Tällä viikolla ilmestyi ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa -kirja. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta se on herättänyt keskustelua sekä mediassa että blogeissa. Hyvä, että keskustellaan siitä voiko kaikkea "ruokaa" enää edes kutsua ruoaksi. Aitoa ruokaa -kirja hyökkää suomalaisen elintaviketeollisuuden kimppuun ja kohteina ovat muun muassa epämääräiset raaka-aineet, arominvahventeet, savuaromit ja väriaineet. Olen sitä mieltä, että Silvio Berlusconi oli täysin oikeassa kritisoidessaan suomalaista ruokaa. Me tosiaan syömme täällä pääosin roskaa, eikä edes osata vaatia parempaa. Tästä syystä elintarviketeollisuus voi tarjota meille mitä tahansa jätettä. Saahan sen vatsan täyteen selluloosalla ja arominvahventeillakin. Tällaisen kommentin luin tänään eräältä keskustelupalstalta:
"Suomi on kuin suuri paskaruoan koelaboratorio. Jalostuksen ja tehomaatalouden kulta-aitta, ja kaiken päälle kuluttajaa vielä ryöstetään koe-eläimenä toimimisesta."
Olen täysin samaa mieltä.
Osataan sitä tosin muuallakin. Taloussanomat kirjoittaa, että Svenska Dagbladetin kuluttajatoimittaja Henri Ennart pyysi kommenttia Ruotsin maatalousministeriön alaiselta Jordbruksverketiltä siitä että miksi elintarvikkeet sisältävät lisäaineita, joita ei sallita edes koiranruoassa. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: ”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.”
Kaikki eivät kuitenkaan osaa tehdä järkeviä valintoja ja elintarviketeollisuus on myös taitava muokkaamaan mielikuvia ja totuuksia mieleisikseen. Taloussanomien artikkeli aiheesta mainitsee muutamia ihan mielenkiintoisia esimerkkejä siitä mitä suostumme pistämään suihimme:
"Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.
Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!
Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsa ja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalalla ei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!
Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330)."
Näitä esimerkkejä löytyy paljon lisää. Kannattaa ostaa laadukkaita raaka-aineita ja jalostaa ne itse ruoaksi. Kokkaamiseksikin tätä kutsutaan. Jos jostain syystä eineksiä ostaa niin kannattaa edes lukea tuoteseloste eikä ainakaan uskoa siihen mitä tuote pakkauksessaan kauniisti lupaa.
Mainio postaus. Hienoa, että näitä asioita käsitellään yhä enemmän myös julkisuudessa.
VastaaPoista"Luontaisen kaltainen aromi", näitähän on joka paikassa. Tuosta "mehustahan" voisi myös vaikka mainita, että "mehun kaltainen neste".
Varmasti mielenkiintoinen kirja ja hyvä että näitä asioita nostetaan esille, mutta jotenkin keskustelussa häiritsee se, että ihmisiä on muka jotenkin huijattu. Kun kyllähän nämä kaikki asiat on aina voinut ihan itse lukea pakkausselosteesta.. Mielestäni kuluttajat eivät voi ulkoistaa vastuuta omista valinnoistaan yrityksille. Ja ihan totta, jos on kuluttajaryhmä jonka ensisijainen 'laatukriteeri' ruoan suhteen on hinta, tottahan toki tuottajat vastaavat kysyntään. En toki väitä, etteikö yrityksilläkin olisi vastuunsa, mutta kyllä jokainen loppujen lopuksi ihan itse sen ruoan lautaselleen valitsee.
VastaaPoistaJa tosiaan, kun ruoan valmistaa itse, ei ainakaan tule ikäviä yllätyksiä :)
Ihan totta, että jokainen tekee itse valintansa ja, että se on usein kuluttajan omaa syytä tai laiskuutta jos ostaa eineksiä eikä lue pakkausselostetta. Kuluttajien pitäisi vaatia parempaa. Siltä pitäisi mielestäni voida olettaa, että lihapulla sisältää lihaa, että musta oliivi on oikeasti musta tai, että guacamole sisältää avokadoa.
VastaaPoistaJoo no kieltämättä esim. totuus oliiveista oli aika järkyttävä.. Ei kyllä tee ihan heti mieli ostaa niitä!
VastaaPoistaMutta hyvä, jos nyt aikaisempaa useampi perehtyy pakkausselosteisiin aikaisempaa paremmin. Tosin, luulen että monet suomalaiset eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan laadukkaammista raaka-aineista.
Ei kai tässä ihmeellisempää, kuin että vastataan kysyntään. Ei kai kukaan tekisi niitä roskaruokia, jos niitä ei kukaan ostaisikaan?
VastaaPoistaei se kyllä varmaa ihan pelkkään kysyntää vastaamista oo... tuotteen (eli sen "ruokatuotteen") halvat valmistamiskustannukset --> halvempi hinta --> ihmiset haluavat ostaa halpaa ruokaa. Eli tehdään jotakin, jota on "pakko" ostaa, koska se on halvempaa ja sitä saa enemmän vähemmällä rahalla.
VastaaPoistaJa siinä mielessä kysyntään kyllä, koska ei suurinta osaa ihmisiä kiinnosta vitun vertaa ne pakkausselosteet, kun se ruoka on valmiiksi tehty ja pakattu eli mikroon vaan. Helppoo ja halpaa...
Vai vedänkö tässä liikaa mutkia suoriksi? :)
Kysynnän ja tarjonnan laki varmaan periaatteessa määrää, mitä markkinoilla on ja mitä siellä ei ole... Mutta toisaalta tuskin kukaan kuluttaja on kuitenkaan nimenomaan pyytänyt värjättyjä oliiveja :) Ne ovat vain tulleet tarjolle, jotta voidaan tarjota edullisempia tuotteita, joita osa kuluttajista tietysti haluaa.
VastaaPoistaEhkä kyse on puoliksi siitä, onko eettiseltä kannalta "oikein" maalata oliiveja yms., mitä kuluttaja ei osaa aavistaa? Varsinkin kun yhtiöt varmasti varsin hyvin tietävät, ettei suuri osa kuluttajista vaivaudu perehtymään tuoteselosteisiin.
Eli onkohan syytä tarjonnassa vai kysynnässä vaiko molemmissa?
Eihän se siinä pakkausselosteessa lue että tuote on lipeäkäsitelty ja säteilytetty jne... Ei tavallinen kuluttja voi tietää tuollaisesta mitään. Lisäaineet näkee kyllä pakkauksesta mutta niitäkin viranomaiset väittävät turvallisiksi ja että Suomessa ei ylitetä sallittuja rajoja.
VastaaPoistaEn nyt muista nimeä mikä virasto valvoo elintarvikkeiden turvallisuutta. Evirako???
Tarkoitan sitä että minulla ainakin on todella ristiriitaiset tuntemukset siitä mitä saa syödä ja mitä ei, mikä on terveellistä ja ei. mainokset väittävät tuotetta terveelliseksi esim jogurttia. Eikä siinä pakkauksessa lue että lehmänmaito sisältää antibiottijäämiä tms. Mainokset antavat niin voimakkaan kuvan tuotteen terveellisyydestä.
Eli mikään tehtaassa tehty ei ole terveellistä???
T. Marja-Liisa
Hyviä pointteja. Samaa mieltä, että suomalainen ruoka (en tarkoita raaka-aineita) on planeetan huonoimmasta päästä. Kenellä se vastuu lopulta on? Voidaan ainakin todeta, että kuluttajan tulee olla hyvin valveutunut ja nähdä vaivaa etsiäkseen tietoa, mikäli aikoo selviytyä ruokaviidakosta. Pakkauksen informaatio kun on vain pieni osa tämän päivän ruoantuotantoa, jossa koko ketju on jollain tavalla "epänormaali".
VastaaPoistaMinusta lisäaineiden vaarallisuus on niiden kyvyssä huijata sitä ainoaa, joka meidät syöjät pelastaisi. Tarkoitan tietysti aisteja (näkö, haju, maku) ja mielitekoa. Kaikkia näitä kemistit (niin, ruokaa eivät enää valmista kokit) pyrkivät harhauttamaan ja luomaan mitä koukattavimpia yhdistelmiä. Ja jos nykytarjontaa katsoo perus ääsmarketissa, niin aika menestyksekkäästi.
Niin, ainoa konsti on tehdä ruokaa oikeista, puhtaista, eettisesti ja ekologisesti tuotetuista raaka-aineista. Tällä on ylivoimainen etu puolellaan - maku, jota ainakaan vielä ei voida jäljitellä.