Meditoinnista

“Empty your mind, be formless, shapeless - like water. Now you put water into a cup, it becomes the cup, you put water into a bottle, it becomes the bottle, you put it in a teapot, it becomes the teapot. Now water can flow or it can crash. Be water, my friend.”
- Bruce Lee

"Meditation is not to escape from society, but to come back to ourselves and see what is going on."
- Thich Nhat Hanh

Olen halunnut kirjoittaa meditoinnista jo kauan, mutta jotenkin on tuntunut vaikealta tarttua aiheeseen. Se on aiheena samanaikaisesti niin käsittämättömän yksinkertainen, mutta silti monimutkainen. Vaikka se sinänsä ei ole mitään muuta kuin olemista niin silti se sisältää koko elämän. Mitä syvemmälle katsoo itseensä, niin sitä paremmin tuntee myös muut ja ymmärtää elämää. Kaikki todellakin löytyy kaikesta.

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole pohtia meditointia, elämää tai olemista sen syvemmin vaan enemmänkin ehkä antaa muutamia käytännön ohjeita siitä mitä meditointi on ja miten meditoidaan. Parhaiten sitä kuitenkin ymmärtää tekemällä.

Aluksi haluan kuitenkin sanoa, että itse en tiedä meditoinnista oikeastaan yhtään mitään. Ensimmäisen kerran olen meditoinut varmaan noin 10 vuotta sitten ja sen jälkeen sitä on tullut tehtyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Väliin mahtuu myös muutaman vuoden taukoja jolloin en meditoinut kertaakaan ja pisimmät jaksot jolloin olen meditoinut ainakin melkein päivittäin ovat olleet noin puolen vuoden mittaisia. Muutaman viime vuoden aikana olen keskimäärin meditoinut noin pari kertaa viikossa. Kuten sanoin niin tällä matkalla olen todellinen turisti.

Tästä säännöllisestä epäsäännöllisydestä huolimatta voin sanoa, että meditointi on opettanut minulle itsestäni, muista ja ympäröivästä maailmasta enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Aiheeseen liittyviä kirjoja olen elämäni aikana lukenut varmasti noin 40-50, mutta niin paljon kuin niistäkin oppii niin se ei ole mitään verrattuna siihen mitä oppii kun vaan istuu hiljaa ja ottaa oman paikkansa maailmassa. Meditoi.

Koska ehkä joku tämän postauksen ansiosta voi innostua kokeilemaan meditointia niin on ehkä parempi, että ohjeet tulevat ihmiseltä, joka oikeasti asiasta jotain tietää. Luin äskettäin Chögyam Trungpan kirjan Shambhala - soturin tie ja siinä oli mielestäni todella hyvät ja selkeät ohjeet meditoimiseen. Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista kokonaan, mutta tähän postaukseen lainaan käytännön ohjeita meditoimiseen.

"Meditaatiota harjoittaessa on erittäin tärkeätä istua selkä suorana. Se on ihmiskehon luonnollinen asento, siinä ei ole mitään keinotekoista. Kumarassa ei pysty hengittämään kunnolla, ja kumaruus on myös merkki siitä, että on antanut periksi neurooseille."

"Selkää ei tarvitse suoristaa hartioita jännittämällä. Asennosta tulee ryhdikäs luonnostaan, kun istut yksinkertaisesti mutta oman arvosi tuntien lattialla tai meditaatiotyynyllä. Koska selkäsi on suora, et tunne arkuutta tai hämmennystä, eikä sinulla ole syytä pitää päätäsi kumarassa. Mikää ei paina sinua. Hrtiasi oikenevat itsestään, ja aistit selvästi pääsi ja hartiasi."

"Asento on valmis, kun lasket kädet reisille keveästi, kämmenet alaspäin. Se voimistaa tunnetta, että olet ottanut oman paikkasi kunnolla haltuun."

"Kun meditaatioasentosi on hyvä, voit kiinnittä huomiota hengitykseesi. Hengittäessäsi olet läsnä täysin ja kokonaan. Seuraat uloshengitystäsi sen mennessä ulos. Se häipyy olemattomiin, ja sitä seuraa sisäänhengitys luonnollisesti. Sitten eläydyt taas uloshengitykseen."

"Jossain vaiheessa mielesi vääjäämättä hiipii ping! -ajatus. Huomaa pelkästään: "Ajattelemassa". Sitä ei tarvitse sanoa ääneen, vaan mielessä: "Ajattelemassa". Ajatusten nimeäminen antaa sinulle valtavasti voimaa palata takaisin hengitykseesi. Kun jokin ajatus saa sinut niin valtoihinsa, että et edes huomaa istuvasti tyynyllä vaan mielessäsi olet San Franciscossa tai New Yorkissa, sanot "ajattelemassa", ja palautat itsesi takaisin hengitykseen."

"Sillä ei ole väliä, millaisia ajatuksia tulee mieleen. Istumameditaatiossa kaikkia ajatuksia, olivat ne sitten hirvittäviä tai hyväntahtoisia, pidetään vain ajatteluna. Ne eivät ole hyveellisiä tai syntisiä."

"Mikä tahansa ajatus on vain ajattelemista. Lyöt vain ajatuksiisi leiman "ajattelemassa" ja palaat takaisin hengitykseesi. "Ajattelemassa", takaisin hengitykseen, "ajattelemassa", takaisin hengitykseen."

Tätä meditaatio siis on kaikkein yksinkertaisimmillaan. Hetkessä olemista. Sitä, että erottaa aidon minän ja tietoisuuden egosta ja ajattelusta. Sitä huomaa, että ajatukset vain tulevat ja menevät. Pelkokin on vain ohimenevä tunne. Senkin läpi voi vain istua ja sitä voi tarkkailla. Sitä huomaa myös kuinka ego ei malta vain olla, se haluaa takertua, matkustaa muualle, mennä tulevaisuuteen tai palata menneisyyteen. Meditoimalla voi kutenkin saada yhteyden taas hetkeen ja maailmaan.

Itselle vaikeinta on ehkä se taisteleminen egon kanssa, varsikin kun huomaa taistelevansa sitä vastaan, vaikka parempi olisi vain päästää irti. Sitä se meditointi on. Irti päästämistä. Sitä katsoo ajatuksiaan samoin kuin katsoisi virtaavaa jokea. Antaa niiden vain mennä takertumatta niihin kiinni.

Meditointi on vaikeaa myös siksi, että siinä ei voi asettaa tavoitteita, ei voi pyrkiä mihinkään. Mitä enemmän yrittää saavuttaa jotain, niin sitä enemmän sitä pelaa egon säännöillä, eikä pääse mihinkään. Sitten vasta kun lopettaa tämän yrittämisen ja alkaa päästämään irti, niin huomaa kehittymistä.

Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin iloa. Tästä aiheesta tuntuu, että en vain osaa kirjottaa lyhyesti, mutta kuitenkin niin, että on myös jotain annettavaa. Kiitos.