Banaaneja, pekonia vai spagettia?

Tänään eksyin lukemaan eri ravintokeskusteluja. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mutta jotain kautta löysin itseni täysin uusiin blogeihin ja keskusteluihin. Tapasin myös ihan uusia guruja, lahkoja ja opetuslapsia netin ihmeellisessä maailmassa. Kun hypin palstalta toiselle niin alkoi ihmetyttämään se epävarmuus, joka laittaa ihmiset liittoutumaan lahkoon, kaivautumaan poteroon ja heittelemään muiden lahkojen jäseniä pienillä kivillä.

Jotkut haluavat muuttaa banaanisaarelle asumaan ja toiset juoksevat oravannahkakalsareissaan metsästämässä pekoniviipaleita. Osa ihmisistä hyppää ilmaan säikähdyksestä kun kuulee jonkun kypsentävän ruokansa ja joillain menee porsaankyljykset väärään kurkkun jos joku syö muutaman hiilihydraatin. Se mikä kaikkia tuntuu kuitenkin yhdistävän on ehdoton usko omaan totuuteen, omien gurujen nostaminen jalustalle sekä "vääräuskoisille" nauraminen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun seuraa keskustelupalstojen välisiä taisteluja.

Itse syön melko pitkälti paleo-ruokavalion mukaan. Kivikautiseksi sitä myös kutsutaan ja Mark Sissonille se on primal. Jokaiselle gurulle se tarkoittaa vähän eri asiaa. Jos sen paketoi hieman eri tavalla kuin muut niin sitä voi myydä omanaan. Minulle se on kuitenkin ruokaa. En oikein perusta näistä nykyajan ruokatuotteista, joiden värikkät paukkaukset täyttävät kauppojen hyllykilometrit. Haluan tehdä itse oman ruokani laadukkaista ja luonnollisista raaka-aineista. Haluan nauttia mauista ja voida hyvin. Syöminen on ehkä parasta elämässä.

En kuitenkaan voi väittää edustavani totuutta, vaikka paleossa on minusta myös järkeä. Tykkään ostaa ruokaa, tykkään tehdä ruokaa ja syödä ruokaa. Luen paljon keskusteluja, blogeja ja kirjallisuutta aiheesta. Kuitenkin todella moni tietää aiheesta paljonpaljon enemmän kuin minä. Itse koen tietäväni vain vähän. En halua aivopestä muita, en hyökätä muita vastaan enkä nauraa ihmisille jotka syövät eri tavalla. Miksi niin tekisin? Oikeasti kukin syököön niin kuin parhaakseen näkee. Tietääkseni me ihmiset emme ole identtisiä.

Koska ruoka on minulle kuitenkin niin rakas asia, niin aion siitä silti usein kirjoitella. Kaikki suodattuu kuitenkin minun ajatusmaailmani läpi ja siihen voi suhtautua ihan miten huvittaa. Todennäköisesti tähän blogiin ilmestyy jatkossa myös reseptejä, sillä kokkaan kuitenkin päivittäin ja tykkään itse lukea ruoasta. Kiva, että ihmiset välittävät siitä mitä syövät, mutta on pelottavaa kuinka ehdottomaksi asiat muuttuvat. Ei omasta ruokavaliostaan tarvitse olla niin epävarma, että täytyy liittyä armeijaan ja hyökätä muita vastaan. Ottakaa ihmiset iisisti ja nauttikaa syömisestä.