En tiedä mikä siinä on, mutta kaupungissa ollessa en oikein osaa olla paljain jaloin muuten kuin kotona. Ja parvekkeella. Mahdollisesti jonkun pihalla. Saatan ottaa kengät pois jalasta myös rannalla. Ehkä kalliolla. Myös nurmikolla. Näitä paikkoja ja tilaisuuksia on kuitenkin ihan liian vähän ja siksi suurimman osan ajasta tuleekin liikuttua paikasta A paikkaan B visusti kumiset tai nahkaiset sukat jaloissa. Kengiksihän niitä kutsutaan, vaikka pyrin kyllä käyttämään mahdollisimman paljon sukkia muistuttavia kenkiä. Saa edes vähän tuntumaa jalkaan.
En tiedä mikä siinä on, että kaupungissa ei osaa olla paljain jaloin. Ehkä sitä pelkää lasinsiruja, teräviä esineitä, huumeruiskuja, nauloja, maamiinoja tai piikkimattoja. Kaikkea vaarallistahan täällä kaupungissa vilisee. Vai onkohan syy sittenkin häpeässä? Ei halua antaa itsestään kuvaa omituisena hippinä jolla ei ole varaa kenkiin. Sehän olisi noloa. Hui kauheeta. Luulen, että suurin syy on kuitenkin tottumuksessa. Niin ei vaan kuulu tehdä. Se jotenkin sekä näyttää, että tuntuu alastomalta. Vähän kuin menisi pyjamassa kauppaan. Melkein laitonta. Tai ainakin se tuntuu siltä. Kuitenkin meidän kaikkien allekirjoittamassa pukeutumissopimuksessa lukee, että kengät kuuluvat ihmisen viralliseen univormuun. Se on vain väärin olla ilman niitä.
Onneksi juhannuksena pääsee maalle. Siellä ei kenkiä tarvitse. Juhannuksessa monelle parasta on saunominen, grillaaminen, juominen, festarit tai muut vastaavat. Itse odotan juhannukselta kaikkein eniten vain sitä, että saan kulkea paljain jaloin.
En tiedä olenko normaali.
Heh, sä (tai mä) et ole normaali ollut pitkään aikaan! ;) Mä en kai koskaan... Minä käytän nykyään lähes joka paikassa aina paljasjalkakenkiä, myös kylillä kauppareissulla ym.. Lenkkarit tuntuvat pahalta jalassa nykyisin. Ihan paljasjaloin en vielä oikein osaa olla paitsi omalla pihalla tms., myönnetään.
VastaaPoistaMinä taas tallustelen useinkin paljasjaloin; Kallion nurmilla ja pari viikkoa sitten jopa keskustasta kotiin baari-illan jälkeen, tosin syytän uusia kenkiäni..Lasinsiruja ja muita saa pelätä kyllä mutta joskus, vain joskus se on tosi vapauttavaa ;O)
VastaaPoistaOlen käynyt pyjamanhousuissa kirjastossa. :-)
VastaaPoistaPaljain jaloin liikkumisessa on kyllä jotakin houkuttelevaa - ehkä silloin kuvittelee olevansa vapaampi, villimpi, vastuuttomampi.
Niin se tuntuu olevan, että heti kun riisuu kengät niin irtautuu hetkeksi yhteiskunnasta ja sen vaatimuksista :)
VastaaPoistaMä vaan jätän kesällä usein kengät kotiin ja lähden paljain varpain liikkeelle. Näin myös tänään. Huristelin autolla konttorille ja kävin noutamassa nipun papereita - paljain jaloin.
VastaaPoistaSeuraavana oli vuorossa Citymarket ja ruokaostokset. Kun ei ole kenkiä mukana - on pakko mennä paljain jaloin :) Jos kengät olisi olleet mukana, niin olisin varmaan ne tonne kauppaan laittanut - ihan vaan kun muillakin on ja "eihän nyt kauppaan saa paljain jaloin mennä..." Mut kun ei ollut mukana, niin ei ollut mahdollisuutta käyttäytyä sivistyneesti - oli pakko rikkoa normeja. Mukavaa. Ajoin tavarat kotiin ja lähdin vielä uudelle reissulle. Edelleen ilman kenkiä...
Mä rikoin just eilen "sääntöjä" ja hipsuttelin paljain jaloin kaupungilla (ja kaupoissa) :) Helsingissä ei ehkä "uskaltaisi", mutta täällä kyllä. Fingersitkään ei enää houkuta, olen jo niin tykästynyt kävelemään barefoot.
VastaaPoistaMä tykkään hipsiä kaikissa maastoissa paljain jaloin, mahdollisimman paljon. Kävellen ja juosten.. itse asiassa en tykkää juosta kengät jalassa juuri ollenkaan. Kävellessä yleensä kummastellaan, juostessa ihmetellään :) Ainut asia mikä minua estää on liian kuuma asvaltti.
VastaaPoistaViimeisen kuukauden ajan on kyllä tuntenut itsensä todella ulkopuoliseksi, kun hipsii pitkän tukkan ja paljaiden jalkojen kera Geneven pikee- ja kauluspaita meressä. Pari viikkoa meni ennenku kehtasi vapautua vallitsevien normien kahleista :P Mutta pari kertaa kun uskaltautu ulos ilman kenkiä niin hommasta tuli helpompaa.
-Hattu