siihen mitä tekee.

Pyöräilee kun pyöräilee.
Juoksee kun juoksee.
Syö kun syö.

Jos ei koskaan ole kokeillut tätä niin saattaa yllättyä siitä kuinka vaikeaa se on, mutta kun sen taidon alkaa oppimaan niin tuntuu, että todella pääsee taas kiinni elämään. Tuntee itsensä lapseksi. Sitä alkaa taas aistimaan asioita paremmin, uteliaisuus lisääntyy ja huomaa asioita mitä normaalisti ei huomaa.

Tänään Koskelantiellä puut olivat yhdessä yössä pudottaneet melkein kaikki lehtensä. Ihan kuin olisin pyöräillyt keltaisessa meressä. Hyvä fiilis.

Uni on väheksytty avain terveyteen

Moni meistä yrittää elää terveellisesti, eli syödä oikein, likkua paljon ja olla sortumatta paheisiin. Kuitenkin monet unohtavat melkein sen kaikkein tärkeimmän eli riittävän unen ja levon. Me kyllä tykkäämme nukkumisesta ja joka aamu kun heräämme niin kroppa kyllä kertoo, että enemmän unta olisi ollut pop. Valitettavasti meidät on niin aivopesty tehokkuusajatteluun ja suorittamiseen, että emme anna itsellemme aikaa nukkua kunnolla. Työtä pitää tehdä enemmän, mutta niin pitää myös harrastaa. Jopa viihdettä pitää saada vähintään parista ruudusta samaan aikaan. Telkkaria, Facebookia, tekstiviestejä, Youtubea, blogeja, keskustelupalstoja. Eihän siinä millään ehdi nukkua kun on niin paljon tärkeää tekemistä.

Uneen suhtaudutaan nykyään kuin johonkin pakollisen pahaan, joka on pois varsinaisesta elämisestä huolimatta siitä, että me kaikki siitä kuitenkin nautimme. Jos nukumme tarpeeksi niin olemme päivisin myös enemmän kiinni elämässä, emmekä jatkuvassa horroksessa jossa sinnittelemme hereillä piristeiden voimin.

Riittävä uni parantaa keskittymiskykyä, organisoi muistia, järjestelee päivän tapahtumat mielessä, vapauttaa kasvuhormoneja ja korjaa päivän aikana tulleita fyysisiä vahinkoja ja paljon paljon enemmän.

Aikuinen ihminen tarvitsee 7-8 tuntia unta pysyäkseen terveenä, mutta myös unen laatu on tärkeää. Ei kannata urheilla juuri ennen nukkumaanmenoa sillä liikunnasta vapautuvat endorfiinit voivat häiritä unen laatua. Liikunta parantaa kyllä unen laatua, mutta kannattaa mielummin liikkua aamulla, päivällä tai alkuillasta. Kroppa on suunniteltu liikkumiseen ja päivittäinen liikkuminen parantaakin unen laatua selvästi.

Vasta viime aikoina olemme alkaneet ymmärtää kuinka tärkeää nukkuminen ihmiselle todella on, mutta silti nukumme jatkuvasti vähemmän. Hyvän terveyden avaintekijöistä eli ravinnosta, liikkumisesta ja levosta kannattaa kaikista pitää huolta sillä ne ovat kaikki yhtä tärkeitä. Varsinkin jos liikkuu paljon niin riittävä lepo on entistä tärkeämpää.

D-vitamiini ja influenssa

On jo pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa influenssasta ja D-vitamiinista. D-vitamiinista olenkin jo pari postausta kirjoittanut, mutta en juurikaan sen yhteydestä influenssaan. Nythän asia alkaa olemaan ajankohtainen kun syksyn tullen D-vitamiinitasot suomalaisilla romahtavat ja flunssakausi alkaa. Yhä useamman tutkijan mukaan tämä ei ole sattumaa ja immuniteetin tärkein ylläpitäjä D-vitamiini, tai oikeastaan juuri sen puute, altistaa flunssille.

Ei se ole sattumaa, että flunssakausi alkaa Suomessa juuri näihin aikoihin kun taas kesällä flunssat ovat harvinaisia. D-vitamiinilla on todella suuri rooli influenssan ehkäisyssä kun taas D-vitamiinin puute on melko varma tapa sairastua flunssiin. Immuniteettiaan kannattaa muutenkin ylläpitää ja tässä D-vitamiinin tarpeellinen saanti on ehkä se kaikkein tärkein tekijä. Mielestäni se on outoa, että sitä 3-4 flunssaa vuodessa pidetään "normaalina" vaikka flunssa on oikeastaan aika turha tauti sairastaa. Tuskinpa sitä voi kukaan kokonaan välttää, mutta immuniteetistaan huolehtimalla flunssaa ei kyllä tarvitse montaa kertaa vuodessa sairastaa, normaalimpaa olisi sairastaa se yksi flunssa 3-4 vuodessa.

Itse olen oikeastaan vasta tämän vuoden aikana alkanut pitämään immuniteetistani huolta ja aloittanut myös D-vitamiinin syömisen lisäravinteena. Nyt kun aiheeseen on syventynyt vuoden aikana, niin tuntuu ihan hullulta, että tämä tiedon saa vasta nyt. Tänä vuonna en olekaan ollut sairaana vielä kertaakaan, vaikka työpaikalla jo kolme flunssa-aaltoa on vienyt muut ihmiset sairauslomalle. Myöskin D-vitamiinia syövä puolisoni on välttynyt kaikilta taudeilta.

Olen aikaisemminkin suositellut Tiede-lehden keskustelupalstan loistavaa D-vitamiiniketjua. Tämän ketjun lukemalla saa jo aika hyvän käsityksen D-vitamiinin tärkeydestä terveyden ylläpitämisessä. Suomessa asuvan on mielestäni pakko syödä D-vitamiinia purkista, koska sitä ei yksinkertaisesti voi saada tarpeeksi mistään muusta lähteestä. Me olemme eksyneet niin kauaksi ihmisen luonnollisesta asuinympäristöstä ja auringosta kuin suinkin tällä planeetalla on mahdollista. Tästä syystä sitten kärsimmekin D-vitamiinin puutteesta ja siitä johtuvista taudeista.

Sen verran evoluutio on meitä auttanut, että on tehnyt meistä vaaleaihoisia, mikä auttaa meitä käyttämään vähäisen auringon paremmin hyväksi. Tästäkin on tosin apua vain kesällä, vain jos paljastaa ihonsa auringolle ja vain jos on ulkona keskipäivällä. Vaaleihoisuus kuitenkin tarkoittaa, että voimme paremmin käyttää hyväksemme tämänkin vähän. Pahimmasta D-vitamiinin puutteesta kärsivätkin pohjoisilla leveysasteilla asuvat tummaihoisemmat ihmiset. Itse en ole kovinkaan vaaleaihoinen, koska oma geeniperimäni ei ole täältä pohjoisesta. Tämän takia kestän hyvin aurinkoa, mutta myös tarvitsen sitä paljon.

D-vitamiinista ja meidän nyt pelkäämästä sikainfluenssasta voisi helposti kirjoittaa kokonaisen blogin, mutta koska en halua alkaa sikainfluenssablogia pitämään, niin totean vain, että syökää sitä D-vitamiinia. Kun tutustuu enemmän D-vitamiiniin ja sen tärkeyteen ihmiselle niin ei ollenkaan enää ihmettele sikainfluenssapandemian etenemistä. Viime aikoina on ollut taas paljon mielenkiintoista uutisointia aiheesta mikä ei tosin yllätä ketään D-vitamiinista perillä olevaa.

Sikainfluenssasta vakavampia oireita ovat saaneet juuri ne ihmisryhmät, jotka usein kärsivät D-vitamiin puutteesta, eli liikalihavat, tummaihoiset ja nuoret naiset. Yhdysvalloissa suhteettoman suuri osa sikainfluenssaan kuolleista on ollut tummaihoisia. Samoin Australiassa pahiten ovat sairastuneet aboriginaalit. Sikainfluenssa myös etenee täysin D-vitamiiniteorian mukaisesti eli se oli eteläisen pallonpuoliskon riesa kun me vietimme kesää ja he talvea, nythän se painopiste on siirtymässä tänne. Se, että Suomessa epidemia alkaa pohjoisesta ei myöskään yllätä.

Harmi vaan, että D-vitamiinin vaikutuksesta influenssaan ei juuri valtamedia kirjoita. Tietoa ja tutkimuksia kun aiheesta kuitenkin löytyy rutkasti. Pelon lietsomisella on kuitenkin helpompi tehdä rahaa ja lääkeyhtiötkään eivät tauteja ennaltaehkäisemällä rikastu.

Aamu alkaa suklaalla

"All of the evil that people have thrust upon chocolate is really more deserved by milk chocolate, which is essentially contaminated. The closer you get to a pure chocolate liquor (the chocolate essence ground from roasted cacao beans)the purer it is, the more satisfying it is, the safer it is, and the healthier it is."
- Arnold Ismach

Hesaria lukiessa ja Chjokon suklaakonvehtia mussuttaessa tajusin, että olen jo jonkun aikaa aloittanut jokaisen aamuni suklaalla. En ollut aikaisemmin tajunnut, että tilanne on mennyt tähän koska syön todella harvoin mitään varsinaisesti herkuksi luokiteltavaa. Karkkia en syö, enkä makeasta oikeastaan välitä. Kaikki sokerilta maistuva on oikeastaan aika ällöttävää. Viikonloppuisin olen kuitenkin kahvin kanssa syönyt muutaman suklaan jo vuosia. Suklaakaan ei ole oikein himottanut muuten kuin aamuisin ja viikonloppuisin. Viikonloppuaamuina se kuitenkin on itselleni todella pakollista huumetta.

Tämän suklaanhimon tyydyttämiseen ei sitten käy mitkään Fazerin siniset tai Geishat. Sinänsä ihan hyviä suklaita, mtta maistuvat kuitenkin pääasiassa sokerilta, maidolta ja vain hieman suklaalta. Itse kun kaipaan nimenomaan sitä kaakaopuun hedelmää ja se tarve ei tyydyty sokerisilla maitosuklailla. Tänä viikonloppuna oma huumeeni on siis ollut Chjokon tuotteet, mutta viime aikoina parhaiten on ehkä maistunut tämä Vivanin herkkusuklaa. Muutaman kerran olen itsekin tehnyt raakasuklaata ja tätä aion ehdottomasti jatkaa myös tulevaisuudessa. Tarkoituksena löytää se mahdollisimman pehmeä ja tumma lopputulos, joka ei kuitenkaan ole liian kitkerä.

Viimeiset vuodet olen siis syönyt sen vajaa kymmenen palaa suklaata viikossa ja se onkin aika pitkälti ainoa makea mitä tulee syötyä. Kaikki muut sokerituotteet jätän ihan suosiolla muille. Ei tee hyvää urbaanin orangin elimistölle ei. Suklaata elimistöni saa kuitenkin nykyään jo joka aamu, sillä löysin nyt myös arkisen suklaaherkun.

Olen jo kuukausia aloittanut aamuni valmiilla vihersmoothiella. Olisi varmaan parempi tehdä itse tehosekoittimessa, mutta kun kello soi arkiaamuisin 5.55 niin en ole oikein tarpeeksi skarppina, että uskaltaisin veitsellä leikkiä. Aamupalaa syön vasta töissä, mutta jotain energisoivaa haluan elimistöön siinä aamuriittien ja työmatkapyöräilyn välissä. Joskus vuosia sitten tämä aamujuoma oli itselleni Berocca, mutta kaikkien synteettisten vitamiinien käytön olen onneksi lopettanut. Eri vihersmoothiejauheita olen nyt vaihdellut ja kokeillut kunnes nyt ainakin hetkeksi löysin omani, eli Amazing Grass Chocolate Green SuperFoodin. Nam!

Todella hyvän makuinen ja ravintoarvoiltaankin mieleinen. Tämä valmis vihersmoothie maistuu veteen sekoitettuna ihan kaakaolta ja sisältää muun muassa ohranorasta, vehnänorasta, alfalfaa, spirulinaa, chlorellaa, parsakaalia, neljää eri luomukaakaota, acaita, macaa, porkkanaa, vadelmaa, ruusunmarjaa, ananasta, vihreää teetä, acerolakirsikkaa, pellavansiemenjauhetta, probiootteja ja piparminttua. Kaikki tietenkin luomuna. Olenkin todennut tämän todella hyväksi tavaksi aloittaa aamu sillä se antaa energiaa ainkin itselleni muutamaksi tunniksi ennen varsinaisen aamupalan syömistä. Itse tilaan tätä herkkua iHerbista, ja taas yksi tilaus odottaakin postissa hakemista.

Jos tätä blogia lukee joku toinen chokoholisti niin suosittelen ehdottomasti kokeilemista. Koodilla KOT458 tuolta iHerbista saa uutena tilaajana 5 dollaria alennusta, mikä siis käytännössä tarkoittaa ilmaista toimitusta. Jos tuota koodia käyttää niin saan itse myös jonkun prosenttiosuuden suosittelijan palkintoa, eli jos ette halua, että saan seuraavasta omasta tilauksestani alennusta niin älkää käyttäkö koodia :)

Moderni mies on fyysisesti luuseri

Kirjassaan Manthropology: The Science of the Inadequate Modern Male antropologi Peter McAllister kirjoittaa, että olemme surkein joukko Homo sapiens -miehiä, jotka ovat tällä planeetalla historian saatossa tallustaneet.

McAllisterin mukaan 20 000 vuotta sitten eläneet aboriginaalit saavuttivat 37 kilometrin tuntinopeuden pehmeällä mudalla saalistaessaan. McAllister sanoo, että jos he pystyivät 37 kilometrin tuntivauhtiin pehmeällä alustalla, on hyvin todennäköistä, että he olisivat lyöneet Usain Boltin, jos heillä olisi ollut vastaavat olosuhteet.

McAllisterin mielestä modernilla harjoittelulla, piikkareilla ja pinnoitetulla juoksuradalla muinaisen aboriginaalin vauhti yltyisi 45 kilometriin tunnissa. Jamaikalainen Bolt juoksi viime vuonna Pekingin olympialaisissa silloista maailmanennätystä 9,69 tehdessään parhaimmillaan 42 kilometrin tuntivauhtia.

McAllister on myös tukinut vanhoja valokuvia ja todennut, että nuoret tutsimiehet hyppäsivät korkeutta 252 senttimetriä viime vuosisaadan alussa. Heimorituaaleissa piti ylittää vähintään oma pituutensa. Rooman legioonalaiset juoksivat puolitoista maratonia päivässä raskaissa kantamuksissa. Muinaisessa Ateenassa oli 30 000 soutajaa, jotka kaikki olivat nykyajan kilpasoutajia parempia. Australian aboriginaalit heittivät keihästä yli 110 metriä.

Nykyajan ihminen ei joudu enää juurikaan kohtaamaan fyysisiä haasteita, eikä ihminen ole kehittynyt fyysisesti enää todella pitkiin aikoihin. Päinvastoin ollemme heikompia, hitaampia ja joka tavalla fyysisesti esi-isiämme huonompia. Emme halua palata vanhaan henkiinjäämistaisteluun, mutta on paljon asioita, joista voimme ottaa esi-isiltämme oppia mitä tulee ravintoon ja liikkumiseen.

Lähde: Reuters

Saalistamista väsyttämällä

Evoluutio on kehittänyt ihmiselle poikkeuskellisen juoksukestävyyden ja tätä taitoa olemmekin historian saatossa käyttäneet metsästämiseen, koska nopeudessa ja voimassa häviämme monille saaliseläimille. Hyvin harva eläin pystyy varsinkin keskipäivän kuumuudessa juoksemaan kovin pitkää aikaa. Ihminen kuitenkin hikoilee ja pystyy näin säätelemään omaa lämpötilaansa toisin kuin muut eläimet. Tämä mahdollistaa sen, että saaliseläimen pystyy väsyttämällä juoksemaan uuvuksiin.

Tätä taitoa ei nykyään enää tarvita, mutta se selittää sen miksi olemme kehittyneet niin hyvkisi juoksijoiksi. Olemme syntyneitä juoksemaan, kuten Christopher McDougallkin sanoo loistavassa Born to Run -kirjassaan. Samasta syystä ihminen tosin helposti alkaa voida huonosti jos se ei liiku, sillä niin elintärkeä ominaisuus se on meille aina ollut. Olemme juosseet leijonia karkuun pysyäksemme itse hengissä ja toisaalta taas antilooppeja kiinni saadaksemme ruokaa.

En suosittele seuraavan videon katsomista jos ei halua nähdä eläimen tapettavan. Toisaalta videolla saaliseläintä todella kunnioitetaan toisin kuin meidät yhteiskunnassa, jossa eläimet ovat yhtä kuin steriilejä lihanpalasia muovirasioissa.

Liika istuminen vaarantaa terveyden

“Sitting is being crippled”
- African Proverb

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että ihminen on luotu joko liikkumaan tai makaamaan. Nämä kaksi ääripäätä tuntuvat tekevän ainakin itselleni hyvää, kun taas istuminen ja seisominen poikkeuksetta saavat jonkun paikan kolottamaan. Varsinkin tuolilla istuminen on ihmiselle varsin luonnoton asento ja vaarantaa terveyden.

Suomessa 46 prosenttia naisista ja 51 prosenttia miehistä istuu päivittäin vähintään 6 tuntia. Selkävaivojen ja istumisen keston välillä on todettu yhteys jo lapsilla ja nuorilla. Aikuisilla runsas istuminen työssä selkä kyyryssä saattaa rappeuttaa selän rakenteita. Iäkkäillä runsas istuminen nopeuttaa lihaskadon kehittymistä ja lihasten toimintojen heikkenemistä. Runsas staattinen istuminen, esimerkiksi television katselu, lukeminen ja tietokoneen käyttö, on niska- ja hartiavaivojen itsenäinen vaaratekijä.


Mark Sisson kirjoittaa blogissaan, että tuolit ovat huonekalumaailman valkoisia venhäjauhoja. Tästä kommentista on pakko olla täysin samaa mieltä. Sisson vertaa tuoleja myös kenkiin, eli ne ovat moderneja "mukavuuksia", jotka pakottavat vartalomme luonnottomiin asentoihin. Kuitenkin molemmat väittävät korjaavansa jotain meissä synnynnäisesti olevia vikoja. Pakko meitä on tukea ja ympäröidä pehmusteilla, miten me muuten pärjäisimme?

Tuoli tekee kuitenkin samaa selälle kuin mitä kengät jalalle, eli pakottaa meidät luonnottomaan asentoon ja tukee meitä liikaa. Lopputuloksena on se, että emme enää edes osaa istua selkä suorassa ilman selkänojaa. Niin huonoon kuntoo olemee selkämme saaneet. Selkää voi toki yrittää vahvistaa liikunnalla ja lihaksia treenaamalla, mutta aina olisi parempi jos ei ollenkaan aiheuttaisi itselleen sitä vahinkoa, jota on myöhemmin korjattava.

Liika istuminen aiheuttaa kuitenkin paljon muitakin sairauksia. Se on suuri syy liikalihavuudelle ja lisää muun muassa sydänongelmien riskiä. Liika istuminen voi myös aiheuttaa metabolista oireyhtymää ja yksi tutkija vertasi liiallista istumista haitallisuudeltaan tupakointia vastaavaksi.

Mitä sitten voimme tehdä asian eteen? Suuri osa meistä joutuu kuitenkin istumaan ainakin töissä monta tuntia tietokoneen edessä (valitettavasti kuulun itse tähän ryhmään). Parasta olisi jos ei istuisi ollenkaan, mutta ainakaan ei pitäisi istua monta tuntia putkeen samassa asennossa. Itse suosittelen seisomista ainakin osan päivästä, tämä mahdollisuus on ainakin itselläni sillä työpöytäni saa nostettua ylös. Seisoessa tulee väkisinkin edes vähän liikuttua ja heiluttua, ja ryhti on myös parempi.

Hyvä vaihtoehto olisi myös istua välillä selkänojattomalla tuolilla tai vaikka jumppapallolla. On huomattavasti vaikeampi istua huonoryhtisenä jos ei ole selkänojaa. Selkänoja kun antaa mahdollisuuden veltostuttaa kaikki tukilihakset. Tärkeää on myös liikkua välillä. Vaikka työ vaatisikin istumista, niin aina voi puolen tunnin välein edes hetkesi nousta ylös ja liikkua edes minuutin pari. Tekee hyvää niin selälle kuin aivoillekin.

Kaikkia näitä keinoja kannattaa käyttää töissä, mutta kaikkein tärkeintä on liikkua edes töiden jälkeen, eikä siirtyä kotiin samaan asentoon tietokoneen ääreen. Jos välttää sokerien, valkoisen venhän ja muiden väsyttävien ruokien syömistä niin illalla riittää kyllä energiaa liikkumiseen. Jos ei muuta jaksa niin telkkaria voi edes katsella vaikka lattialla istuen ja samalla venytellen. Huomattavasti parempaa selälle sekin kuin tuolissa tai sohvalla istuminen.

Tiivistettynä sanoisin, että tähänkin ongelmaan ratkaisu löytyy liikkumisesta, hyvästä ravinnosta ja levosta. Eli kannattaa liikkua mahdollisimman paljon ja monipuolisesti, syödä sellaista ruokaa, että on energiaa muuhunkin kun tuolilla torkkumiseen ja levätä sitten kunnolla makuuasennossa kun kroppa sitä tarvitsee.

Jalkojaan kannattaa vahvistaa

Mark's Daily Apple -blogissa oli mielenkiintoinen postaus siitä miten vahvistaa jalkojaan. Postauksen mukaan noin 20 prosentilla aikuisista on lättäjalka vaikka juuri kukaan ei synny lättäjalkaisena. Syynä siihen, että jalkojen kaari katoaa on se, että lihakset surkastuvat kun niitä ei käytetä. Geenimmehän haluaisivat, että kävelemme paljain jaloin.

Tältä siis jalkojemmme pitäisi näyttää:



Mutta koska käytämme kenkiä niin ne näyttävät tältä:



Tältä meidän jalat näyttävät kun tulemme tähän maailmaan:



Mitä siis voimme tehdä asian eteen? Ainakin kannattaa antaa lasten käyttää jalkojaan eikä "tuhota" niitä tunkemalla niitä kenkiin. Tutkimusten mukaan lapset jotka alle kuusivuotiaana käyttävät kenkiä kärsivät useammin lättäjaloista vanhemmalla iällä. Ennen lapset käyttivät kenkiä vain harvoin, mutta nykyään jopa vauvoille löytyy kaikenlaisia Converseja ja Adidaksia.

Mitä sitten asialla voi tehdä, koska emme kuitenkaan voi palata takaisin lapsuuteen ja heittää kenkiämme mäkeen (ja vaikka voisimmekin, nin äitimme laittaisi ne nopeasti takaisin jalkaamme)? Koska meillä luonnostaan on toimiva jalka ja lihakset ovat surkastuneet ainoastaan sen takia, että käytämme kenkiä niin voimme kääntää kehityksen ja saada nämä lihakset takaisin. Tärkeintä on unohtaa kaikenmaailman kaarituet ja muut jalkoja tuhoavat turhakkeet. Tällaiset voivat tukea heikkoa jalkaa, mutta niiden käytön seurauksena jalat menevät yhä huonompaan kunton. Tarkoituksena kun kuitenkin on palauttaa jalkojen toiminnallisuus.

Toinen asia mitä voi tehdä on olla mahdollisimman paljon paljain jaloin. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta jos ei halua juosta paljain jaloin niin kannattaa ainakin kotona ja pihalla olla paljain jaloin niin paljon kuin mahdollista. Hyvää liikuntaa jaloille on esimerkiksi kävellä varpaillaan kotona, tai tehdä jumppaliikkeitä paljain jaloin. Todella hyvää liikuntaa jaloille on myös kävellä vaikka epätasaisilla kallioilla tai hiekalla, oikeastaan mikä vain mikä laittaa jalkapohjan lihakset töihin.

Monet meistä ovat surkastuttaneet jalkojen lihaksia jo kymmeniä vuosia, joten kannattaa aloittaa rauhallisesti, ettei lähde heti esimerkiksi kymmenen kilometrin lenkille, sillä silloin saa kyllä jalat todella kipeäksi. Itse olen aina tykännyt olla paljain jaloin, mutta vielä jonkun aikaa sitten ei tullut mieleenkään juosta ilman juoksukenkiä. Nykyään taas on jo outo ajatus lähteä lenkille FiveFingersejä paksummissa kengissä. Kun tottuu käyttämään jalkaansa, niin on todella vaikeaa taas alkaa rajoittamaan sen toiminnallisuutta.

Siihen on kuitenkin itselläkin vielä matkaa, että jalat alkavat taas näyttämään siltä miltä ihmisen jalkojen kuuluu näyttää. Vieläkin ne ovat epätasapainoiset ja heikot länsimaisen ihmiset jalat, mutta kyllä ne jo ovat selkeästi vahvistuneet ja tasapainokin on parantunut. Ja kyllä niissä sen kympin pystyy jo juoksemaan :)

Virallinen lautasmalli ei kelpaa

Tänään Hesarissa oli juttua siitä miten yhä useampi suomalainen hylkää virallisen lautasmallin. Tässä tapauksessa hylkäämisellä ei tarkoiteta sitä, että ei vain jakseta, viitsitä tai osata noudattaa virallista lautasmallia, vaan sitä, että tietoisesti syödään muun lautasmallin mukaan. Itse en syö virallisen lautasmallin mukaan sillä en pidä sitä kovinkaan hyvänä tai erityisen terveellisenä, mutta silti olen sitä mieltä, että olisi hyvä jos ihmiset noudattaisivat edes sitä virallista lautasmallia. Se on kuitenkin huomattavasti parempi kuin se roskaruokasipsikarkkipullalautasmalli, jota suuri osa suomalaisista noudattaa.

Näissä virallisissa lautasmalleissa itseäni ärsyttää eniten se, että vaikka niiden kuinka väitetään pohjautuvan tutkimuksiin niin silti niistä heijastuu politiikka ja talous. Suomen lautasmalli suosittelee maitoa, perunaa, viljaa, juureksia jne eli juuri sitä elintarviketeollisuutta mitä meiltä löytyy. Sitten kun katsotaan jonkun muun maan tieteellistä lautasmallia niin ei puhutakaan enää rukiista tai maidosta sanaakaan ja esille nostetaan taas sen maan taloudellisesti ja poliittisesti tärkeät tuotteet. Oma lukunsa on sitten esimerkiksi Harvardin lautasmalli, joka sekin taas eroaa muista, vaikka perustuu sekin tutkimuksiin. Taitavasti kaikki osaavat aina valita ne tutkimukset, jotka omaan maan elintarviketeollisuudelle sopivat.

Vrn:n pääsihteeri, maa- ja metsätaloustieteen maisteri ja ravitsemusterapeutti Raija Kara sanoo Hesarissa, että suomalaiset eivät ole lihavia, koska ravitsemussuositukset ovat väärät, vaan siksi, että emme noudata suosituksia. Olen samaa mieltä siitä, että jos kaikki noudattaisivat lautasmallia ja esimerkiksi välttäisivät roskaruokaa ja sokeria niin lihavia olisi vähemmän. Kuitenkin virallisten ravitsemussuositusten tuputtamat leipä ja peruna ovat nykyihmiselle aivan järjetöntä turhaa ja tyhjää energiaa, jota ei voi mielestäni oikein mitenkään perustella terveydellisillä syillä. Jos toimistotyöläiselle ja sohvaperunalle tuputtaa tyhjää energiaa kilokaupalla niin se näkyy kyllä vyötäröllä hyvin nopeasti. Samoin rasvan välttäminen on mennyt ihan älyttömyyksiin, vaikka aidot rasvat ovat meille hyväksi ja todella tärkeitä. Nyt rasvanpelossa sitten syödään näitä "nollaravaisia" sokeripommijogurtteja.

Oma ruokavalio on melko pitkälti "uuskivikautinen", eli syön pitkälti kuten Michael Pollankin suosittelee, eli ruokaa, en liikaa ja pääosin kasviksia. Ruokavalioni koostuukin monipuolisesti muun muassa kasviksista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä, siemenistä, kalasta, aidoista rasvoista, luomukananmunista, luomujogurtista ja luomujuustoista (mieluiten raakamaito tai vuohenmaito). Luomulihaakin suostun syömään, tarjonta Suomessa vain todella heikkoa. Tärkeintä itselleni on syödä mahdollisimman paljon luomua sekä välttää sokeria, vehnää, lisäaineita, margariineja ja jalostettuja ruokatuotteita.

Tämä ruokavalio toimii ainakin minulla huomattavasti paremmin kuin ennen noudattamani viralliset suositukset, jossa syötiin tyhjiä hiilareita ja vältettiin rasvaa. Kivaa kun ei enää väsytä jatkuvasti.

Oikean ruoan puolesta

"The human animal is adapted to, and apparently can thrive on, an extraordinary range of different diets, but the Western diet, however you define it, does not seem to be one of them. "
- Michael Pollan

Tuli viikonlopun aikana vihdoinkin luettua Michael Pollanin kirja Oikean ruoan puolesta. Tähän kirjaan törmää kaikkialla ja suuri osa tämänkin blogin lukijoista on varmaan kirjan jo lukenutkin. Silti sitä on pakko suositella, sillä se on mielestäni juuri niin hyvä ja tärkeä kirja kuin on kehuttukin. Itse luin kirjasta englanninkielisen version, mutta tämä löytyy siis myös suomennettuna.

Kirjassa puolustetaan oikeaa ruokaa ja se pyrkii palauttamaan nautinnon, yhteisöllisyyden ja luonnollisuuden syömiseen. Pollan kritisoi rajusti länsimaista ruokavaliota ja sitä, että emme enää osaa syödä luonnollisesti. Emme enää osaa syödä oikeaa ruokaa vaan syömme ruokatuotteita ja kuuntelemme tiedemiehiä, toimittajia ja viranomaisia, jotka kertovat mitä meidän kuuluu syödä. Usein näiden antama informaatio kuitenkin perustuu esimerkiksi politiikkaan, talouteen tai huonoon tieteeseen.

Terveellisempää ja nautinnollisempaa olisi kuitenkin syödä sitä mitä olemme syöneet aina, eli ruokaa mitä ei markkinoida ja pakata värikkäisiin pakkauksiin. Oikealla ruoalla tarkoitetaan muun muassa hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, luomulihaa jne. Oikasta ruoasta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä postauksessa.

En halua taas pilata lukuelämystä kertomalla liikaa kirjan sisällöstä, mutta suosittelen ehdottomasti tämän lukemista kaikille. Tavallaan surullista, että olemme niin vieraantuneita oikeasta ruoasta, että tällainen kirja on ollut pakko kirjoittaa, mutta ehkä tämä taas palauttaa kiinnostuksen oikeaan ruokaan.

Onko meidän jaloissa suunnitteluvirhe?

Näin ainakin suurin osa meistä tuntuu uskovan. Muutama miljoona vuotta evoluutiota ei tuntunut riittävän tekemään meidän jaloista tarpeeksi luotettavia liikkumiseen ja seisomiseen. Miten meidät herkät jalat voisivatkaan pärjätä ilman, että niitä suojataan ja tuetaan? Tästä myytistä, että meidän jaloissa on jotain rakenteellista vikaa on tullut sovinnaista viisautta ja pelkkä ajatus siitä, että liikkuisi paljain jaloin tuntuu joillekin täysin hullulta ajatukselta. Kuitenkin samat ihmiset pitävät itsestäänselvänä sitä, että muut eläimet ovat vuosien saatossa täydellisesti sopeutuneet ympäristöönsä. Ei me kyseenalaisteta tiikerin kykyä liikkua viidakossa ilman suojavarusteita. Miten herkät tassut voivatkaan pärjätä siellä terävien oksien ja kiven seassa?

Ajatus siitä, että tarvitsemme kenkiä liikkumiseen perustuu siihen olettamukseen, että meidän jaloissa on perusteellinen suunnitteluvirhe, eivätkä ne voi kestää liikunnan rasitusta. Kuitenkin evoluutio on jokaiselle organismille kehittänyt parhaat mahdolliset ominaisuudet säilymiseen ja pärjäämiseen. Ihmisellä on kädet, joiden peukku muun muassa mahdollistaa työkalujen käytön ja vaikeiden tehtävien suorittamisen. Samoin aivot ovat kehittyneet niin, että olemme pärjänneet meitä huomattavasti nopeampien ja voimakkaampien eläimien keskellä. Kenkäfirmojen logiikan mukaan emme olisi kuitenkaan mitenkään voineet säilyä hengissä tähän päivään saakka, sillä ovathan meidät jalat täysin kykenemättömiä toimimaan sellaisenaan.

Jalka on kuitenkin se ihmisen osa, joka on eniten kosketuksissa maahaan ja joutuu kestämään suurimman rasituksen. Se on kaikkein eniten joutunut sopeutumaan erityyppiseen liikkumiseen, metsästämiseen, juoksemiseen ja kävelemiseen. Muutenhan me emme enää olisi täällä. Olisimme kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten. Uusimmat tutkimukset ovat onneksi vihdoinkin osoittamassa, että on kuin onkin terveellisempää liikkua ilman kenkiä. Jalka osaa sittenkin toimia sellaisenaan. Tämän toki tuhannet sukupolvet ovat tienneet jo miljoonia vuosia.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut monta postausta paljasjalkajuoksusta ja siitä, että kengät helposti opettavat meidät juoksemaan väärin ja lisäävät loukkaantumisia. Paljainjaloin juostessa taas lihakset vaimentavat iskuja ja jalka opettaa juoksemaan oikein. Kun liikkuu ilman kenkiä tai minimalistisella kengällä niin jalka myös tuntee alustan paremmin. Jalka on täynnä hermopäitä ja oppinut todella tarkasti tunnistamaan kaikki epätasaisuudet alustassa ja liikkumaan niiden mukaan. Esimerkiksi nilkan nyrjäyttäminen tai kaatuminen on oikeasti todella paljon hankalampaa paljain jaloin jos vain antaa jalan tehdä sitä mihin se on suunniteltukin.

Myöskin voimaharjoittelu ja kaikki muu liikkuminen on tehokkaampaa ilman kenkiä. Vuosien kenkien käyttäminen on kuitenkin tehnyt jalkojen lihaksista heikkoja ja jaloista lättäjalkoja. Sen sijaan, että vahvistaisimme lihaksia ja koittaisimme saada jalat taas kuntoon, niin ostamme yhä tukevampia ja pehmustetumpia kenkiä. Kaiken maailman kaaritukiakin tarvitsemme kun lihakset eivät jaksa enää kannatella jalkaa. Ongelma ei siis ole se, että meidän jaloissa on joku suunnitteluvirhe vaan se, että me emme vain anna niiden toimia luonnollisesti.

Jättäkää siis ne kengät narikkaan aina kun mahdollista sillä ei meissä mitään vikaa ole!

Terveys on valintojen seurausta

Asia mistä harvoin saa puhua ääneen on se, että terveys on usein omien valintojen seurausta. Toki asiasta kirjoitetaan ja välillä syyllistetäänkin, mutta yhtä usein ihmiset suhtautuvat välinpitämättömästi elintapoihinsa ja sitten sairastuttuaan syyttävät muun muassa geenejään. Oma terveys kun on sellaista mistä ei haluta itse ottaa vastuuta, koska se tarkoittaa, että sairauden sattuessa olisi itse tehnyt jotain väärin, ja omia virheitään on vaikea myöntää.

Uusimassa Karjalaisessa on varsin hyvä artikkeli "Asenteiden armoilla", jossa Kristiina Viitanen kirjoittaa siitä, että jokainen voi itse valita, pitääkö itsestään huolta ja katsooko maailmaa mustien vai valkoisten lasien läpi. Artikkelissa professori Jussi Huttunen sanoo, että jos 10-15-vuotiaalle lapselle terveys on aivan yhdentekevä asia, on hän saman asenteensa vanki kenties lopun elämäänsä. Ei siis ole lainkaan sama, minkälaista terveysviestiä vanhemmat lapsilleen perinnöksi antavat.

Vaikka yhä useampi ihminen elää entistä pidempään, ei maksimielinikä ole pidentynyt. Lääketieteen kehitys ei ole onnistunut pidentämään maksimielinikää, ainoastaan pitämään meidät terveempinä. Samat riskitekijät aiheuttavat lihavuutta, diabetesta ja myös syöpää. Näihin vitsauksiin pätevät myös samat keinot, eli terveellinen ravinto ja riittävä liikunta. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin riskitekijät eivät kuitenkaan rajoitu vain ulkoisiin tekijöihin. Kyynisyys, agressiivisuus ja pessimismi ovat kaikki sepelvaltimotaudin riskiä nostavia tekijöitä.

Professori Jussi Huttunen listaa myös terveyttä määrääviä tekijöitä:

- Perimä, vaikka sen merkitys on pienempi kuin ennen ajateltiin
- Fyysinen elinympäristö
- Sosiaalinen elinympäristö. Mitä enemmän hyviä ihmissuhteita, sen parempi.
- Elintavat. Säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Paljon kasveja ja kuituja, minimaalisesti suolaa, sokeria ja valkoisia jauhoja.
- Sisäinen maailma. Kokemukset, arvot ja asenteet vaikuttavat fyysiseen terveyteen.
- Ehkäisy- ja hoitotoimet. Parasta terveydenhoitoa on ehkäistä taudit ennakolta.
- Sattuma
- Raha. Suurempi bruttokansantuote, sitä korkeampi elinajanodote.
- Koulutus. Mitä enemmän koulutusta, sen korkeampi elinajanodote.

Jess Reinhold - Training at Wildfitness

Erwan Le Corre - Be True to Your Nature