Työmatkapyöräilyä

Joskus kun pyöräilee niin näkee taivaan, eikä se johdu siitä, että olisi kaatunut selälleen. Välillä näkee ainoastaan ihmisiä. Ärsyttäviä ihmisiä, jotka ovat tiellä. Kävelevät juuri siitä mistä minä haluaisin mennä, ja vielä liikennesääntöjäkin rikkovat. Muina päivinä he ainoastaan hymyilevät. Nauttivat kesästä. On päiviä jolloin aurinko lämmittää käsivarsia ja päiviä jolloin se ainoastaan häikäisee. Joskus on vesipisarat silmissä ja vaatteet painavat tonnin. Joskus taas sade tuntuu raikkaalta ja ilma puhtaalta. Työmatkalla voi nähdä autoja ja pakokaasua tai auringonnousun Töölönlahden takaa. Kun päätään kallistaa niin maailma muuttuu. Vai muuttuuko sittenkään?