perjantai 16. heinäkuuta 2010

Muutama sana tyytymättömyydestä ja meditaatiosta

Useimmilla meistä on sisällään kaiken kattava tyytymättömyyden ja epätäydellisyyden tunne jota emme halua kokea. Täytämmekin aikamme jatkuvalla tekemisen virralla jolla yritämme peittää tämän tyytymättömyyden tunteen. Tämä tyytymättömyys ei tarkoita masennusta, ei ahdistusta vaan sitä, että emme hyväksy asioita sellaisina kuten ne ovat. Todellisuus ja oma illuusiomme todellisuudesta eivät kohtaa. Tämä jatkuva tekemisen virta jolla yritämme paikata tätä tyytymättömyyden tunnetta koostuu ihan pienistä tavallisista arkisista asioista. Käymme jääkaapilla ihan vaan katsomassa löytyiskö sieltä mitään, otamme kulauksen vettä vaikka ei ole jano, katselemme telkkaria, vaihdamme jatkuvasti istuma-asentoa, luemme kirjaa, teemme töitä, uppoudumme fantasioihimme, etsimme menestystä. Kaikki tämä tyytymättömättömyyden tunteen ajamana ja välttääksemme tylsyyttä.

Juuri tässä meditaatio astuu kuvaan sillä se pakottaa meidät kohtaamaan todellisuuden. Siinä vain istutaan eikä päästäkään paikkaamaan tätä tyytymättömyyden tunnetta. Tyytymättömyys, epätäydellisyys ja halut on kohdattava silmästä silmään. Koska tätä emme missään nimessä halua niin voimme hetken saada intoa uutuuden tunteesta, voimme kehua itseämme "henkiseksi", mutta ajan kanssa nämäkin katoavat ja tilalle astuu jälleen tyytymättömyys ja tylsyys. Tällöin meditaation harjoittaminen tulee usein lopetettua, sillä olemmehan jo "henkisiä" tai "valaistuneita". Kuitenkin vasta kun nämä tyytymättömyyden tunteet oikeasti kohtaa, ne hyväksyy ja niille myöntyy niin niistä alkaa myös vapautumaan.

Sen jälkeen on helppo taas ajautua takaisin tekemisen ja tyytymättömyyden virtaan, mutta ainakin on löytynyt kompassi jonka avulla voimme ymmärtää minne olemme menossa.

(Tämän tekstin kirjoittaja kärsii jatkuvasti tästä tyytymättömyyden tunteesta, kokee meditaation tylsäksi ja vaikeaksi, ei oikeastaan tiedä mistään asioista yhtään mitään, kuvittelee usein olevansa jotenkin "henkinen" ja naputtelee kirjaimia satunnaiseen järjestykseen tänne virtuaalimaailmaan.)

11 kommenttia:

  1. Kommentoin pitkästä aikaa. Hyvä tai loistavaa kun olet rehellinen koskien etenkin noita viimeisiä lauseita. Mitä avoimempi on ja tunnustaa itselleen asioita, sitä enemmän pystyy poisoppimaan valheellisista uskomuksistaan, kuten että "olen onnellinen". Olen itse ollut tuossa tyytymättömyyden tunteessa useita vuosia, lähes koko elämäni paitsi lapsena. Usko pois, että siitä todellakin pääsee pois. Jatka ihmeessä säännöllistä meditointia (vaikka 5 min päivä), se palkitsee vain sinnikkäästä harjoittelusta.

    Olemme antaneet Mirvan kanssa nyt meditaatio-opastusta aloittelijoille ja jo pienen session jälkeen opastettavat ovat saaneet oivalluksia. Se on aika huimaa - kuinka meillä on kaikki tarvittava itsessämme, kun vain lähdemme avautumaan.

    Mahtavaa kesän jatkoa:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä(kin)tekstistä. Osuipa hyvään saumaan, näitä olen itsekin viime aikoina miettinyt (ja todennut että voisi taas vähän höllentää).

    VastaaPoista
  3. Loistava kirjoitus! Lukiessani postaustasi tuli mieleen, että alamme olla aika lähellä "Tipping point'ia" tämänlaisen hetkessä olemisen kanssa.

    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Tipping_Point

    VastaaPoista
  4. Varmasti hyvin monet tietävät henkilökohtaisesti mistä puhut (tuttua ainakin minulle)! Keijo Tahkokallio sanoi viisaasti lapselleen, kun hän tuli valittamaan, että ei ole mitään tekemistä: "Jos ei ole mitään tekemistä, niin silloin ei tarvitse tehdä mitään" :)

    Niinhän se on, ettei täällä oikein osata höllentää. Koko ajan aivojen pitää prosessoida jotakin, jopa nukkumaan mennessä mietitään huomista tai eilistä.

    Sinä kuitenkin pohdit ja tiedostat näitä asioita, joten ehkä se on myös merkki "pienestä" henkisyydestä :)

    Sanoihan jo Sokrateskin aikoinaan että "sellainen ihminen on viisas, joka tietää että on pöhlö" (tai jotain) ja varmaan jokainen "suuri" ihminen hänen jälkeensä on pohtinut osittain samoin.

    VastaaPoista
  5. Mielestäni se on oikeastaan aika kivaa, ettei koskaan ole perillä. Olen meditoinut ja opiskellut aihetta noin 10 vuotta, josta viimeiset n. 3v olen meditoinut melkein päivittäin. Nyt alkaa löytymään se aloittelijan mieli jolloin ymmärtää, ettei ymmärrä yhtään mitään. Se jos jokin on hienoa se. Siihen väliin on tietenkin mahtunut kaikenlaista siihen tyypillisesti kuuluvaa :)

    VastaaPoista
  6. Tuntuu hassulta kun välillä joistain jutuista tuntuu saavan sen kuvan, että "valaistumisen", tai vähintäänkin jonkun superonnellisentasaisentilan voi saavuttaa hyvinkin nopeasti, tarvitsee vain aloittaa meditoimaan ja on melkein jo perillä.
    Sitten taas toisista jutuista käy ilmi, että vuosia meditoituaan ihminen on vasta alussa. Luin juuri kirjan "Tietäjän oppipoika", joka oli äärimmäisen inspiroiva, mutta ajoittain koin jopa lannistumisen tunteita, "miten voisin itse koskaan saavuttaa mitään kun tuo vuosikymmeniä "päätoimisesti" etsinyt tyyppi ei löydä edes parhaiden opettajien avulla itseään". Tunnen itse etten ole päässyt vielä edes alkuun.
    Mutta ei kai tässä muu auta, kuin jatketaan harjoituksia :)

    "Now that I know I'm no wiser than anyone else, does this wisdom make me wiser?" -Hugh Prather

    VastaaPoista
  7. Se superonnellinen ja egosta vapaa tila minkä ehkä alussa saavuttaa on vain yski vaihe, jonka ehkä joku voi erheellisesti kuvitella valaistumiseksi. Tähän harhaan sitten moni takertuu.

    Tärkeää on se, että ei yritä edetä kohti jotain tavoitetta tai maalia vaan muistaa, että kyseessä on aina vaan nykyhetki jonka yrittää nähdä selkeämmin. Jatketaan siis harjoituksia :)

    VastaaPoista
  8. "Tärkeää on se, että ei yritä edetä kohti jotain tavoitetta tai maalia vaan muistaa, että kyseessä on aina vaan nykyhetki jonka yrittää nähdä selkeämmin. Jatketaan siis harjoituksia :) "

    Loistavasti kiteytetty :)

    Itsekin olen meditoinut kohta 15 vuotta ja tunnen olevani vasta alussa.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Tuntuu, että mitä enemmän meditoi niin sitä enemmän tuntee olevansa vasta alussa :) Kuitenkin tämä fiilis, että ei tiedä mitään tuntuu jatkuvasti paremmalta.

    VastaaPoista
  10. kyllä niin totta... ja jos joku asia joskus onnistuu yli odotusten on helpottavaa muistaa, että en ole itse tekijä. Niin ja kiitos kirjoituksestasi tuosta tyytymättömyyden tunteesta, se valaisi taas paljon omia tuntemuksia ja etsintää. Tämä helle toimii mukavana ympäröivänä olotilana, jossa ei voi tehdä muuta kuin olla itsensä kanssa :)

    VastaaPoista
  11. Tämäpä oli vanha teksti ja kommentitkin jo vanhat, mutta kommentoin kuitenkin. Minkälaisia meditaatiotekniikoita te kaikki harrastatte? Itse olen harrastanut
    Sahaja joogaa kymmenisen vuotta ja meditaatio on ainakin minulla auttanut tyytymättömyyteen. Se on myös auttanut näkemään miksi olen tyytymätön ja sitä kautta oivaltamaan että syyt tyytymättömyyteen onkin aika turhia, mikä taas on johtanut pois tyytymättömyydestä.

    Ennen Sahaja joogaa kokeilin myös jotain muita meditaatiotekniikoita, mutta en saavuttanut niillä sitä mitä etsin.

    VastaaPoista