Onnea yksinkertaistamisesta

Nykyisin kiire tuntuu olevan normi ja jos kalenteri näyttää tyhjää niin sitä pidetään outona. Esimerkiksi täällä töissä kaikilla tuntuu olevan aikataulutettua tekemistä viikonlopun jokaiselle minuutille. Ja sitten valitetaan, että olisi kiva välillä vaan olla. Kaikki tuntuvat haaveilevan siitä pelkästä olemisesta ja rentoutumisesta, mutta kukaan ei sitä oikeasti tee. Ymmärtäisin jos ihmiset pitäisivät kiireestä tai stressistä, mutta näin harvoin kuitenkaan on. Enemmänkin tuntuu siltä, että ihmiset pelkäävät elämän valuvan hukkaan jos ei jatkuvasti tee jotain. Ei kai elämä ole minkään CV:n keräämistä? Se jolla on eniten kokemuksia voittaa miljoonan, saa mainetta ja kunniaa.

Minulle tämä elämä on mielenkiintoinen matka ja haluaisin olla mahdollisimman onnellinen hetkessä. Sitähän tämä vain on, pieniä hetkiä jatkuvana virtana. Yhtä hetkeä seuraa toinen. Kannattaa joskus kysyä itseltä siinä hetkessä, että mitä haluaa tehdä, eikä kuvitella osaavansa ennustaa etukäteen mitä joskus tulevaisuudessa ehkä haluaa puuhailla. Yksinkertaistamalla antaa tilaa hetkelle, ja hetkessä tietää paremmin, mitä oikeasti haluaa tehdä. Yksinkertaistaminen ei tarkoita sitä, että on pakko muuttaa erakoksi maalle ja luopua kaikista moderin elämän mukavuuksista vaan sitä, että oppii tuntemaan itsensä, tarpeensa ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Kyseenalaista riippuvuutesi tavaraan

On tärkeä oppia tuntemaan tarpeiden ja halujen välistä eroa. Itse elin esimerkiksi pari viikkoa sitten ihan tyytyväisenä ilman suksia. Ei mitään ongelmaa. Sitten tuli lunta. Ajattelin hiihtämistä. Aloin muodostaa päähäni kuvan siitä kuinka kivaa olisi hiihtää. Aloin jo tuntemaan itseni vähän hiihtäjäksi. Haluan haluan haluan. En voi elää ilman suksia. Pakko saada. Näin se pää keksii ihan itse itselleen riippuvuuden tavaraan ja sen myötä tekee siitä myös ongelman. Vastaavia keksittyjä riippuvuuksia ja egon takertumisia on arkielämämme täynnä. Kulttuurimme pommittaa meitä jatkuvasti markkinointiviesteillä, jotka pyrkivät luomaan meille näitä haluja. Totuus on kuitenkin se, että eivät ne tavarat kuitenkaan tuo sitä onnea. Aina on seuraava pakkomielle nurkan takana odottamassa. Sen sijaan, että juoksee jokaisen pakkomielteen perässä, niin kannattaa yrittää irrottautua riippuvuuden kierteestä. Hyvä keino onkin miettiä jokaista hankintaa vähintään kuukauden. Suurin osa pakkomielteistä haihtuu ilmaan tässä ajassa. Eivät ne olleetkaan niin tärkeitä.

Ajattele itse

Jos käytät elämäsi vain sen roolin esittämiseen, jonka yhteiskunta tai joku muu sinulle asettaa, niin menetät mahdollisuuden seurata intohimojasi. Miksi luopua vapaudestasi vain sen takia, että joku on kirjoittanut sinulle jonkun roolin? Ajattele itse ja anna intohimojesi ohjata.

Harkitse uudelleen sitoumuksiasi

Elämä on täynnä mahdollisuuksia oppia uusia taitoja, saada ystäviä, harrastaa ja tienata rahaa. Jotkut haluavat oppia kaikki taidot, saada kaikki ystävät, harrastaa kaikkea mahdollista ja tienata mahdollisimman paljon rahaa. Näiden perässä juostessa kadottaa kuitenkin lopulta itsensä ja intohimonsa. Kannattaa priorisoida ja tarttua hetkeen. Tehdä niitä asioita joista välittää aidosti eniten.

Luo lisää vapaa-aikaa

Jos onnistuu saamaan tasapainoa sitoumuksiin, niin niiden väleistä alkaa löytyä tyhjää tilaa. Sitä ihan oikeaa vapaa-aikaa. Kannattaa oppia pidentämään näitä taukoja. Jos koti ei ole täynnä tavaraa sen siivoamiseen menee vähemmän aikaa. Neljä lautasta tiskaa nopeammin kuin 20 lautasta. 50 neliötä imuroi nopeammin kuin 200 neliötä. Näitä uusia taukoja voi sitten käyttää itsensä kuuntelemiseen ja tehdä ajallaan sitä mitä oikeasti haluaa.

Nauti elämän pienistä iloista

Kuinka usein ihan oikeasti nautit ruoastasi? Maistelet, etkä vain hotki? Moni maistelee ruokaansa vain syödessään hienossa ravintolassa. Miksi siitä ei voi nauttia kun on kotona. Mihin on niin kiire? Televisiota katsomaan? Kävelystä ja raittiista ilmasta voi nauttia vaikka kohteena olisikin työpaikka. Elämä on ihan täynnä näitä pieniä asioita, joista emme nauti sen takia, että mielemme on tulevaisuudessa, menneisyydessä tai egomme on muuten vain leimanneet ne "arjeksi".

Keskity hetkeen

Jos on liikaa sitoumuksia niin juoksee vain paikasta toiseen ja unohtaa elää. Ajatukset ovat jo seuraavassa asiassa, eikä sitä ole ollenkaan läsnä siinä mitä tekee. Sitä vain toivoo, että jossain vaiheessa elämä rauhoittuu. Sitä odottaa viikonloppua, odottaa lomaa, odottaa joulua. Sitä vain odottaa ja unohtaa elää. Kyllä ne kaikki sieltä aikanaan tulevat. Ei yhtään sen nopeammin vaikka kuinka niitä odottaisi. Ja tämä hetki on ihan yhtä arvokas ja täynnä mahdollisuuksia.

Luovu kontrollista

Vaikka kuinka suunnittelemme ja varaudumme niin emme voi hallita tulevaisuutta. Yritämme jopa hallita tulevia tunteita miettimällä vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä ja varautumalla niiden aiheuttamiin tunteisiin. Koska tulevaisuutta ei voi kontrolloida, niin kannattaa vain rentoutua ja nauttia matkasta. Jos luopuu kontrollista niin voi luopua myös tulevan ajattelemisesta ja siirtyä elämään nykyhetkeen. Vähemmällä suunnittelulla olet avoimempi uusille mahdollisuuksille. Tottakai voi olla tavoitteita ja katsoa tulevaisuuteenkin, mutta varsinkin tunteiden tasolla on ihan turha matkata tulevaisuuteen.

Tietenkään elämä ei voi olla koskaan täydellistä, eikä sitä voi yksinkertaistaa loputtomiin. Elämä voi kuitenkin olla elämää jos sille vain antaa tilaa.