Tässä vielä tunnelmia ja tapahtumia vuodelta 2009:
Paljon lisää kuvia viime vuodelta katsottavissa täällä.
torstai, 31. joulukuuta 2009
Hyvää matkaa ja onnellista uutta vuotta!
Taas ollaan kierretty yksi kierros auringon ympäri tällä kaikista mukavimmalla matkustusvälineellä eli maapallolla. Taas on uuden kierroksen aika ja toivotankin kaikille kanssamatkustajille hyvää matkaa ja onnellista uutta vuotta! Pidetään toisistamme ja pallostamme vähän parempaa huolta vuonna 2010.
Tässä vielä tunnelmia ja tapahtumia vuodelta 2009:
Paljon lisää kuvia viime vuodelta katsottavissa täällä.
Tässä vielä tunnelmia ja tapahtumia vuodelta 2009:
Paljon lisää kuvia viime vuodelta katsottavissa täällä.
keskiviikko, 30. joulukuuta 2009
Välipäivät
Edellisestä kirjoituksesta onkin jo noin viikko aikaa, joulu tuli vietettyä ja lahjat avattua. Tuntuu, että jouluna oma elämä on monessa mielessä täysin päinvastaista normaaliin arkielämään verrattuna. Terveellistä ruokaa ei tule syötyä lainkaan ja varsinkin kohtuus on syömisestä todella kaukana. Liikuttua ei tule lainkaan, mitä nyt tulee siirryttyä ruokapöydästä toiseen ja ruokapöydästä sohvalle. Vaikka joka joulu yrittää myös ostaa vähemmän lahjoja ja irrottautua mahdollisimman paljon egon takertumisesta materiaan, niin silti tuntuu, että tavaraa tulee ovista ja ikkunoista. Kivoja lahjoja sain, ei siinä mitään, todella kivoja ja tarpeellisiakin lahjoja. Nyt olisi vain itsekin mahduttava vielä omaan kotiin, jonnekin sinne laatikoiden väliin.
Tuntuu, että välipäivät menevät juuri siihen elämän palikoiden uudelleen järjestelyyn. Jouluna tavallaan heittäytyy pois kaikesta normaalista. Itse pidän kyllä joulusta todella paljon, mutta muutaman päivän jälkeen siitä alkaa saamaan tarpeekseen ja alan kaipaamaan normaalin elämän järjestystä ja selkeyttä. Tilaa ajatuksille, olemiselle ja liikkumiselle. Jouluna kun sitä survoo sekä itsensä, että kodin nurkat täyteen kaikkea uutta ja tilaa vievää. Välipäivät ovatkin todella tärkeitä kun sitä alkaa valmistautumaan kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Tuntuu, että tarvitsen joulua sekoittamaan elämääni. Tarvitsen myös välipäiviä, että voin järjestää uusia palikoita siihen järjestykseen, että uuden vuoden voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä.
Uusi vuosi kun on aina täynnä uusia suunnitelmia, uusia toiveita ja ennen kaikkea uusia pieniä hetkiä, joita elää ja katsella taas vähän uudelta kantilta. Vielä en ole valmis ottamaan uutta vuotta vastaan, mutta ihan kohta olen. Vähän pitää vielä järjestellä.
Tuntuu, että välipäivät menevät juuri siihen elämän palikoiden uudelleen järjestelyyn. Jouluna tavallaan heittäytyy pois kaikesta normaalista. Itse pidän kyllä joulusta todella paljon, mutta muutaman päivän jälkeen siitä alkaa saamaan tarpeekseen ja alan kaipaamaan normaalin elämän järjestystä ja selkeyttä. Tilaa ajatuksille, olemiselle ja liikkumiselle. Jouluna kun sitä survoo sekä itsensä, että kodin nurkat täyteen kaikkea uutta ja tilaa vievää. Välipäivät ovatkin todella tärkeitä kun sitä alkaa valmistautumaan kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Tuntuu, että tarvitsen joulua sekoittamaan elämääni. Tarvitsen myös välipäiviä, että voin järjestää uusia palikoita siihen järjestykseen, että uuden vuoden voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä.
Uusi vuosi kun on aina täynnä uusia suunnitelmia, uusia toiveita ja ennen kaikkea uusia pieniä hetkiä, joita elää ja katsella taas vähän uudelta kantilta. Vielä en ole valmis ottamaan uutta vuotta vastaan, mutta ihan kohta olen. Vähän pitää vielä järjestellä.
keskiviikko, 23. joulukuuta 2009
Hyvää joulua!
Urbaani oranki vetäytyy nyt joulun viettoon. Kaikille lukijoille hyvää joulua!
Sadannen postauksen kunniaksi lupasin antaa hyväntekeväisyyteen euron per rekisteröitynyt lukija. Tätä kirjoittaessa lukijoita on 74, eli saman verran euroja menee nyt tämän blogin nimissä orankien suojeluun. Tässä BOS:n Willie Smits kertoo projektista:
Sadannen postauksen kunniaksi lupasin antaa hyväntekeväisyyteen euron per rekisteröitynyt lukija. Tätä kirjoittaessa lukijoita on 74, eli saman verran euroja menee nyt tämän blogin nimissä orankien suojeluun. Tässä BOS:n Willie Smits kertoo projektista:
maanantai, 21. joulukuuta 2009
Vuoden lyhin päivä
Tänään on vuoden lyhin päivä, eli talvipäivänseisaus. Huomenna lähdetään siis taas kohti valoa ja uutta vuotta. Minulle tämä päivä merkitsee aina sitä, että pahin on takana. Pimeästä syksystä on nyt selvitty ja valo tuo mukanaan uusia ajatuksia ja lumi puhdistaa mieltä kaikesta vanhasta. Kauanhan siihen menee, että on oikeasti valoisaa, mutta jo tietoisuus siitä, että jokainen päivä on edeltäjäänsä pidempi antaa toivoa. Lumi luo taas tyhjän valkoisen kankaan, johon voimme jättää tulevan vuoden jäljet.
Marc And Angel Hack Life -blogista lainaan muutaman kysymyksen, joihin ei ole oikeaa vastausta. Kuitenkin näen, että nämä kysymykset kannattaa esittää.
Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
Jos elämä on lyhyt, niin miksi teemme niin paljon asioita, joista emme pidä, ja niin vähän niitä, joista pidämme?
Jos ihminen eläisi keskimäärin vain 40-vuotiaaksi, mitä tekisit toisin?
Jos voisit antaa vastasyntyneelle vain yhden neuvon, mikä se olisi?
Miksi asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi, eivät välttämättä tee muita onnellisiksi?
Mitä asiaa et ole vielä tehnyt vaikka haluaisit? Mikä estää?
Pidätkö kiinni jostain mistä pitäisi päästää irti?
Olisitko mielummin huolestunut nero vai onnellinen typerys?
Luopuisitko mielummin vanhoista muistoista kuin menettäisit kykysi saada uusia?
Voiko totuuden tuntea haastamatta sitä ensin?
Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
Muistatko 5 vuoden takaisen tapahtuman, jolloin olit todella vihainen? Onko sillä enää merkitystä?
Mitä teit kun viimeksi tunsit todella olevasi elossa?
Jos ei nyt, niin koska?
Jos voittaisit nyt miljoonan, jättäisitö työsi?
Tekisitkö mielummin vähemmän työtä vai enemmän työtä, josta todella pidät?
Tuntuuko siltä, että olet elänyt tämän päivän 100 kertaa aikaisemminkin?
Mitä tekisit toisin, jos tietäist, että kukaan ei tuomitsisi tekemisiäsi?
Tuletko viiden vuoden päästä muistamaan mitä teit tänään?
Elämääsi koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti. Teetkö ne itse, vai tekeekö joku muu niitä puolestasi?
Marc And Angel Hack Life -blogista lainaan muutaman kysymyksen, joihin ei ole oikeaa vastausta. Kuitenkin näen, että nämä kysymykset kannattaa esittää.
Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
Jos elämä on lyhyt, niin miksi teemme niin paljon asioita, joista emme pidä, ja niin vähän niitä, joista pidämme?
Jos ihminen eläisi keskimäärin vain 40-vuotiaaksi, mitä tekisit toisin?
Jos voisit antaa vastasyntyneelle vain yhden neuvon, mikä se olisi?
Miksi asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi, eivät välttämättä tee muita onnellisiksi?
Mitä asiaa et ole vielä tehnyt vaikka haluaisit? Mikä estää?
Pidätkö kiinni jostain mistä pitäisi päästää irti?
Olisitko mielummin huolestunut nero vai onnellinen typerys?
Luopuisitko mielummin vanhoista muistoista kuin menettäisit kykysi saada uusia?
Voiko totuuden tuntea haastamatta sitä ensin?
Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
Muistatko 5 vuoden takaisen tapahtuman, jolloin olit todella vihainen? Onko sillä enää merkitystä?
Mitä teit kun viimeksi tunsit todella olevasi elossa?
Jos ei nyt, niin koska?
Jos voittaisit nyt miljoonan, jättäisitö työsi?
Tekisitkö mielummin vähemmän työtä vai enemmän työtä, josta todella pidät?
Tuntuuko siltä, että olet elänyt tämän päivän 100 kertaa aikaisemminkin?
Mitä tekisit toisin, jos tietäist, että kukaan ei tuomitsisi tekemisiäsi?
Tuletko viiden vuoden päästä muistamaan mitä teit tänään?
Elämääsi koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti. Teetkö ne itse, vai tekeekö joku muu niitä puolestasi?
lauantai, 19. joulukuuta 2009
Nordic Koivu
Ulkomaisten suositusten vastapainoksi on ehkä aika suositella myös kotimaisia "superruokia". Eilen tuli ostettua Ruohonjuuresta Nordic Koivu -koivunmahlaa. Hyvää, raikasta ja terveellistä. Tätä tulen ehdottomasti juomaan jatkossakin, ja paljon! Mahlan terveysvaikutuksia ei ole tietääkseni paljon tieteellisesti tutkittu, mutta ainakin itse uskon siihen ehdottomasti. Positiivisia käyttäjäkokemuksia ja vanhan kansan tietoa sen terveysvaikutuksista kuitenkin löytyy rutkasti. Japanissa koivunmahlaa pidetään todella superjuomana.
Koivunmahla sisältää muun muassa hedelmähappoja, aminohappoja, C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, natriumia ja rautaa. Turun yliopiston professori Heikki Kallio sanoo, että ei tunne yhtään tutkimusta, jossa koivunmahlan olisi tieteellisesti todettu parantavan mitään tiettyä sairautta, mutta koska hän tuntee koivunmahlan koostumuksen hän suosittelee sitä lämpimästi ja juo sitä itsekin päivittäin. Kallio haluaisi tutkia koivunmahlan terveysvaikutuksia, mutta kuten suomalaisten ruokien kanssa yleensä on, niin rahoitusta ei löydy. Tämän takia meidän omat marjat ja luonnon lääkkeet, eivät onnistu nousemaan samaan "superfood"-kategoriaan kuin gojit, macat jne, vaikka esimerkiksi tyrni, puolukka, mustikka ja nokkonen ovat täysin samanveroisia terveysvaikutuksiltaan. Ja tietenkin koivunmahla, kippis!
Koivunmahla sisältää muun muassa hedelmähappoja, aminohappoja, C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, natriumia ja rautaa. Turun yliopiston professori Heikki Kallio sanoo, että ei tunne yhtään tutkimusta, jossa koivunmahlan olisi tieteellisesti todettu parantavan mitään tiettyä sairautta, mutta koska hän tuntee koivunmahlan koostumuksen hän suosittelee sitä lämpimästi ja juo sitä itsekin päivittäin. Kallio haluaisi tutkia koivunmahlan terveysvaikutuksia, mutta kuten suomalaisten ruokien kanssa yleensä on, niin rahoitusta ei löydy. Tämän takia meidän omat marjat ja luonnon lääkkeet, eivät onnistu nousemaan samaan "superfood"-kategoriaan kuin gojit, macat jne, vaikka esimerkiksi tyrni, puolukka, mustikka ja nokkonen ovat täysin samanveroisia terveysvaikutuksiltaan. Ja tietenkin koivunmahla, kippis!
torstai, 17. joulukuuta 2009
Decency
"If you are a warrior, decency means that you are not cheating anybody at all. You are not even about to cheat anybody. There is a sense of straightforwardness and simplicity. With setting-sun vision, or vision based on cowardice, straightforwardness is always a problem. If people have some story or news to tell somebody else, first of all they are either excited or disappointed. Then they begin to figure out how to tell their news. They develop a plan, which leads them completely away from simply telling it. By the time a person hears the news, it is not news at all, but opinion. It becomes a message of some kind, rather than fresh, straightforward news. Decency is the absence of strategy. It is of utmost importance to realize that the warrior’s approach should be simple-minded sometimes, very simple and straightforward. That makes it very beautiful: you having nothing up your sleeve; therefore a sense of genuineness comes through. That is decency."
- Chögyam Trungpa
Viisauden alku
“Too often, people think that solving the world's problems is based on conquering the earth, rather than touching the earth, touching ground.”
- Chögyam Trungpa
Viisauden alku on mielestäni sitä kun ymmärtää, että ei oikeasti tiedä mistään mitään. Kun sitä alkaa löytämään omaa polkuaan tässä maailmassa, siihen takertuu, eikä enää näe metsää puilta. Polun haluaa omistaa, haluaa kääntää jokaisen kiven, tietää siitä kaiken. Ego takertuu siihen, se alkaa tuntumaan paremmalta kuin muut, ja muut polut väistämättä huonommilta. Niinhän me ajattelemme, ei ole hyvää ilman huonoa. Epävarmuus omasta valinnasta pistää meidät vakuuttamaan sekä itsellemme, että muille, että olemme oikeassa. Asetumme muiden yläpuolelle, sillä he eivät tunne meidän polkua yhtä hyvin kuin me itse. Kuitenkin unohdamme, että mitä pidemmälle omaa polkua kuljemme, sitä kauemmas joudumme niistä muista poluista.
Eivätkä ne muut polut ole huonompia, ne ovat vain erilaisia. Niitä on arvostettava ja kunnioitettava yhtä lailla. Omaa polkuaan kannattaa kulkea, mutta siihen ei kannata takertua liikaa sillä se voi osoittautua vääräksi tai harhaanjohtavaksi. Voimme löytää itsemme sieltä, mitä aikaisemmin halveksuttiin. Näin on kaikille käynyt, näin tulee kaikille joskus käymään. Viisautta ei ole se, että kuvittelee olevansa oikeassa, vaan se, että seuraa sydäntään, mutta pitää mielen avoimena. Koskaan ei voi olla kaikkitietävä, aina voi olla väärässä.
Viisaus ei ole mikään strategian muoto, se ei ole myöskään lainaamista muilta ihmisiltä tai kirjoista. Teorisoiminen ja lainaaminen eivät auta. Viisaus löytyy täydellisestä yksinkertaisuudesta, suoruudesta. Kun tapaat ihmisen tai joudut uuteen tilanteeseen, se olisi nähtävä suoraan, ilman historiallista tai sosiologista kontekstia. Ei tarvitse katsoa uskontoa, ei ulkonäköä, ei rotua, eikä ikää. Suora suhde on mahdollista, se on yksinkertaista ja rehellistä. Se on myös vaikeaa.
Omalta polultaan kannattaa ottaa opikseen, mutta siltä pitää myös uskaltaa poiketa. Ja ne muut polut kannattaa kohdata avoimesti ja suoraan, sillä niiltä on yhtä paljon opittavaa.
maanantai, 14. joulukuuta 2009
Hyvät kalorit, pahat kalorit
Tänään tuli vihdoinkin luettua loppuun Gary Taubesin kirja Good Calories, Bad Calories. Käytännössä Taubes on käynyt läpi noin 100 vuoden ajalta kaiken tutkimuksen mitä on tehty muun muassa ravinnosta, ylipainosta, sydänongelmista, diabeteksestä, insuliinista, hiilihydraateista ja rasvasta. Taubesilla meni viisi vuotta kirjan kirjoittamiseen ja pelkästään lähdeviitteitä kirjassa on yli 100 sivun verran.
Kirjassa käydään läpi tutkimukset joihin nykyiset ravitsemussuositukset perustuvat ja syyt niiden taustalla. Vaikka kovasti haluaisin tiivistää kirjan yhteen blogipostaukseen niin se ei tietenkään onnistu mitenkään, mutta sen verran se avasi silmiäni ja varsinkin vahvisti käsityksiäni, että tulevaisuudessa monessa postauksessa kirjan aiheita varmasti sivuutetaan. Ainakin kirjan faktat ovat nyt osa sitä pohjaa johon mielipiteeni perustan.
Taubes tiivistää parhaiten itse tärkeimmät pointit kirjasta ja tutkimuksista joihin se pohjautuu. Nykyisen tiedon valossa voidaan siis sanoa, että:
1) Rasva ei aiheuta lihavuutta, sydänongelmia, tai muita kroonisia elintasosairauksia.
2) Ongelma on ravinnon hiilihydraatit, niiden vaikutus insuliinin eritykseen ja näin ollen homeostaasin hormonaaliseen säätelyyn. Mitä puhdistetumpia hiilihydraatit ovat, sitä suurempi vaikutus terveyteen, painoon ja hyvinvointiin.
3) Sokeri, etenkin sukroosi ja glukoosi-fruktoosi-siirappi, on erityisen haitallista, sillä glukoosin ja fruktoosin yhdistelmä nostaa insuliinia samalla kun se ylikuormittaa maksan hiilihydraateilla.
4) Puhdistetut hiilihydraatit, tärkkelys ja sokerit ovat ruokavaliosta johtuva syy sepelvaltimotautiin ja diabetekseen. Ne ovat todennäköisin ruokavaliosta johtuva syy myös syöpiin, Alzheimeriin ja muihin elintasosairauksiin.
5) Liikalihavuus on häiriö rasvan kerääntymisessä. Syynä ei ole ylensyöminen tai liikkumattomuus.
6) Liiallisten kaloreiden syöminen ei aiheuta lihavuutta sen enempää kuin se aiheuttaa lapsen pituuskasvua. Jos kuluttaa enemmän kuin syö niin ei laihdu pysyvästi vaan näkee nälkää.
7) Lihominen ja liikalihavuus johtuvat rasvakudoksen hormonaalisen säätelyn ja rasva-aineenvaihdunnan epätasapainosta.
8) Insuliini on rasvan varastoinnin tärkein säätelijä. Kun insuliini on koholla niin varastoimme rasvaa rasvakudoksiin. Kun insuliini laskee, rasva vapautuu rasvakudoksesta ja sitä käytetään polttoaineena.
9) Kiihdyttämällä insuliinin eritystä, hiilihydraatit lihotavat ja lopulta aiheuttavat lihavuutta. Mitä vähemmän syömme hiilihydraatteja, sitä vähemmän lihomme.
10) Lisätessään rasvan varastointia hiilihydraatit myös lisäävät nälkää.
Kuten Taubes kirjoittaa niin tämä rasvan pelko ja hiilihydraattien tuputtaminen on melko uusi ilmiö, ilmiö joka korreloi todella voimakkaasti lihavuusepidemian kanssa. Ennen tiedettiin, että rasva on laihdutusruokaa ja hiilihydraatit lihottavat ja aiheuttavat sairauksia, mutta politiikan ja huonojen sekä puolueellisten tutkimusten takia ravitsemussuositukset ovat viimeisinä vuosikymmeninä suositelleet meille hiilihydraatteja rasvan sijaan.
Evoluution pitäisi olla meille paras ohje terveeliseen ruokavalioon. Populaatiolla kestää kauan sopeutua uuteen tekijän ympäristössään. Mitä kauemmin olemme lajina syöneet jotain tiettyä ruokaa ja mitä luonnollisemmassa muodossa ruoka on, sitä vähemmän se todennäköisesti aiheuttaa meille vahinkoa. Mitä tulee metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon, niin on vaikea sanoa eri ruokien suhteita ja eri populaatiot ovat myös sopeutuneet syömään eri ruokia. Tämä tekee tietyn ruokavalion suosittelemisesta hankalaa.
Varmasti voimme kuitenkin sanoa, että viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana radikaaleimmat muutokset ruokavaliossamme ovat olleet siirtyminen hiilihydraattiköyhästä ruokavaliosta hiilihydraattirikkaaseen ruokavalioon maanviljelyksen kehittymisen myötä sekä viljojen ja tärkkelyksen lisääminen ruokavalioon, näiden hiilihydraattien lisääntynyt puhdistaminen viimeisten vuosisatojen aikana sekä sokerinkulutuksen dramaattinen lisääntyminen.
Miksi ruokavaliolta, josta poistetaan nämä tekijät voisi odottaa muuta kun, että se palauttaa meidät luonnolliseen tilaamme?
Nämä tekijät kun poistaa ruokavaliosta niin ihminen on jo todella oikealla tiellä. Sääliksi käy kaikkia nälkää näkeviä laihduttajia, joita tämäkin maa on täynnä. Toivottavasti suositukset pian saadaan muuttumaan ja syömiseen jotain järkeä. Tosin kun katsoo yhä lisääntyviä kevyttuotteita, valmisruokia ja virallisia suosituksia niin olen väkisinkin hieman pessimistinen.
Kirjassa käydään läpi tutkimukset joihin nykyiset ravitsemussuositukset perustuvat ja syyt niiden taustalla. Vaikka kovasti haluaisin tiivistää kirjan yhteen blogipostaukseen niin se ei tietenkään onnistu mitenkään, mutta sen verran se avasi silmiäni ja varsinkin vahvisti käsityksiäni, että tulevaisuudessa monessa postauksessa kirjan aiheita varmasti sivuutetaan. Ainakin kirjan faktat ovat nyt osa sitä pohjaa johon mielipiteeni perustan.
Taubes tiivistää parhaiten itse tärkeimmät pointit kirjasta ja tutkimuksista joihin se pohjautuu. Nykyisen tiedon valossa voidaan siis sanoa, että:
1) Rasva ei aiheuta lihavuutta, sydänongelmia, tai muita kroonisia elintasosairauksia.
2) Ongelma on ravinnon hiilihydraatit, niiden vaikutus insuliinin eritykseen ja näin ollen homeostaasin hormonaaliseen säätelyyn. Mitä puhdistetumpia hiilihydraatit ovat, sitä suurempi vaikutus terveyteen, painoon ja hyvinvointiin.
3) Sokeri, etenkin sukroosi ja glukoosi-fruktoosi-siirappi, on erityisen haitallista, sillä glukoosin ja fruktoosin yhdistelmä nostaa insuliinia samalla kun se ylikuormittaa maksan hiilihydraateilla.
4) Puhdistetut hiilihydraatit, tärkkelys ja sokerit ovat ruokavaliosta johtuva syy sepelvaltimotautiin ja diabetekseen. Ne ovat todennäköisin ruokavaliosta johtuva syy myös syöpiin, Alzheimeriin ja muihin elintasosairauksiin.
5) Liikalihavuus on häiriö rasvan kerääntymisessä. Syynä ei ole ylensyöminen tai liikkumattomuus.
6) Liiallisten kaloreiden syöminen ei aiheuta lihavuutta sen enempää kuin se aiheuttaa lapsen pituuskasvua. Jos kuluttaa enemmän kuin syö niin ei laihdu pysyvästi vaan näkee nälkää.
7) Lihominen ja liikalihavuus johtuvat rasvakudoksen hormonaalisen säätelyn ja rasva-aineenvaihdunnan epätasapainosta.
8) Insuliini on rasvan varastoinnin tärkein säätelijä. Kun insuliini on koholla niin varastoimme rasvaa rasvakudoksiin. Kun insuliini laskee, rasva vapautuu rasvakudoksesta ja sitä käytetään polttoaineena.
9) Kiihdyttämällä insuliinin eritystä, hiilihydraatit lihotavat ja lopulta aiheuttavat lihavuutta. Mitä vähemmän syömme hiilihydraatteja, sitä vähemmän lihomme.
10) Lisätessään rasvan varastointia hiilihydraatit myös lisäävät nälkää.
Kuten Taubes kirjoittaa niin tämä rasvan pelko ja hiilihydraattien tuputtaminen on melko uusi ilmiö, ilmiö joka korreloi todella voimakkaasti lihavuusepidemian kanssa. Ennen tiedettiin, että rasva on laihdutusruokaa ja hiilihydraatit lihottavat ja aiheuttavat sairauksia, mutta politiikan ja huonojen sekä puolueellisten tutkimusten takia ravitsemussuositukset ovat viimeisinä vuosikymmeninä suositelleet meille hiilihydraatteja rasvan sijaan.
Evoluution pitäisi olla meille paras ohje terveeliseen ruokavalioon. Populaatiolla kestää kauan sopeutua uuteen tekijän ympäristössään. Mitä kauemmin olemme lajina syöneet jotain tiettyä ruokaa ja mitä luonnollisemmassa muodossa ruoka on, sitä vähemmän se todennäköisesti aiheuttaa meille vahinkoa. Mitä tulee metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon, niin on vaikea sanoa eri ruokien suhteita ja eri populaatiot ovat myös sopeutuneet syömään eri ruokia. Tämä tekee tietyn ruokavalion suosittelemisesta hankalaa.
Varmasti voimme kuitenkin sanoa, että viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana radikaaleimmat muutokset ruokavaliossamme ovat olleet siirtyminen hiilihydraattiköyhästä ruokavaliosta hiilihydraattirikkaaseen ruokavalioon maanviljelyksen kehittymisen myötä sekä viljojen ja tärkkelyksen lisääminen ruokavalioon, näiden hiilihydraattien lisääntynyt puhdistaminen viimeisten vuosisatojen aikana sekä sokerinkulutuksen dramaattinen lisääntyminen.
Miksi ruokavaliolta, josta poistetaan nämä tekijät voisi odottaa muuta kun, että se palauttaa meidät luonnolliseen tilaamme?
Nämä tekijät kun poistaa ruokavaliosta niin ihminen on jo todella oikealla tiellä. Sääliksi käy kaikkia nälkää näkeviä laihduttajia, joita tämäkin maa on täynnä. Toivottavasti suositukset pian saadaan muuttumaan ja syömiseen jotain järkeä. Tosin kun katsoo yhä lisääntyviä kevyttuotteita, valmisruokia ja virallisia suosituksia niin olen väkisinkin hieman pessimistinen.
EasyTone - lihakset kuntoon kävelemällä?
Kenkävalmistajat menevät ääripäästä toiseen kilpailessaan rahoistamme. Tärkein argumentti markkinoinnissa on yleensä se, että meissä on jotain rakenteellista vikaa, mutta tämän vian voi korjata ostamalla tietyt kengät. Viimeiset parikymmentä vuotta vika oli se, että meidän sinne tänne pronanoivat jalat ovat niin heikkoja, että niitä on pakko vaimentaa ja tukea vähän joka suunnasta.
Nyt ilmeisesti tilanne onkin muuttunut ja jalkamme ovatkin ihan liian tukevat ja ne eivät pääse liikkumaan luonnollisesti ilman epävakaita kenkiä. Kenkien ei pidäkään enää tukea vaan mielummin heiluttaa meitä vähän joka suuntaan, että lihaksemme saavat treeniä. Ensin tulivat MBT-kengät, eli masait, jotka muistuttivat keinutuoleja jaloille ja nyt uusin hitti naisille ovat Reebokin EasyTone-kengät.
Kengät on suunniteltu ainoastaan kävelyyn ja valmistaja ei suosittele, että niissä juostaan, kiipeillään, hypitään tai ylipäänsä liikutaan muuten kuin kävellen. Onko niistä sitten mitään iloa edes kävellessä? Toki epävakaus kengissä voi pakottaa tiettyjä lihasryhmiä työskentelemään enemmän ja näin ne voivat olla "tehokkaammat". Suuri riski on kuitenkin siinä, että kuten MBT-kengissä niin kroppa joutuu toimimaan luonnottomasti ja käyttää kävelyyn "vääriä" lihaksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta ei tavallisissa kengissä tai varsinkaan ilman kenkiä kävely luonnistu ollenkaan.
Sen Reebok tietenkin unohtaa kertoa, että vaikka heidän mittausten mukaan EasyTone-kengät lisäävät energiankulutusta ja lihasten käyttöä, niin saman tekee myös se kun jättää kengät kokonaan pois tai siirtyy minimalistisiin kenkiin. Se mahdollistaa myös juoksemisen ja aktiivisen liikkumisen. Tietenkin se on huonompaa bisnestä. Kaiken kaikkiaan EasyTonet ovat taas yksi naurettava esimerkki siitä miten yritetään rahastaa "luonnollisuudella" ja tarjota helppo ratkaisu ihmisille jotka haluavat päästä kuntoon tekemättä mitään sen eteen. Todennäköisesti samat ihmiset jotka istuvat sohvalla vyötärön ympärillä sähköimpulsseja antavan laitteen kanssa sipsipussi kourassa tulevat ostamaan myös EasyTonet.
Nyt ilmeisesti tilanne onkin muuttunut ja jalkamme ovatkin ihan liian tukevat ja ne eivät pääse liikkumaan luonnollisesti ilman epävakaita kenkiä. Kenkien ei pidäkään enää tukea vaan mielummin heiluttaa meitä vähän joka suuntaan, että lihaksemme saavat treeniä. Ensin tulivat MBT-kengät, eli masait, jotka muistuttivat keinutuoleja jaloille ja nyt uusin hitti naisille ovat Reebokin EasyTone-kengät.
Kengät on suunniteltu ainoastaan kävelyyn ja valmistaja ei suosittele, että niissä juostaan, kiipeillään, hypitään tai ylipäänsä liikutaan muuten kuin kävellen. Onko niistä sitten mitään iloa edes kävellessä? Toki epävakaus kengissä voi pakottaa tiettyjä lihasryhmiä työskentelemään enemmän ja näin ne voivat olla "tehokkaammat". Suuri riski on kuitenkin siinä, että kuten MBT-kengissä niin kroppa joutuu toimimaan luonnottomasti ja käyttää kävelyyn "vääriä" lihaksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta ei tavallisissa kengissä tai varsinkaan ilman kenkiä kävely luonnistu ollenkaan.
Sen Reebok tietenkin unohtaa kertoa, että vaikka heidän mittausten mukaan EasyTone-kengät lisäävät energiankulutusta ja lihasten käyttöä, niin saman tekee myös se kun jättää kengät kokonaan pois tai siirtyy minimalistisiin kenkiin. Se mahdollistaa myös juoksemisen ja aktiivisen liikkumisen. Tietenkin se on huonompaa bisnestä. Kaiken kaikkiaan EasyTonet ovat taas yksi naurettava esimerkki siitä miten yritetään rahastaa "luonnollisuudella" ja tarjota helppo ratkaisu ihmisille jotka haluavat päästä kuntoon tekemättä mitään sen eteen. Todennäköisesti samat ihmiset jotka istuvat sohvalla vyötärön ympärillä sähköimpulsseja antavan laitteen kanssa sipsipussi kourassa tulevat ostamaan myös EasyTonet.
sunnuntai, 13. joulukuuta 2009
Jack Lalanne
Tässä terveysuutisten, gurujen ja eri ruokavalioiden maailmassa on hyvä muistaa, että tiedettiin näistä asioista jo aikoja sitten. Jos ette ole ennen katsoneet niin suosittelen viimeistään nyt katsomaan Jack Lalannen ikivanhoja terveysvideoita Youtubesta. Itse allekirjoitan melkein kaiken sen mistä Jack Lalanne paasasi jo 50 vuotta sitten. Tässä muutama makupala:
keskiviikko, 9. joulukuuta 2009
iHerb-suosituksia
Moni on kysynyt minulta, että mitä kannattaa tilata iHerbista. iHerbin tuotevalikoima on ihan mieletön mutta ehkä vähän vaikeasti lähestyttävä. Valikoiman ja hintojen takia sitä voin kuitenkin suositella. iHerb pystyy pitämään hinnat todella houkuttelevina muun muassa siksi, että kulut pidetään niin alhaisina. Markkinointi on ulkoistettu käyttäjille ja koska laatu sekä palvelu pelaavat niin positiivinen word of mouth leviää tehokkaasti. Kun vielä uudet asiakkaat saavat 5 taalaa alennusta vanhan asiakkaan koodilla ja tämä vanha asiakas muutaman prosentin verran kredittiä uuden asiakkaan ostoksista niin kaikki voittavat.
Oma koodini on siis KOT458.
Suomalaisen kannalta iHerbista tekee todella poikkuksellisen halvat postikulut. Reilulla parilla eurolla tulee paketti kotiin, eli se on jopa halvempaa kun Suomen sisältä tilaaminen.
Se mitä iHerbista kannattaa tilata niin riippuu tietenkin ihan omista tarpeista. Itse olen kokeillut monia kymmeniä tuotteita ja selannut läpi koko valikoiman. En tietenkään osaa sanoa, että mitkä ovat oikeasti ne parhaat koska se riippuu myös omista tarpeista.
Ehkä helpompaa kuin suoranainen tuotteiden suosittelu on kertoa, että mitä itse ostan tai en osta. Itse suosin mahdollisimman luonnollista linjaa, eli vältän kaikkea synteettistä. Pyrin myös siihen etten syö mitään pillereitä. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostaa D-vitamiini, sillä sitä ei Suomessa asuva voi saada tarpeeksi luonnollisesta lähteestä. Itsellä on ollut D-vitamiineina käytössä Now, Carson ja Healthy Origins. En ole huomannut itse näissä mitään kummempaa eroa, mutta melko usein olen kuullut Carsonia kehuttavan. D-vitamiinissa säästää melkein kaikkein eniten verrattuna Suomen hintoihin sillä vuoden satsin saa samalla hinnalla kuin kuukauden satsin Suomessa.
Itse ole syönyt noita 2000IU:n D-vitamiineja mikä on reilusti yli virallisen suosituksen, mutta kuitenkin aika konservatiivisesti siihen verrattuna mitä monet suosittelevat. Suosittelen lukemaan aiheesta lisää ja muodostamaan oman mielipiteen. Tiede-lehden D-vitamiiniketjua olen seurannut alusta saakka ja siellä käydään todennäköisesti Suomen laadukkainta keskustelua tämän asian tiimoilta.
iHerbista ostankin pääasiassa ruokia, viherjauheita, levää, proteiinia jne. Koitan ostaa mahdollisimman luonnollista, luomua, lisäaineetonta ja laadukasta. Koska pyrin pitämään syömisen perustan kunnossa niin en halua pilata sitä huonoilla lisäyksillä.
Näitä voin suositella:
Navitas Naturalsilla on hyvä valikoima marjoja ja jauheita, muun muassa macaa, ananaskirsikkaa (inka-marjaa), acai-jauhetta ja chiaa. Navitaksella on myös monta hyvää sekoitusta, jotka ovat käteviä sekä naposteltavaksi että smoothieen.
Dragon Herbsilla on laadukas goji-marja ja kovasti kehuttu yrttitee. Toivottavasti Dragon Herbsin valikoima laajenee tulevaisuudessa.
Healthforce Nutritionalsin tuotteet ovat myös laadukkaita, mutta toistaiseki omakohtaista kokemusta on vain Vitamineral Greenistä. Warrior Food, Vitamineral Earth ja Greener Grasses odottavat vielä käyttöönottoa, mutta laitan niistä myöhemmin lisää infoa.
Viherjauheista voin suositella muun muassa Madre Labsin Midori Greensiä ja Amazing Grass Chocolatea, joka yhdessä hamppuproteiinin kanssa toimii hyvin palautusjuomana.
Chlorellaa ja spirulinaa olen myös ostanut iHerbista, mutta en osaa suositella mitään tiettyä merkkiä, koska en ole montaa kokeillut. Now Foodsin spirulina ei kuitenkaan ollut erikoista. Sitä en voi suositella.
Mielestäni kannattaa ostaa mahdollisimman luonnollisia tuotteita, välttää lisäaineita, ostaa luomulaatua ja muistaa, että superfoodit ovat vain kiva ja terveellinen lisä normaaliin ruokavalioon.
Oman ruokavalioni perustan muodostavat kotimaiset luomuvihannekset, pähkinät, hedelmät, kotimaiset marjat, luomukananmunat, luomumaitotuotteet ja kala. Itse vedän näitä iHerbista saatavia tuotteita siinä kun moni muu syö karkkia telkkaria katsoessa tai juo Beroccaa aamupalaksi. Aamulla juon vihersmoothien ja illalla usein toisen smoothien. Superfoodeja en suosittele ruoan korvikkeena.
Toivottavasti tästä oli jollekin apua. Kommentteihin saa lisätä omia suosituksia, sillä itse varmasti unohdin monta hyvää ja olen vielä monesta hyvästä tuotteesta tietämätön.
Tilatessa kannattaa myös tsekata ilmaisnäytteet, sillä sieltä löytyy välillä ihan mielenkiintoisiakin uutuuksia. Suomeen toimitettavat paketit saavat painaa maksimissaan 1361 grammaa tai maksaa 80 dollaria.
Oma koodini on siis KOT458.
Suomalaisen kannalta iHerbista tekee todella poikkuksellisen halvat postikulut. Reilulla parilla eurolla tulee paketti kotiin, eli se on jopa halvempaa kun Suomen sisältä tilaaminen.
Se mitä iHerbista kannattaa tilata niin riippuu tietenkin ihan omista tarpeista. Itse olen kokeillut monia kymmeniä tuotteita ja selannut läpi koko valikoiman. En tietenkään osaa sanoa, että mitkä ovat oikeasti ne parhaat koska se riippuu myös omista tarpeista.
Ehkä helpompaa kuin suoranainen tuotteiden suosittelu on kertoa, että mitä itse ostan tai en osta. Itse suosin mahdollisimman luonnollista linjaa, eli vältän kaikkea synteettistä. Pyrin myös siihen etten syö mitään pillereitä. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostaa D-vitamiini, sillä sitä ei Suomessa asuva voi saada tarpeeksi luonnollisesta lähteestä. Itsellä on ollut D-vitamiineina käytössä Now, Carson ja Healthy Origins. En ole huomannut itse näissä mitään kummempaa eroa, mutta melko usein olen kuullut Carsonia kehuttavan. D-vitamiinissa säästää melkein kaikkein eniten verrattuna Suomen hintoihin sillä vuoden satsin saa samalla hinnalla kuin kuukauden satsin Suomessa.
Itse ole syönyt noita 2000IU:n D-vitamiineja mikä on reilusti yli virallisen suosituksen, mutta kuitenkin aika konservatiivisesti siihen verrattuna mitä monet suosittelevat. Suosittelen lukemaan aiheesta lisää ja muodostamaan oman mielipiteen. Tiede-lehden D-vitamiiniketjua olen seurannut alusta saakka ja siellä käydään todennäköisesti Suomen laadukkainta keskustelua tämän asian tiimoilta.
iHerbista ostankin pääasiassa ruokia, viherjauheita, levää, proteiinia jne. Koitan ostaa mahdollisimman luonnollista, luomua, lisäaineetonta ja laadukasta. Koska pyrin pitämään syömisen perustan kunnossa niin en halua pilata sitä huonoilla lisäyksillä.
Näitä voin suositella:
Navitas Naturalsilla on hyvä valikoima marjoja ja jauheita, muun muassa macaa, ananaskirsikkaa (inka-marjaa), acai-jauhetta ja chiaa. Navitaksella on myös monta hyvää sekoitusta, jotka ovat käteviä sekä naposteltavaksi että smoothieen.
Dragon Herbsilla on laadukas goji-marja ja kovasti kehuttu yrttitee. Toivottavasti Dragon Herbsin valikoima laajenee tulevaisuudessa.
Healthforce Nutritionalsin tuotteet ovat myös laadukkaita, mutta toistaiseki omakohtaista kokemusta on vain Vitamineral Greenistä. Warrior Food, Vitamineral Earth ja Greener Grasses odottavat vielä käyttöönottoa, mutta laitan niistä myöhemmin lisää infoa.
Viherjauheista voin suositella muun muassa Madre Labsin Midori Greensiä ja Amazing Grass Chocolatea, joka yhdessä hamppuproteiinin kanssa toimii hyvin palautusjuomana.
Chlorellaa ja spirulinaa olen myös ostanut iHerbista, mutta en osaa suositella mitään tiettyä merkkiä, koska en ole montaa kokeillut. Now Foodsin spirulina ei kuitenkaan ollut erikoista. Sitä en voi suositella.
Mielestäni kannattaa ostaa mahdollisimman luonnollisia tuotteita, välttää lisäaineita, ostaa luomulaatua ja muistaa, että superfoodit ovat vain kiva ja terveellinen lisä normaaliin ruokavalioon.
Oman ruokavalioni perustan muodostavat kotimaiset luomuvihannekset, pähkinät, hedelmät, kotimaiset marjat, luomukananmunat, luomumaitotuotteet ja kala. Itse vedän näitä iHerbista saatavia tuotteita siinä kun moni muu syö karkkia telkkaria katsoessa tai juo Beroccaa aamupalaksi. Aamulla juon vihersmoothien ja illalla usein toisen smoothien. Superfoodeja en suosittele ruoan korvikkeena.
Toivottavasti tästä oli jollekin apua. Kommentteihin saa lisätä omia suosituksia, sillä itse varmasti unohdin monta hyvää ja olen vielä monesta hyvästä tuotteesta tietämätön.
Tilatessa kannattaa myös tsekata ilmaisnäytteet, sillä sieltä löytyy välillä ihan mielenkiintoisiakin uutuuksia. Suomeen toimitettavat paketit saavat painaa maksimissaan 1361 grammaa tai maksaa 80 dollaria.
Sata postausta
Tämä on sadas postaukseni tähän blogiin. Niin ainakin Blogger väittää. Kun aloitin kirjoittamisen en olisi uskonut, että asiaa riittää näin paljon, mutta nyt tuntuu siltä, että olen vasta aloittanut, eikä juuri mitään ole tullut vielä sanottua. Jos sata postausta tuntui mahdottomalta määrältä, niin tällainen määrä lukijoita vasta paljolta tuntuukin.
Moni lukija on myös käyttänyt iHerb-alennuskoodiani KOT458, jolla uusi asiakas saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta ja minä sitten suosittelijana muutaman prosentin palkkion tästä ostoksesta. Suosittelen iHerbia kaikille kuitenkin sen takia, että pidän kauppaa todella suosittelemisen arvoisena. Koska itse olin kiitollinen siitä, että aikoinaan sain vastaavan 5 dollarin alennuksen niin haluan jakaa tätä myös eteenpäin. Aika monesta tilauksesta olen jo saanut alennusta.
Tämän blogin tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä minulle rahaa tai tuoda provisioita vaan tehdä maailmasta edes ihan vähän parempi paikka meille kaikille. Tämän takia ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen yhden euron jokaista rekisteröitynyttä lukijaa kohden. Kiitoksena siitä, että olette näitä kirjoituksiani lukeneet.
Koska blogin teemana on pitkälti luonnollisuus, ympäristö ja terveys niin ajattelin lahjoittaa tämän summan niiden ihan luonnossa elävien orankien suojeluun. Etteivät nekin joudu kohta muuttumaan urbaaneiksi orangeiksi luonnollisen asuinympäristönsä tuhoutuessa.
Green The Film
Tällä hetkellä lukijoita on 62, eli saman verran euroja olen laittamassa hyvään tarkoitukseen. Vielä ehtii kuitenkin mukaan kasvattamaan pottia :)
Moni lukija on myös käyttänyt iHerb-alennuskoodiani KOT458, jolla uusi asiakas saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta ja minä sitten suosittelijana muutaman prosentin palkkion tästä ostoksesta. Suosittelen iHerbia kaikille kuitenkin sen takia, että pidän kauppaa todella suosittelemisen arvoisena. Koska itse olin kiitollinen siitä, että aikoinaan sain vastaavan 5 dollarin alennuksen niin haluan jakaa tätä myös eteenpäin. Aika monesta tilauksesta olen jo saanut alennusta.
Tämän blogin tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä minulle rahaa tai tuoda provisioita vaan tehdä maailmasta edes ihan vähän parempi paikka meille kaikille. Tämän takia ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen yhden euron jokaista rekisteröitynyttä lukijaa kohden. Kiitoksena siitä, että olette näitä kirjoituksiani lukeneet.
Koska blogin teemana on pitkälti luonnollisuus, ympäristö ja terveys niin ajattelin lahjoittaa tämän summan niiden ihan luonnossa elävien orankien suojeluun. Etteivät nekin joudu kohta muuttumaan urbaaneiksi orangeiksi luonnollisen asuinympäristönsä tuhoutuessa.
Green The Film
Tällä hetkellä lukijoita on 62, eli saman verran euroja olen laittamassa hyvään tarkoitukseen. Vielä ehtii kuitenkin mukaan kasvattamaan pottia :)
TV: Jokapäiväinen leipämme
Katsoin viime perjantaina itävaltalaisen dokumentin Jokapäiväinen leipämme. Ajattelin ensin, etten tee aiheesta postausta vaikka dokumentti kosketti ja ahdistikin, mutta luettuani Frank Forencichin blogipostauksen tuli taas sellainen olo, että asioihin pitää ainakin yrittää vaikuttaa. Vaikka suurin osa blogini lukijoista varmasti tiedostaakin sen miten ruokamme tuotetaan niin ehkä kuitenkin löytyy joku jonka silmät voivat aueta tämän dokumentin ansiosta.
Tehotuotannosta kertovia dokumentteja on runsaasti ja myös tätä parempia. Mielestäni tämä itävaltalainen dokumentti oli kuitenkin erityisen ahdistava siksi, että se teki asiasta niin arkista. Ja arkistahan se onkin. Elokuva ei alleviivaa, siinä ei ole puhuvia päitä, se ei näytä vain pahimpia julmuuksia, se ainoastaan kuvaa tehotuotannon arkea. Se ei myöskään näytä ainoastaan lihantuotantoa vaan yhtä lailla sen mistä muu ruoka tulee pöytiimme. Elokuva antaa kuvien puhua ja katsoja tuntee itsensä tirkistelijäksi joka näkee jotain julmaa ja laitonta, vaikka kyseessä on se ehkä kaikkein arkisin asia, eli jokapäiväinen ruokamme.
Dokumentti on vielä pari päivää nähtävissä YLE Areenassa. Jos ei dokumentti kiinnosta tai sitä ei jaksa kokonaan katsoa niin suosittelen ainakin trailerin katsomista:
Katsoja voi itse päättää hyväksyykö tällaisen ruoantuotannon ja ennen kaikkea, että haluaako tällaista ruokaa syödä. Minä en halua. Toista samasta aiheesta kertovaa dokumenttia, eli Food Inc:ia en ole vieläkään ehtinyt katsoa, mutta siitä tulee varmasti postaus myöhemmin. Tänään A-studion pääaihe on Paluu tuotantoeläintiloille. YLE1 klo 21.05. Tämän ohjelman bongaamisesta kiitos Kemikaalicocktailille.
Tehotuotannosta kertovia dokumentteja on runsaasti ja myös tätä parempia. Mielestäni tämä itävaltalainen dokumentti oli kuitenkin erityisen ahdistava siksi, että se teki asiasta niin arkista. Ja arkistahan se onkin. Elokuva ei alleviivaa, siinä ei ole puhuvia päitä, se ei näytä vain pahimpia julmuuksia, se ainoastaan kuvaa tehotuotannon arkea. Se ei myöskään näytä ainoastaan lihantuotantoa vaan yhtä lailla sen mistä muu ruoka tulee pöytiimme. Elokuva antaa kuvien puhua ja katsoja tuntee itsensä tirkistelijäksi joka näkee jotain julmaa ja laitonta, vaikka kyseessä on se ehkä kaikkein arkisin asia, eli jokapäiväinen ruokamme.
Dokumentti on vielä pari päivää nähtävissä YLE Areenassa. Jos ei dokumentti kiinnosta tai sitä ei jaksa kokonaan katsoa niin suosittelen ainakin trailerin katsomista:
Katsoja voi itse päättää hyväksyykö tällaisen ruoantuotannon ja ennen kaikkea, että haluaako tällaista ruokaa syödä. Minä en halua. Toista samasta aiheesta kertovaa dokumenttia, eli Food Inc:ia en ole vieläkään ehtinyt katsoa, mutta siitä tulee varmasti postaus myöhemmin. Tänään A-studion pääaihe on Paluu tuotantoeläintiloille. YLE1 klo 21.05. Tämän ohjelman bongaamisesta kiitos Kemikaalicocktailille.
tiistai, 8. joulukuuta 2009
No body is an island
Frank Forencich kirjoittaa loistavassa blogipostauksessaan, että ihmisen keho näyttää erilliseltä asialta, organismilta jonka iho rajaa. Sillä on helposti tunnistettava muoto ja tämä muoto muuttuu vain vähän vuosien saatossa. Subjektiivinen elämänkokemuksemme vahvistaa entisestään tätä erillisyyden tunnetta.
Moderni lääketiede ja yhä enemmän visuaalisuuteen perustuva elämäntapa vahvistaa käsitystä siitä, että kehomme on jotain muusta elämästä irrallaan olevaa. Näin me myös kohtelemme sekä omaa että muiden vartaloita objekteina. Tämä käsitys erillisyydestä on kuitenkin vain illuusio. Oikeasti ei ole ollenkaan selvää mistä kehomme alkaa ja mihin se loppuu. Olemme jatkuvasti keskinäisessä yhteydessä sekä biologiseen, sosiaaliseen, että henkiseen maailmaan ympärillämme.
Iho ei rajaa meitä ulkoisesta maailmasta vaan se on vain eräänlainen kalvo oman ekosysteemimme, että toisen ekosysteemin välissä. Näiden kahden välillä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti siirtymää. Ome kehomme eli ekosysteemimme reagoi jatkuvasti muun muassa fyysisiin, henkisiin ja sosiaalisiin ärsykkeisiin, olivat nämä sitten positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu vaikuttaa meihin, halusimme tai emme.
Suuri osa ihmisenkin painosta on muita organismeja, bakteereita jne. Nämä elävät omaa elämäänsä, niillä on oma metaboliansa, ne elävät ja kuolevat. Laksetaanko nämäkin mukaan kun puhutaan omasta kehosta? Ilman näitä organismeja, emme edes pysyisi hengissä. Emme edes pärjäisi yhtenä organismina, siksi olemmekin kahdella jalalla kävelevä ekosysteemi.
Tämä ekosysteemi kohtaa jatkuvasti muita ekosysteemejä, olivat ne sitten muita ihmisiä tai ihan vaan meitä ympäröivä ilma. Meihin vaikuttaa myös se miten nämä ekosysteemit voivat sillä olemme jatkuvasti niiden kanssa keskinäisessä yhteydessä. Näiden muiden ekosysteemien virukset, bakteerit, kemikaalit ja energiat vaikuttavat kaikki meihin. Kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme tai kosketamme vaikuttaa tähän omaan ekosysteemiimme.
Tässä globaalissa maailmassa missä kommunikaatio on helpottunut niin kuitenkin usein unohdamme sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se ei ole yhdentekevää miten ruoka esimerkiksi tuotetaan. Se mitä mereen heitetään toisella puolella maailmaa vaikuttaa myös meidän meriimme. Myöskin tunteet, pelot ja ajatukset liikkuvat yhä enemmän ja yhä nopeammin paikasta toiseen. Esimerkiksi sikainfluenssan pelko pyyhkäisi yli maailman huomattavasti itse tautia nopeammin. Ja tämä pelko vaikutti myös monen ihmisen kehoon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tunteet ja niiden aiheuttamat fyysiset tuntemukset liikkuvat myös ekosysteemistä toiseen, ne jaetaan tietoisesti ja tiedostamatta. Minun pelkoni voi olla jonkun toisen vatsakipu hyvinkin nopeasti. Biologiset, sosiaaliset ja henkiset tuntemukset liikkuvat ekosysteemistä toiseen ja siinä tämä ihoksi kutsuttu kalvo ei paljon toimi esteenä.
Onneksi myös länsimaissa on alettu ymmärtämään, että terveys on paljon monimuotoisempi asia kuin aikaisemmin olemme kuvitelleet. Kehomme on osa loputtoman monimutkaista ja kaoottisesta systeemiä jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun. Tuuli kuljettaa pölyä, patogeenejä ja siemeniä ympäri maailman. Ihmisten ja eläinten syömät lääkkeet päätyvät vesistöihin ja toisiin organismeihin. Lannoitteet, torjunta-aineet ja myrkyt kulkevat jokiin, järviin ja meriin. Näiden lisäksi myös muovit ja muut myrkyt päätyvät lopulta omaankin ekosysteemiimme.
Onko tällaisessa maailmassa mahdollista pysyä terveenä? Onko järkeä fokusoida vain omaan ekosysteemin ja unohtaa kaikki muut? Näin monet kuitenkin tuntuvat toimivan. Jos panostaa kaiken oman ekosysteemin ylläpitoon niin voi saavuttaa kyllä hyvänkin terveyden, mutta onko tällainen terveys oikeasti kestävää tai tavoiteltavaa? Tällaisten muusta maailmasta mahdollismman irrallaan olevien terveyssaarekkeiden rakentaminen ei voi olla hyvä malli tulevaisuudelle. Voimme käyttää kaiken aikamme, voimavaramme ja osaamisemme oman kehomme kunnon parantamiseen, mutta mitä tällä lopulta saavutamme?
Tällainen tyyli vain eristää meidän entisestään ympäröivästä maailmasta. Ja jos ympäröivä maailma voi huonosti niin ennemmin tai myöhemmin se vaikuttaa myös meihin. Eristäytymistä ei voi viedä loputtomiin. Onko tavoitteenamme todella voida hyvin maailmassa joka jatkuvasti voi huonommin?
Frank Forencich kirjoittaa, että hänen näkemyksensä mukaan se ei ole kokonaisvaltaista terveyden edistämistä jos ajattelee vain omaa kehoaan, omaa mieltään ja omaa sieluaan. Jos oikeasti olemme kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta terveydestä niin siihen täytyy myös sisällyttää biologinen ja sosiaalinen maailma.
Frank Forencichin sanoin:
"Eat real food, practice functional movement and stand up for environmental preservation, sustainable agriculture, peace and social justice. Take care of your internal organs, of course, but take care of your external organs too. It’s all one body."
Moderni lääketiede ja yhä enemmän visuaalisuuteen perustuva elämäntapa vahvistaa käsitystä siitä, että kehomme on jotain muusta elämästä irrallaan olevaa. Näin me myös kohtelemme sekä omaa että muiden vartaloita objekteina. Tämä käsitys erillisyydestä on kuitenkin vain illuusio. Oikeasti ei ole ollenkaan selvää mistä kehomme alkaa ja mihin se loppuu. Olemme jatkuvasti keskinäisessä yhteydessä sekä biologiseen, sosiaaliseen, että henkiseen maailmaan ympärillämme.
Iho ei rajaa meitä ulkoisesta maailmasta vaan se on vain eräänlainen kalvo oman ekosysteemimme, että toisen ekosysteemin välissä. Näiden kahden välillä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti siirtymää. Ome kehomme eli ekosysteemimme reagoi jatkuvasti muun muassa fyysisiin, henkisiin ja sosiaalisiin ärsykkeisiin, olivat nämä sitten positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu vaikuttaa meihin, halusimme tai emme.
Suuri osa ihmisenkin painosta on muita organismeja, bakteereita jne. Nämä elävät omaa elämäänsä, niillä on oma metaboliansa, ne elävät ja kuolevat. Laksetaanko nämäkin mukaan kun puhutaan omasta kehosta? Ilman näitä organismeja, emme edes pysyisi hengissä. Emme edes pärjäisi yhtenä organismina, siksi olemmekin kahdella jalalla kävelevä ekosysteemi.
Tämä ekosysteemi kohtaa jatkuvasti muita ekosysteemejä, olivat ne sitten muita ihmisiä tai ihan vaan meitä ympäröivä ilma. Meihin vaikuttaa myös se miten nämä ekosysteemit voivat sillä olemme jatkuvasti niiden kanssa keskinäisessä yhteydessä. Näiden muiden ekosysteemien virukset, bakteerit, kemikaalit ja energiat vaikuttavat kaikki meihin. Kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme tai kosketamme vaikuttaa tähän omaan ekosysteemiimme.
Tässä globaalissa maailmassa missä kommunikaatio on helpottunut niin kuitenkin usein unohdamme sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se ei ole yhdentekevää miten ruoka esimerkiksi tuotetaan. Se mitä mereen heitetään toisella puolella maailmaa vaikuttaa myös meidän meriimme. Myöskin tunteet, pelot ja ajatukset liikkuvat yhä enemmän ja yhä nopeammin paikasta toiseen. Esimerkiksi sikainfluenssan pelko pyyhkäisi yli maailman huomattavasti itse tautia nopeammin. Ja tämä pelko vaikutti myös monen ihmisen kehoon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tunteet ja niiden aiheuttamat fyysiset tuntemukset liikkuvat myös ekosysteemistä toiseen, ne jaetaan tietoisesti ja tiedostamatta. Minun pelkoni voi olla jonkun toisen vatsakipu hyvinkin nopeasti. Biologiset, sosiaaliset ja henkiset tuntemukset liikkuvat ekosysteemistä toiseen ja siinä tämä ihoksi kutsuttu kalvo ei paljon toimi esteenä.
Onneksi myös länsimaissa on alettu ymmärtämään, että terveys on paljon monimuotoisempi asia kuin aikaisemmin olemme kuvitelleet. Kehomme on osa loputtoman monimutkaista ja kaoottisesta systeemiä jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun. Tuuli kuljettaa pölyä, patogeenejä ja siemeniä ympäri maailman. Ihmisten ja eläinten syömät lääkkeet päätyvät vesistöihin ja toisiin organismeihin. Lannoitteet, torjunta-aineet ja myrkyt kulkevat jokiin, järviin ja meriin. Näiden lisäksi myös muovit ja muut myrkyt päätyvät lopulta omaankin ekosysteemiimme.
Onko tällaisessa maailmassa mahdollista pysyä terveenä? Onko järkeä fokusoida vain omaan ekosysteemin ja unohtaa kaikki muut? Näin monet kuitenkin tuntuvat toimivan. Jos panostaa kaiken oman ekosysteemin ylläpitoon niin voi saavuttaa kyllä hyvänkin terveyden, mutta onko tällainen terveys oikeasti kestävää tai tavoiteltavaa? Tällaisten muusta maailmasta mahdollismman irrallaan olevien terveyssaarekkeiden rakentaminen ei voi olla hyvä malli tulevaisuudelle. Voimme käyttää kaiken aikamme, voimavaramme ja osaamisemme oman kehomme kunnon parantamiseen, mutta mitä tällä lopulta saavutamme?
Tällainen tyyli vain eristää meidän entisestään ympäröivästä maailmasta. Ja jos ympäröivä maailma voi huonosti niin ennemmin tai myöhemmin se vaikuttaa myös meihin. Eristäytymistä ei voi viedä loputtomiin. Onko tavoitteenamme todella voida hyvin maailmassa joka jatkuvasti voi huonommin?
Frank Forencich kirjoittaa, että hänen näkemyksensä mukaan se ei ole kokonaisvaltaista terveyden edistämistä jos ajattelee vain omaa kehoaan, omaa mieltään ja omaa sieluaan. Jos oikeasti olemme kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta terveydestä niin siihen täytyy myös sisällyttää biologinen ja sosiaalinen maailma.
Frank Forencichin sanoin:
"Eat real food, practice functional movement and stand up for environmental preservation, sustainable agriculture, peace and social justice. Take care of your internal organs, of course, but take care of your external organs too. It’s all one body."
Kirjoittamisen vaikeudesta
Vähän on jäänyt kirjoittaminen viime aikoina vähemmälle. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö olisi ollut aikaa tai siitä, että ei olisi sanottavaa. Kyseessä on enemmänkin siitä, että ensimmäistä kertaa on iskenyt vähän itsesensuuri. Olen saanut paljon enemmän lukijoita blogilleni kun olisin ikinä uskonut. Tarkoituksena blogilla oli saada kirjoittaa ajatuksiani, jäsennellä niitä.
Syy siihen, että kirjoitan blogiin enkä esimerkiksi päiväkirjaan on se, että koska en juurikaan kirjoita henkilökohtaisista asioista ja siitä mitä olen tehnyt, teen tai tulen tekemään niin koen, että tällä voisi olla ihmiselle muutakin annettavaa kuin toimia yhden ihmisen Big Brotherina. En halua luoda itsestäni hahmoa tarinaan, vaikka tämä tarina olisikin elämäni. Minulle riittää se, että elän sitä, en kaipaa sankarin roolia vaikka se olisikin helppo itselle käsikirjoittaa. Haluan siis kirjoittaa asioista enkä itsestäni.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että en kirjoitakaan enää itselleni vaan yllättävän monelle lukijalle. Tämä näkyy siinä, että en kirjoita enää vapaasti ajatuksiani vaan olen alkanut pohtimaan, että onkohan kirjoituksella oikeasti jotain annettavaa ja yhä useammin olen todennu, että ei ole. Tekstiä siis tulee, mutta sitä ei enää julkaista. Viime aikoina päässä on myös pyörinyt niin laajoja aiheita, että on tuntunut vaikealta kirjoittaa niistä lyhyesti ja selkeästi, mutta kuitenkin niin, että niillä olisi vielä jotain annettavaa.
Olen muun muassa ollut kirjoittamassa erinäisistä tuotteista, mutta jotenkin en pysty niitä julkaisemaan koska en halua, että tästä tulee kaupallinen blogi. Esimerkiksi iHerbista tilailen todella paljon hienoja tuotteita joita toisaalta haluaisin suositella, mutta en kuitenkaan halua liikaa mainostaa. Samoin Kööpenhaminan ilmastokokouksesta haluaisin kirjoitella, mutta sitten kuitenkin alan ajatella, että tästä aiheesta ihmiset saavat tarpeekseen muutenkin. Ravinto ja syöminen taas on niin käsittämättömän laaja aihepiiri, että sen käsittelemiseen olisi kirjoitettava kirja tai parikin.
On siis käynyt juuri niin kuten en halunnut käyvän, eli ajatuksista ja inspiraation herättävistä postauksista olen alkanut muokkaamaan totuuksia, ohjeita ja uutisia. Nyt koitan taas antaa ajatusten virrata vapaammin, kuitenkin lukijoita sen verran kunnioittaen, että koitan saada tekstistä selkeän ja helposti lähestyttävän. On siis aika olla taas oma itseni, kuitenkaan kirjoittamatta itsestäni.
Tämä ei siis ole luvuista muodostuva kirja, jossa tarina kulkee johdonmukaisesti draaman kaarta noudattaen kohti onnellista loppua vaan tämä on epämääräisistä ajatuksista koostuva virta, jonka kyytiin voi hypätä koska vaan.
Syy siihen, että kirjoitan blogiin enkä esimerkiksi päiväkirjaan on se, että koska en juurikaan kirjoita henkilökohtaisista asioista ja siitä mitä olen tehnyt, teen tai tulen tekemään niin koen, että tällä voisi olla ihmiselle muutakin annettavaa kuin toimia yhden ihmisen Big Brotherina. En halua luoda itsestäni hahmoa tarinaan, vaikka tämä tarina olisikin elämäni. Minulle riittää se, että elän sitä, en kaipaa sankarin roolia vaikka se olisikin helppo itselle käsikirjoittaa. Haluan siis kirjoittaa asioista enkä itsestäni.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että en kirjoitakaan enää itselleni vaan yllättävän monelle lukijalle. Tämä näkyy siinä, että en kirjoita enää vapaasti ajatuksiani vaan olen alkanut pohtimaan, että onkohan kirjoituksella oikeasti jotain annettavaa ja yhä useammin olen todennu, että ei ole. Tekstiä siis tulee, mutta sitä ei enää julkaista. Viime aikoina päässä on myös pyörinyt niin laajoja aiheita, että on tuntunut vaikealta kirjoittaa niistä lyhyesti ja selkeästi, mutta kuitenkin niin, että niillä olisi vielä jotain annettavaa.
Olen muun muassa ollut kirjoittamassa erinäisistä tuotteista, mutta jotenkin en pysty niitä julkaisemaan koska en halua, että tästä tulee kaupallinen blogi. Esimerkiksi iHerbista tilailen todella paljon hienoja tuotteita joita toisaalta haluaisin suositella, mutta en kuitenkaan halua liikaa mainostaa. Samoin Kööpenhaminan ilmastokokouksesta haluaisin kirjoitella, mutta sitten kuitenkin alan ajatella, että tästä aiheesta ihmiset saavat tarpeekseen muutenkin. Ravinto ja syöminen taas on niin käsittämättömän laaja aihepiiri, että sen käsittelemiseen olisi kirjoitettava kirja tai parikin.
On siis käynyt juuri niin kuten en halunnut käyvän, eli ajatuksista ja inspiraation herättävistä postauksista olen alkanut muokkaamaan totuuksia, ohjeita ja uutisia. Nyt koitan taas antaa ajatusten virrata vapaammin, kuitenkin lukijoita sen verran kunnioittaen, että koitan saada tekstistä selkeän ja helposti lähestyttävän. On siis aika olla taas oma itseni, kuitenkaan kirjoittamatta itsestäni.
Tämä ei siis ole luvuista muodostuva kirja, jossa tarina kulkee johdonmukaisesti draaman kaarta noudattaen kohti onnellista loppua vaan tämä on epämääräisistä ajatuksista koostuva virta, jonka kyytiin voi hypätä koska vaan.
keskiviikko, 2. joulukuuta 2009
Kengät jalassa vai ilman?
Olen kirjoittanu avojaloin juoksemisesta ja liikkumisesta tässä blogissa jo useasti. Vanhoja postauksia aiheesta voi lukea esimerkiksi tästä, tästä tai tästä. Ilokseni myös valtamedia on alkanut kirjoittamaan asiasta. Tänään törmäsin Keskisuomalaisessa Tapio Hartikaisen juttuun aiheesta. Teksti on ihan kuin omalta näppikseltä ja ehkä senkin takia se ilahduttaa.
Kuten Hartikainen jutussa kirjottaa niin aluksi kengän tehtävä oli vain suojata jalkaa kylmältä ja maaperän terävyyksiltä, mutta nykyään "juoksuvälineet" ovat jo melkoisia luomuksia, joissa on vaimennusta, tukea, kiristystä ja joustoa. Yrittääkö tiede olla viisaampi kuin luonto itse?
Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Janne Sahlman Kuopion Yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että nykyisen näytön perusteella voisi jopa suositella aivan ohutpohjaisen kengän käyttöä. Sahlmanin mukaan ohuella pohjalla juostessa ja kävellessä ihmisen asento muuttuu. Askel tulee lyhyemmäksi, ja jalka tulee maahan koko jalkaterän mitalla - tai jopa pelkälle päkiälle. Ei siis kantapää edellä kuten paksupohjaisella kengällä tapahtuu.
- Kun kantapää osuu ensimmäisenä maahan, tulee polveen ja lonkkaan itse asiassa suurempi rasitus kuin sellaisessa juoksussa, jossa koko jalkaterä ottaa iskun vastaan, toteaa Sahlman.
Kun jalkineessa on niin sanottu pronaatiotuki, eli jalkaterän sisäosan holvikaarta tukeva osa, se estää jalan kääntymisen sisäänpäin, mutta samalla lisää taiumusta nilkan nyrjähtämiseen ulospäin, kirjoittaa Hartikainen.
- "Huonoilla" lenkkareilla tai avojaloin nilkan nyrjähtämisen mahdollisuus on pienempi, tietää Sahlman. Samoin on todettu, että latuskajalkaisuus lisääntyy paksupohjaisia jalkineita käytettäessä.
Sahlman sanoo, että nykytiedon valossa hän valitsee ainakin omalle lapselleen sellaiset kengät, joissa on mahdollisimman löysä pohja.
- Sellainen kenkä rajoittaa mahdollisimman vähän jalan taipumista varpaan tyvestä.
- Missään nimessä kengässä ei tarvitse olla mitään erityistä tukea jalalle, mikäli jalassa ei ole mitään sairautta.
- Se tiedetään, että lapsella kenkä lukitsee kaikkia muita niveliä kuin ylempää nilkkaniveltä. Muiden nivelten liike vähenee, ja nilkan koukistamisesta vastaavan nilkkanivelen liike laajenee, kertoo Sahlman.
- Jalkaterän nivelten liikkeen vähenemisen haitoista ei ole paljon näyttöä, mutta esimerkiksi latuskajalkaisuutta on vähemmän lapsilla, jotka eivät kenkiä käytä.
Liikunnanohjaaja Ari Järveläinen sanoo, että nykyajan kenkiä tuetaan ja pehmustetaan yhä enemmän. Järveläisen mukaan liika tuenta jopa haitaa juoksutekniikkaa. Paksupohjaisessa kengässä on enemmän vastaan panevaa voimaa kuin rullaamista edistävää.
Kiitokset Keskisuomalaiselle ja Tapio Hartikaiselle hienosta jutusta. Kannattaa siis jättää ne "juoksuvälineet" kotiin ja nauttia vapaasta ja rullaavasta juoksemisesta ilman rasitusvammoja. Kengät kannattaa muutenkin jättää pois jalasta aina kun vaan mahdollista.
Kuten Hartikainen jutussa kirjottaa niin aluksi kengän tehtävä oli vain suojata jalkaa kylmältä ja maaperän terävyyksiltä, mutta nykyään "juoksuvälineet" ovat jo melkoisia luomuksia, joissa on vaimennusta, tukea, kiristystä ja joustoa. Yrittääkö tiede olla viisaampi kuin luonto itse?
Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Janne Sahlman Kuopion Yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että nykyisen näytön perusteella voisi jopa suositella aivan ohutpohjaisen kengän käyttöä. Sahlmanin mukaan ohuella pohjalla juostessa ja kävellessä ihmisen asento muuttuu. Askel tulee lyhyemmäksi, ja jalka tulee maahan koko jalkaterän mitalla - tai jopa pelkälle päkiälle. Ei siis kantapää edellä kuten paksupohjaisella kengällä tapahtuu.
- Kun kantapää osuu ensimmäisenä maahan, tulee polveen ja lonkkaan itse asiassa suurempi rasitus kuin sellaisessa juoksussa, jossa koko jalkaterä ottaa iskun vastaan, toteaa Sahlman.
Kun jalkineessa on niin sanottu pronaatiotuki, eli jalkaterän sisäosan holvikaarta tukeva osa, se estää jalan kääntymisen sisäänpäin, mutta samalla lisää taiumusta nilkan nyrjähtämiseen ulospäin, kirjoittaa Hartikainen.
- "Huonoilla" lenkkareilla tai avojaloin nilkan nyrjähtämisen mahdollisuus on pienempi, tietää Sahlman. Samoin on todettu, että latuskajalkaisuus lisääntyy paksupohjaisia jalkineita käytettäessä.
Sahlman sanoo, että nykytiedon valossa hän valitsee ainakin omalle lapselleen sellaiset kengät, joissa on mahdollisimman löysä pohja.
- Sellainen kenkä rajoittaa mahdollisimman vähän jalan taipumista varpaan tyvestä.
- Missään nimessä kengässä ei tarvitse olla mitään erityistä tukea jalalle, mikäli jalassa ei ole mitään sairautta.
- Se tiedetään, että lapsella kenkä lukitsee kaikkia muita niveliä kuin ylempää nilkkaniveltä. Muiden nivelten liike vähenee, ja nilkan koukistamisesta vastaavan nilkkanivelen liike laajenee, kertoo Sahlman.
- Jalkaterän nivelten liikkeen vähenemisen haitoista ei ole paljon näyttöä, mutta esimerkiksi latuskajalkaisuutta on vähemmän lapsilla, jotka eivät kenkiä käytä.
Liikunnanohjaaja Ari Järveläinen sanoo, että nykyajan kenkiä tuetaan ja pehmustetaan yhä enemmän. Järveläisen mukaan liika tuenta jopa haitaa juoksutekniikkaa. Paksupohjaisessa kengässä on enemmän vastaan panevaa voimaa kuin rullaamista edistävää.
Kiitokset Keskisuomalaiselle ja Tapio Hartikaiselle hienosta jutusta. Kannattaa siis jättää ne "juoksuvälineet" kotiin ja nauttia vapaasta ja rullaavasta juoksemisesta ilman rasitusvammoja. Kengät kannattaa muutenkin jättää pois jalasta aina kun vaan mahdollista.
Minne katosi leikki?
Mikä on leikin rooli elämässäsi nykyään? Entä pelien? Nyt en tarkoita leikillä pleikkarin tai lautapelien pelaamista vaan fyysistä liikkumista. Liikkumista jossa ei lasketa aikaa, kilometrejä tai pisteitä. Liikkumista jota ei ole rajoitettu tiukoilla säännöillä, ei vaadi erityistä paikkaa eikä varusteita. Veikkaan, että tällaisella leikillä on hyvin pieni rooli monen elämässä. Niin minunkin.
Tuntuu, että leikkivät lapset ovat myös kadonneet jonnekin. Missä ovat kaikki lapsiryhmät jotka keksivät mitä mielikuvituksellisempia leikkejä, jahtaavat toisiaan, kiipeilevät, juoksevat ja nauravat. Minne on kadonnut lasten nauru pihoilta? Lastenkin leikit ovat yhä enemmän suunniteltuja, ne vaativat rakenteen, leikkiä kutsutaan harrastukseksi ja ne viedään niitä varten suunniteltuihin tiloihin. Niissäkö se nauru raikaa?
Lapsistakin on tullut yhä enemmän pieniä aikuisia joiden harrastuksista on tullut velvollisuuksia. Pakko mennä salille, pakko mennä lenkille, pakko mennä pelaamaan sitä ja tätä. Toinen vaihtoehto on heittäytyä sohvalle katsomaan telkkaria. Tiedän, että tämä on kärjistettyä, mutta kuinka moni oikeasti meneen nykyään vain ulos. Ilman suunnitelmaa, valmiksi mietittyä lenkkiä, ilman aikataulua. Menee vain fiiliksen mukaan juoksemaan, kävelemään, ihmettelemään, kiipeilemään, fiilistelemään. Kymmeneksi minuutiksi tai vaikka koko illaksi. Ihan niin kauaksi aikaa kun tuntuu kivalta.
Vapaa leikki on sekä lapsille että aikuisille nykyään harvinaista luksusta jota emme enää oikein edes osaa. Ehkä kesälomalla mökillä se voi onnistua. Jos kaikkien velvollisuuksien ja kiireiden väliin jotain mahtuu. Ennen leikittiin enemmän ja siksi, että se oli kivaa. Se teki hyvää sekä kropalle ja mielelle. Ja niin se tekisi edelleen. Lapset juoksentelivat ympäriinsä keksien mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Aikuisetkin kilpailivat, painivat, pelailivat ja leikkivät. Juuri sitä mitä nykyään tapahtuu vain kesälomalla ja yleensä mökillä.
Leikki ei ole vain hauskanpitoa. Se kehittää koordinaatiota, fyysisiä taitoja, vahvistaa sosiaalisia siteitä ja yhteishenkeä. Leikkiminen lievittää sekä psyykkistä että fyysistä stressiä. Moderni elämämme josta leikki on pitkälti kadonnut tarvitsisi leikkiä enemmän kuin koskaan. Siitä on kuitenkin tullut vaikeampaa kuin koskaan. Luovuus, rentous ja vapaus on kadonnut. Leikkiminen on monen mielestä myös noloa. Senkin takia se viedään metsän keskelle mökille.
Miten sitten oppia leikkimään? Siihen ei voi antaa mitään konkreettisia ohjeita tai sääntöjä sillä koko ajatus on siinä, että se ei ole suunniteltua. Sen pitäisi olla spontaania ja vapaata. Paras "sääntö" onkin se, että kaikki käy. Leikin pitäisi täyttää joku vajaus elämässämme. Toimistotyöläisen leikin pitäisi olla mahdollisimman fyysistä. Hauskuutta ja naurua me kaipaamme kaikki. Myöskin aikatauluista ja arjen murheista irtautuminen on tärkeää.
Itse aion tänään illalla mennä vain ulos. Ehkä metsään ehkä en. Sen näkee sitten mikä tuntuu kivalta.
Tuntuu, että leikkivät lapset ovat myös kadonneet jonnekin. Missä ovat kaikki lapsiryhmät jotka keksivät mitä mielikuvituksellisempia leikkejä, jahtaavat toisiaan, kiipeilevät, juoksevat ja nauravat. Minne on kadonnut lasten nauru pihoilta? Lastenkin leikit ovat yhä enemmän suunniteltuja, ne vaativat rakenteen, leikkiä kutsutaan harrastukseksi ja ne viedään niitä varten suunniteltuihin tiloihin. Niissäkö se nauru raikaa?
Lapsistakin on tullut yhä enemmän pieniä aikuisia joiden harrastuksista on tullut velvollisuuksia. Pakko mennä salille, pakko mennä lenkille, pakko mennä pelaamaan sitä ja tätä. Toinen vaihtoehto on heittäytyä sohvalle katsomaan telkkaria. Tiedän, että tämä on kärjistettyä, mutta kuinka moni oikeasti meneen nykyään vain ulos. Ilman suunnitelmaa, valmiksi mietittyä lenkkiä, ilman aikataulua. Menee vain fiiliksen mukaan juoksemaan, kävelemään, ihmettelemään, kiipeilemään, fiilistelemään. Kymmeneksi minuutiksi tai vaikka koko illaksi. Ihan niin kauaksi aikaa kun tuntuu kivalta.
Vapaa leikki on sekä lapsille että aikuisille nykyään harvinaista luksusta jota emme enää oikein edes osaa. Ehkä kesälomalla mökillä se voi onnistua. Jos kaikkien velvollisuuksien ja kiireiden väliin jotain mahtuu. Ennen leikittiin enemmän ja siksi, että se oli kivaa. Se teki hyvää sekä kropalle ja mielelle. Ja niin se tekisi edelleen. Lapset juoksentelivat ympäriinsä keksien mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Aikuisetkin kilpailivat, painivat, pelailivat ja leikkivät. Juuri sitä mitä nykyään tapahtuu vain kesälomalla ja yleensä mökillä.
Leikki ei ole vain hauskanpitoa. Se kehittää koordinaatiota, fyysisiä taitoja, vahvistaa sosiaalisia siteitä ja yhteishenkeä. Leikkiminen lievittää sekä psyykkistä että fyysistä stressiä. Moderni elämämme josta leikki on pitkälti kadonnut tarvitsisi leikkiä enemmän kuin koskaan. Siitä on kuitenkin tullut vaikeampaa kuin koskaan. Luovuus, rentous ja vapaus on kadonnut. Leikkiminen on monen mielestä myös noloa. Senkin takia se viedään metsän keskelle mökille.
Miten sitten oppia leikkimään? Siihen ei voi antaa mitään konkreettisia ohjeita tai sääntöjä sillä koko ajatus on siinä, että se ei ole suunniteltua. Sen pitäisi olla spontaania ja vapaata. Paras "sääntö" onkin se, että kaikki käy. Leikin pitäisi täyttää joku vajaus elämässämme. Toimistotyöläisen leikin pitäisi olla mahdollisimman fyysistä. Hauskuutta ja naurua me kaipaamme kaikki. Myöskin aikatauluista ja arjen murheista irtautuminen on tärkeää.
Itse aion tänään illalla mennä vain ulos. Ehkä metsään ehkä en. Sen näkee sitten mikä tuntuu kivalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)