Kissaa ruoaksi?

Tänään kuulin radiosta, että italialainen tv-kokki hyllytettiin, koska paikallisessa Kokkisodassa hän neuvoi kuinka tehdä ruokaa kissasta. Tämä on järkyttänyt ihmisiä ja aktivisteja Italiassa. Ei ole oikein minuakaan jättänyt tämä uutinen rauhaan. Eniten on oikeastaan vaivannut se, että miksi tämä uutinen järkyttää?

Itse olen jakanut asuntoni monen rakkaan kissan kanssa, mutta ei se sinänsä ole syynä siihen, että ajatus kissasta ruokana saa voimaan pahoin. Uskoisin, että suurin syy järkytykseen on se, että tällainen uutinen pakottaa kohtaamaan oman pahuuden. Uskon, että moni tästäkin uutisesta järkyttynyt kuitenkin syö muita eläimiä. Esimerkiksi sika on vähintään yhtä fiksu kuin kissa, siat ovat myös yhtä suuria persoonallisuuksia. Sika on kuitenkin eristetty elinympäristöstämme niin, että emme kohtaa itse eläintä muuten kuin palasina kaupan tiskillä.

Kun kuulemme sanan kissa, niin kaikki osaavat yhdistää sen heti tiettyyn eläimeen. Eläimeen joka herättää tunteita. Sika on vain sika. Se on meille kasvottomampi. Se, että joku kehtaa puhua kissan syömisestä pakottaa meidät ajattelemaan lihaa jonain elävänä, persoonallisena. Lihakimpale saa kasvot. Sisimmissään tiedämme, että kissan ja sian erottaa lähinnä se, että koska sialla on enemmän lihaa luittensa ympärillä niin se on saanut ihmiseltä alhaisemman roolin elämän arpajaisissa. Ja sitähän emme halua ajatella. Sitä, että ne eläimet siellä kaupan tiskillä ja lautasella kotona eivät eroa mitenkään siitä rakkaasta lemmikistä.

Sen takia tällaiset tv-kokit on hiljennettävä.