maanantai 10. toukokuuta 2010

Koska välillä on kiva treenata myös kovaa

Olen tässä blogissa puhunut paljon luonnollisen liikkumisen puolesta ja siitä, että treenaamisen olis oltava myös hauskaa. Tätä mieltä olen edelleen, mutta ainakin minusta on välillä kiva treenata myös kovaa. Jos harjoittelu menee pakottamiseksi, niin ei siitä hyödy mieli eikä kroppa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että harjoittelun pitäisi olla vain paljain jaloin spurttailua nurmikolla tai joogaamista. Kovaa treenaminen tuntuu ainakin minusta puhdistavalta. Sekin voi kuitenkin olla yksinkertaista. Ei se vaadi salikortteja, eikä hankalia laitteita. Oma "guruni" harjoittelun suhteen on Ross Enamait:



Loistavilta RossTraining-sivuilta löytyy paljon hyviä artikkeleita ja infoa kovasta harjoittelusta yksinkertaisin välinein. Voin myös suositella Rossin kirjoja jos on kiinnostunut treenivinkeistä ja -ohjelmista. Ne on ihan pelkkää asiaa, ilman jippoja ja guruilua. Oma kuntosalini muodostuu tällä hetkellä joogamatosta, kahvakuulasta, vatsarullasta, kuntopallosta ja leuanvetotangosta. Siinäkin on ylimääräistä, sillä voimaharjoitteluun riittää hyvin pitkälle ihan oma kehonpaino. Henkilökohtaisesti tykkään kuitenkin siitä, että vähän löytyy myös monipuolisuutta.

Onko pakko treenata kovaa? Ei tietenkään. Kunhan tekee sitä mistä tykkää. Itse tykkään siitä, että hiki välillä virtaa ja lihaksia aristaa seuraavana aamuna.

7 kommenttia:

  1. Tuo treenaaminen oman kehon painon avulla kiinnostaa kovasti. Tosin huomattavasti kevyemmin kuin tuossa videossa ;). Mikähän olisi hyvä paikka sellaisen tiedon etsimiseen, siis kevyemmällä linjalla, joka keskittyisi myös muuhun kuin voimaan, kokonaisvaltaisesti? Hankin muuten juuri kahvakuulan, yhden 8 kg:n (tuntuu nyt aika painavalta...) ja kaksi ihan pientä, joilla taidan aloittaa. Videokin on hommasta, en vielä ole katsonut. Täällä korvessa ei kahvakuulaharjoittelua ole lähellä :(.

    VastaaPoista
  2. Kova meininki kaverilla tuossa videossa!
    Itsehän en selviäisi tervejärkisenä ilman kovaa treenaamista. Jotenkin koko sielunmaailma keikkuu, kun treenit jää välistä. Jokaisen pitäisi kokea se olotila, joka seuraa kunnon tappelutreeneistä :') Voi sitä autuutta. Siinä sielu lepää.

    VastaaPoista
  3. Mullekin kova treenaaminen on henkireikä, mutta tärkeintä on tasapaino. Ei liikaa reikä päässä -treeniä, varsinkaan enää kolmekymppisenä... :-)

    Mulla on mielikuva että asut pääkaupunkiseudulla? Jos pitää paikkansa, tuu joskus moikkaamaan Crossfit Helsingille (crossfithelsinki.com), lauantaisin on ilmainen testitreeni 10-11. Eikä tarvitse jäädä salin asiakkaaksi, mutta ehkä sieltä saisi taas lisää inspiraatiota? Ja olis hauska tavata!

    VastaaPoista
  4. Pellon pientareella: Itse olen ostanut Ross Enamaitin kirjat, jotka ovat kyllä todella erinomaisia. Netti varmasti täynnä hyvää tietoa, mutta en osaa näin suoralta kädeltä antaa mitään osoitetta. Muutamalla perusliikkeellä pärjää jo todella pitkälle. Motivaation ylläpitämiseksi on tietenkin kiva keksiä vaihtelua. Kahvakuulailuun hyvä suomalainen opas täällä:

    http://kahvakuula.fi/kahvakuula/aloittelijan-opas/

    Jussi:Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä harvemmin jaksaa vetää itsensä ihan puhki. toisaalta sit taas on myöskin oppinut lepäämään :) Parempaa fiilistä ei kyllä ole kun kovan treenin jälkeen. Näin vanhasta ei ole enää tappelemaan :)

    Ylimuuli: Joo ei näin yli kolmikymppisenä enää jaksa koko ajan mennä täysillä :) Oon kyllä miettinyt joskus Crossfitiin tulemista, mutta sit kuitenkin diggaan enemmän yksin treenaamisesta. Nyt kun kesä tulee haluan olla vain ulkona :) Syksyllä tosin menee varmaan taas harrastuspaletti uusiksi.

    VastaaPoista
  5. Oranki, mutta tule toki silti joskus käymään! Voit kyllä jatkaa yksin treenaamista :-)

    Ja miten sun kokeilu edistyy, olin käsittävinäni että siirryit joskus tuossa paleolle? Oma täyspaleoni on kestänyt vuodenvaiheesta, sitäkin ennen lähestulkoon. Ei voi kuin olla tyytyväinen, kaikin mittarein!

    VastaaPoista
  6. Melko pitkälti olen paleolinjalla (ollut varmaan vajaan vuoden), mutta yritän kyllä joustaa siitä myös. Liika ehdottomuus kun ei ole oikein hyvästä (siihen kun aina välillä on kuitenkin taipumusta). Parasta paleossa on mulla ollut se, ettei väsytä (paitsi öisin jolloin nukun kuin tukki). Nälkä on myös vain nälkää, eikä mitään heikotusta. Sokeria, viljoja, eineksiä jne en syö käytännössä ollenkaan. Maitotuotteita kuitenkin käytän. Aion kyllä jatkaa tällä linjalla, sen verran parempi on kyllä vointi :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkeistä tuossa oman kehon painotreenissä. Olen itsekin miettinyt tuota heikotus vs. "kunnon nälkä" -juttua. Miten ajattelet sen liittyvän paleoon? Miten viljat (esim. ruis), vai mikä vaikuttaa siihen? Itse syön siis vielä 100% ruisleipää (useimmiten hiivatonta luomua). Olen ruvennut syömään tosi paljon nyt kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä yms., juoksen, lievä näläntunne koko ajan (ei siis tarkoituksella), mutta kuitenkaan vatsafläsä ei lähde mihinkään, muuten olen hoikahko. Syönköhän sitten liikaa salaatissa oliiviöljyä ja pähkinöitä ja siemeniä. Olo on henkisesti pirteä ja nukun hyvin, mutta vähän on hakusessa vielä tämä syöminen. Luomulihaa täältä ei oikein saa, eikä punainen liha oikein muutenkaan maistu. Kanasta haluaisin eroon ja olenkin sitä paljon vähentänyt. Kalaa, lähinnä lohta syön vähintään kerran viikossa. Jaa, pitää varmaan vaan kokeilla ja kuunnella omia tuntemuksiaan.

    VastaaPoista