On ehkä turhan toiveikasta ajatella, että kulutuskulttuuri on oikeasti tiensä päässä kun katselee kuvitteellisten tarpeidensa ja mieleen istutettujen halujensa perässä marssivia ihmismuurahaisia. Yksittäistä ihmistä ei pitäisi syyllistää vaan vika on kulttuurissa joka on tehnyt kuluttamisesta tavoiteltavaa ja hienoa. Toisaalta me itse olemme tämän kulttuurin rakentaneet. Esimerkiksi virtuaalimaailma on täynnä blogeja joissa ihmiset esittelevät ostoksiaan, tuntevat niistä ylpeyttä. Yleensä niistä paistaa aina vahvana esiin sana "minä" ja varsinkin "minun". Edelleen tavara nostaa ihmisen arvoa muiden silmissä, vaikka se ajatus onkin jotenkin niin vanhanaikainen. Sitä haluaisi uskoa, että ei kai tämä voi olla enää mahdollista. Ei nyt kun meillä on kaikki tämät tieto ja tiedämme mihin tämä kulttuuri johtaa.
Worldwatch-instituutin vuosiraportti latelee jälleen madonluvut länsimaalaiselle kulutuskulttuurille. Kulttuuria on muutettava tai romahdus tulee. Kuten Worldwatchin Maailman tila 2010 -projektin johtaja, tutkija Erik Assadourian sanoo niin mitä pidempään jatkamme, sitä korkeammalta tipahdamme. Täytyy vain toivoa, että jäljellä on edes jotain mille tipahtaa. Jos olisimme rationaalinen laji, työskentelisimme nyt kovasti suunnitellaksemme tuotteita kestävimmiksi. Ihminen on kuitenkin osoittautumassa yhtä rationaaliseksi lajiksi kun suurin osa muistakin. Elintila kulutetaan niin loppuun, että lopulta jäljelle ei jää enää mitään.
Assadourian osoittaa syyttävällä sormella myös satojen miljardien markkinointibisnestä. Hänen mielestään mainokset ovat omiaan tyhmentämään ihmisiä, tekemään meistä impulssien perässä juoksevia kuluttajia. Suuri osa ei varmasti edes tiedä, että miksi ostavat ja kuluttavat. Siitä on tullut eräänlainen automaatio, jossa ajattelu on kiellettyä. Elämästä on tullut kuvitteellisen minän koristelemista kertakäyttötavaroilla.
Kulutuskulttuurissa kasvaneelle kuluttaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Länsimaissa on edetty niin pitkälle, että moni tuntee paremmin tuotelogot ja mainoslauseet kuin tavalliset luonnonvaraiset eläimet tai kasvit.
- Elämme rajallisten luonnonvarojen planeetalla. Jos jatkamme niiden ammentamista nykyistä tahtia, nakerramme niiden ekosysteemien elinmahdollisuuksia, joista ihmiset itse ovat riippuvaisia.
Worldwatchin raportissa arvioidaan, että maapallo ei kykenisi elättämään koko nykyistä väestöään edes sillä tulotasolla, joka vastaa jordanialaisten tai thaimaalaisten nykyistä keskituloa.
Kovaa vauhtia me siis sahaamme omaa oksaamme. Assadourian mukaan planeetta on nyt Pääsiäissaarten tiellä. Saaria asuttaneiden rapanuiden yhteisö romahti, kun he tuhlasivat surutta saarten luonnonvaroja. Materiaalit menivät muiden muassa kuuluihin patsaisiin.
Vastakkainenkin malli on olemassa. Tyynellämerellä sijaitsevan Tikopian saaren asukkaat tekivät radikaaleja muutoksia, kun he huomasivat ekosysteemin kärsivän elämäntavastaan. Väestönkasvu pantiin kuriin perhesuunnittelun avulla. Ruokavaliota rukattiin, ja sikojen kasvatuksesta luovuttiin kokonaan luonnonvarojen säästämiseksi. Worldwatchin raportin mukaan Tikopianin väestö säästyi mullistuksilta ja kukoistaa edelleen.
Tähän yhteyteen sopii "vanha", mutta edelleen ajankohtainen Story of Stuff.
Lähteet: STT, Worldwatch
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaNykyään monen mielestä ihmisen arvo on riippuvainen työpaikasta ja romun määrästä.
Itse kyllä tuollaisia lyhytnäköisiä elostelijoita vältän.
Ajan vanhalla auton romulla tai romulla ja romulla, kun se vaan kestää ja kestää ja kestää.
Tuttavapiirissä on ollut kauhea autonostovimma monella ja sainkin siitä jo kuulla, että meillä on sama auto ollut jo iät ja ajat.
Olen aina miettinyt sitä, että miksi toimivaa pitää korjata tai vaihtaa. Minun egoni ei siitä kärsi jos säälivät minua "raukkaa", kun kuljen samoissa ryysyissä ja ajan samalla autonromulla.
Hyvä kirjoitus ja aivan mahtavasti kaiken summaava video! En ollut itse sitä edes ennen nähnyt, vaan pistänpä ainakin heti eteenpäin. :)
VastaaPoistaMahtava teksti, pitipä oikein lukea useampaan otteeseen!
VastaaPoistaOn jotenkin huvittavaa, että olisin mitä todennäköisimmin vielä vuosi sitten haukkunut kirjoituksesi sisällön ja ylistänyt kerskakulttuuria ties millä verukkeilla. Ostaminen oli - kuten kirjoititkin - automaatio, tapa. Tapa viettää aikaa. Tapa tappaa aikaa. Tapa iloita. Tapa nostaa fiilistä. Tapa pönkittää egoa, ja ties mitä.
Harmittaa ajatella, että tajuton kulutushysteria on syönyt about koko länsimaisen sakin ihan vaan alkupaloiksi. Missä stop-nappula? Painaako tarpeeksi moni sitä?
Hyvä postaus. Itsekin State of The World 2010-dokumenttia parhaillaan lukiessani olen paljon miettinyt sitä, että yleinen kulutusorientoitunut ilmapiiri olisi ihan globaalisti saatava muuttumaan asap. Länsimaissahan edelläkävijät ovat jo vuosia hakeneet statusta muualta(kin) kuin kulutuksesta, mutta esim. BRIC-maissa kulutus kasvaa räjähdysmäisesti ja nimenomaan materiaalinen omistaminen, tietyt kulutushyödykkeet ja brändit ovat kaikkien tavoittelemia statussymboleita.
VastaaPoistaKoska emme enää osta tuotteita vaan brändejä ja niiden mukana tarinoita, unelmia ja mielikuvia, kulutus on myös itsensä ilmaisemiseen hyvin konkreettinen ja toimiva väline - ehkä meille "luontevin" sellainen. Valinnoillamme haluamme kertoa olevamme vaikkapa "Apple-ihmisiä", kuulua tiettyyn viiteryhmään ja toisaalta taas tehdä pesäeroa muihin. Kulutusvalinnat identiteetin määrittäjinä ovat juurtuneet syvään, joten vaikka tilanne onkin hälyttävä, sen muuttaminen on myös makrotasolla äärimmäisen haastavaa.
Itse näkisin asian niin, että kulutuksen painopistettä tulisi siirtää konkreettisista tuotteista aineettomien palveluiden ja hyödykkeiden suuntaan. Myös konkreettisten kulutushyödykkeiden ollessa kyseessä valinnoilla on merkitystä: silloin kun jotain on aivan välttämätöntä hankkia, kierrätetty tai kotimaassa valmistettu tuote on parempi kuin globaalin korporaation orjatyötuotantona intialaisessa tai kiinalaisessa hikipajassa valmistuttama tuote. Mutta todellakin suurin osa hankkimastamme tavarasta on turhakkeita (ehkä juurikin siksi, että ovat itämaista halpatuotantoa ja siksi liian halpoja hankittaviksi).
Kaiken muutoksen on hyvä lähteä yksilöstä itsestään ja näitä asioita pitäisi jokaisen syvällisesti omalle kohdalleen miettiä. Kuitenkin olen samaa mieltä siitä, että yksittäisen ihmisen syyllistäminen ei useinkaan näe tai tunnista isompaa ongelmaa siellä taustalla. State of the World 2010 -raportti on ilahduttavaa luettavaa siinä mielessä, että se tarjoaa asiaan laajempaa näkökulmaa. Totaaliseen suunnanmuutokseen tarvittaisiin kokonainen kulttuurin ja arvomaailman muutos - valitettavasti sen toteuttaminen globaalisti vaikuttaa melkoisen haastavalta projektilta. :(
HW: Kuten kirjoititkin niin muutoksen olisi tapahduttava asap. Oikeastaan elämme jo jatkoaikaa ja kulutuskulttuuri on edennyt ihan lian pitkälle. Yksittäistä ihmistä ei pitäisi syyllistää, mutta yksittäisen ihmisen pitäisi toimia. Parempi kaikille olisi jos toimittaisiin yhdessä nyt, eikä sitten katastrofin partaalla yritettäisi roikkua planeetassa kiinni kun on liian myöhäistä.
VastaaPoistaItse olen tosiaan kauppakorkeasta valmistunut ja markkinointia lukenut. Monta vuotta opiskellut ihmisten aivopesua, unelmien, mielikuvien ja tarpeiden luontia.
Vaikeaa muutos on koska me tosiaan tarraamme ulkoiseen identiteettiin. Identiteettimme muodostuu siitä mitä teemme, harrastamme, omistamme ja miltä näytämme, eikä siitä mitä oikeasti olemme. Kaiken lisäksi tämän identiteetin on muututtava jokaisen muotioikun mukana.
Meidän pitäisi päästä irti tästä egon takertumisesta ulkoisiin identiteetinmuodostajiin, sen lisäksi, että sekä tuotannon että tavaroiden pitäisi muuttua kestävimmiksi. Laadukasta ja kestävää, vain tarpeellista. Itseään voi toteuttaa sitten palvelujen ja aineettomien asioiden kautta.
Kaunis on kaunista vaikka sitä ei omistaisikaan.
Samaan uutiseen törmäsin aamulla.
VastaaPoistaSamoja ajatuksia herätti, sinä se vain sait sen kirjoitettua hyvin!
Luin eilen arvostelun kirjasta Ekovuosi Manhattanilla ja ajattelin lukea kun saan käsiini.
Arvostelun perusteella lukemisen arvoinen opus.
Tää on tosi iso haaste. Ja miten me länsimaiset voitaisiin pakottaa kehittyviä maita ja talouksia hillitsemään kasvuaan, kun itse olemme jos "sikailleet" pitkään? Voimmeko vaatia muita tyytymään vähempään? Mielestäni emme.
VastaaPoistaHaluammeko pysäyttää oman materiaalisen kehityksemme tähän? En usko. Kulutuksen kasvua emme voi ehkä pysäyttää, mutta (kerska)kulutukselta voimme varmasti leikata pahinta terää pois kulttuurin muutoksella. Aloittakaamme siis omista tekemisistämme. Ja yritetään auttaa muitakin löytämään muita/uusia tyydytyksen lähteitä.
Itse lähestyn kulutushaastetta -jota väestönkasvu vielä pahentaa- mahdollistavalla, en kieltävällä tavalla. Kehittyvät taloudet nostavat elitasonsa (BKT/capita) meitä vastaavalle tasolle. Piste. Tai ainakin aion siihen itse varautua. Tarkoitan nimenomaan aineellista hyvinvointia. Koska uskon ko. maiden kulutuksen nousevan merkittävästi, näen tärkeänä miettiä, kuinka se tapahtuisi mahdollisimman kestävästi. Miten voisimme estää heitä astumasta samaan kulttuuriseen sudenkuoppaan, jossa itse olemme? Se sudenkuoppa: paitsi, että haluamme paljon kaikkea, haluamme koko ajan uutta.
Konkretiaa: jokainen haluaa kännykän, se heille suotakoon. Kännykkä parantaa elämänlaatua helpottamalla yhteydenpitoa. Miten saada ihmiset käyttämään puhelintaan niin pitkään kuin se toimii, ennen kuin vaihtavat uuteen? Ja miten saada valmistajat tekemään kestäviä tuotteita pitkäaikaisen käytön?
Yksityisen kulutusinnon ohella toinen aspekti on kansallisvarallisuuden kertyminen: infrastruktuurin rakentaminen, kunnossapito ja uudistaminen. Lyhyesti: oikeita investointeja (oikea teknologia, oikea-aikaisuus), riittävät varat uudistaa ja ylläpitää, asenne "tämä kaikki on yhteistä, pidetään siitä huolta".
Jos kulutushyödykkeiden kohdalla rinnakkain ovat tavanomainen perinteisin teollisin menetelmin tuotettu tuote ja toinen kalliimpi, joka on suunniteltu ja valmistettu kestämään pitkään käyttämällä ekologisesti kestävämpi tekniikoita, kumpi kaupan hyllyltä tarttuu matkaan?
Miten voimme vaikuttaa tuohon?
Miten paljon voidaan saada aikaan ideologisilla valinnoilla?
Miten iso osa kansasta voidaan saada tekemään ostopäätöksiä (eko)ideologiselta pohjalta?
Haluan itse mahdollistaa kehittyville talouksille länsimaiden kiinnioton, mutta haluan tehdä sen kestävästi. Haluan tehdä sen niin, ettei se ole tulevien sukupolvien hyvinvoinnista pois. Kunnioittava ympäristön kohtelu, tehokas kierrätys, kestävät energiantuotantotavat jne, You name it!
Se, onko tämä mahdollista, on vielä itselleni mysteeri. Mittakaava maailmalla on niin valtava. Esim. jos maailman tonnikalapopulaatiot halutaan elvyttää, mistä korvaava ravinto otetaan?
Lähdin opiskelemaan tekniikkaa, jotta saisin mahdollisimman hyvt valmiudet olla aktiivisesti käytännön tasolla ratkaisemassa mikroskooppisen segmentin näistä valtavista haasteista. Vastataan kaikki samaan haasteeseen!
Onkos tämä muuten tuttu?
VastaaPoistahttp://areena.yle.fi/video/771465
Kammottavaa kamaa...
Dani: Huh! EIhän tuota uskalla tähän aikaan illasta katsoa. Saattais yöuni häiriintyä, kun ois verenpaine niin koholla.
VastaaPoistaMenee "Katso pian"-listalle. Samoin pitäis urakoida areenasta "Verta, hikeä ja t-paitoja" -sarjan jaksot. Katsoin ekan pari viikkoa sitten ja pidin. Siis en tietenkään pitänyt näkemästäni, mut.. no joo ymmärrätte :)
Daniela: Kiitos linkistä. Pitää ehdottomasti katsoa.
VastaaPoista