maanantai, 25. tammikuuta 2010

Tavarasta eroon

“You buy furniture. You tell yourself, this is the last sofa I will ever need in my life. Buy the sofa, then for a couple years you're satisfied that no matter what goes wrong, at least you've got your sofa issue handled. Then the right set of dishes. Then the perfect bed. The drapes. The rug. Then you're trapped in your lovely nest, and the things you used to own, now they own you.”
-Chuck Palahniuk
Olen viime aikoina törmännyt monessa blogissa "100 things challengeen", jossa tarkoituksena on nostaa hyvinvointia luopumalla turhasta tavarasta ja omistamalla ainoastaan 100 henkilökohtaista tavaraa. Tänään asiasta kirjoitti Vehmas Assemblyn Sampsa. Tänään luin myös Marc and Angel Hack Life -blogista keinoista, joilla voi lisätä hyvinvointiaan kohtuullistamalla.

Itse olen jo kauan ollut kyllästynyt tavaranpaljouteen ja tavaran perässä juoksemiseen, mutta tuntuu, että edelleen tavaralla on ihan liian iso osa elämässäni. Kuten Marc and Angel Hack Life -blogissakin sanotaan, niin tavara ei ainoastaan valtaa mieltä vaan se myös maksaa. Eikä siis ainoastaan ostaminen, vaan myös ylläpitäminen, säilyttäminen ja päivittäminen.

Siirrämme myös tunteemme ja muistomme tavaroihin. Lopulta olemme niin kiinni näissä muistoissa ja niitä herättävissä tavaroissa, että uusille muistoille ja elämälle ei jää tilaa. Kaikki, jotka ovat joskus luopuneet tavarasta tietävät kuinka hyvää se tekee. Se ei puhdista ainoastaan kaappeja ja hyllyjä vaan tuntuu myös siltä, että mielestä pyyhkiytyy vuosien pölyt.

En usko, että tartun 100 tavaran haasteeseen, ainakaan vielä. Pelottaa laskea kaikki tavarani. Olen kyllä rajoittanut ostamista todella rankasti, mutta edelleen vanhat tavarat pölyttyvät nurkissa. Olenkin nyt päättänyt, että tänä vuonna jokaista tavaraa kohden jonka ostan tai saan niin luovun kahdesta tavarasta. Yksi uusi ostettu T-paita tarkoittaa kahden T-paidan kiertoon laittamista.

Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että lisään ostamista vaan ainoastaan sitä, että koitan päästä turhasta tavarasta eroon. Toki aion yrittää vähentää tavaranpaljoutta muutenkin. Ajatus siitä, että kaikki henkilökohtaiset tavarat mahtusivat yhteen rinkkaan kiehtoo suuresti, vaikka tiedän, ettei se ole minulle realistinen. Liikaa kirjoja, liikaa CD-levyjä. Hitaasti, mutta varmasti aion kuitenkin saada tilaa taas itselleni.
Lähettänyt klo 11.04
Tunnisteet:

7 kommenttia:

  1. Haluan itsekin päästä eroon paitsi turhasta tavarasta myös niiden ylimääräisestä painosta. Projekti on ihan alussa, mutta oikealla tiellä kuitenkin.

    Muokkaisin haastetta niin, että kirjat voisi sopia vain yhdeksi tavaraksi. Silloinkin pääsisi jo aika pitkälle, vaikka idea hieman kärsii.
    Voisin ryhtyä noudattamaan tuota 1-2 mallia myös.
    VastaaPoista
  2. Minäkin olen noin puolentoista vuoden ajan karsinut tavaraa tietoisesti ja pyrkinyt ostamaan vähemmän, erityisesti uutta, mutta ylipäänsä. Lisäksi olemme panostaneet siihen, että asioilla olisi oma paikkansa ja että asiat voisi tehdä mahdollisimman helposti ja optimaalisesti mahdollisimman vähän materiaa sitoen.

    Inventaarion kohteeksi on joutunut myös vinttikomero, josta olen jo melko ylpeä! :-D On siellä pyörän kesärenkaat, matkalaukku, ovi, brassijujutsupukuja (nämä olis seuraavana karsintalistalla: myyntiin suurin osa tai antoon) ja mitähän vielä, uskallan sanoa ettei kamalasti muuta. Koiran häkki!

    Kaikkiaan elämän simppelöinti tekee onnelliseksi, siinä on vissi totuus. On helpompaa elää, ihan konkreettisesti, kun asioita on vain sen verran kuin tarvitaan. Astioitakaan ei ole ennenkään hirveästi ollut, mutta nyt vain aktiivikäytössä olevat ovat esillä tiskikaapissa jne. ja muut kaivan kaapista tai ylähyllyiltä vieraiden tullessa.

    Edelleen karsintatyö jatkuu ja sitä riittää. Sadan tavaran haaste on houkutteleva ainakin sikäli, että kun listaisi omistamansa, näkisi taas mistä luopua. Vaikka esimerkiksi kirjat ovat oma heikko kohtani... Niitä on nyt jo mielestäni kovin vähän :')
    VastaaPoista
  3. Itsekin olen noin pari vuotta jo rajoittanut ostamista, mutta vaikka uutta tulee ostettua melko vähän niin vanha ei kuitenkaan minnekään katoa. Elämästä tulee vaan nin paljon helpompaa ja myös onnellisempaa kun alkaa päästämään asioista irti. Oli sitten kyse tavarasta, haluista tai egostaan.

    Ei se määrä vaan se laatu.
    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus, viisaita ajatuksia. Juuri eilen seisoin kuusi tuntia kirpparilla pääsemässä eroon tavaroista, jotka olivat ihan hyviä ja ehjiä, mutta meidän perheelle tarpeettomia. En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että sanon ja tarkoitan sitä, että tavarasta luopuminen antaa tilaa ajatuksille, itselle.
    VastaaPoista
  5. Tekisi mieli tarttua haasteeseen, olen muutenkin vähentänyt tavaraa todella radikaalisti viime kuukausien aikana. 100 tavaraa vain tuntuu todella vähältä, kun tuohon määrään mahtuisivat ehkä juuri ja juuri lempivaatteeni ja -kenkäni, jotka siis ovat kaikki mitä siivouksen jälkeen on jäljellä. Paljon muuta henkilökohtaista en kyllä sitten omistakaan. Ehkäpä jos aloittaisi 150 tavaralla ja katsoisi, pystyykö siitä vielä vähentämään...
    VastaaPoista
  6. Hyvä keino tavaroiden vähentämiseen on muuttaa pieneen asuntoon tai ainakin asuntoon jossa on vähän säilytystilaa. On pakko tehdä melkoinen karsimisoperaatio. Tosin 100 tavaraan tälläkään ei päästä.
    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus, 100 tavaraan en kyllä ihan hetkessä itse kykene mutta olen yrittänyt vähitellen luopua turhasta. Ihmismieli on kyllä jännä, tarpeettomastakin tavarasta on joskus vaikea päästää irti. Mutta sitten kun sen tekee niin tulee hyvä mieli. Kävin taannoin feng shui -kurssilla ja sieltä jäi mieleeni periaate että jollet rakasta tai käytä tiettyä tavaraa niin siitä tulee luopua. :)
    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)