keskiviikko, 13. tammikuuta 2010

Ajatuksia bussissa

Aamulla bussissa matkalla töihin tuli mietittyä tätä meidän lineaarista aikakäsitystä ja jatkuvaa ajallisessa ulottuvuudessa elämistä. Olemme aina tulossa jostain ja aina menossa jonnekin. Länsimaisessa minuuttiaikataulutetussa elämänmenossa juoksemme jatkuvasti ajan kanssa kilpaa ja yritämme tulevaisuuden pelossa pysäyttää tämän ajan. Emme pysähdy tai hidasta itse, mutta toivomme, että maailma ympärillä pysähtyisi sillä se tekisi elämästämme turvallisempaa. Tätä parempaa ja pysyvämpää elämää ajamme sitten takaa koko elämämme ajan, olematta koskaan tyytyväisiä. Kaikki mitä ajamme takaa, saavutamme tai onnistumme itsellemme keräämään kuitenkin katoaa ja loppuu, sillä lineaariseen aikakäsitykseen liittyy aina alku ja loppu, syntymä ja kuolema.

Itse haluaisin kuitenkin ajatella tätä maailmaa itsettömänä ja pysymättömänä. Koska kaikki kuitenkin muuttaa jatkuvasti muotoaan, niin ei kannata jahdata pysyvyyttä, sillä sitä ei voi kuitenkaan saavuttaa. Mikään ei synny, eikä kuole, ei ala, eikä lopu. Kaikki vain virtaa ja muuttaa muotoaan. Asiat ilmentyvät sitten kun olosuhteet ovat niille otolliset. Kynttilässä on aina liekki, mutta se ilmentyy siihen vasta kun olosuhteet ovat sille otolliset. Itsekin olen ilmentynyt 32 vuotta sitten kun olosuhteet olivat sille otollisia, mutta olenko enää sama ihminen kuin silloin? Näytän erilaiselta, soluja on kuollut ja soluja on syntynyt, ympäristö on muokannut käsityksiäni ja mielipiteitäni, syömäni ruoka kehoani. Olen sama ihminen, mutta myös eri ihminen. En itsekään ole millään lailla pysyvä.

Samoin kuin kaikki mihin olen kosketuksissa vaikuttaa minuun niin voin itse vaikuttaa niihin. Sen sijaan, että aina katsoo eteenpäin tai taaksepäin kannattaakin katsoa sivuilleen. Kaikki mihin olen kosketuksissa jatkaa jossain muodossa elämää myös minussa ja kaikki mihin itse kosketan tulee kantamaan tämän vaikutusta itsessään. Sen sijaan, että juoksen ajan kanssa kilpaa niin haluaisinkin vaikuttaa positiivisesti asioihin ja elämään ympärilläni. Näin elämäni ja ajatukseni jatkuu ja liikkuu sivusuunnassa, eikä vain lineaarisesti eteenpäin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti