Siitä onkin taas aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut blogiini. Syitä tähän on monia. Pari viikkoa sitten elämä opetti pysymättömyyttä läheisen ihmisen kuoleman muodossa ja sen jälkeen kirjoittaminen on tuntunut vähän tyhjältä ja turhalta. Viime aikoina on myös tullut luettua taas tuhansia sivuja kirjallisuutta itseäni huomattavasti viisaammilta ihmisiltä. Tämä saa aina kyseenalaistamaan omien kirjoitusten tarpeellisuutta. Mitä enemmän oppii sitä vähemmän tajuaa tietävänsä. Nuorallakävelyä tyhmyyden ja viisauden välimaastossa. Välillä horjahtaa kohti oivallusta, vain huomatakseen, että korjausliikettä tehdessä toisella puolella lymyää totaalinen tietämättömyys. Toisaalta tykkään siitä kun huomaan, että tieto ja elämä ei ole hallittavissa. Lähinnä huvittavat nämä joka puolelta esiin putkahtavat menestysgurut, jotka yrittävät saada totuuden mahtumaan 5 minuutin Youtube-videoon tai näppärään sloganiin. Niin Americanaa.
Oivalluksen tie ei ole helppo, vaikka se saattaa sellaisena esittäytyä. Ego takertuu käsitteisiin kuten menestys, raha tai henkisyys. Niin kauan kun henkisyys on ainoastaan käsite muiden keinotekoisten kulissien ohella, niin tietää, ettei ole oivaltanut henkisyyttä ollenkaan. Mutta mitä minä toisaalta tiedän. En mitään. En yhtään mistään. Oivallus ei löydy käsitteistä, ei teoista, eikä asioista. Se löytyy väleistä, hetkistä, tyhjyydestä ja ei-tyhjyydestä. Se löytyy sieltä mistä ei osaa etsiä. Sieltä mitä ei ole. Siitä mihin ei takerdu ja siitä mitä ei normaalisti edes huomaa.
Tieto on vain tietoa. Sloganit vain sloganeita. Halvat myyntipuheet vain halpoja myyntipuheita. Se joka oikeasti tietää on hiljaa. Se joka kuvittelee tietävänsä puhuu. Mitä kovempaa puhuu ja mitä enemmän dramatisoi, niin sitä vähemmän löytyy viisautta. Itse en tiedä juuri mitään, siksi ajattelin jatkaa kirjoittamista.
Pitkästä aikaa.
Oletko miettinyt, että myös ne sua itseäsi viisaammaat ihmiset välillä kelaavat, että onko heidän sanoilla/teksteillä mitään arvoa kenellekkään? Oletko miettinyt, että myös he kokevat tarpeettomuutta? Mun kokemuksien perusteella on aika helppoa, että tule sokeaksi omalle osaamiselleen. Siis, että joku asia jota itse pitää itsestään selvyytenä ja naiivina, saattaa olla jollekkin toisella elämän mullistava ajatus.
VastaaPoistaVoin olla seuraavasta ajatuksesta täysin hukassa, mutta kirjoitan sen silti. Vaikka kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, toisilta vaan voi oppia enemmän kuin toisilta. Toiset ovat pidemmällä omassa ajattelussaan. Se ei silti poista sitä, etteikö jokaisella ajattelun tasolla omaa tuotantoaan kannattaisi rakentaa ja myös jakaa. Miksi? Koska 1) kirjoittaminen/puhuminen/tekeminen ovat oivia keinoja jäsentää omia ajatuksia ja 2) ajatukset saattava auttaa jotain ajattelun "alemmalla tasolla" olevaa henkilöä kasvuun. Joillekkin voi olla röyhkeää tehdä jotain "ajattelun tason rankkauksia", mutta ainakin omassa elämässäni näen selkeän kehityskaaren. Tero 5v sitten voi oppia paljon nykypäivän Terolta ja uskon, että on luonnollista että trendi viiva jatkuukin näin.
Henk.koht ainakin saan kirjoituksistasi paljon irti. Ehkä sinä olet kehityskaaressasi useammankin vuoden mua edellä. Joten jos se vaan susta itsestä tuntuu oikealta, jatka ihmeessä kirjoittelua tietäen että ainakin joku niistä saa viisautta irti. Viisautta ei varmaan maailmassa ole vielä liikaa?
Tero: Kiitos kommentistasi. Itse en koe olevani millään erityisellä "tasolla", ainakaan korkeamalla kuin kukaan muu. Kirjoittaminen on kivaa ja tosiaan ihan hyvä keino jäsentää omia ajatuksia. Myös kommunikointi muiden ihmisten kanssa on kivaa. Ihan huippua saada ihmisltä kommentteja.
VastaaPoistaKaikki ihmiset ovat toisilleen sekä opettajia, että oppilaita. Aina voi oppia ja viisautta voi löytää sieltä, mistä sitä ei ollenkaan kuvittelisi löytävänsä. Toisaalta siellä missä viisaus alleviivaa itsensä, niin löytää usein vain käsitteitä, sanoja ja niiden takana tyhjyyttä.
Olen todella iloinen siitä, että maailmassa on niin paljon opittavaa ja, että on koko elämä aikaa sen opiskelemiseen. Siistiä toisaalta jos tästäkin hiekanjyvästä saa joku viisautta kiillotettua esiin. Se on mielestäni kuitenkin lukijassa itsessään, eikä tekstissä itsessään.
Tosi hyvä teksti! Kyllä se viisaus on usein hiljaisilla... he tajuavat, että jokainen oppii viisaudet omaan tahtiinsa ja kenellekään ei ole yksinoikeutta totuuteen.
VastaaPoistaJenni: Niinpä. Kun on valmis niin osaa esittää oikeat kysmykset oikealle ihmiselle. Se joka julistaa kovaan ääneen omaa totuuttaan ei ole vielä koskettanut viisautta. Kaikki me elämme omaa suhteellista totuuttamme, minut totuus ei ole sama kuin sinun totuus. Eikä asia muuksi muutu vaikka huutaisin kuinka kovaa :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Mietin hiukan termejä: viisautta ei ole suuri tietomäärä, että on lukenut paljon. Voi olla ihan ääliö, vaikka olisi lukenut ja tietäisi miten paljon asioita. Toisaalta itseään viisaampien (ei vain tietävämpien) tekstien lukeminen voi tosiaan tehdä minutkin viisaammaksi, ei sen takia että tiedän tai olen lukenut enemmän vaan sen vuoksi, että oivalsin, opin, kehityin. Täältä olen saanut myös palasia oivalluksiin, jotka varsinkin jossain vaiheessa olivat hyvin tärkeitä. Jatka vain. On hyvä ajatella ja pohtia ääneen ja jos siinä samassa voi kommunikoida ja ehkä antaakin muille jotain, hienoa.
VastaaPoistaMutta jos pyrkii maanisesti "suureksi guruksi", luulee tietävänsä kaikesta kaiken (kun on lukenut tai katsonut jenkkiläisten "gurujen" yksinkertaistetut opit, joita matkii ja toistaa), tietää aina paremmin miten asiat pitäisi (esim. se "uusi bisnes") tehdä, mieluiten teettää työt ilmaiseksi muilla ja ottaa itse kunnian, halajaa nimenomaan itselleen menestystä ja mainetta ja siinä sivussa "auttaa ihmisiä" joka ikäänkuin oikeuttaa mihin vain, seukkaa vain "parhaiden" kanssa, "eliminoi" elämästään jokaisen joka saattaisi olla eri mieltä tai kriittinen, niin ollaan jo mielestäni aika hakoteillä. Täysin sen egon vallassa. Sitä tapahtuu usein varsinkin nuorilla miehillä, jotka ovat itseään (ja testosteronia) täynnä, sekin on inhimillistä, samaahan nähdään rahamaailmassa ja bisneksessä, ja siitä on nähty tulokset kun mahdottomat kuviot kaatuvat (esim. Islannissa). Olen samaa mieltä, että guruksi tai henkiseksi opettajaksi ei haluta, pyritä itse, vaan sellaiseksi ehkä hitaasti tullaan, usein tahtomattaankin. Sinä Oranki et taatusti siihen pyri.
Minua jotenkin niin etoo ja oksettaa se jenkkiläistyylinen "näin tulet guruksi viidessä päivässä ja rikastut tekemättä päivääkään työtä" -jutut. Tavallaan myös huolestuttaa ihmisten puolesta, jotka tätä fuulausta eivät näe. Taitavilla ja usein karismaattisilla tällaisilla tyypeillä on kuitenkin myös valtaa isoon joukkoon ihmisiä.
Jatka sinä Oranki ihmeessä. Näitä juttuja on mukava lukea. Eikä se niin vakavaakaan ole :). Ja sori tuo edellä oleva avautuminen. Mietin vain itsekin viikonloppuna ihan samaa...
Moi ja tervetuloa takaisin bittimaailmaan! Ehdinkin jo miettiä, että mitä teikäläiselle mahtaa kuulua. :)
VastaaPoistaMäkin oon lukenut viime aikoina sellaisia kirjoja, että välillä tuntuu, että entistä vähemmän tajuaa mistään mitään. Silloin muakin helpottaa ajatus, että kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää, ja on ihan kiva jättää jotain arvoituksen varaan.
Älä turhaan sensuroi, vaan kirjoittele mitä mieleen tulee. Sun kirjoitukset on auttaneet ainakin mua löytämään sisintään ja ottamaan iisisti, eikä siinä voi mitään huonoa olla!
Otan osaa tuohon mainitsemaasi asiaan. Hienoa, miten olet oivaltanut senkin asian ottaa haasteena. Olet itse miettinyt sellaista, että jos joskus kohtaan asioita, joita en ymmärrä tai hyväksy, kirjoitan nekin blogiin, niin sitä kautta se tietoisuus saattaa taas paljastua. :)
Anonyymi: Kiitos pitkästä kommentistasi. Joo, en mä tätä niin vakavasti ota :) Munkin mielestäni on sekä huvittavia, että huolestuttavia nämä ainoastaan rahan, egon ja hyväksikäytön ympärillä pyörivät "henkisyysblogit". Mutta kukin tyylillään, mikäs mä olen toisaalta ketään kritisoimaan. Ja tänne saa kyllä avautua :)
VastaaPoistaMirva: Niinhän se on, että mitä enemmän oppii niin sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä. Oikeasti sitä ei tiedä mistään mitään, ja hyvä niin :) Kyllä mä aion tänne jatkossakin kirjoitella, ihan inspiraation mukaan. Kiva jos tämä blogi voi olla jollekin kuuta osoittava sormi, mutta ei tämä sen kummempi ole :)
Olipa mukavaa pitkästä aikaa lukea kirjoituksiasi. Sun tekstit on jotenkin niin "ilmavia", heh.
VastaaPoistaMinun mielestä sulla on just oikeanlaista "viisautta", vaikka mikä mä olen myöskään määrittelemään oikeanlaista tai vääränlaista ajattelutapaa tai ulosantia, mutta niinhän se menee, että ne jotka puhuvat eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu.
Olen seikkaillut blogiviidakoissa jonkun aikaa ja sinun blogisi on saanut minut ehdottomasti koukkuun :)
VastaaPoistaKirjoitat hienosti, tekstiäsi on mukava lukea ja aiheet ovat mielenkiintoisia. Lisää lisää!
Olli: Kiitos kehuista! Kyllä niitä postauksia on tulossa vielä reilusti lisää. Nyt on taas löytynyt tähän hommaan rento ja mukava ote :)
VastaaPoista