Mitä voimme oppia hazdoilta?

Loistavassa Performance over aesthetics -blogissa oli jo postaus National Geographicin Hazda-artikkelista, mutta koska aihe on niin kiinnostava niin aion kirjoittaa hazdoista omankin postauksen. Koska luonnollisuus, alkukantaisuus ja metsästäjä-keräilijöiden elintavat ovat itselle todella kiinnostavia aiheita, niin aion poimia asioita joita voimme oppia hazdoilta.

Itse en asu savimajassa enkä haluaisi ajaa alas yhteiskuntaa. Olen kuitenkin vankasti sitä mieltä, että monista alkukantaisista kulttuureista sekä omasta historiastamme voimme ottaa todella paljon opiksi. Se on tavallaan tämän bloginkin ajatus, eli miten voimme elää hieman yksinkertaisemmin, luonnollisemmin ja terveellisemmin ilman, että tarvitsee eristäytyä yhteiskunnasta tai luopua modernin elämäntavan tarjoamista mahdollisuuksista. Tässäkin kuten kaikessa muussakin haluan painottaa tasapainoa.

Hazdat ovat pieni noin tuhannen ihmisen etninen ryhmä Tansaniassa. Heistä noin 300-400 elää edelleen metsästäjä-keräilijöinä kuten heidän esi-isänsä jo tuhansia vuosia sitten. Toimittaja Michael Finkel vietti aikaa hazdojen seurassa ja kirjoitti kokemuksistaan National Geographiciin. Suosittelen hienon artikkelin lukemista kokonaan, mutta tässä muutamia poimintoja, joista voimme oppia tai olla oppimatta:

"Years aren't the only unit of time the Hadza do not keep close track of—they also ignore hours and days and weeks and months. The Hadza language doesn't have words for numbers past three or four."

"Sure enough, three weeks later, when my interpreter and I arrived by Land Rover in the bush, there was Onwas's son Ngaola waiting for us. Apparently, Onwas had noted the stages of the moon, and when he felt enough time had passed, he sent his son to the tree. I asked Ngaola if he'd waited a long time for me. "No," he said. "Only a few days."


"They have no crops, no livestock, no permanent shelters. They live just south of the same section of the valley in which some of the oldest fossil evidence of early humans has been found. Gene­tic testing indicates that they may represent one of the primary roots of the human family tree—perhaps more than 100,000 years old."

"What the Hadza appear to offer—and why they are of great interest to anthropologists—is a glimpse of what life may have been like before the birth of agriculture 10,000 years ago."

"Jared Diamond, the UCLA professor and writer, has called the adoption of agriculture nothing less than "the worst mistake in human history"—a mistake, he suggests, from which we have never recovered."

"The Hadza diet remains even today more stable and varied than that of most of the world's citizens. They enjoy an extraordinary amount of leisure time. Anthropologists have estimated that they "work"—actively pursue food—four to six hours a day. And over all these thousands of years, they've left hardly more than a footprint on the land."

"Traditional Hadza, like Onwas and his camp mates, live almost entirely free of possessions."

"Individual autonomy is the hallmark of the Hadza. No Hadza adult has authority over any other. None has more wealth; or, rather, they all have no wealth. There are few social obligations—no birthdays, no religious holidays, no anniversaries. People sleep whenever they want."

"This may be one reason farming has never appealed to the Hadza—growing crops requires planning; seeds are sown now for plants that won't be edible for months. Domestic animals must be fed and protected long before they're ready to butcher. To a Hadza, this makes no sense. Why grow food or rear animals when it's being done for you, naturally, in the bush? When they want berries, they walk to a berry shrub. When they desire baobab fruit, they visit a baobab tree. Honey waits for them in wild hives. And they keep their meat in the biggest storehouse in the world—their land."

"There are things I envy about the Hadza—mostly, how free they appear to be. Free from possessions. Free of most social duties. Free from religious strictures. Free of many family responsibilities. Free from schedules, jobs, bosses, bills, traffic, taxes, laws, news, and money. Free from worry."

"The days I spent with the Hadza altered my perception of the world. They instilled in me something I call the "Hadza effect"—they made me feel calmer, more attuned to the moment, more self-sufficient, a little braver, and in less of a constant rush. I don't care if this sounds maudlin: My time with the Hadza made me happier."

Hazdatkin siis tuntuvat olevan hyvä esimerkki siitä, että vähemmän on enemmän. Mitä enemmän pystyy irrottautumaan ajan käsitteestä ja kiintymyksestä tavaraan niin sitä enemmän sitä tuntee itsensä vapaaksi. Vapautta ei voi ostaa, sen voi saavuttaa irrottautumalla egon haluista ja elämällä hetkessä.

Älä osta mitään -päivä

Tänään vietetään taas Älä osta mitään -päivää. Tuntuu, että tämä päivä herättää monissa ajatuksia suuntaan jos toiseen. Tänään on siis taas aika nousta barrikadeille puolustamaan omaa maailmankatsomustaan. Tätä vastakkainasettelua pidänkin ehkä tällaisten teemapäivien huonoimpana puolena. Niistä tulee aina minä vs. sinä ja me vs. he -taisteluita.

Toivoisinkin, että tällaiset päivät enemmänkin herättäisivät ihmiset itse ajattelemaan omaa elämäänsä ja omia tottumuksiaan etsimättä ajatuksilleen vihollista. Älä osta mitään -päivän tarkoitus ei todellakaan ole se, että tänään pidättäydytään väkisin ostamasta ja jatketaan sitten paremmalla omallatunnolla kulutusjuhlaa seuraavana päivänä. Tämä vastavoima, joka nostaa päätään teemapäivinä on myös huvittavaa seurattavaa. Älä osta mitään -päivänä toiset ostavat kahta kauheammin ihan vain ärsyttääkseen "hippejä". Autottomana päivänä taas jotkut kruisailevat kahta kauheammin. Omien käsitystensä ja tapojensa kyseenalaistaminen on usein pelottavaakin ja siksi on turvallista pitää niistä kiinni entistä kovempaa.

Itse aion tänään toimia ihan normaalisti, mutta tämä päivä toimii aina ihan hyvänä herättäjänä mitä tulee omiin kulutustottumuksiin. Kyseenalaistan kulutustani kuitenkin jo nyt melkein joka päivä. En aio pyytää ketään olemaan tänään ostamatta, mutta suosittelen esittämään itselleen pari kysymystä. Tottumusten kyseenalaistaminen on mielestäni näiden päivien tärkein pointti.

Miksi ostat?

Ostaa voi esimerkiksi tarpeeseen, lohtuun, itsetuntoa vahvistamaan, hemmotteluun, minäkuvaa rakentamaan tai ihan vaan huvikseen. Jos ostat tunteaksesi itsesi paremmaksi ihmiseksi, niin onko se oikeasti auttanut. Oletko onnellisempi shoppailtuasi vai täyttääkö se vain egon lyhytaikaisen tarpeen.

Voisitko ostaa fiksummin?

Ehkä jotain voisi ostaa fiksummin. Ostaminen vaikuttaa itseesi, mutta myös ympäristöön, yhteiskuntaan ja ihmisiin ympärilläsi. Laatua vai määrää. Luomua vai ei. Jokaisella ostopäätöksellä voi vaikuttaa.

Syömisen vaikeudesta

Itse olen aina panostanut syömisen laatuun ja vaikka joskus kymmenen vuotta sitten söin ihan eri tavalla kuin nykyään niin investoin jo silloin mahdollisimman paljon laatuun. Itselle on aina ollut selvää, että haluan olla hyvässä kunnossa ja terve. Ihan siitä syystä, että se tekee olemisesta mukavampaa, en tavoittele mitään ikuista elämää.

Aikaisemmin kuitenkin kuvittelin, että ihmiset jotka eivät ruokaan panosta eivät yksinkertaisesti välitä omasta terveydestään, eivät ole kiinnostuneita panostamaan siihen rahaa ja aikaa tai muuten vain priorisoivat muita juttuja. Viime vuosina olen kuitenkin yhä enemmän huomannut, että monet ihmiset eivät vain yksinkertaisesti osaa syödä hyvin.

Tämä asia tuli taas mieleen kun äsken seisoin liikennevaloissa erään kolmen hengen porukan vieressä. Ehdin kuulla näiden keskustelusta noin 15 sekunnin pätkän joka meni suunnilleen näin:

- "...kannattaa jättää juusto pois leivältä ja siirtyä vaikka kevytkinkkuun"
- "Joo, oon nyt syönyt vaan kevytjuustoja"
- "On tärkeää jättää rasvat pois. Miten onko paino pudonnut jo paljonkin?"
- "Ei se vielä. Pitäis vaan nyt jättää leivältä kaikki rasvat pois..."

Tässä vaiheessa valot vaihtuivat vihreäksi, enkä enää kuullut miten kesukstelu jatkui. Tuntuu, että vastaaviin keskusteluihin törmää nykyään jatkuvasti. Toisaalta ei ole ihme, että ihmiset lihovat lihomistaan kun jatkuvasti ihmisille tuputetaan ihan ihmeellistä propagandaa. Pitäisi jatkuvasti syödä välipaloja, mussuttaa 10 palaa leipää päivässä, jättää rasvat minimiin, makeaa ei tietenkään pidä jättää vaan vaihtaa kokikset light-versioihin. Ostaa kevyt sitä ja kevyt tätä. Ihan hullua touhua.

Tuntuu siltä, että pitää tähänkin blogiin alkaa kirjoittamaan enemmän konkreettisia ravintovinkkejä, jos edes yhtä ihmistä voisin auttaa. Se on oma valinta jos ei halua syödä terveellisesti, mutta kaikille pitäisi antaa siihen kuitenkin mahdollisuus.

Hyvää D-vitamiiniuutisointia

D-vitamiinista keskustellaan yhä enemmän ja itsekin olen siitä blogissani kirjoittanut jo muutaman kerran. Valtamediassakin uutisointi on jatkuvasti lisääntynyt, mutta edelleen aiheesta kirjoitetaan todella varovaisesti ja vedotaan virallisiin saantisuosituksiin jotka uusimman tutkimustiedon mukaan kuitenkin ovat aivan alakantissa. Sunnuntaina oli kuitenkin Uusimaa-lehdessä poikkeuksellisen hyvä D-vitamiinijuttu ja muistutukseksi D-vitamiin tärkeydestä poimin lehdestä muutaman sitaatin.

Lääkäri Antti Heikkilä:

"D-vitamiini on tämän vuosikymmenen kovin sana ja tulee muuttamaan paljon asioita."

"D-vitamiinia kannattaisi käyttää flunssakaudella reilusti yli virallisten suositusten, jopa viisinkertainen määrä. Yliannostusta ei tarvitse pelätä, koska D-vitamiinin yliannostuksiin ei ole törmätty."

"D-vitamiinilla on selkeästi ennaltaehkäisevä vaikutus ja siitä on hyötyä sairastuneellekin."

Lääkäri Erkki Antila:

"D-vitamiini estää tuberkuloosia ja influenssaa, ja sopiikin kysyä, miksi influenssaepidemiat kiertävät maapalloa aina sinne, missä on talvi eikä aurinkoa ole näkyvissä. Johtuisiko se D-vitamiinin puutteesta?"

Naistentautien erikoislääkäri Hannu Viertolan mielestä suomalaisten D-viitamiinin puute alkaa olla hälyttävällä tasolla.

"Ruokavaliosta tai ympäristöstä kesällä saatu vitamiinimäärä ei riitä syksyllä edes isänpäivään saakka."

"Puute näkyy koululaisten väsymyksenä. D:n puutosta todetaan 40 prosentilla varusmiesikäisistä miehistä talvella. Sairaalan vuodeosastoilla D-vitamiinipuutos on todettu 65 prosentilla."

On hyvä muistaa, että nämä puutokset ovat puutoksia virallisten suositusten mukaan, eli jos puhutaan oikeista optimimääristä, eikä minimimääristä niin puutosta olisi lähes kaikilla.

"D-vitamiinin tiedetään torjuvan talvimasennusta, kevätväsymystä ja ylläpitävän vireystilaa. D-vitamiini myös ehkäisee korkeaa verenpainetta, ja sillä on sama toimintamekanismi kuin verenpainelääkkeillä.

Lisäksi D-vitamiini ylläpitää immuniteettia ja estää monia vakavia autoimmuunisairauksia kuten reumatauteja, tulehduksellisia suolistosairauksia, ykköstyypin diabetesta ja MS-tautia. D-vitamiini torjuu myös monia syöpälajeja ja erityisesti rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyöpiä."

Ylivoimaisesti paras D-vitamiinin lähde on aurinko, mutta koska sen saaminen on nyt Suomessa asuvalle mahdotonta niin suosittelen D-vitamiinin syömistä purkista. Ruoasta on todella vaikea saada tarvittavaa määrää, ellei sitten syö päivittäin reilusti kalaa. Ja kalaksi ei tässä tapauksessa kelpaa kasvatettu lohi.

Ei kiitos kevyttuotteille

Hesarissa on tänään juttu siitä, että Suomessa kevyttuotteiden valikoima on jo Euroopan suurin. Varmaan tästä johtuen olemme myös Euroopan tervein ja hoikin kansa. Eipäs kun maailman toiseksi lihavin, niinhän se olikin. Heti Yhdysvaltojen jälkeen, joka on toinen light-tuotteiden luvattu maa.

Luen juuri tällä hetkellä Gary Taubesin loistavaa ja informatiivista Good Calories, Bad Calories -kirjaa, joka melko aukottomasti todista sen kuinka hataralla pohjalla koko tämä rasvan välttäminen on. Oikeastaan sillä ei ole pohjaa ollenkaan. Länsimainen ihminen lihoo lihomistaan juuri sen takia kun rasvan pelossa vältetään hyviä rasvoja ja mussutetaan päivät pitkä prosessoituja ruokia ja tyhjiä hiilareita.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan päsihteeri Raija Kara sanoo Hesarissa, että ajatus siitä, että kevyttuotteita voisi käyttää mielin määrin on väärä. Painonhallinnassa kevyttuotteet tepsivät vain, jos niitä syö korkeintaan saman verran kuin vähemmän kevyitä elintarvikkeita. No sehän siinä se ongelma onkin kun syö prosessoitua roskaa, jossa toki saattaa olla kaloreita vähemmän, mutta niissä ei ole mitään sisältöä niissä kaloreissa. Ei ihme, että kroppa näkee nälkää. Ei ruokaa voi ajatella noin, että minimoi kaloreita. Pitää syödä ruokaa, joka pitää sen nälän poissa ja kropan tyytyväisenä. Ne kokonaiskalorit kertovat sentään jotain, yksittäisen ruoan kalorit ei yhtään mitään.

"Jotta tuotetta saa kutsua kevyeksi, on energian määrää, lähinnä rasvaa tai sokeria vähennettävä 30 prosenttia. Esimerkiksi jogurtissa raja voi täyttyä, jos se tehdään rasvattomaksi, mutta jäljelle voi jäädä entinen määrä sokeria."

Ok eli "terveellinen" kevytjogurtti olisi sitten esimerkiksi Danonen Vitalinea, jossa on 0 prosenttia rasvaa. Katsotaanpa mitä se sisältää:

Ainekset:

rasvaton jogurtti (rasvaton maito, rasvaton maitotiiviste, rasvaton maitojauhe, hapatteet), vadelma (10%), kuitu (oligofruktoosi), stabilointiaineet (muunnettu maissitärkkelys, pektiini, guarkumi), kivennäisaineet (magnesiumsitraatti, kalsiumsitraatti), aromi, värit (rypälemehutiiviste, kokkiniili), happamuudensäätöaineet (maitohappo, sitruunahappo), makeutusaineet (aspartaami, asesulfaami K), D-vitamiini. Makeutettu aspartaamilla (sisältää fenyylialaniinin lähteen) ja asesulfaami K:lla. Vitaminoitu: ei suositella alle kolmivuotiaille.

Ravintosisältö per 100g
Energiaa kJ 170
Energiaa kcal 40
Proteiinia g 4,0
Hiilihydraattia g 5,8
Rasvaa g 0,1

Tämäkö on sitten terveellisempää kuin esimerkiksi Valion luomujogurtti, joka sisältää hapatettua luomumaitoa. Niin, siinä se, ei sisällä muuta. Toki energiaa on 60kcal per 100g. Hurjaa. Nämä kalorit tosin saattavat pitää vähän nälkääkin poissa.

"Atrian valikoimissa on tuotekehitysjohtaja Marianne Nordblomin mukaan lähes 40 kevyttuotetta eli makkaroita, leivänpäällisiä ja kevytmajoneesipohjaisia salaatteja."

"Makkaroiden tuoteselosteessa raaka-aineet kerrotaan tärkeysjärjestyksessä. Kevytversiossa tärkein raaka-aine voi olla vesi. Keveyttä makkaraan tuodaan myös vaihtamalla osa siasta siipikarjan lihaan tai rasvattomaan possuun ja lisäämällä esimerkiksi perunakuitua."

Kyllä nyt lähtee kansan paino putoamaan. Oikeasti tuntuu siltä, että ei edes haluta, että ihmiset voivat hyvin. Elintarviketeollisuudessa raha ei liiku puhtaissa tuotteissa vaan mahdollisimman prosessoidussa ruoassa. Kun ruoka prosessoidaan ja pakataan nin se voidaan brändätä. Voidaan luoda jotain näennäistä lisäarvoa. Jogurttikin on vain sitä hapatettua maitoa, siinä ei voi pelata kuin laadulla. Vasta kun lähetään kikkailemaan lisäaineilla ja rasvattomuudella voidaan lähteä omilla tuotemerkeillä rahaa takomaan. Halvempaa ja huonompaa laatua voidaan myydä kalliimmalla. Sitä on se lisäarvo. Valitettavasti lisäarvon näistä saa valmistaja eikä kuluttaja.

Minun ohje tässä kevyttuotekeskustelussa on se, että välttäkää kaikkia kevyttuotteita. Jos joku tuote myy itseään rasvattomuudella tai "light"-sanalla niin kiertäkää se kaukaa. "Light" tarkoittaa prosessointia, lisäaineita ja mauttomuutta. Kevyttuotteita syömällä ei tule terveeksi. Kannattaa syödä puhdasta luomuruokaa, välttää kaikkea prosessoitua, lisäaineita ja tyhjiä hiilareita. Ja laadukasta rasvaa ei todellakaan tarvitse pelätä.

Lääketeollisuus tehtailee tauteja

Tänään MTV3:n 45-minuuttia ohjelmassa aiheena on lääkemyynnin vauhdittaminen tautitehtailulla. MTV3:n nettisivuilla on jo juttua jakson sisällöstä. Ohjelman mukaan lääketeollisuus tarjoaa rekrytoimilleen lääketieteilijöille paitsi kymmenientuhansien eurojen palkkioita myös meriittejä akateemisella uralla. Vastineeksi tutkijoiden tulee synnyttää teollisuuden tarpeisiin sopivia, lääkkeiden menekkiä edistäviä sairauksia. Tutkijoiden tehtävänä on tuotteistaa uusia tauteja, luoda niille diagnostiikka ja hoidon suuntaviivat. Samat tutkijat ovat mukana myös tuotteistettaviin tauteihin kehitettävien lääkkeiden myyntilupatutkimuksissa.


"Lääketeollisuudella on aivan liikaa valtaa tämän päivän lääketieteessä. Länsimainen yhteiskunta ja terveydenhuoltojärjestelmä eivät tule kestämään lääketeollisuuden ylivaltaa ja alati paisuvaa tarvetta lääkemyynnin kasvattamiseen, uskoo 45 minuuttia -ohjelmalle avautunut tutkija."

Tästähän me olemmekin nähneet hyvän esimerkin tässä lääketeollisuuden hyvin brändätyssä kausi-influenssassa, joka nyt on meidän rasitteena. Lääketeollisuus vie ja terveydenhuoltojärjestelmä vikisee. Siinä sivussa ihmiset sitten elävät maailmanlopun pelossa.

"Tautitehtailun tuloksena synnytettyjen sairauksien lista on pitkä. Tunnetuimpina esimerkkeinä medikalisaatiota arvostelevat asiantuntijat mainitsevat muun muassa levottomat jalat, kaljuuden, erektiohäiriöt, naisten seksuaalitoiminnan häiriöt, sosiaalisten tilanteiden pelon, ärtyneen paksusuolen, miesten vaihdevuodet, traumaperäisen stressireaktion ja yleisen ahdistuneisuushäiriön."

Kaikki normaalisti poikkeava luokitellaan nykyään sairaudeksi ja yleensä siihen on kätevästi tarjolla "quick fix" pienen valkoisen pillerin muodossa. Mutta mikä on normaalia ja onko se edes jotain tavoiteltavaa? Koska pillerien syömisestä ja itsensä turruttamisesta tuli normaalia? Meidät opetetaan olemaan passiivisia ja olemaan itse aktiivisesti etsimättä ratkaisua ongelmiin. Tärkeintä on, että maksukykyä löytyy.

"Uusien tautien tuotannon lisäksi lääketeollisuus pyrkii kasvattamaan lääkkeiden menekkiä väljentämällä jo olemassa olevien tautien diagnoosikriteerejä ja liioittelemalla sairauksien yleisyyttä sekä vakavuutta. Tästä ilmiöstä voidaan asiantuntijoiden mukaan puhua osteoporoosin sekä sydän- ja verisuonitautien kohdalla. Tautitehtailua on myös lihavan ja liikkumattoman kansan diagnosointi verenpaine- ja kolesterolitautiseksi."

"- Suuri osa väestöä on kyetty tuottamaan sairauden ja sitä tietä lääkehoidon piiriin, kun esimerkiksi verenpaineen hoitorajoja ja veren lipidien tavoitearvoja on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana toistuvasti alennettu. Taudin markkinointi ja diagnoosirajojen laventaminen heijastuvat suoraan lääkemyyntiin. Kolesteroli- ja verenpainelääkkeet ovat jo monen lääkeyrityksen myydyimpiä tuotteita, tietää aiheeseen perehtynyt lääketieteen tohtori Janne Leinonen. "

Koska kohta kaikki mahdollisuudet taudit on jo keksitty ja niihin jo popsitaan kiltisti lääkkeitä niin uusi suuri bisnes on tautien ennaltaehkäisy. Hoidetaan jo riskiä sairastua. Tämä on vielä parempi bisnes, koska tähän ryhmään saadaan mahtumaan huomattavan paljon enemmän lääkittäviä. Varsinkin kun kyseessä on esimerkiksi virustaudit. Ne kun eivät ole elämäntapasairauksia vaan ne valitsevat uhrinsa sattumalta. Kaikenlaiset rokotukset ja sikainfluenssahysteriat tulevat aivan varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Piikkiä piikin perään niin pysyy kansa terveenä.

"- Lääketeollisuuden intresseissä on saada mahdollisimman suuri osa väestöstä lääkkeiden käyttäjiksi. Jos terveistä tehdään sairaita, mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Siksi teollisuus pyrkii lääketieteellistämään ja nimeämään sairauksiksi ihmiselämään kuuluvia luonnollisia ilmiöitä ja erilaisia ikääntymisen merkkejä."

"Leinosen mukaan huolestuttavan paljon lääketeollisuudelle kielteistä tutkimustietoa jää kokonaan pimentoon lääkkeitä määrääviltä lääkäreiltä ja sitä kautta myös lääkkeitä käyttäviltä potilailta.

- Miten kukaan koskaan voi kuvitella, että tällainen asetelma tuottaisi potilaiden etua palvelevaa tietoa. Ainoa kestävä ratkaisu olisi lääketieteen ja lääketeollisuuden välisen symbioosin hajottaminen, uskoo neurologian erikoislääkäri Leinonen."

Koko jutun voi lukea täältä.

Liikkumista 80-luvun tyyliin

Michael Pollan: The Omnivore's Dilemma

"... the way we eat represents our most profound engagement with the natural world. Daily, our eating turns nature into culture, transforming the body of the world into our bodies and minds."
- Michael Pollan

The Ominvore's Dilemma on nyt luettu ja kuten Michael Pollanin toista tunnettua kirjaa In Defense of Food (Oikean ruoan puolesta) niin voin tätäkin suositella lämpimästi. Oikean ruoan puolesta paneutui siihen mitä me syömme, mitä ruokamme sisältää, mitä se meille tekee ja kuinka kaukana länsiminen ruokavalio on luonnollisesta ruoasta.

The Ominvore's Dilemma taas selvittää kolmen aterian alkuperän. Mistä siis muodostuu pikaruoka-ateria? Kuinka luomutila toimii? Miltä tuntuu tehdä ateria itse metsästämistä ja keräämistä aineksista?

Kirja ottaa kyllä voimakkaasti kantaa luomun ja lunnollisemman ruoan puolesta ja kyllähän sitä ihmettelee kuinka järjetöntä tehotuotanto oikein on kun faktoja aletaan iskemään pöytään. Kuten Oikean ruoan puolesta niin The Ominvore's Dilemma kuitenkin omalta osaltaan lisää laadukkaan ruoan arvostusta, eikä ainoastaan kuvaa tehotuotannon ja prosessoidun ruoan järjettömyyttä.

Itse arvostan Michael Pollanissa todella paljon sitä kuinka huikean määrän tietoa ja faktaa hän saa kirjoitettua niinkin viihdyttävään muotoon. Informaatiota on aina helppo toistaa papukaijana, mutta sen muokkaaminen viihdyttävään muotoon on todella vaikea taito.

Tässä puheessa Michael Pollan käsittelee paljon kirjassakin olevia aiheita:

Munkin jälkeinen väsymys

Käsittämätöntä kuinka väsyneeksi sitä voi tulla yhden munkin syömisestä. Tai no TODELLA ISON MUNKKIPOSSUN syömisestä jos ihan tarkkoja ollaan. Normaalisti siis en syö mitään makeaa lukuun ottamatta paria palaa tummaa suklaata tai itse tehtyä raakasuklaata viikonloppuisin. Vehnää en syö myöskään. Tänään nuo kaksi pirulaista olivat kuitenkin liittoutuneet yhteen munkkipossun muodossa ja ujuttautuivat ovelasti elimistööni täällä töissä kun olin haavoittuvimmillani. Töissä on kuitenkin välillä vaikea kieltäytyä.

En tiedä mitä se munkki sisälläni puuhailee, mutta ainakin se on saanut aivoni pysähtymään, silmäluomet painumaan kiinni ja työmotivaation laskemaan nollaan. Eikä se edes hyvältä maistunut. Ällömakeata mössöä vain. Ymmärrän, että sokeririippuvuuteen voi antaa mielihyvää hetkeksi, mutta kun sitä sokeririippuvuutta ei ole niin päälle puskee ainoastaan hiilarikrapula. Voiko näistä oikeasti nauttia?

Ensi kerralla olen mies ja jätän syömättä. Ei ole ihmisen ruokaa ei.

Hyvinvointi on kohtuutta

Auli Sulin on kirjoittanut tänään hyvän jutun Maaseudun Tulevaisuuteen. Ainakin itse allekirjoitan niin paljon tästä jutusta, että ajattelin poimia joitain pointteja tähän blogipostaukseen. Sulin jäsentää hyvinvoinnin tekijöitä Maslowin tarvehierarkian mukaan, mutta itse poimin jutusta vain joitain paloja.

"Ihmisellä on ihmisen lajinmukaiset tarpeet. Voimme hyvin, jos ne ovat riittävästi tyydytetyt. Liian vähän tai liikaa ei edistä terveyttä eikä hyvinvointia."

"Usein yritämme korvata yhdellä tarpeella toista. Syömme, kun pitäisi nukkua. Väsymys ei häviä, tulee ähky. Hamstraamme turvattomuuden tarpeesta tai yksinäisyyden tunteen vuoksi."

"Epävarmuus, turvattomuuden tunne pannee kasaamaan ja pihistämään. Oletan, että pelko on yksi raatamisen taustavoima. Varmuuden vuoksi revitään kaikki irti, myös itsestä. Lääke tuohon voi olla pohdinta: Mikä on pahin, mitä voi tapahtua, jos madallan tavoitteita, ja mitä minulle pahimmankin jälkeen jää."

"Ihmissuhteet ovat aina vuorovaikutusta: minä vaikutan sinuun ja sinä minuun. Omakin osuus pitää muistaa."

"Kun ei tarvitse enää todistella arvoaan, on vapaa toteuttamaan itseään: tekemään sitä, mihin kyvyt, taipumukset, temperamentti ja mieltymykset viittaavat. Ei tarvitse pilata elämäänsä juoksemalla sellaisen perässä, mitä uskoo muiden arvostavan."

"Toimiessaan aktiivisesti taipumustensa mukaisesti ihmisellä on taipumus keskittyä niin, että aika katoaa ja kaikki muu unohtuu. Elämä virtaa silloin. Ihminen on onnellinen."

Aito hyvinvointi on siis juuri sitä, että voi olla oma itsensä. Jos on liian vähän niin kaikki energia menee tarpeiden tyydyttämiseen. Kun asiat ovat tasapainossa niin ei enää tarvitse juosta tavaran, maineen, arvostuksen tai maineen perässä. Silloin se, että elää ja on hetkessä tuo sen suurimman tyydytyksen. Hyvinvointia kun ei mitata tehokkuudella tai asioiden määrällä. Kaikki luonnossa perustuu tasapainoon. Ja ihminen on osa luontoa.

StreetStrider, huoh

Ei ihme, että ihmiset eivät osaa enää liikkua luonnollisesti ja luulevat sen olevan vaikeaa ja kallista kun markkinoille tulee jatkuvasti uusia härveleitä kuten StreetStrider:



Suomen markkinoilla tätä ei onneksi vielä taida olla, eikä toivottavasti myöskään tule.

Katsotaan mitä kaikkea StreetStriderin kotisivuilla luvataan:

"StreetStrider is safe and fun. StreetStriding combines running, cycling, and skiing motions all into one awesome activity."

"Get in the best shape of your life. A total body workout you'll enjoy and make time for almost every day!"

"Burn the maximum calories and lose weight. Shed pounds and inches. Look at what some of The Biggest Loser Contestants are saying about using the StreetStrider."

"Helps nurture, knees, back, ankles, and hips. A low impact, outdoor workout that puts far less stress on your joints."

Aika hiljaiseksi vetää...

Lahjoja lahjoja

Tänään vietetään taas isänpäivää ja aion itsekin mennä isääni juhlistamaan. Helsingissä kaupat ovat myös päättäneet, että joulu on jo ovella ja nyt olisi hyvä aika juosta kaupoissa viettämässä kulutusjuhlaa. Lahjat ovat siis nyt ajankohtaisia ja olisi mietittävä mitä lisää tavaraa voisi hankkia kaikille yltäkylläisyydessä eläjille.

Itse olen jo kauan kokenut, että minulla on jo ihan kaikkea mitä tarvitsen. Tavara on menettänyt siinä mielessä merkityksensä, että se ei tuo elämääni enää minkäänlaista lisäarvoa. Tilanne onkin kääntynyt lähinnä päinvastaiseksi eli tavarasta luopuminen tuo sitä lisäarvoa. Kun pääsee jostain eroon niin siitä tulee parempi fiilis kuin jonkun uuden tavaran saamisesta.

Koska kuitenkin pidän ihmisten muistamisesta ja ilahduttamisesta niin aion tänäkin vuona lahjoa isääni isänpäivänä ja läheisiäni jouluna. Kuten muutamana viime vuonna niin aion kuitenkin hankkia lahjoja joista pääsee mahdollisimman mukavasti ja ekologisesti eron, eli syömällä, juomalla tai vain olemalla. Konserttiliput, illalliset, herkkuruoat, viinit, urheilutapahtumat, hyväntekeväisyys... näitä riittää loputtomiin.

Tällaisia lahjoja toivon myös itselleni, sillä ne tekevät arjesta juhlaa ja tavallaan vain korvaavat muuta tekemistä tai nauttimista. Usein tällaiset lahjat ovat myös jopa enemmän ajatuksella ostettuja, koska ne ottavat huomioon lahjansaajan maut ja mielenkiinnon kohteet. Fyysiset lahjat kun liian usein ovat näitä "pakko antaa jotain" -lahjoja. Itse en ainakaan halua väkisin ostettuja lahjoja, kuten tuskin kukaan muukaan. Ei lahjan tarvitse olla iso tai kallis, ihan oikeasti tärkeintä on se ajatus.

Tästä samasta aiheesta oli juttua myös päivän Hesarissa otsikolla "Paras lahja katoaa savuna ilmaan". Jutussa Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Päivi Timonen sanoo, että uudessa lahjakulttuurissa on yleisesti hyväksytty tosiasia, että kaikilla on jo tarpeeksi tavaraa. Tällaista tilannetta ei Suomessa ole koskaan ennen ollut ja tuntuukin, että vähän vielä eletään jonkinlaista siirtymävaihetta. Koko ajan suurempi määrä ihmisiä alkaa heräämään siihen, että tavara ei enää tuo sitä onnea. Näin ruokalahjoista on alkanut tulemaan meilläkin suosittuja. Timosen mukaan jakamisen ajatus on lahjoissa yhä tärkeämpi. Nyt lahjoina annetaan myös omaa osaamista ja aikaa.

Minimalismi, yksinkertaistaminen, hidas elämä ja downshifting sopivat periaatteessa suomalaiseen luonteeseen, mutta johtuen köyhästä historiasta niin monissa asuu vielä syvällä sisällä pieni tavaran hamstraaja, joka mittaa hyvinvointiaan tavaran määrällä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvinvointia ja elämän rikkautta ei mitata ulkoisilla tekijöillä vaan muun muassa ajalla, rakkaudella, terveydellä ja yhteisöllisyydellä.

Kaikille tavaran hamstraajille suosittelen John Naishin "Enough"-kirjan lukemista. Toki suosittelen sitä muillekin. Eikä sitäkään kannata ostaa sillä löytyy kirjastosta sekä suomeksi että englanniksi. Suomeksi kirjan nimi on "Riittää jo : irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa".

Kokeile mihin pystyt

Ihminen osaa liikkua luonnollisesti tai ainakin ihmisen pitäisi osata. Kuitenkin moni meistä muistuttaa istumatyön jäykistämänä kävelevää tikkua enemmän kuin sulavasti liikkuvaa eläintä. Olemme myös pitkälti kadottaneet yhteyden vartaloihimme. Emme osaa käyttää läheskään kaikkia lihaksiamme, varsinkaan montaa lihasta samaan aikaan. Kuinka moni esimerksi saa yhteyden omiin varpaisiinsa? Osaatko liikuttaa varpaitasi yksitellen?

Noin vuosi sitten luin Craig Williamsonin kirjan Muscular Retraining for Pain-Free Living, joka käsittelee nimenomaan vaivoja ja kipuja, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että emme osaa kannatella vartalojamme ja aiheutamme näin itsellemme kroonisiakin kipuja. Vasta kirjan luettua ja sen harjoituksia tehtyäni ymmärsin kuinka vieraantunut olin omasta vartalostani. Opin myös sen, että niskakipuni ei johtunut niinkään niskasta vaan lantion asennosta. Tämän virheen olen oppinut jo aika hyvin korjaamaan, vaikka edelleen huomaan välillä pitäväni lantiotani väärässä asennossa.

Me emme synny täydellisinä liikkujina vaan ne asiat opitaan lapsena ja liikkumisen oppimista voi ja pitäisikin jatkaa koko elämän ajan. Se, että opimme liikkumaan tarkoittaa myös sitä, että voimme oppia tekemään asioita väärin tai unohdamme asioita. Lapset oppivat liikkumista sekä matkimalla, että itse kokeilemalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi joku tärkeä opettaja kuten toinen vanhemmista liikkuu "väärin" niin lapsi helposti oppii tämän saman väärän tavan vaikka siihen ei olisi fysiologista syytä.

Kaikista asioista ja huonoista tavoista voi kuitenkin oppia eroon, mutta se vaatii harjoittelua. Ihminen voi myös aikuisena oppia itsestään ja liikkumisestaan todella paljon. Vanheneminen ei tarkoita sitä, että meidän olisi pakko vieraantua itsestämme. Suosittelen kaikille oman liikkumisen tutkimista. Mitä ikinä tekeekin niin kannattaa tunnustella lihaksiaan ja opettaa hermostoakin taas herkemmäksi. Hyvää harjoittelua on vaikka istua ihan vaan lattialla ja liikutella raajojaan samalla tunnustellen miltä esimerkiksi nilkan pyörittäminen tuntuu ja mitkä lihakset joutuvat tekemään työtä.

Yksinkertaisetkin liikkeet vaativat monen lihaksen yhteistyötä, mutta me myös aivan turhaan käytämme ja jännitämme monia lihaksia. Yksi tavallinen tällainen virhe on hartioiden jännittäminen sekä kävellessä että istuessa. Olisi hyvä oppia pitämään kaikkia niitä lihaksia joita ei käytä niin rentona. Tämä taito tekee liikkumisesta sulavampaa ja vartalon hallinnasta parempaa.

Lapsena tutkimme omaa liikkumistamme jatkuvasti, mutta myöhemmin lopetamme tämän ja päinvastoin annamme liikkumiskykymme rapistua. Aikuisenakin voi oppia liikkumaan kokeilemalla tai matkimalla. Itse suosittelen molempia. Hyvä tapa on poistua neljän seinän sisältä tai betoniviidakosta kokonaan. Mennä metsään liikkumaan tai kallioille kiipeämään. Kannattaa myös liikkua eri tavoin, spurtata, tasapainoilla ja kiipeillä sekä käsiä että jalkoja käyttäen.

Kun tarpeeksi usein liikkuu monipuolisesti ja vielä pitää ajatuksen mukana siinä mitä tekee ja on läsnä, niin nämä asiat jäävät lihasmuistiin. Näin harjoittelun kautta alamme saamaan taas yhteyden vartaloomme. Tässäkin asiassa kannattaa ottaa oppia lapsilta. Kehittyminen on kivaa vanhanakin.

Lumi

Pitkästä aikaa jäi pyörä aamulla kellariin ja jouduin istahtamaan bussiin. Ei ollenkaan huvittaisi jättää pyöräilykautta taakse, mutta päätin etten aio lähteä ilman nastoja liukastelemaan. Ilman aamuista liikuntaa ei meinaa herätä ollenkaan. Tuijottelen vain ulos ikkunasta ja katselen lumihiutaleita. Jännää miten ne tanssivat edestakaisin, nämä ensilumen ensimmäiset rohkeat. Jossain vaiheessa niitä tulee sitten enemmän ja tanssi muuttuu suoraviivaiseksi vapaapudotukseksi kohti kaupungin katuja.

Nyt eletään tätä välikautta, jossa värit ovat kadonneet ja musta taistelee valkoisen kanssa. Toivottavasti myös Helsingissä valkoinen edes hetkeksi voittaa ja pääsee luistelemaan sekä hiihtämään. En edes tiedä osaanko enää hiihtää. Ala-asteella osasin. Innolla aion ainakin kokeilla kunhan lumi ensin peittää maan.

Jos siis näet sukset kädessä istuvan orangin katselemassa lumen tuloa, niin se olen minä.

Saa sanoa hei.

Liikunnasta kilpi sairauksia vastaan

STT:n uutisen mukaan liikunnan terveysvaikutuksista on saatu uutta näyttöä. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen tuore tutkimus osoittaa, että hyvä fyysinen kunto suojaa metaboliselta oireyhtymältä, joka altistaa muun muassa kakkostyypin diabetekselle, syöville sekä sydän- ja verisuonisairauksille.

Liikuntalääketieteen professori Rainer Rauramaan mukaan liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Fyysisen kunnon kohentaminen tuottaa positiivisia terveysvaikutuksia jopa 80-vuotiailla. Liikuntalääketieteiden erikoislääkäri, tutkija Katriina Kukkonen-Harjula UKK-Instituutista sanoo, että kolesterolista, tupakasta ja verenpaineesta muistetaan varoitella, mutta vähäistä liikuntaa ei riskitekijänä tunneta.

Kuten Frank Forencich sanoo, niin lääkärin kanssa olisi ennemminkin keskusteltava silloin jos aloittaa liikkumattomuuden, koska se on epänormaalia ja epäterveellistä. Itse suosittelen vähintään tunnin liikkumista päivittäin, mielummin enemmänkin. Kaiken liikunnan ei tarvitse olla edes hikistä ja raskasta, mutta kaiken pitäisi olla kivaa.

Prosessoitu ruoka lisää masennuksen riskiä

BBC:n uutisen mukaan paljon prosessoitua ruokaa sisältävä ruokavalio lisää masennuksen riskiä. Tutkijoiden mukaan ihmisillä jotka syövät paljon kasviksia, hedelmiä ja kalaa on pienempi riski sairastua masennukseen.

Tutkimukseen osallistui 3500 brittiä, joiden ruokavaliota verrattiin masennuksen ilmenemiseen viisi vuotta myöhemmin. Osallistujat jaettiin ruokavalion perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä söi paljon prosessoimattomia, lisäaineettomia ruokia, joihin sisältyi suuri määrä hedelmiä, kasviksia sekä kalaa. Toisen ryhmän ravinto koostui pääosin prosessoidusta ruuasta, kuten makeista jälkiruuista, rasvassa paistetuista ruuista, prosessoidusta lihasta, puhdistetusta viljasta ja runsasrasvaisista maitotuotteista.

Ihmisillä, jotka söivät eniten luonnollista ruokaa, oli 26 prosenttia pienempi riski sairastua masennukseen. Runsaasti prosessoituja ruokia syövillä ihmisillä oli 58 prosenttia suurempi riski sairastua masennukseen.

- Tämä tutkimus on hyvä lisä niiden jo tehtyjen tutkimusten joukkoon, joiden mukaan sillä, mitä syömme, on voimakas yhteys mielenterveyteemme, Andrew McCulloch Mental Health Foundationista kommentoi tulosta.

Hyvä, että jatkuvasti tulee lisää tieteellistä tutkimustulosta siitä, että kannattaa syödä mahdollisimman luonnollista ruokaa, sillä vaikka eron huomaa itse konkreettisesti niin monet ihmiset tarvitsevat silti jotain virallista tai tieteellistä faktaa johon nojata. Oli sitten kyseessä mielenterveys tai terveys ylipäätään niin kaikki prosessoitu kannattaa jättää väliin niin pitkälle kun mahdollista ja syödä luonnollista ruokaa.