Eiliseen postaukseeni liittyen törmäsin hyvään videoon Frank Forencichin Exuberant Animal -blogissa. Mitä tulee juoksemiseen niin kannattaa ottaa mallia kenialaisilta.
Eli ei näin:
Vaan näin:
perjantai 29. tammikuuta 2010
torstai 28. tammikuuta 2010
Paljas jalka on paras jalkine
Itse olen puhunut paljasjalkajuoksun ja paljasjalkaliikkumisen puolesta blogissani useasti, mutta nyt tuli uutta vahvistusta sille, että paljas jalka tosiaan on paras jalkine. Harvardin yliopiston tutkija Daniel Liebermann sanoo, että juoksijat, jotka karttavat jalkineita kärsivät vähemmän vakavista vammoista. Tämä johtuu siitä, että ilman kenkiä juostessa sitä astuu jalalla eri tavalla kuin pehmustetulla kengällä juostessa.
"By landing on the middle or front of the foot, barefoot runners have almost no impact collision, much less than most shod runners generate when they heel-strike," Lieberman added.
"Most people today think barefoot running is dangerous and hurts, but actually you can run barefoot on the world's hardest surfaces without the slightest discomfort and pain. All you need is a few calluses to avoid roughing up the skin of the foot."
People used to running in shoes should not start barefoot trotting right away, Lieberman cautioned. "If you've been a heel-striker all your life, you have to transition slowly to build strength in your calf and foot muscles," he said.
But he noted that evolution is on his side.
"Humans have engaged in endurance running for millions of years, but the modern running shoe was not invented until the 1970s," Lieberman said.
Lähde: Reuters
Biomechanical Differences Between Different Foot Strikes
Running Barefoot, Forefoot Striking & Training Tips
Itse juoksen Vibram Fivefingerseissä ja voin ehdottomasti suositella niitä kaikille. Mielestäni nissä yhdistyy kenkien ja kengättömyyden parhaat palat. Tottuminen vie aikaa, mutta kun niihin tottuu niin ei enää halua kengissä juosta. Suurin osa, joka on niitä kokeillut niin on saanut ahaa-elämyksen, että tätä se juokseminen on ja löytänyt uudenlaisen ilon juoksemiseen ja liikkumiseen.
"By landing on the middle or front of the foot, barefoot runners have almost no impact collision, much less than most shod runners generate when they heel-strike," Lieberman added.
"Most people today think barefoot running is dangerous and hurts, but actually you can run barefoot on the world's hardest surfaces without the slightest discomfort and pain. All you need is a few calluses to avoid roughing up the skin of the foot."
People used to running in shoes should not start barefoot trotting right away, Lieberman cautioned. "If you've been a heel-striker all your life, you have to transition slowly to build strength in your calf and foot muscles," he said.
But he noted that evolution is on his side.
"Humans have engaged in endurance running for millions of years, but the modern running shoe was not invented until the 1970s," Lieberman said.
Lähde: Reuters
Biomechanical Differences Between Different Foot Strikes
Running Barefoot, Forefoot Striking & Training Tips
Itse juoksen Vibram Fivefingerseissä ja voin ehdottomasti suositella niitä kaikille. Mielestäni nissä yhdistyy kenkien ja kengättömyyden parhaat palat. Tottuminen vie aikaa, mutta kun niihin tottuu niin ei enää halua kengissä juosta. Suurin osa, joka on niitä kokeillut niin on saanut ahaa-elämyksen, että tätä se juokseminen on ja löytänyt uudenlaisen ilon juoksemiseen ja liikkumiseen.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Dokumenttiprojekti: Unelmamaa Islanti
Tänään klo 22.50 TV2:lta tulee Dokumenttiprojekti: Unelmamaa Islanti. Sama elokuva pyörii nyt myös Helsingin DocPoint-festareilla Dreamland-nimisenä. DocPointin sivuilta pomittua:
"Islannissa on viime vuosina kasvanut muutakin kuin kasinotalous. Maan joet on yksi toisensa jälkeen valjastettu tuottamaan valtavia määriä energiaa yhdysvaltalaisen Alcoan alumiinisulatoille. Samannimiseen menestyskirjaan pohjautuva Dreamland kuvaa saarivaltion murrosta NATO-tukikohdan ja kalastuksen kehdosta suuryhtiöiden ja poliittisen eliitin pelikentäksi.
Kulutusjuhlasta syrjään jäänyt kylä iloitsee Alcoan rakentamasta jalkapallohallista, mutta miten käy Islannin ainutlaatuiselle luonnolle? Upeita luontokuvia, historiaan kurkottavia arkistonauhoja ja kiireettömiä henkilöhaastatteluja taitavasti yhdistelevä Dreamland kutoo tuoreen ja kattavan näkökulman kohti suurta romahdusta kulkevaan Islantiin.
Elokuva jäljittää kulutusyhteiskunnan ja luonnon välisiä kamppailuita Islannista kehitysmaihin saakka, ja monet sen esittämät kysymykset koskevat myös Suomea."
"Islannissa on viime vuosina kasvanut muutakin kuin kasinotalous. Maan joet on yksi toisensa jälkeen valjastettu tuottamaan valtavia määriä energiaa yhdysvaltalaisen Alcoan alumiinisulatoille. Samannimiseen menestyskirjaan pohjautuva Dreamland kuvaa saarivaltion murrosta NATO-tukikohdan ja kalastuksen kehdosta suuryhtiöiden ja poliittisen eliitin pelikentäksi.
Kulutusjuhlasta syrjään jäänyt kylä iloitsee Alcoan rakentamasta jalkapallohallista, mutta miten käy Islannin ainutlaatuiselle luonnolle? Upeita luontokuvia, historiaan kurkottavia arkistonauhoja ja kiireettömiä henkilöhaastatteluja taitavasti yhdistelevä Dreamland kutoo tuoreen ja kattavan näkökulman kohti suurta romahdusta kulkevaan Islantiin.
Elokuva jäljittää kulutusyhteiskunnan ja luonnon välisiä kamppailuita Islannista kehitysmaihin saakka, ja monet sen esittämät kysymykset koskevat myös Suomea."
Kolmekymmentäkolme
33 (kolmekymmentäkolme) on luonnollinen luku, jota edeltää 32 ja seuraa 34
33 on suurin positiivinen kokonaisluku, jota ei voida esittää eri kolmiolukujen summana.
33 on selkärangan nikamien lukumäärä
33 rpm on LP-levyn kierrosnopeus
33 on saarten lukumäärä Kiribatissa
33 on osvaltioiden määrä Meksikossa
33 oli Michelangelon ikä kun hän aloitti Sikstiiniläisen kappelin kattofreskojen maalaamisen
33. leveyspiirillä sijaitsee Bagdad
33 on myös oma ikäni seuraavat 365 päivää
33 on suurin positiivinen kokonaisluku, jota ei voida esittää eri kolmiolukujen summana.
33 on selkärangan nikamien lukumäärä
33 rpm on LP-levyn kierrosnopeus
33 on saarten lukumäärä Kiribatissa
33 on osvaltioiden määrä Meksikossa
33 oli Michelangelon ikä kun hän aloitti Sikstiiniläisen kappelin kattofreskojen maalaamisen
33 symboloi korkeinta hengellistä tietoisuutta, jonka ihminen voi saavuttaa
33. leveyspiirillä sijaitsee Bagdad
33 on myös oma ikäni seuraavat 365 päivää
tiistai 26. tammikuuta 2010
WWF haluaa, että olet onnellisempi
WWF:llä paljon hyviä pointteja. Meidän olisi todellakin aika alkaa miettimään ihan tosissaan tätä rajallisen ekosysteemin ja rajattoman kasvun yhtälöä ennenkuin on liian myöhäistä. Se ei tarkoita sitä, että onnellisuudesta olisi luovuttava, päinvastoin materiasta ja kasvusta luopumalla voimme keskittyä olennaiseen ja löytää taas onnellisuuden.
"WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin."
"Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.
Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.
Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.
Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.
Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.
Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?
Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta."
http://www.wwf.fi/villiplaneetta/2010/01/wwf-haluaa-etta-olet-onnellisempi/
"WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin."
"Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.
Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.
Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.
Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.
Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.
Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?
Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta."
http://www.wwf.fi/villiplaneetta/2010/01/wwf-haluaa-etta-olet-onnellisempi/
Kohti valoa
Tuntuu, että vihdoinkin alkaa pimeys hieman hellittämään otettaan ja arki näyttää vähän valoisammalta. Tänään päivän pituus Helsingissä on 7 tuntia 28 minuuttia. Huominen on jo viisi minuuttia pidempi ja viikon päästä valoisaa aikaa on jo 35 minuuttia enemmän. Ainakin minulle tulee todella hyvä fiilis tästä nopeasti lisääntyvästä valosta. Kovista pakkasista tykkään, mutta vähän valoa kaipaisin. Ja nythän sitä saa. Viisi minuuttia, joka päivä, eikä maksa mitään. Halpaa hupia.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Juuren Puoti
Tänään tuli käytyä ensimmäistä kertaa äskettäin avatussa Juuren Puodissa. Juuren Puoti on siis Helsingin Korkeavuorenkadulle äskettäin avattu kauppa, joka myy maakuntien huipputuotteita tuoreena ja ilman välikäsiä. Tarjolla on muun muassa luomulihaa, pientuottajajuustoa, viljatuotteita, leipää, villiyrttejä, marjatuotteita, artesaanisuklaata, luomukahvia, sisävesikalaa, karjalaisia erikoisuuksia ja Juuren omia innovaatioita. Tuotteet ovat puhtaita, mahdollisimman ekologisesti tuotettuja ja pääsääntöisesti lisäaineettomia.
Itse olen Maatilatorin vakioasiakas ja täytyy sanoa, että Juuren Puodissa on hyvin paljon samaa. Lihavalikoima on tosin isompi, mutta Juuren Puodissa toisaalta ei näyttänyt ainakaan tänään olevan myynnissä omaa suosikkiani, eli raakamaitoa. Myytävät kasvikset ovat kotimaisia ja koska tähän aikaan vuodesta ei täällä oikein banaanit kasva puissa tai edes mustikat metsässä, niin myytävänä oli pääasiassa juureksia.
Itse olen lisännyt omaa lihansyöntiä parin kasvissyöntivuoden jälkeen, joten olen todella iloinen siitä, että luomulihaa on Juuren Puodin ansiosta taas paremmin saatavilla. Itse ostin tänään hirvipullia, eli 100% hirvenlihasta tehtyjä lihapullia sekä Billnäs-makkaraa, joka sisältää muun muassa Highlandin lihaa.
Juuren Puodin Facebook-sivut löytyvät täältä.
Itse olen Maatilatorin vakioasiakas ja täytyy sanoa, että Juuren Puodissa on hyvin paljon samaa. Lihavalikoima on tosin isompi, mutta Juuren Puodissa toisaalta ei näyttänyt ainakaan tänään olevan myynnissä omaa suosikkiani, eli raakamaitoa. Myytävät kasvikset ovat kotimaisia ja koska tähän aikaan vuodesta ei täällä oikein banaanit kasva puissa tai edes mustikat metsässä, niin myytävänä oli pääasiassa juureksia.
Juuren Puodin Facebook-sivut löytyvät täältä.
Tavarasta eroon
“You buy furniture. You tell yourself, this is the last sofa I will ever need in my life. Buy the sofa, then for a couple years you're satisfied that no matter what goes wrong, at least you've got your sofa issue handled. Then the right set of dishes. Then the perfect bed. The drapes. The rug. Then you're trapped in your lovely nest, and the things you used to own, now they own you.”Olen viime aikoina törmännyt monessa blogissa "100 things challengeen", jossa tarkoituksena on nostaa hyvinvointia luopumalla turhasta tavarasta ja omistamalla ainoastaan 100 henkilökohtaista tavaraa. Tänään asiasta kirjoitti Vehmas Assemblyn Sampsa. Tänään luin myös Marc and Angel Hack Life -blogista keinoista, joilla voi lisätä hyvinvointiaan kohtuullistamalla.
-Chuck Palahniuk
Itse olen jo kauan ollut kyllästynyt tavaranpaljouteen ja tavaran perässä juoksemiseen, mutta tuntuu, että edelleen tavaralla on ihan liian iso osa elämässäni. Kuten Marc and Angel Hack Life -blogissakin sanotaan, niin tavara ei ainoastaan valtaa mieltä vaan se myös maksaa. Eikä siis ainoastaan ostaminen, vaan myös ylläpitäminen, säilyttäminen ja päivittäminen.
Siirrämme myös tunteemme ja muistomme tavaroihin. Lopulta olemme niin kiinni näissä muistoissa ja niitä herättävissä tavaroissa, että uusille muistoille ja elämälle ei jää tilaa. Kaikki, jotka ovat joskus luopuneet tavarasta tietävät kuinka hyvää se tekee. Se ei puhdista ainoastaan kaappeja ja hyllyjä vaan tuntuu myös siltä, että mielestä pyyhkiytyy vuosien pölyt.
En usko, että tartun 100 tavaran haasteeseen, ainakaan vielä. Pelottaa laskea kaikki tavarani. Olen kyllä rajoittanut ostamista todella rankasti, mutta edelleen vanhat tavarat pölyttyvät nurkissa. Olenkin nyt päättänyt, että tänä vuonna jokaista tavaraa kohden jonka ostan tai saan niin luovun kahdesta tavarasta. Yksi uusi ostettu T-paita tarkoittaa kahden T-paidan kiertoon laittamista.
Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että lisään ostamista vaan ainoastaan sitä, että koitan päästä turhasta tavarasta eroon. Toki aion yrittää vähentää tavaranpaljoutta muutenkin. Ajatus siitä, että kaikki henkilökohtaiset tavarat mahtusivat yhteen rinkkaan kiehtoo suuresti, vaikka tiedän, ettei se ole minulle realistinen. Liikaa kirjoja, liikaa CD-levyjä. Hitaasti, mutta varmasti aion kuitenkin saada tilaa taas itselleni.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Blue Ice -kalanmaksaöljyt
Eräs lukija kysyi minulta viikko sitten mielipidettä eräistä kalaöljytuotteista ja kun heti seuraavana päivän luin Primal Body-Primal Mind: Empower Your Total Health The Way Evolution Intended-kirjasta kalanmaksaöljystä monta sivua juttua, niin päätin ottaa asiasta enemmän selvää. Toki omega3:set ja kalaöljytuotteet olivat tuttuja jo ennestään, mutta käytin nyt 2-3 päivää aikaa selvittääkseni mikä on the Kalanmaksaöljy, miksi se on paras ja mistä sitä saa (kaikkeen sitä ihminen aikansa kuluttaakin).
Kalanmaksaöljyä ei turhaan ole syöty Euroopassa varsinkin talvisin jo vuosisatojen ajan. Se on muun muassa suojannut meitä kylmältä ja flunssalta, tehnyt hyvää iholle, parantanut reumasairauksia ja laskenut verenpainetta. Ennen ei ehkä tiedetty, että miksi kalanmaksöljy toimii, tiedettiin vain, että se toimii. Kalanmaksaöljy onkin meidän isovanhempien sukupolven ykkös "superfood", joka on nykyään vähän ihmisiltä unohtunut.
Näin kertoo esimerkiksi Weston A. Price Foundation kalanmaksaöljystä:
"Cod liver oil is very good for you, more than you ever knew. Research studies ranging from 1918-2001 give cod liver oil an A+ rating. This marvelous golden oil contains large amounts of elongated omega-3 fatty acids, preformed vitamin A and the sunlight vitamin D, essential nutrients that are hard to obtain in sufficient amounts in the modern diet. Samples may also naturally contain small amounts of the important bone- and blood-maintainer vitamin K."
Tässä paljon lisää informaatiota.
Ongelma kalanmaksaöljyn valmistuksessa nykyään on se, että vanhat valmistusmenetelmät on hylätty ja nykyään ne prosessoidaan niin, että kaikki vitaminit poistetaan ja tämän jälkeen lisätään synteettisiä vitamiineja tilalle. Tämä on halvempaa ja tehokkaampaa, mutta valitettavasti näin öljystä poistuu myös kaikki se, mikä tekee siitä ainutlaatuista. Öljystä tulee käytännössä vain nestemäinen monivitamiini.
Tällä hetkellä taitaa olla olemassa vain yksi valmistaja, jonka öljy tehdään vanhojen menetelmien mukaan eli öljyä ei kuumenneta vaan se fermentoidaan, jolloin kaikki ravintoaineet ja vitamiinit säilyvät luonnollisessa muodossaan.
Tässä David Wetzel kertoo lisää kalanmaksaöljyn valmistuksesta.
Mitä enemmän aiheesta olen lukenut niin jatkuvasti nousee esiin Green Pasturesin Blue Ice Cod Liver Oil. Tätä päätin siis hankkia. Toistaiseksi löysin Euroopasta kaksi nettikauppaa, jotka sitä myyvät eli naturalfoodfinder.co.uk ja red23.co.uk. Itse tilasin Naturalfoodfinderista, ja kolmessa päivässä tuotteet olivat jo täällä.
Kalliitahan nämä ovat, mutta ainakin nykysellä tiedollani tässä on paras ja luonnollisin merkki, the Kalanmaksaöljy. Toinen, jonka ostin on appelsiinin makuinen kalanmaksaöly (maistuu kyllä mostly kalalta) ja toisessa on Blue Ice Royal -kapseleita.
"Blue Ice Royal is the pinnacle product. It combines a strong blend of 2/3 Blue Ice Fermented Cod Liv er Oil and 1/3 X-Factor Gold High Vitamin Butter Oil. "
"X-Factor Gold™ High Vitamin Butter Oil is made from dairy oil extracted without heat from cows that eat 100% rapidly growing grass. The speed of the grass growth, timing of the grazing of this grass, species of grass, climate and extraction method are all important to make real X-Factor Gold™ High Vitamin Butter Oil.
The Blue Ice™ Fermented Cod Liver Oil brings us back in time, when cod liver oil was truly a sacred food. The Blue Ice™ Fermented Cod Liver Oil is lacto-fermented and extracted without heat. The fish are wild caught in the Arctic region.
The combination of these attributes provides our community with a pure, clean and nutrient rich sacred food."
Kalanmaksaöljyä ei turhaan ole syöty Euroopassa varsinkin talvisin jo vuosisatojen ajan. Se on muun muassa suojannut meitä kylmältä ja flunssalta, tehnyt hyvää iholle, parantanut reumasairauksia ja laskenut verenpainetta. Ennen ei ehkä tiedetty, että miksi kalanmaksöljy toimii, tiedettiin vain, että se toimii. Kalanmaksaöljy onkin meidän isovanhempien sukupolven ykkös "superfood", joka on nykyään vähän ihmisiltä unohtunut.
Näin kertoo esimerkiksi Weston A. Price Foundation kalanmaksaöljystä:
"Cod liver oil is very good for you, more than you ever knew. Research studies ranging from 1918-2001 give cod liver oil an A+ rating. This marvelous golden oil contains large amounts of elongated omega-3 fatty acids, preformed vitamin A and the sunlight vitamin D, essential nutrients that are hard to obtain in sufficient amounts in the modern diet. Samples may also naturally contain small amounts of the important bone- and blood-maintainer vitamin K."
Tässä paljon lisää informaatiota.
Ongelma kalanmaksaöljyn valmistuksessa nykyään on se, että vanhat valmistusmenetelmät on hylätty ja nykyään ne prosessoidaan niin, että kaikki vitaminit poistetaan ja tämän jälkeen lisätään synteettisiä vitamiineja tilalle. Tämä on halvempaa ja tehokkaampaa, mutta valitettavasti näin öljystä poistuu myös kaikki se, mikä tekee siitä ainutlaatuista. Öljystä tulee käytännössä vain nestemäinen monivitamiini.
Tällä hetkellä taitaa olla olemassa vain yksi valmistaja, jonka öljy tehdään vanhojen menetelmien mukaan eli öljyä ei kuumenneta vaan se fermentoidaan, jolloin kaikki ravintoaineet ja vitamiinit säilyvät luonnollisessa muodossaan.
Tässä David Wetzel kertoo lisää kalanmaksaöljyn valmistuksesta.
Mitä enemmän aiheesta olen lukenut niin jatkuvasti nousee esiin Green Pasturesin Blue Ice Cod Liver Oil. Tätä päätin siis hankkia. Toistaiseksi löysin Euroopasta kaksi nettikauppaa, jotka sitä myyvät eli naturalfoodfinder.co.uk ja red23.co.uk. Itse tilasin Naturalfoodfinderista, ja kolmessa päivässä tuotteet olivat jo täällä.
"Blue Ice Royal is the pinnacle product. It combines a strong blend of 2/3 Blue Ice Fermented Cod Liv er Oil and 1/3 X-Factor Gold High Vitamin Butter Oil. "
"X-Factor Gold™ High Vitamin Butter Oil is made from dairy oil extracted without heat from cows that eat 100% rapidly growing grass. The speed of the grass growth, timing of the grazing of this grass, species of grass, climate and extraction method are all important to make real X-Factor Gold™ High Vitamin Butter Oil.
The Blue Ice™ Fermented Cod Liver Oil brings us back in time, when cod liver oil was truly a sacred food. The Blue Ice™ Fermented Cod Liver Oil is lacto-fermented and extracted without heat. The fish are wild caught in the Arctic region.
The combination of these attributes provides our community with a pure, clean and nutrient rich sacred food."
perjantai 22. tammikuuta 2010
Kasvilajien väheneminen ehkä mehiläiskadon takana
Ehkä voimme oppia tästä jotain:
"Mehiläisten joukkokadon syynä saattaa olla niiden vastustuskyvyn heikkeneminen, joka johtuu luonnon monimuotoisuuden ja kasvilajien vähenemisestä, kertoo uusi tutkimus.
Ranskalaisen INRA-tutkimuslaitoksen tutkijat huomasivat, että mehiläisillä, jotka keräsivät mettä useista eri kasveista, oli vahvempi immuunijärjestelmä kuin mehiläisillä, jotka keräsivät mettä vain yhdestä kasvista.
Kun mehiläisen vastustuskyky heikkenee, se on alttiimpi taudinaiheuttajille ja voi kuljettaa niitä myös takaisin kotipesään, tutkija Cedric Alaux kertoi BBC:lle.
Mehiläisten viime vuosien joukkokuolemat eri puolella maailmaa ovat hämmentäneet tutkijoita. Syyksi on ehdotettu muun muassa erilaisia tauteja, torjunta-aineiden käyttöä ja ilmastonmuutosta. Varma syy on kuitenkin yhä mysteeri."
Lähde: STT
Ihminen ja mehiläinen:
"A research consortium, supported by the National Human Genome Research Institute (NHGRI), one of the National Institutes of Health (NIH), today announced the publication of a high-quality draft genome sequence of the western honey bee, finding that its genome is more similar to humans than any insect sequenced thus far."
“The genome of the honey bee has been added to a growing list of organisms whose sequence can be compared side by side to better understand the structure and functions of our own genes. And that will help speed our understanding of how genes contribute to health and what goes wrong in illness.”
"When compared to other insects, the honey bee genome contains fewer genes involved in innate immunity, detoxification enzymes, and gustatory (taste) receptors, while not surprisingly, it contains more genes for olfactory receptors and novel genes for nectar and pollen utilization. Interestingly, the honey bee genome shows greater similarities to vertebrates than insects for genes involved in circadian rhythm, as well as biological processes involved in turning genes on or off."
Lähde: http://www.nih.gov/news/pr/oct2006/nhgri-26.htm
"Mehiläisten joukkokadon syynä saattaa olla niiden vastustuskyvyn heikkeneminen, joka johtuu luonnon monimuotoisuuden ja kasvilajien vähenemisestä, kertoo uusi tutkimus.
Ranskalaisen INRA-tutkimuslaitoksen tutkijat huomasivat, että mehiläisillä, jotka keräsivät mettä useista eri kasveista, oli vahvempi immuunijärjestelmä kuin mehiläisillä, jotka keräsivät mettä vain yhdestä kasvista.
Kun mehiläisen vastustuskyky heikkenee, se on alttiimpi taudinaiheuttajille ja voi kuljettaa niitä myös takaisin kotipesään, tutkija Cedric Alaux kertoi BBC:lle.
Mehiläisten viime vuosien joukkokuolemat eri puolella maailmaa ovat hämmentäneet tutkijoita. Syyksi on ehdotettu muun muassa erilaisia tauteja, torjunta-aineiden käyttöä ja ilmastonmuutosta. Varma syy on kuitenkin yhä mysteeri."
Lähde: STT
Ihminen ja mehiläinen:
"A research consortium, supported by the National Human Genome Research Institute (NHGRI), one of the National Institutes of Health (NIH), today announced the publication of a high-quality draft genome sequence of the western honey bee, finding that its genome is more similar to humans than any insect sequenced thus far."
“The genome of the honey bee has been added to a growing list of organisms whose sequence can be compared side by side to better understand the structure and functions of our own genes. And that will help speed our understanding of how genes contribute to health and what goes wrong in illness.”
"When compared to other insects, the honey bee genome contains fewer genes involved in innate immunity, detoxification enzymes, and gustatory (taste) receptors, while not surprisingly, it contains more genes for olfactory receptors and novel genes for nectar and pollen utilization. Interestingly, the honey bee genome shows greater similarities to vertebrates than insects for genes involved in circadian rhythm, as well as biological processes involved in turning genes on or off."
Lähde: http://www.nih.gov/news/pr/oct2006/nhgri-26.htm
Ole kärsivällinen, tee oikeita asioita ja nauti matkasta
“The two most powerful warriors are patience and time.”
- Leo Tolstoy
“If we are facing in the right direction, all we have to do is keep on walking.”
- Buddhist Proverb
Nykymaailmassa missä nopeutta pidetään hyveenä, kiire on normaalia ja kaikki on saatava heti eikä kohta, alkaa kärsivällisyys olemaan harvinaista. Se, että meidän keinotekoinen maailmamme jatkuvasti nopeutuu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me olisimme jotenkin muuttuneet. Kroppamme, mielemme ja ekosysteemimme kulkevat edelleen samaa vauhtia kuin aina ennenkin. Luonto ei ole muuttunut, me vain pakotamme sen käymään jatkuvasti ylikierroksilla. Koska kaikki ympärillämme on nopeaa niin olemme alkaneet vaatia nopeutta kaikessa, vaikka emme mitenkään voi enää pysyä vauhdissa mukana.
Erityisesti tämä koskee fyysistä olemustamme. Halusimme sitten laihtua, kehittää lihaksia, parantua sairaudesta tai juosta maratonin, niin etsimme helppoa ja nopeaa tietä. Kaikkialle on olemassa tie, mutta emme kelpuuta sitä, koska se on liian pitkä tai liian raskas. Emme me ehdi kävellä hidasta polkua vaikka tietäisimmekin, että se on oikea tie ja johtaa perille. Me uskomme, että nopea on aina parempi. Ainakin se on.... nopeampi.
Mitä tulee harjoitteluun tai syömiseen niin ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa, vaan on olemassa monta eri tapaa ja kaikille löytyy se oma ja oikea. Jos jotain haluaa saavuttaa niin tärkeintä on ottaa joku suunta, luottaa siihen, pysyä siinä kärsivällisesti ja nauttia matkasta. Itse en usko siihen, että tekee suuria tavoitteita ja suunnitelmia, enemmänkin siihen, että valitsee jonkun suunnan ja tekee päivittäin oikeita asioita ja ottaa askeleita valitsemaansa suuntaan. Uskon, että tämä tie johtaa perille ja jää aikaa myös nauttia matkasta ja katsella nähtävyyksiä. Kunhan pitäytyy suunnassaan.
Kärsivällisyys ei valitettavasti myy ja se myös vaatii paljon. Tämän takia lehdet eivät myy "Hyvä terveys 10 vuodessa" -treenejä vaan "rantakuntoon 4 viikossa" -treeniohjelmia. Vielä parempi on myydä jotain konkreettista kuten laihdutuspillereitä tai mielikuvaa sixpackista pullistelemassa hiekkarannalla. Totuus ei myy ja siksi totuutta ei myöskään mainita. Kuluttaja haluaa nopeita ratkaisuja ja siksi näitä myydään, vaikka niistä ei mitään hyötyä olisikaan. Jos jonkun asian voi tehdä nopeasti, niin miksi ei? Todellisuudessa nopeasti saa kuitenkin harvoin mitään kestävää aikaan.
Jos oikeasti haluaa muutoksia niin suosittelen valitsemaan suunnan. Suunnan, jonka kokee oikeaksi ja polun, jolla voi myös nauttia matkasta. Kuten postauksen alussa ollut sanonta kuuluu "Jos olet kääntyneenä oikeaan suuntaan, ei tarvitse tehdä muuta kuin kävellä". Oli askel kuinka pieni tahansa, niin jokainen askel, jonka ottamme oikeaan suuntaan vie meitä lähemmäs haluamaamme. Minulla on suunta johon uskon ja jota kohti kävelen. Joskus pääsen varmasti perille.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Mistä aloittaa?
Olen jo niin kauan syönyt vain luomua, vältellyt valmisruokia ja miettinyt mitä suuhuni laitan, että olen vähän vieraantunut siitä mikä on "normaalia". Tämän huomaa lähinnä kun yrittää neuvoa sellaisia ihmisiä ravintoasioissa, jotka eivät asiaa itse ole opiskelleet tai koskaan ajatelleet. Tällaisissa tapauksissa ei aina oikein tiedä, että mistä pitäisi aloittaa ja mitä taas ei kannata vielä kertoa.
Sain juuri luettua Nora T. Gedgaudaksen kirjan Primal Body-Primal Mind: Empower Your Total Health The Way Evolution Intended, joka on reilun 300 sivun verran täynnä tietoa luonnollisesta ravinnosta, puutoksista, vitamiineista, ravinteista, ruokavaliosta ja modernin elämäntavan ongelmista.
Kirjasta ei nyt sen enempää, mutta sen lopussa on ihan hyvä juttu sitä, että mistä aloittaa jos haluaa tehdä muutoksen kohti terveempää elämää. Tätä listaa aion nyt käyttää ja vapaasti muokata, koska uskon, että on tärkeää rakentaa vahva perusta ennen kuin lähtee hifistelemään. Ehkä kaikkein yksinkertaisin ohje jota tykkään toistaa edelleen aina kuin mahdollista on kuitenkin Michael Pollanin "Eat food. Not too much. Mostly plants."
1. Ole tietoinen valinnoistasi
Elä tietoisesti. Kysy itseltäsi, että onko ateriasi oikeasti ruokaa vai onko se vain ruokateollisuuden tuote. Onko ruoastasi terveydellesi hyötyä vai aiheuttaako se kenties vahinkoa. Lue ravintosisällöt ja älä osta sellaista ruokaa, jonka kaikkia ainesosia et edes tunne. Osta mieluiten ruokaa, jossa ei ole ravintosisältöä edes merkattu.
2. Vältä sokeria ja tyhjiä hiilihydraatteja
Mitä vähemmän näitä syöt niin sitä parempi. Varsinkin sokerin syöminen kannattaisi lopettaa kokonaan. Ei sitä lopulta tee edes mieli kunhan pääsee riippuvuudesta eroon. Sokereihin ja tyhjiin hiilareihin kuuluvat muun muassa leipä, pasta, riisi, mehut, alkoholi jne.
3. Lopeta margariinin ja keinotekoisten rasvojen käyttö heti
Käytä luomuvoita, neitsytoliiviöljyä ja kookosöljyä. Vältä kaikkia teollisia rasvoja.
4. Vaihda tavallinen pöytäsuola laadukkaaseen vuorisuolaan tai merisuolaan
5. Juo puhdasta vettä älä limuja, urheilujuomia tai mehuja
6. Vältä pikaruokaloita tai ketjuravintoloita
Näistä ei yksinkertaisesti saa laadukasta ruokaa. Arvosta itseäsi ja arvosta ruokaasi sen verran, että kannat rahasi muualle.
7. Osta luomua ja paikallista ruokaa
Käy luomukaupoissa, osta toreilta ja suosi luonnollista ruokaa. Isoista marketeistakin löytää laadukasta ruokaa kunhan siirtyy pääkäytäviltä sivuun ja välttää värikkäitä pakkauksia ja alennustuotteita.
8. Pidä huolta omega3:sta ja vitamineista
Syö kalaa tai varmista omega3:sen saanti muista lähteistä. Vältä teollista ruokaa ja teollisia rasvoja, nämä ovat pullollaan omega6:sta. Syö vain luomulaatuista lihaa. D-vitamiinin tarpeellisesta saannista kannattaa huolehtia. Suosittelen laadukasta kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä. Vitamiinit ja rasvat kannattaa kuitenkin aina yrittää saada ravinnosta. Lisät ovat vain lisiä, eivät ruokaa.
9. Liiku ja löydä itsellesi sopiva liikuntamuoto
Liikunnan ei tarvitse viedä paljon aikaa tai olla pakkoa. Tee sellaista mistä oikeasti nautit. Laatu on tässäkin tärkeämpää kuin määrä. Monipuolisuuden ja hauskuuden pitäisi olla lähtökohta, ei mikään tulevaisuuden kaukainen tavoite.
10. Kiinnostu omasta "koneestasi" ja ekosysteemistäsi
Älä usko vain muiden sanaan. Ota selvää ja opiskele. Laadukasta tietoa on runsaasti saatavilla. Inspiroidu ja opi.
11. Pidä huolta unesta
Mikään ei korvaa laadukasta unta. Nuku 7-8 tuntia joka yö. Se on paras investointi tulevaisuuteen, jonka voi tehdä. Ja nukkuminen on kivaa, ei mikään pakollinen paha kaiken suorittamisen välillä.
12. Vältä stressiä
Paraskaan ravinto ei pysty korjaamaan stressin aiheuttamia ongelmia. Jos stressiä ei pysty välttämään, niin meditoi, joogaa, kävele. Mitä tahansa mikä rentouttaa ja parantaa stressinsietokykyä.
13. Syö ainakin 50-prosenttisesti raakaa tai vain vähän kypsennettyä ruokaa
Itse en usko, että 100% raaka kasvisruokavalio on pidemmän päälle hyvästä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö raaka kasvisruoka olisi todella tärkeää. Syö salaatteja, tee vihersmoothieja jne. Myös eläinkunnan tuotteista montaa voi syödä raakana. Syö aina luomua kun vain mahdollista.
Jos nämä muutokset tekee niin on jo mielestäni todella pitkällä. Näiden muutosten tekeminen ei myöskään ole hankalaa. Jos ei koe pystyvänsä niihin heti, niin siirtyy niihin yksi kerrallaan. Ja aina pitää muistaa, että oma kroppa tietää parhaiten. Kuuntele sitä.
Sain juuri luettua Nora T. Gedgaudaksen kirjan Primal Body-Primal Mind: Empower Your Total Health The Way Evolution Intended, joka on reilun 300 sivun verran täynnä tietoa luonnollisesta ravinnosta, puutoksista, vitamiineista, ravinteista, ruokavaliosta ja modernin elämäntavan ongelmista.
Kirjasta ei nyt sen enempää, mutta sen lopussa on ihan hyvä juttu sitä, että mistä aloittaa jos haluaa tehdä muutoksen kohti terveempää elämää. Tätä listaa aion nyt käyttää ja vapaasti muokata, koska uskon, että on tärkeää rakentaa vahva perusta ennen kuin lähtee hifistelemään. Ehkä kaikkein yksinkertaisin ohje jota tykkään toistaa edelleen aina kuin mahdollista on kuitenkin Michael Pollanin "Eat food. Not too much. Mostly plants."
1. Ole tietoinen valinnoistasi
Elä tietoisesti. Kysy itseltäsi, että onko ateriasi oikeasti ruokaa vai onko se vain ruokateollisuuden tuote. Onko ruoastasi terveydellesi hyötyä vai aiheuttaako se kenties vahinkoa. Lue ravintosisällöt ja älä osta sellaista ruokaa, jonka kaikkia ainesosia et edes tunne. Osta mieluiten ruokaa, jossa ei ole ravintosisältöä edes merkattu.
2. Vältä sokeria ja tyhjiä hiilihydraatteja
Mitä vähemmän näitä syöt niin sitä parempi. Varsinkin sokerin syöminen kannattaisi lopettaa kokonaan. Ei sitä lopulta tee edes mieli kunhan pääsee riippuvuudesta eroon. Sokereihin ja tyhjiin hiilareihin kuuluvat muun muassa leipä, pasta, riisi, mehut, alkoholi jne.
3. Lopeta margariinin ja keinotekoisten rasvojen käyttö heti
Käytä luomuvoita, neitsytoliiviöljyä ja kookosöljyä. Vältä kaikkia teollisia rasvoja.
4. Vaihda tavallinen pöytäsuola laadukkaaseen vuorisuolaan tai merisuolaan
5. Juo puhdasta vettä älä limuja, urheilujuomia tai mehuja
6. Vältä pikaruokaloita tai ketjuravintoloita
Näistä ei yksinkertaisesti saa laadukasta ruokaa. Arvosta itseäsi ja arvosta ruokaasi sen verran, että kannat rahasi muualle.
7. Osta luomua ja paikallista ruokaa
Käy luomukaupoissa, osta toreilta ja suosi luonnollista ruokaa. Isoista marketeistakin löytää laadukasta ruokaa kunhan siirtyy pääkäytäviltä sivuun ja välttää värikkäitä pakkauksia ja alennustuotteita.
8. Pidä huolta omega3:sta ja vitamineista
Syö kalaa tai varmista omega3:sen saanti muista lähteistä. Vältä teollista ruokaa ja teollisia rasvoja, nämä ovat pullollaan omega6:sta. Syö vain luomulaatuista lihaa. D-vitamiinin tarpeellisesta saannista kannattaa huolehtia. Suosittelen laadukasta kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä. Vitamiinit ja rasvat kannattaa kuitenkin aina yrittää saada ravinnosta. Lisät ovat vain lisiä, eivät ruokaa.
9. Liiku ja löydä itsellesi sopiva liikuntamuoto
Liikunnan ei tarvitse viedä paljon aikaa tai olla pakkoa. Tee sellaista mistä oikeasti nautit. Laatu on tässäkin tärkeämpää kuin määrä. Monipuolisuuden ja hauskuuden pitäisi olla lähtökohta, ei mikään tulevaisuuden kaukainen tavoite.
10. Kiinnostu omasta "koneestasi" ja ekosysteemistäsi
Älä usko vain muiden sanaan. Ota selvää ja opiskele. Laadukasta tietoa on runsaasti saatavilla. Inspiroidu ja opi.
11. Pidä huolta unesta
Mikään ei korvaa laadukasta unta. Nuku 7-8 tuntia joka yö. Se on paras investointi tulevaisuuteen, jonka voi tehdä. Ja nukkuminen on kivaa, ei mikään pakollinen paha kaiken suorittamisen välillä.
12. Vältä stressiä
Paraskaan ravinto ei pysty korjaamaan stressin aiheuttamia ongelmia. Jos stressiä ei pysty välttämään, niin meditoi, joogaa, kävele. Mitä tahansa mikä rentouttaa ja parantaa stressinsietokykyä.
13. Syö ainakin 50-prosenttisesti raakaa tai vain vähän kypsennettyä ruokaa
Itse en usko, että 100% raaka kasvisruokavalio on pidemmän päälle hyvästä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö raaka kasvisruoka olisi todella tärkeää. Syö salaatteja, tee vihersmoothieja jne. Myös eläinkunnan tuotteista montaa voi syödä raakana. Syö aina luomua kun vain mahdollista.
Jos nämä muutokset tekee niin on jo mielestäni todella pitkällä. Näiden muutosten tekeminen ei myöskään ole hankalaa. Jos ei koe pystyvänsä niihin heti, niin siirtyy niihin yksi kerrallaan. Ja aina pitää muistaa, että oma kroppa tietää parhaiten. Kuuntele sitä.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Sekoilua
Eilinen oli aikamoista sekoilua blogin suhteen. Jatkuvia muutoksia ulkonäössä ja sisällössä. Anteeksi kaikille, jotka eilen kävivät tätä lukemassa. On sen verran paljon tullut tänne jo viestejä ja lukijoitakin, että yritin vähän selkeyttää tätä sekä itselleni, että teille.
Toivoisin, että tämä olisi kuitenkin mahdollisimman helppolukuinen ja, että minullakin pysyisi sisältö vähän paremmin hallussa. Loppujen lopuksi muutoksista ei tullut kovinkaan näkyviä, mutta ainakin minulle tämä selkeytti asioita sen verran, että voin taas keskittyä kirjoittamiseen. Toivottavasti en kaikkia lukijoitani onnistunut säikäyttämään pois.
Uutta on siis nyt osoite, eli www.urbaanioranki.com. Toki tätä pääsee lukemaan vanhastakin osoitteesta. Uutta on myös sähköpostiosoitteeni oranki@urbaanioranki.com. Sinne voi antaa risuja tai ruusuja tai olla kirjoittamatta yhtään mitään.
Aikaisemmin suosittelemani kirjat olivat myös vain listattuina sivupalkissa, mutta koska niistäkin tullut vähän kyselyitä niin ne on nyt linkitetty suoraan britti-Amazonin sivuille. Sieltä on helppo lukea lisää informaatiota tai vaikka ostaa ne jos kiinnostaa. Toki edelleen saa mielellään esittää kysymyksiä.
Nyt voi taas palata normaaleihin rutiineihin ja jatkaa postauksien kirjoittamista. Sitä vartenhan tämä blogi täällä virtuaaliavaruudessa on.
Toivoisin, että tämä olisi kuitenkin mahdollisimman helppolukuinen ja, että minullakin pysyisi sisältö vähän paremmin hallussa. Loppujen lopuksi muutoksista ei tullut kovinkaan näkyviä, mutta ainakin minulle tämä selkeytti asioita sen verran, että voin taas keskittyä kirjoittamiseen. Toivottavasti en kaikkia lukijoitani onnistunut säikäyttämään pois.
Uutta on siis nyt osoite, eli www.urbaanioranki.com. Toki tätä pääsee lukemaan vanhastakin osoitteesta. Uutta on myös sähköpostiosoitteeni oranki@urbaanioranki.com. Sinne voi antaa risuja tai ruusuja tai olla kirjoittamatta yhtään mitään.
Aikaisemmin suosittelemani kirjat olivat myös vain listattuina sivupalkissa, mutta koska niistäkin tullut vähän kyselyitä niin ne on nyt linkitetty suoraan britti-Amazonin sivuille. Sieltä on helppo lukea lisää informaatiota tai vaikka ostaa ne jos kiinnostaa. Toki edelleen saa mielellään esittää kysymyksiä.
Nyt voi taas palata normaaleihin rutiineihin ja jatkaa postauksien kirjoittamista. Sitä vartenhan tämä blogi täällä virtuaaliavaruudessa on.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Good Calories, Bad Calories -tiivistelmä
Mark's Daily Apple -blogin kautta löysin linkin Good Calories, Bad Calories -kirjan tiivistelmään. Jos ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta lukea koko kirjaa, niin tässä 30-sivun tiivistelmä PDF -muodossa tästä yli 600-sivuisesta tietopaketista.
Toinen vaihtoehto on katsoa tämä Gary Taubesin luento aiheesta:
Toinen vaihtoehto on katsoa tämä Gary Taubesin luento aiheesta:
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Tavarataivas?
Tänään Ykkösdokumentissa Tavarataivas? (Shop 'til you drop). YLE1 21.10.
"Identiteettimme rakentuu kuluttamisen ympärille. Mutta kumpi kestää pidempään: maailman luonnonvarat vai palammeko loppuun ennen sitä, turhien tavaroiden keskelle?"
"Is the Western world too materialistic? Are we willfully trashing the planetary ecology in order to serve the desires and drives of the ego? And what, or who could be driving this powerful force of seduction? "Shop 'Til You Drop" takes a critical look at social injustice, peak oil, resource depletion and our deep need to feel connected to each other through what we choose to consume. This documentary also examines the frenzied pace of fast-lane materialism that is beginning to burn us out. We are just now beginning to yearn for a simpler life, but is it too late? Have we set in motion a runaway train that threatens to undermine the ecological, social and spiritual cornerstones that make the pursuit of happiness possible in the first place?"
"Identiteettimme rakentuu kuluttamisen ympärille. Mutta kumpi kestää pidempään: maailman luonnonvarat vai palammeko loppuun ennen sitä, turhien tavaroiden keskelle?"
"Is the Western world too materialistic? Are we willfully trashing the planetary ecology in order to serve the desires and drives of the ego? And what, or who could be driving this powerful force of seduction? "Shop 'Til You Drop" takes a critical look at social injustice, peak oil, resource depletion and our deep need to feel connected to each other through what we choose to consume. This documentary also examines the frenzied pace of fast-lane materialism that is beginning to burn us out. We are just now beginning to yearn for a simpler life, but is it too late? Have we set in motion a runaway train that threatens to undermine the ecological, social and spiritual cornerstones that make the pursuit of happiness possible in the first place?"
perjantai 15. tammikuuta 2010
Tätä minä syön
Ajattelin aloittaa nämä ravintopostaukset kirjoittamalla siitä mitä itse syön. En väitä, että tämä on täydellinen tapa syödä, mutta uskon, että tämä on minulle oikea tapa juuri nyt. Mielipiteeni ravinnon suhteet ovat kuitenkin vuosien saatossa muuttuneet paljonkin enkä tiedä syönkö näin enää vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä. Koitan syödä sen mukaan mitä kroppani minulle kertoo, terveellisesti ja mahdollisimman ekologisesti.Koskaan ei kuitenkaan voi olla täydellinen, joten varmasti teen myös virheitä.
Kun miettii oma ruokavaliota niin ensin kannattaa varmasti pohtia kysymystä, että miksi syö sitä mitä syö? Joku haluaa vatsan täyteen mahdollisimman halvalla, toinen ajattelee vain ekologisesti, kolmas haluaa maksimoida makunautintonsa. Kaikilla meillä on omat syynsä siihen ruokvalioon mitä noudattaa. Itselle tärkeitä asioita ovat:
- terveellisyys
- luonnollisuus
- ekologisuus
- maku
- laatu
- suorituskyky
Haluan siis hyvältä maistuvaa, ekologisesti tuotettua ja laadukasta ruokaa luonnollisista raaka-aineista. Haluan ruoan olevan myös terveellistä, ravitsevaa ja tukevan liikuntaharrastuksiani. En tykkää sairastaa ja haluan jaksaa liikkua. Ruoan hinta ei ole minulle olennaista, koska minulla ei ole juuri muita menoja kuin asuminen ja syöminen. Panostan mielummin ruokaan kuin esimerkiksi autoiluun, matkustamiseen, shoppailuun, alkoholiin, tupakkaan tai kalliisiin harrastuksiin. Laadukas ruoka ei nyt kuitenkaan niin kallista ole, etteikö muuhunkin jäisi varaa, mutta yksi priorisoinnin kohde sekin. Ruoan ei myöskään tarvitse olla helppoa tai nopeaa. Nautin syömisestä, ruoan tekemisestä, keräämisestä ja kasvattamisesta.
Oman ruokavalioni perustana onkin tällä hetkellä melko pitkälti kivikautinen ruokavalio, eli paleo. Ruokavaliooni on vaikuttanut myös raakaruoka ja vähähiilihydraattinen ruokavalio. Kaloreiden laskemiseen en usko, enkä makroravinteiden tarkkailuun. Parempi miettiä sitä mitä syö kuin sitä mitä ei syö. Jos keskittyy laatuun, niin huonot ruoat jäävät pois automaattisesti.
Tässä ruokapyramidi, joka aika pitkälti muistuttaa omaa ruokavaliotani:
Eli:
- Reilusti kasviksia.
Monipuolisesti. Mahdollisimman paljon ja mieluiten raakana. Jokaisella aterialla kasviksia ja myös vihersmoothieita joka päivä.
- Eläinkunnan tuotteet.
Lihat ja kananmunat vain luomuna. Riistaa. Kalaa (mieluiten villikalaa, ei uhanalaisia kalalajeja). Ehkä noin joka toisella aterialla.
- Marjoja ja hedelmiä.
Päivässä tulee syötyä keskimäärin 1-2 hedelmää ja reilu kourallinen marjoja.
- Pähkinöitä ja siemeniä.
Kourallinen päivässä sekoitus eri pähkinöitä. Myös chiaa, pellavaa ja muita siemeniä.
- Maitotuotteita.
Syön luomujugurttia ja -juustoja. Mieluiten vuohenjuustoa tai raakamaidosta tehtyä. Maitoa juon ehkä litran viikossa. Mieluiten luomuraakamaitoa.
- Rasvoja.
Ruoka saa olla rasvaista. Paistamiseen luomuvoita tai kookosöljyä. Salaattiin neitsytoliiviöljyä. Avokadoa, kookosta.
- Riisi, viljat jne.
Näitä en syö juuri ollenkaan. Kotona juureen tehtyä 100% ruisleipää vähän. Joskus täysjyväriisiä. Joskus jokunen peruna tai bataatti.
Näitä en syö:
- Prosessoituja ja valmisruokia. Näitä en lainkaan.
- Lisäaineita. Ei minulle kiitos.
- Sokeria. Käytännössä en ollenkaan. Varsinkaan puhdistettua ns. valkoista sokeria.
- Viljatuotteita. Täysjyvänä, liotettuna ja idätettynä pienissä määrin ok.
- Margariineja ja muita teollisia rasvoja.
- Keinotekoisia ruokia, makeutusaineita jne.
- Tyhjiä hiilareita. Eli ruokaa, joka sisältää vain energiaa, eikä muuta.
Kuulostaa ehkä vaikealta, mutta ei se ole. Koskaan en ole nauttinut syömisestä niin paljon kuin nykyään. Koskaan en ole myöskään ollut näin terve. Tältä pohjalta on siis lähipäivinä tulossa lisää ravintopostauksia.
Kun miettii oma ruokavaliota niin ensin kannattaa varmasti pohtia kysymystä, että miksi syö sitä mitä syö? Joku haluaa vatsan täyteen mahdollisimman halvalla, toinen ajattelee vain ekologisesti, kolmas haluaa maksimoida makunautintonsa. Kaikilla meillä on omat syynsä siihen ruokvalioon mitä noudattaa. Itselle tärkeitä asioita ovat:
- terveellisyys
- luonnollisuus
- ekologisuus
- maku
- laatu
- suorituskyky
Haluan siis hyvältä maistuvaa, ekologisesti tuotettua ja laadukasta ruokaa luonnollisista raaka-aineista. Haluan ruoan olevan myös terveellistä, ravitsevaa ja tukevan liikuntaharrastuksiani. En tykkää sairastaa ja haluan jaksaa liikkua. Ruoan hinta ei ole minulle olennaista, koska minulla ei ole juuri muita menoja kuin asuminen ja syöminen. Panostan mielummin ruokaan kuin esimerkiksi autoiluun, matkustamiseen, shoppailuun, alkoholiin, tupakkaan tai kalliisiin harrastuksiin. Laadukas ruoka ei nyt kuitenkaan niin kallista ole, etteikö muuhunkin jäisi varaa, mutta yksi priorisoinnin kohde sekin. Ruoan ei myöskään tarvitse olla helppoa tai nopeaa. Nautin syömisestä, ruoan tekemisestä, keräämisestä ja kasvattamisesta.
Oman ruokavalioni perustana onkin tällä hetkellä melko pitkälti kivikautinen ruokavalio, eli paleo. Ruokavaliooni on vaikuttanut myös raakaruoka ja vähähiilihydraattinen ruokavalio. Kaloreiden laskemiseen en usko, enkä makroravinteiden tarkkailuun. Parempi miettiä sitä mitä syö kuin sitä mitä ei syö. Jos keskittyy laatuun, niin huonot ruoat jäävät pois automaattisesti.
Tässä ruokapyramidi, joka aika pitkälti muistuttaa omaa ruokavaliotani:
Eli:
- Reilusti kasviksia.
Monipuolisesti. Mahdollisimman paljon ja mieluiten raakana. Jokaisella aterialla kasviksia ja myös vihersmoothieita joka päivä.
- Eläinkunnan tuotteet.
Lihat ja kananmunat vain luomuna. Riistaa. Kalaa (mieluiten villikalaa, ei uhanalaisia kalalajeja). Ehkä noin joka toisella aterialla.
- Marjoja ja hedelmiä.
Päivässä tulee syötyä keskimäärin 1-2 hedelmää ja reilu kourallinen marjoja.
- Pähkinöitä ja siemeniä.
Kourallinen päivässä sekoitus eri pähkinöitä. Myös chiaa, pellavaa ja muita siemeniä.
- Maitotuotteita.
Syön luomujugurttia ja -juustoja. Mieluiten vuohenjuustoa tai raakamaidosta tehtyä. Maitoa juon ehkä litran viikossa. Mieluiten luomuraakamaitoa.
- Rasvoja.
Ruoka saa olla rasvaista. Paistamiseen luomuvoita tai kookosöljyä. Salaattiin neitsytoliiviöljyä. Avokadoa, kookosta.
- Riisi, viljat jne.
Näitä en syö juuri ollenkaan. Kotona juureen tehtyä 100% ruisleipää vähän. Joskus täysjyväriisiä. Joskus jokunen peruna tai bataatti.
Näitä en syö:
- Prosessoituja ja valmisruokia. Näitä en lainkaan.
- Lisäaineita. Ei minulle kiitos.
- Sokeria. Käytännössä en ollenkaan. Varsinkaan puhdistettua ns. valkoista sokeria.
- Viljatuotteita. Täysjyvänä, liotettuna ja idätettynä pienissä määrin ok.
- Margariineja ja muita teollisia rasvoja.
- Keinotekoisia ruokia, makeutusaineita jne.
- Tyhjiä hiilareita. Eli ruokaa, joka sisältää vain energiaa, eikä muuta.
Kuulostaa ehkä vaikealta, mutta ei se ole. Koskaan en ole nauttinut syömisestä niin paljon kuin nykyään. Koskaan en ole myöskään ollut näin terve. Tältä pohjalta on siis lähipäivinä tulossa lisää ravintopostauksia.
torstai 14. tammikuuta 2010
Tulevista postauksista ja hiihtämisestä
Sukset on siis tullut nyt ostettua ja pari lenkkiä niillä hiihdettyä. Ihan mahtavaa hiihtää näissä satumaisemissa mitä luonto on tällä viikolla meille tarjonnut. Ja varsinkin tällä omalla puutteellisella hiihtotekniikalla niin myös raskasta ja hikistä puuhaa. Hiihtolenkin jälkeen on kyllä ihan paras olo kropassa kun se on saanut kunnolla happea ja tullut hikoiltua kuonat pois. Kyllä voi liikkuminen olla kivaa.
Ajattelin myös sanoa muutaman sanan tulevista postauksista. Nyt olisi tarkoituksena paneutua ravintoon ja sellaiseen ruokavalioon johon itse uskon. Paljon olen ravinnosta puhunut jo aikaisemmin, mutta nyt haluaisin koota näitä ajatuksia muutamaksi peräkkäiseksi postaukseksi. En aio kirjoittaa mitään lopullista totuutta parhaasta ruokavaliosta, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kirjoitan vain siitä mihin itse uskon ja minkä olen kokenut hyväksi. Varmasti mukaan mahtuu käytännön neuvoja, mutta pääosin annan vain suuntaviivoja ja inspiraatiota. Kirjaa en aio kuitenkaan tänne kirjoittaa ja muutenkin kaikki tuntevat itse oman kroppansa parhaiten.
Tulen ainakin jonkun verran antamaan myös lähdeviitteitä ja perustelemaan mielipiteitäni, mutta voin jo nyt sanoa, että jutut pohjautuvat paljon omiin kokemuksiin, nettilähteisiin, tutkimuksiin ja siihen tietoon mitä olen viime vuosina kerännyt ja yhdistellyt omaan pääkoppaani. Suuri vaikutus on myös monilla kirjoilla, joista ainakin näitä tulen käyttämään postauksieni perustana:
Näistä Primal Body - Primal Mind on vielä kesken, mutta voin jo nyt jo sanoa, että se on yksi parhaista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Suosittelen ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita terveydestä ja liikkumisesta. Myöskin The Paleo Diet on vielä lukematta, mutta Loren Cordainin kirjoituksiin olen tutustunut paljon jo aikaisemmin, joten tiedän mitä odottaa.
Ajattelin myös sanoa muutaman sanan tulevista postauksista. Nyt olisi tarkoituksena paneutua ravintoon ja sellaiseen ruokavalioon johon itse uskon. Paljon olen ravinnosta puhunut jo aikaisemmin, mutta nyt haluaisin koota näitä ajatuksia muutamaksi peräkkäiseksi postaukseksi. En aio kirjoittaa mitään lopullista totuutta parhaasta ruokavaliosta, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kirjoitan vain siitä mihin itse uskon ja minkä olen kokenut hyväksi. Varmasti mukaan mahtuu käytännön neuvoja, mutta pääosin annan vain suuntaviivoja ja inspiraatiota. Kirjaa en aio kuitenkaan tänne kirjoittaa ja muutenkin kaikki tuntevat itse oman kroppansa parhaiten.
Tulen ainakin jonkun verran antamaan myös lähdeviitteitä ja perustelemaan mielipiteitäni, mutta voin jo nyt sanoa, että jutut pohjautuvat paljon omiin kokemuksiin, nettilähteisiin, tutkimuksiin ja siihen tietoon mitä olen viime vuosina kerännyt ja yhdistellyt omaan pääkoppaani. Suuri vaikutus on myös monilla kirjoilla, joista ainakin näitä tulen käyttämään postauksieni perustana:
Näistä Primal Body - Primal Mind on vielä kesken, mutta voin jo nyt jo sanoa, että se on yksi parhaista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Suosittelen ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita terveydestä ja liikkumisesta. Myöskin The Paleo Diet on vielä lukematta, mutta Loren Cordainin kirjoituksiin olen tutustunut paljon jo aikaisemmin, joten tiedän mitä odottaa.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Verta, hikeä ja T-paitoja
Tänään TV2:lla alkaa neliosainen dokumenttisarja Verta, hikeä ja T-paitoja, jossa kuusi tavallisen trendikästä brittinuorta lähtee Intiaan ottamaan selvää, kuinka heidän muotivaatteensa tehdään. En tiedä sarjasta laadusta mitään, mutta aihe kiinnostaa. Itse pukeudun aina kun vain mahdollista farkkuihin ja T-paitaan, eli kahteen ympäristön kannalta todella ongelmalliseen vaatteeseen. Sen jälkeen kun vähän opin ymmärtämään todellisuutta puuvillavaatteiden taustalla vähensin uusien vaatteiden ostamista noin 90%. Määrä vaihtui laatuun. Tavallinen puuvilla luomupuuvillaan.
Moni ostaa kaupasta kiltisti luomutomaatteja, mutta elää samalla vaatteiden kertakäyttökulttuuria. Olisikin hyvä muistaa, että:
- Puuvilla on kaikkein saastuttavin viljelykasvi sillä sen viljelyssä käytetään kaikkein eniten eläinten ja ihmisten terveydelle haitallisia myrkkyjä.
- Kolmea ihmiselle haitallisinta hyönteismyrkkyä (aldicarb, parathion, and methamidopho) käytetään yleisesti puuvillan valmistuksessa.
- Yhteen T-paitaan vaadittavan puuvillan kasvattamiseen tarvitaan noin 150 grammaa keinotekoista lannoitetta.
- Puuvillan kasvatuksessa käytettävät keinotekoiset typpilannoitteet ovat ympäristölle kaikkein haitallisimpia.
- On laskettu, että 65 prosenttia puuvillasta päätyy ravintoketjuumme, joko suoraan tai eläinten kautta.
- Ylimääräiset puuvillaroskat ja siemenet käytetään eläintenrehuksi ja muun muassa Brasiliassa lehmänmaidosta on löydetty kemikaalijäämiä.
- Puuvillaa kasvatetaan pääasiassa kehittyvissä maissa, koska siellä työvoima on halpaa ja myrkkyjen käyttö on sallitumpaa. Nämä maat joutuvat sitten kantamaan kaikki tuotannosta johtuvat ympäristö- ja terveysongelmat.
- Puuvillan viljelyssä käytetään 25 prosenttia kaikista hyönteismyrkyistä ja 10 prosenttia torjunta-aineista.
- Yli miljardi kiloa keinotekoista lannoitetta ruiskutettiin maailman puuvillapelloille vuonna 2000. Seitsemän niistä viidestätoista torjunta-aineesta, joita käytetään puuvillaan kasvatuksessa on todettu karsinogeenisiksi.
- Yli 20 000 ihmistä kuolee vuosittain torjunta-ainemyrkytykseen.
- Yhden puuvillakilon kasvattamiseen tarvitaan jopa 20 000 litraa vettä. Puuvilla onkin suuri vaikuttaja puhtaan veden puutteeseen monessa maassa.
Jos oikeasti välittää ympäröivästä maailmastaan niin kannattaa pysyä kaukana vaatteiden kertakäyttökulttuurista, ostaa eettisiä, ekologisia ja kestäviä laatuvaatteita. Nykyinen touhu on järjetöntä ja kestämätöntä.
Moni ostaa kaupasta kiltisti luomutomaatteja, mutta elää samalla vaatteiden kertakäyttökulttuuria. Olisikin hyvä muistaa, että:
- Puuvilla on kaikkein saastuttavin viljelykasvi sillä sen viljelyssä käytetään kaikkein eniten eläinten ja ihmisten terveydelle haitallisia myrkkyjä.
- Kolmea ihmiselle haitallisinta hyönteismyrkkyä (aldicarb, parathion, and methamidopho) käytetään yleisesti puuvillan valmistuksessa.
- Yhteen T-paitaan vaadittavan puuvillan kasvattamiseen tarvitaan noin 150 grammaa keinotekoista lannoitetta.
- Puuvillan kasvatuksessa käytettävät keinotekoiset typpilannoitteet ovat ympäristölle kaikkein haitallisimpia.
- On laskettu, että 65 prosenttia puuvillasta päätyy ravintoketjuumme, joko suoraan tai eläinten kautta.
- Ylimääräiset puuvillaroskat ja siemenet käytetään eläintenrehuksi ja muun muassa Brasiliassa lehmänmaidosta on löydetty kemikaalijäämiä.
- Puuvillaa kasvatetaan pääasiassa kehittyvissä maissa, koska siellä työvoima on halpaa ja myrkkyjen käyttö on sallitumpaa. Nämä maat joutuvat sitten kantamaan kaikki tuotannosta johtuvat ympäristö- ja terveysongelmat.
- Puuvillan viljelyssä käytetään 25 prosenttia kaikista hyönteismyrkyistä ja 10 prosenttia torjunta-aineista.
- Yli miljardi kiloa keinotekoista lannoitetta ruiskutettiin maailman puuvillapelloille vuonna 2000. Seitsemän niistä viidestätoista torjunta-aineesta, joita käytetään puuvillaan kasvatuksessa on todettu karsinogeenisiksi.
- Yli 20 000 ihmistä kuolee vuosittain torjunta-ainemyrkytykseen.
- Yhden puuvillakilon kasvattamiseen tarvitaan jopa 20 000 litraa vettä. Puuvilla onkin suuri vaikuttaja puhtaan veden puutteeseen monessa maassa.
Cotton - environmental disaster & lethal pesticides
Jos oikeasti välittää ympäröivästä maailmastaan niin kannattaa pysyä kaukana vaatteiden kertakäyttökulttuurista, ostaa eettisiä, ekologisia ja kestäviä laatuvaatteita. Nykyinen touhu on järjetöntä ja kestämätöntä.
Ajatuksia bussissa
Aamulla bussissa matkalla töihin tuli mietittyä tätä meidän lineaarista aikakäsitystä ja jatkuvaa ajallisessa ulottuvuudessa elämistä. Olemme aina tulossa jostain ja aina menossa jonnekin. Länsimaisessa minuuttiaikataulutetussa elämänmenossa juoksemme jatkuvasti ajan kanssa kilpaa ja yritämme tulevaisuuden pelossa pysäyttää tämän ajan. Emme pysähdy tai hidasta itse, mutta toivomme, että maailma ympärillä pysähtyisi sillä se tekisi elämästämme turvallisempaa. Tätä parempaa ja pysyvämpää elämää ajamme sitten takaa koko elämämme ajan, olematta koskaan tyytyväisiä. Kaikki mitä ajamme takaa, saavutamme tai onnistumme itsellemme keräämään kuitenkin katoaa ja loppuu, sillä lineaariseen aikakäsitykseen liittyy aina alku ja loppu, syntymä ja kuolema.
Itse haluaisin kuitenkin ajatella tätä maailmaa itsettömänä ja pysymättömänä. Koska kaikki kuitenkin muuttaa jatkuvasti muotoaan, niin ei kannata jahdata pysyvyyttä, sillä sitä ei voi kuitenkaan saavuttaa. Mikään ei synny, eikä kuole, ei ala, eikä lopu. Kaikki vain virtaa ja muuttaa muotoaan. Asiat ilmentyvät sitten kun olosuhteet ovat niille otolliset. Kynttilässä on aina liekki, mutta se ilmentyy siihen vasta kun olosuhteet ovat sille otolliset. Itsekin olen ilmentynyt 32 vuotta sitten kun olosuhteet olivat sille otollisia, mutta olenko enää sama ihminen kuin silloin? Näytän erilaiselta, soluja on kuollut ja soluja on syntynyt, ympäristö on muokannut käsityksiäni ja mielipiteitäni, syömäni ruoka kehoani. Olen sama ihminen, mutta myös eri ihminen. En itsekään ole millään lailla pysyvä.
Samoin kuin kaikki mihin olen kosketuksissa vaikuttaa minuun niin voin itse vaikuttaa niihin. Sen sijaan, että aina katsoo eteenpäin tai taaksepäin kannattaakin katsoa sivuilleen. Kaikki mihin olen kosketuksissa jatkaa jossain muodossa elämää myös minussa ja kaikki mihin itse kosketan tulee kantamaan tämän vaikutusta itsessään. Sen sijaan, että juoksen ajan kanssa kilpaa niin haluaisinkin vaikuttaa positiivisesti asioihin ja elämään ympärilläni. Näin elämäni ja ajatukseni jatkuu ja liikkuu sivusuunnassa, eikä vain lineaarisesti eteenpäin.
Itse haluaisin kuitenkin ajatella tätä maailmaa itsettömänä ja pysymättömänä. Koska kaikki kuitenkin muuttaa jatkuvasti muotoaan, niin ei kannata jahdata pysyvyyttä, sillä sitä ei voi kuitenkaan saavuttaa. Mikään ei synny, eikä kuole, ei ala, eikä lopu. Kaikki vain virtaa ja muuttaa muotoaan. Asiat ilmentyvät sitten kun olosuhteet ovat niille otolliset. Kynttilässä on aina liekki, mutta se ilmentyy siihen vasta kun olosuhteet ovat sille otolliset. Itsekin olen ilmentynyt 32 vuotta sitten kun olosuhteet olivat sille otollisia, mutta olenko enää sama ihminen kuin silloin? Näytän erilaiselta, soluja on kuollut ja soluja on syntynyt, ympäristö on muokannut käsityksiäni ja mielipiteitäni, syömäni ruoka kehoani. Olen sama ihminen, mutta myös eri ihminen. En itsekään ole millään lailla pysyvä.
Samoin kuin kaikki mihin olen kosketuksissa vaikuttaa minuun niin voin itse vaikuttaa niihin. Sen sijaan, että aina katsoo eteenpäin tai taaksepäin kannattaakin katsoa sivuilleen. Kaikki mihin olen kosketuksissa jatkaa jossain muodossa elämää myös minussa ja kaikki mihin itse kosketan tulee kantamaan tämän vaikutusta itsessään. Sen sijaan, että juoksen ajan kanssa kilpaa niin haluaisinkin vaikuttaa positiivisesti asioihin ja elämään ympärilläni. Näin elämäni ja ajatukseni jatkuu ja liikkuu sivusuunnassa, eikä vain lineaarisesti eteenpäin.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
lauantai 9. tammikuuta 2010
Meditoinnista
“Empty your mind, be formless, shapeless - like water. Now you put water into a cup, it becomes the cup, you put water into a bottle, it becomes the bottle, you put it in a teapot, it becomes the teapot. Now water can flow or it can crash. Be water, my friend.”
- Bruce Lee
"Meditation is not to escape from society, but to come back to ourselves and see what is going on."
- Thich Nhat Hanh
Olen halunnut kirjoittaa meditoinnista jo kauan, mutta jotenkin on tuntunut vaikealta tarttua aiheeseen. Se on aiheena samanaikaisesti niin käsittämättömän yksinkertainen, mutta silti monimutkainen. Vaikka se sinänsä ei ole mitään muuta kuin olemista niin silti se sisältää koko elämän. Mitä syvemmälle katsoo itseensä, niin sitä paremmin tuntee myös muut ja ymmärtää elämää. Kaikki todellakin löytyy kaikesta.
Tämän postauksen tarkoituksena ei ole pohtia meditointia, elämää tai olemista sen syvemmin vaan enemmänkin ehkä antaa muutamia käytännön ohjeita siitä mitä meditointi on ja miten meditoidaan. Parhaiten sitä kuitenkin ymmärtää tekemällä.
Aluksi haluan kuitenkin sanoa, että itse en tiedä meditoinnista oikeastaan yhtään mitään. Ensimmäisen kerran olen meditoinut varmaan noin 10 vuotta sitten ja sen jälkeen sitä on tullut tehtyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Väliin mahtuu myös muutaman vuoden taukoja jolloin en meditoinut kertaakaan ja pisimmät jaksot jolloin olen meditoinut ainakin melkein päivittäin ovat olleet noin puolen vuoden mittaisia. Muutaman viime vuoden aikana olen keskimäärin meditoinut noin pari kertaa viikossa. Kuten sanoin niin tällä matkalla olen todellinen turisti.Tästä säännöllisestä epäsäännöllisydestä huolimatta voin sanoa, että meditointi on opettanut minulle itsestäni, muista ja ympäröivästä maailmasta enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Aiheeseen liittyviä kirjoja olen elämäni aikana lukenut varmasti noin 40-50, mutta niin paljon kuin niistäkin oppii niin se ei ole mitään verrattuna siihen mitä oppii kun vaan istuu hiljaa ja ottaa oman paikkansa maailmassa. Meditoi.
Koska ehkä joku tämän postauksen ansiosta voi innostua kokeilemaan meditointia niin on ehkä parempi, että ohjeet tulevat ihmiseltä, joka oikeasti asiasta jotain tietää. Luin äskettäin Chögyam Trungpan kirjan Shambhala - soturin tie ja siinä oli mielestäni todella hyvät ja selkeät ohjeet meditoimiseen. Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista kokonaan, mutta tähän postaukseen lainaan käytännön ohjeita meditoimiseen.
"Meditaatiota harjoittaessa on erittäin tärkeätä istua selkä suorana. Se on ihmiskehon luonnollinen asento, siinä ei ole mitään keinotekoista. Kumarassa ei pysty hengittämään kunnolla, ja kumaruus on myös merkki siitä, että on antanut periksi neurooseille."
"Selkää ei tarvitse suoristaa hartioita jännittämällä. Asennosta tulee ryhdikäs luonnostaan, kun istut yksinkertaisesti mutta oman arvosi tuntien lattialla tai meditaatiotyynyllä. Koska selkäsi on suora, et tunne arkuutta tai hämmennystä, eikä sinulla ole syytä pitää päätäsi kumarassa. Mikää ei paina sinua. Hrtiasi oikenevat itsestään, ja aistit selvästi pääsi ja hartiasi."
"Asento on valmis, kun lasket kädet reisille keveästi, kämmenet alaspäin. Se voimistaa tunnetta, että olet ottanut oman paikkasi kunnolla haltuun."
"Kun meditaatioasentosi on hyvä, voit kiinnittä huomiota hengitykseesi. Hengittäessäsi olet läsnä täysin ja kokonaan. Seuraat uloshengitystäsi sen mennessä ulos. Se häipyy olemattomiin, ja sitä seuraa sisäänhengitys luonnollisesti. Sitten eläydyt taas uloshengitykseen."
"Jossain vaiheessa mielesi vääjäämättä hiipii ping! -ajatus. Huomaa pelkästään: "Ajattelemassa". Sitä ei tarvitse sanoa ääneen, vaan mielessä: "Ajattelemassa". Ajatusten nimeäminen antaa sinulle valtavasti voimaa palata takaisin hengitykseesi. Kun jokin ajatus saa sinut niin valtoihinsa, että et edes huomaa istuvasti tyynyllä vaan mielessäsi olet San Franciscossa tai New Yorkissa, sanot "ajattelemassa", ja palautat itsesi takaisin hengitykseen."
"Sillä ei ole väliä, millaisia ajatuksia tulee mieleen. Istumameditaatiossa kaikkia ajatuksia, olivat ne sitten hirvittäviä tai hyväntahtoisia, pidetään vain ajatteluna. Ne eivät ole hyveellisiä tai syntisiä."
"Mikä tahansa ajatus on vain ajattelemista. Lyöt vain ajatuksiisi leiman "ajattelemassa" ja palaat takaisin hengitykseesi. "Ajattelemassa", takaisin hengitykseen, "ajattelemassa", takaisin hengitykseen."
Tätä meditaatio siis on kaikkein yksinkertaisimmillaan. Hetkessä olemista. Sitä, että erottaa aidon minän ja tietoisuuden egosta ja ajattelusta. Sitä huomaa, että ajatukset vain tulevat ja menevät. Pelkokin on vain ohimenevä tunne. Senkin läpi voi vain istua ja sitä voi tarkkailla. Sitä huomaa myös kuinka ego ei malta vain olla, se haluaa takertua, matkustaa muualle, mennä tulevaisuuteen tai palata menneisyyteen. Meditoimalla voi kutenkin saada yhteyden taas hetkeen ja maailmaan.
Itselle vaikeinta on ehkä se taisteleminen egon kanssa, varsikin kun huomaa taistelevansa sitä vastaan, vaikka parempi olisi vain päästää irti. Sitä se meditointi on. Irti päästämistä. Sitä katsoo ajatuksiaan samoin kuin katsoisi virtaavaa jokea. Antaa niiden vain mennä takertumatta niihin kiinni.
Meditointi on vaikeaa myös siksi, että siinä ei voi asettaa tavoitteita, ei voi pyrkiä mihinkään. Mitä enemmän yrittää saavuttaa jotain, niin sitä enemmän sitä pelaa egon säännöillä, eikä pääse mihinkään. Sitten vasta kun lopettaa tämän yrittämisen ja alkaa päästämään irti, niin huomaa kehittymistä.
Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin iloa. Tästä aiheesta tuntuu, että en vain osaa kirjottaa lyhyesti, mutta kuitenkin niin, että on myös jotain annettavaa. Kiitos.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Onnea yksinkertaistamisesta
Nykyisin kiire tuntuu olevan normi ja jos kalenteri näyttää tyhjää niin sitä pidetään outona. Esimerkiksi täällä töissä kaikilla tuntuu olevan aikataulutettua tekemistä viikonlopun jokaiselle minuutille. Ja sitten valitetaan, että olisi kiva välillä vaan olla. Kaikki tuntuvat haaveilevan siitä pelkästä olemisesta ja rentoutumisesta, mutta kukaan ei sitä oikeasti tee. Ymmärtäisin jos ihmiset pitäisivät kiireestä tai stressistä, mutta näin harvoin kuitenkaan on. Enemmänkin tuntuu siltä, että ihmiset pelkäävät elämän valuvan hukkaan jos ei jatkuvasti tee jotain. Ei kai elämä ole minkään CV:n keräämistä? Se jolla on eniten kokemuksia voittaa miljoonan, saa mainetta ja kunniaa.
Minulle tämä elämä on mielenkiintoinen matka ja haluaisin olla mahdollisimman onnellinen hetkessä. Sitähän tämä vain on, pieniä hetkiä jatkuvana virtana. Yhtä hetkeä seuraa toinen. Kannattaa joskus kysyä itseltä siinä hetkessä, että mitä haluaa tehdä, eikä kuvitella osaavansa ennustaa etukäteen mitä joskus tulevaisuudessa ehkä haluaa puuhailla. Yksinkertaistamalla antaa tilaa hetkelle, ja hetkessä tietää paremmin, mitä oikeasti haluaa tehdä. Yksinkertaistaminen ei tarkoita sitä, että on pakko muuttaa erakoksi maalle ja luopua kaikista moderin elämän mukavuuksista vaan sitä, että oppii tuntemaan itsensä, tarpeensa ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.
Kyseenalaista riippuvuutesi tavaraan
On tärkeä oppia tuntemaan tarpeiden ja halujen välistä eroa. Itse elin esimerkiksi pari viikkoa sitten ihan tyytyväisenä ilman suksia. Ei mitään ongelmaa. Sitten tuli lunta. Ajattelin hiihtämistä. Aloin muodostaa päähäni kuvan siitä kuinka kivaa olisi hiihtää. Aloin jo tuntemaan itseni vähän hiihtäjäksi. Haluan haluan haluan. En voi elää ilman suksia. Pakko saada. Näin se pää keksii ihan itse itselleen riippuvuuden tavaraan ja sen myötä tekee siitä myös ongelman. Vastaavia keksittyjä riippuvuuksia ja egon takertumisia on arkielämämme täynnä. Kulttuurimme pommittaa meitä jatkuvasti markkinointiviesteillä, jotka pyrkivät luomaan meille näitä haluja. Totuus on kuitenkin se, että eivät ne tavarat kuitenkaan tuo sitä onnea. Aina on seuraava pakkomielle nurkan takana odottamassa. Sen sijaan, että juoksee jokaisen pakkomielteen perässä, niin kannattaa yrittää irrottautua riippuvuuden kierteestä. Hyvä keino onkin miettiä jokaista hankintaa vähintään kuukauden. Suurin osa pakkomielteistä haihtuu ilmaan tässä ajassa. Eivät ne olleetkaan niin tärkeitä.
Ajattele itse
Jos käytät elämäsi vain sen roolin esittämiseen, jonka yhteiskunta tai joku muu sinulle asettaa, niin menetät mahdollisuuden seurata intohimojasi. Miksi luopua vapaudestasi vain sen takia, että joku on kirjoittanut sinulle jonkun roolin? Ajattele itse ja anna intohimojesi ohjata.
Harkitse uudelleen sitoumuksiasi
Elämä on täynnä mahdollisuuksia oppia uusia taitoja, saada ystäviä, harrastaa ja tienata rahaa. Jotkut haluavat oppia kaikki taidot, saada kaikki ystävät, harrastaa kaikkea mahdollista ja tienata mahdollisimman paljon rahaa. Näiden perässä juostessa kadottaa kuitenkin lopulta itsensä ja intohimonsa. Kannattaa priorisoida ja tarttua hetkeen. Tehdä niitä asioita joista välittää aidosti eniten.
Luo lisää vapaa-aikaa
Jos onnistuu saamaan tasapainoa sitoumuksiin, niin niiden väleistä alkaa löytyä tyhjää tilaa. Sitä ihan oikeaa vapaa-aikaa. Kannattaa oppia pidentämään näitä taukoja. Jos koti ei ole täynnä tavaraa sen siivoamiseen menee vähemmän aikaa. Neljä lautasta tiskaa nopeammin kuin 20 lautasta. 50 neliötä imuroi nopeammin kuin 200 neliötä. Näitä uusia taukoja voi sitten käyttää itsensä kuuntelemiseen ja tehdä ajallaan sitä mitä oikeasti haluaa.
Nauti elämän pienistä iloista
Kuinka usein ihan oikeasti nautit ruoastasi? Maistelet, etkä vain hotki? Moni maistelee ruokaansa vain syödessään hienossa ravintolassa. Miksi siitä ei voi nauttia kun on kotona. Mihin on niin kiire? Televisiota katsomaan? Kävelystä ja raittiista ilmasta voi nauttia vaikka kohteena olisikin työpaikka. Elämä on ihan täynnä näitä pieniä asioita, joista emme nauti sen takia, että mielemme on tulevaisuudessa, menneisyydessä tai egomme on muuten vain leimanneet ne "arjeksi".
Keskity hetkeen
Jos on liikaa sitoumuksia niin juoksee vain paikasta toiseen ja unohtaa elää. Ajatukset ovat jo seuraavassa asiassa, eikä sitä ole ollenkaan läsnä siinä mitä tekee. Sitä vain toivoo, että jossain vaiheessa elämä rauhoittuu. Sitä odottaa viikonloppua, odottaa lomaa, odottaa joulua. Sitä vain odottaa ja unohtaa elää. Kyllä ne kaikki sieltä aikanaan tulevat. Ei yhtään sen nopeammin vaikka kuinka niitä odottaisi. Ja tämä hetki on ihan yhtä arvokas ja täynnä mahdollisuuksia.
Luovu kontrollista
Vaikka kuinka suunnittelemme ja varaudumme niin emme voi hallita tulevaisuutta. Yritämme jopa hallita tulevia tunteita miettimällä vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä ja varautumalla niiden aiheuttamiin tunteisiin. Koska tulevaisuutta ei voi kontrolloida, niin kannattaa vain rentoutua ja nauttia matkasta. Jos luopuu kontrollista niin voi luopua myös tulevan ajattelemisesta ja siirtyä elämään nykyhetkeen. Vähemmällä suunnittelulla olet avoimempi uusille mahdollisuuksille. Tottakai voi olla tavoitteita ja katsoa tulevaisuuteenkin, mutta varsinkin tunteiden tasolla on ihan turha matkata tulevaisuuteen.
Tietenkään elämä ei voi olla koskaan täydellistä, eikä sitä voi yksinkertaistaa loputtomiin. Elämä voi kuitenkin olla elämää jos sille vain antaa tilaa.
Minulle tämä elämä on mielenkiintoinen matka ja haluaisin olla mahdollisimman onnellinen hetkessä. Sitähän tämä vain on, pieniä hetkiä jatkuvana virtana. Yhtä hetkeä seuraa toinen. Kannattaa joskus kysyä itseltä siinä hetkessä, että mitä haluaa tehdä, eikä kuvitella osaavansa ennustaa etukäteen mitä joskus tulevaisuudessa ehkä haluaa puuhailla. Yksinkertaistamalla antaa tilaa hetkelle, ja hetkessä tietää paremmin, mitä oikeasti haluaa tehdä. Yksinkertaistaminen ei tarkoita sitä, että on pakko muuttaa erakoksi maalle ja luopua kaikista moderin elämän mukavuuksista vaan sitä, että oppii tuntemaan itsensä, tarpeensa ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.
Kyseenalaista riippuvuutesi tavaraan
On tärkeä oppia tuntemaan tarpeiden ja halujen välistä eroa. Itse elin esimerkiksi pari viikkoa sitten ihan tyytyväisenä ilman suksia. Ei mitään ongelmaa. Sitten tuli lunta. Ajattelin hiihtämistä. Aloin muodostaa päähäni kuvan siitä kuinka kivaa olisi hiihtää. Aloin jo tuntemaan itseni vähän hiihtäjäksi. Haluan haluan haluan. En voi elää ilman suksia. Pakko saada. Näin se pää keksii ihan itse itselleen riippuvuuden tavaraan ja sen myötä tekee siitä myös ongelman. Vastaavia keksittyjä riippuvuuksia ja egon takertumisia on arkielämämme täynnä. Kulttuurimme pommittaa meitä jatkuvasti markkinointiviesteillä, jotka pyrkivät luomaan meille näitä haluja. Totuus on kuitenkin se, että eivät ne tavarat kuitenkaan tuo sitä onnea. Aina on seuraava pakkomielle nurkan takana odottamassa. Sen sijaan, että juoksee jokaisen pakkomielteen perässä, niin kannattaa yrittää irrottautua riippuvuuden kierteestä. Hyvä keino onkin miettiä jokaista hankintaa vähintään kuukauden. Suurin osa pakkomielteistä haihtuu ilmaan tässä ajassa. Eivät ne olleetkaan niin tärkeitä.
Ajattele itse
Jos käytät elämäsi vain sen roolin esittämiseen, jonka yhteiskunta tai joku muu sinulle asettaa, niin menetät mahdollisuuden seurata intohimojasi. Miksi luopua vapaudestasi vain sen takia, että joku on kirjoittanut sinulle jonkun roolin? Ajattele itse ja anna intohimojesi ohjata.
Harkitse uudelleen sitoumuksiasi
Elämä on täynnä mahdollisuuksia oppia uusia taitoja, saada ystäviä, harrastaa ja tienata rahaa. Jotkut haluavat oppia kaikki taidot, saada kaikki ystävät, harrastaa kaikkea mahdollista ja tienata mahdollisimman paljon rahaa. Näiden perässä juostessa kadottaa kuitenkin lopulta itsensä ja intohimonsa. Kannattaa priorisoida ja tarttua hetkeen. Tehdä niitä asioita joista välittää aidosti eniten.
Luo lisää vapaa-aikaa
Jos onnistuu saamaan tasapainoa sitoumuksiin, niin niiden väleistä alkaa löytyä tyhjää tilaa. Sitä ihan oikeaa vapaa-aikaa. Kannattaa oppia pidentämään näitä taukoja. Jos koti ei ole täynnä tavaraa sen siivoamiseen menee vähemmän aikaa. Neljä lautasta tiskaa nopeammin kuin 20 lautasta. 50 neliötä imuroi nopeammin kuin 200 neliötä. Näitä uusia taukoja voi sitten käyttää itsensä kuuntelemiseen ja tehdä ajallaan sitä mitä oikeasti haluaa.
Nauti elämän pienistä iloista
Kuinka usein ihan oikeasti nautit ruoastasi? Maistelet, etkä vain hotki? Moni maistelee ruokaansa vain syödessään hienossa ravintolassa. Miksi siitä ei voi nauttia kun on kotona. Mihin on niin kiire? Televisiota katsomaan? Kävelystä ja raittiista ilmasta voi nauttia vaikka kohteena olisikin työpaikka. Elämä on ihan täynnä näitä pieniä asioita, joista emme nauti sen takia, että mielemme on tulevaisuudessa, menneisyydessä tai egomme on muuten vain leimanneet ne "arjeksi".
Keskity hetkeen
Jos on liikaa sitoumuksia niin juoksee vain paikasta toiseen ja unohtaa elää. Ajatukset ovat jo seuraavassa asiassa, eikä sitä ole ollenkaan läsnä siinä mitä tekee. Sitä vain toivoo, että jossain vaiheessa elämä rauhoittuu. Sitä odottaa viikonloppua, odottaa lomaa, odottaa joulua. Sitä vain odottaa ja unohtaa elää. Kyllä ne kaikki sieltä aikanaan tulevat. Ei yhtään sen nopeammin vaikka kuinka niitä odottaisi. Ja tämä hetki on ihan yhtä arvokas ja täynnä mahdollisuuksia.
Luovu kontrollista
Vaikka kuinka suunnittelemme ja varaudumme niin emme voi hallita tulevaisuutta. Yritämme jopa hallita tulevia tunteita miettimällä vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä ja varautumalla niiden aiheuttamiin tunteisiin. Koska tulevaisuutta ei voi kontrolloida, niin kannattaa vain rentoutua ja nauttia matkasta. Jos luopuu kontrollista niin voi luopua myös tulevan ajattelemisesta ja siirtyä elämään nykyhetkeen. Vähemmällä suunnittelulla olet avoimempi uusille mahdollisuuksille. Tottakai voi olla tavoitteita ja katsoa tulevaisuuteenkin, mutta varsinkin tunteiden tasolla on ihan turha matkata tulevaisuuteen.
Tietenkään elämä ei voi olla koskaan täydellistä, eikä sitä voi yksinkertaistaa loputtomiin. Elämä voi kuitenkin olla elämää jos sille vain antaa tilaa.
torstai 7. tammikuuta 2010
Rahan perässä juoksu meni pois muodista
Itse olen niin vieraantunut rahan perässä juoksemisesta, että aluksi oudoksuin Taloussanomien "Rahan perässä juoksu meni pois muodista" -jutun otsikkoa. Onko rahan perässä juokseminen ollut joskus muotia? Itse olen enemmänkin nähnyt rahan perässä juoksemisen jonain nykyaikaisen elämäntyyliin surullisena ilmentymänä. Hyvä se kuitenkin on jos ihmiset pysähtyvät miettimään arvojaan ja sitä mitä oikeasti haluavat. Tekee myös hyvää pysähtyä ja katsoa itseensä. Silloin voi oppia tunnistamaan egon ja minän eron. Tällöin voi olla paremmin tietoinen egon temppuiluista ja ehkä näkee syitä omalle toiminalleen.
Onko kiire pakollista? Onko järkeä juosta rahan ja uran perässä vain saadakseen muilta "arvostusta"? Entä parantaako isompi telkkari elämänlaatua ihan oikeasti? Itse luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan länsimaissa ihmiset olivat onnellisimpia 50-60 -luvuilla. Sen jälkeen ollaan tultu tasaisesti alaspäin, vaikka BKT sen kun kasvaa ja tavaran määrä lisääntyy. Eikö tavaran ja rahan pitänyt tehdä meidät onnellisemmiksi?
No nyt tämä rahan perässä juoksu on sitten näköjään onneksi pois muodista. Taloussanomien jutussa toimittaja Outi Kokko kirjoittaa, että talouskasvu ja raha eivät ole tutkimusten mukaan enää pitkään aikaan lisänneet ihmisten onnellisuutta. Eikä pelkkä palkka riittänyt työn motivaattoriksi. Silti työelämä kulkee entistä rataansa, ja työ on monelle kuin 40 vuoden vankilatuomio.
Vaikka talouskasvu ei tutkimusten mukaan ole enää vuosikymmeniin lisännyt onnellisuutta, niin silti poliitikot ja talouselämä ovat huolissaan vain siitä, miten bruttokansantuote saadaan kasvuun, sanoo teologi ja konsulttiyrityksensä Syfronin kouluttaja Antti Kylliäinen. Kylliäisen mielestä taloudellisen hyvän sijaan kannattaisi miettiä, että mikä oikeasti lisää hyvinvointia.
Jos kerta tavoittelemme onnellisuutta ja on todettu, että raha ei sitä tuo, niin miksi raha on silti se mitä niin kovasti haluamme, jopa onnellisuuden kustannuksella?
Muutos vaatii aktiivista työtä. Kylliäisen mielestä systeemimme inhimillistäminen tarkoittaa ponnistelua kaikilla yhteiskunnan tasoilla, niin maan hallituksessa, yritysten johdossa kuin yksittäisten firmojen yksittäisissä yksiköissäkin.
Itse kunkin tulisi miettiä asenteitaan ja pyrkiä toimimaan yhteisöllisesti. Tämä ei Kylliäisen mukaan tarkoita itsensä uhraamista, vaan tervettä itsekkyyttä. Sen sijaan itsekeskeisyydestä ja roolien taakse pakenemisesta on syytä luopua.
Ajattelutavan muutos, jossa ihminen ei olekaan enää väline hyvän hankkimiseen, vaan hänen hyvinvointinsa on uurastuksen päämäärä, on Kylliäisen mukaan ehkä suurin mullistus pariin sataan vuoteen.
– Mitä järkeä on, että työelämä on kuin 40 vuoden vankila, josta vain odotetaan pois pääsyä?
Kansamme ikärakenteen vuoksi meitä on patistettu pysymään töissä mahdollisimman pitkään.
– Ajattelussa on perustavaa laatua oleva ristiriita. Jos jatkuva tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen ei ole tehnyt kenellekään hyvää, miksi sitä yritetään jatkaa?
Hän suosittelee, että määrän eli rahan, talouskasvun ja materiaalisen hyvinvoinnin sijaan katsottaisiin elämisen laatua.
– Huomattavasti nykyistä vähemmälläkin rahalla tullaan toimeen, Kylliäinen lisää.
Onko kiire pakollista? Onko järkeä juosta rahan ja uran perässä vain saadakseen muilta "arvostusta"? Entä parantaako isompi telkkari elämänlaatua ihan oikeasti? Itse luin joskus tutkimuksen, jonka mukaan länsimaissa ihmiset olivat onnellisimpia 50-60 -luvuilla. Sen jälkeen ollaan tultu tasaisesti alaspäin, vaikka BKT sen kun kasvaa ja tavaran määrä lisääntyy. Eikö tavaran ja rahan pitänyt tehdä meidät onnellisemmiksi?
No nyt tämä rahan perässä juoksu on sitten näköjään onneksi pois muodista. Taloussanomien jutussa toimittaja Outi Kokko kirjoittaa, että talouskasvu ja raha eivät ole tutkimusten mukaan enää pitkään aikaan lisänneet ihmisten onnellisuutta. Eikä pelkkä palkka riittänyt työn motivaattoriksi. Silti työelämä kulkee entistä rataansa, ja työ on monelle kuin 40 vuoden vankilatuomio.
Vaikka talouskasvu ei tutkimusten mukaan ole enää vuosikymmeniin lisännyt onnellisuutta, niin silti poliitikot ja talouselämä ovat huolissaan vain siitä, miten bruttokansantuote saadaan kasvuun, sanoo teologi ja konsulttiyrityksensä Syfronin kouluttaja Antti Kylliäinen. Kylliäisen mielestä taloudellisen hyvän sijaan kannattaisi miettiä, että mikä oikeasti lisää hyvinvointia.
Jos kerta tavoittelemme onnellisuutta ja on todettu, että raha ei sitä tuo, niin miksi raha on silti se mitä niin kovasti haluamme, jopa onnellisuuden kustannuksella?
Muutos vaatii aktiivista työtä. Kylliäisen mielestä systeemimme inhimillistäminen tarkoittaa ponnistelua kaikilla yhteiskunnan tasoilla, niin maan hallituksessa, yritysten johdossa kuin yksittäisten firmojen yksittäisissä yksiköissäkin.
Itse kunkin tulisi miettiä asenteitaan ja pyrkiä toimimaan yhteisöllisesti. Tämä ei Kylliäisen mukaan tarkoita itsensä uhraamista, vaan tervettä itsekkyyttä. Sen sijaan itsekeskeisyydestä ja roolien taakse pakenemisesta on syytä luopua.
Ajattelutavan muutos, jossa ihminen ei olekaan enää väline hyvän hankkimiseen, vaan hänen hyvinvointinsa on uurastuksen päämäärä, on Kylliäisen mukaan ehkä suurin mullistus pariin sataan vuoteen.
– Mitä järkeä on, että työelämä on kuin 40 vuoden vankila, josta vain odotetaan pois pääsyä?
Kansamme ikärakenteen vuoksi meitä on patistettu pysymään töissä mahdollisimman pitkään.
– Ajattelussa on perustavaa laatua oleva ristiriita. Jos jatkuva tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen ei ole tehnyt kenellekään hyvää, miksi sitä yritetään jatkaa?
Hän suosittelee, että määrän eli rahan, talouskasvun ja materiaalisen hyvinvoinnin sijaan katsottaisiin elämisen laatua.
– Huomattavasti nykyistä vähemmälläkin rahalla tullaan toimeen, Kylliäinen lisää.
Matka on tärkeä, ei päämäärä
Uutenavuotena moni on taas tehnyt uudenvuodenlupauksia ja nyt viimeistään loppiaisen jälkeen olisi aika alkaa lunastamaan annettuja lupauksia. Ihmiset laskevat kaloreita, ostelevat kuntosalikortteja ja uusia harrastusvälineitä. Joku on luvannut laihduttaa 10 kiloa ja toinen aikoo juosta maratonin. Terveyskaupat ovat pullollaan väkeä ja ilmassa on toivon, epätoivon ja hien hajua. Kaikenlaiset EasyTonet ja Nutrilettit viedään kauppiaiden käsistä. Tätä jatkuu muutaman viikon kunnes huomataan, että ei ne uudet kengät tehnytkään Usain Boltia, eikä se irvistäminen ja pakolla yrittäminen olekaan niin kivaa. No ehkä ensi vuonna?
Moni tekee lupauksia ja suuri osa yrittää niitä oikeasti pitää. Miksi ne kuitenkin usein unohtuvat jo viimeistään parin kuukauden sisällä? Yksi ongelma on ensinnäkin siinä, että tavoitteet ovat epärealistisia. Toki se voi lisätä motivaatiota jos tavoittelee maratonia keväällä tai näkee itsensä huippumallina vappuna tai kapuamassa Mount Everestiä juhannuksena. Tällaiset tavoitteet kuitenkin aiheuttavat pettymyksen kun jossain vaiheessa tajuaa niiden mahdottomuuden. Niistä voi saada huippufiiliksen ja huippumotivaation... viikoksi... tai kuukaudeksi. Toki osalle ihmisistä nämäkin tavoitteet ovat realistisia ja toiset taas oikeasti jaksavat purra hammasta yhteen pidemmän aikaa. Olen ehdottomasti positiivisten elämänmuutosten kannalla, mutta sen positiivisen elämänmuutoksen olisi tapahduttava tässä hetkessä, eikä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Olen onnellinen sitten kun saavutan tämän ja tämän, kunhan olen vielä hetken onneton... Ei sellaisesta ajattelusta seuraa mitään hyvää.
Mielestäni tärkeää onkin keskittyä matkaan, eikä päämäärään. Toki sitä voi asettaa jonkun päämäärään ja miettiä, että mitä se voi vaatia, mutta sen jälkeen se kannattaa unohtaa. Jos keskittyy matkaan ja nauttii siitä, niin saavuttaa myös päämäärän, ennemmin tai myöhemmin. Jos matkasta nauttii, niin sitä myös jaksaa kauemmin, jolloin ne päämäärät saavutetaan todennäköisemmin. Jos keskittyy ainoastaan päämääriin, numeroihin ja keinoihin niin astuu taas siihen länsimaiseen ansaan, jossa hoidetaan oiretta eikä syytä. Jonkun spesifin oireen korjaaminen on länsimaisen lääketieteen tyyli, mutta sillä ei voida saavuttaa kokonaisvaltaisesti hyvää terveyttä.
Kaloreita on ihan turha laskea, vaan paljon parempi on keskittyä siihen, että syö mahdollisimman laadukasta ja luonnollista ruokaa. Jos aina satsaa laatuun, luonnollisuuteen ja ravinnepitoiseen ruokaan niin kroppa kyllä voi hyvin. Kannattaa unohtaa kaloreiden, proteiinien ja rasvojen laskeminen. Jättää vain ruokavaliosta pois kaikki turhat ja tyhjät hiilarit kuten vehnän ja sokerin. Eikä niitäkään oikeastaan tarvitse jättää pois vaan valitsee vain laadukasta tilalle.
Samoin jos tavoitteena on pyykkilautavatsa niin ei kannata tehdä miljoonaa vatsalihasliikettä viikossa vaan muistaa, että olemme kokonaisuus geenejä, lihaksia, sisäelimiä, hormoneja, luita ja niin edelleen. Myöskin mieli ja vartalo ovat samaa kokonaisuutta, eivätkä kaksi erillistä asiaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä tulee liikkumiseen niin on myöskin turha harjoitella liikaa samaa asiaa, ellei sitten tavoittele olympiavoittoa (toki silloinkin suosittelen monipuolisuutta). Kunhan liikkuu. Välillä kannattaa tehdä hitaita ja pitkiä lenkkejä, toisena päivänä nostella jotain painavaa, kolmantena spurttailla, neljäntenä venytellä. Jotain mikä tuntuu kivalta.
Kaikki on yksinkertaista jos keskittyy itse ongelmaan, eikä vain oireeseen. Kannattaa siis keskittyä koko tähän ihmiselämän kestävään matkaan ja tehdä siitä nautinnollista ja tervettä. Nuku tarpeeksi, vältä stressiä, syö oikeaa ruokaa ja liiku paljon. Jossain vaiheessa sitten huomaa, että sitä onkin jo saavuttanut päämääränsä. Ja jos ei saavutakaan, niin ainakin matka on ollut nautinnollinen.
Moni tekee lupauksia ja suuri osa yrittää niitä oikeasti pitää. Miksi ne kuitenkin usein unohtuvat jo viimeistään parin kuukauden sisällä? Yksi ongelma on ensinnäkin siinä, että tavoitteet ovat epärealistisia. Toki se voi lisätä motivaatiota jos tavoittelee maratonia keväällä tai näkee itsensä huippumallina vappuna tai kapuamassa Mount Everestiä juhannuksena. Tällaiset tavoitteet kuitenkin aiheuttavat pettymyksen kun jossain vaiheessa tajuaa niiden mahdottomuuden. Niistä voi saada huippufiiliksen ja huippumotivaation... viikoksi... tai kuukaudeksi. Toki osalle ihmisistä nämäkin tavoitteet ovat realistisia ja toiset taas oikeasti jaksavat purra hammasta yhteen pidemmän aikaa. Olen ehdottomasti positiivisten elämänmuutosten kannalla, mutta sen positiivisen elämänmuutoksen olisi tapahduttava tässä hetkessä, eikä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Olen onnellinen sitten kun saavutan tämän ja tämän, kunhan olen vielä hetken onneton... Ei sellaisesta ajattelusta seuraa mitään hyvää.
Mielestäni tärkeää onkin keskittyä matkaan, eikä päämäärään. Toki sitä voi asettaa jonkun päämäärään ja miettiä, että mitä se voi vaatia, mutta sen jälkeen se kannattaa unohtaa. Jos keskittyy matkaan ja nauttii siitä, niin saavuttaa myös päämäärän, ennemmin tai myöhemmin. Jos matkasta nauttii, niin sitä myös jaksaa kauemmin, jolloin ne päämäärät saavutetaan todennäköisemmin. Jos keskittyy ainoastaan päämääriin, numeroihin ja keinoihin niin astuu taas siihen länsimaiseen ansaan, jossa hoidetaan oiretta eikä syytä. Jonkun spesifin oireen korjaaminen on länsimaisen lääketieteen tyyli, mutta sillä ei voida saavuttaa kokonaisvaltaisesti hyvää terveyttä.
Kaloreita on ihan turha laskea, vaan paljon parempi on keskittyä siihen, että syö mahdollisimman laadukasta ja luonnollista ruokaa. Jos aina satsaa laatuun, luonnollisuuteen ja ravinnepitoiseen ruokaan niin kroppa kyllä voi hyvin. Kannattaa unohtaa kaloreiden, proteiinien ja rasvojen laskeminen. Jättää vain ruokavaliosta pois kaikki turhat ja tyhjät hiilarit kuten vehnän ja sokerin. Eikä niitäkään oikeastaan tarvitse jättää pois vaan valitsee vain laadukasta tilalle.
Samoin jos tavoitteena on pyykkilautavatsa niin ei kannata tehdä miljoonaa vatsalihasliikettä viikossa vaan muistaa, että olemme kokonaisuus geenejä, lihaksia, sisäelimiä, hormoneja, luita ja niin edelleen. Myöskin mieli ja vartalo ovat samaa kokonaisuutta, eivätkä kaksi erillistä asiaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä tulee liikkumiseen niin on myöskin turha harjoitella liikaa samaa asiaa, ellei sitten tavoittele olympiavoittoa (toki silloinkin suosittelen monipuolisuutta). Kunhan liikkuu. Välillä kannattaa tehdä hitaita ja pitkiä lenkkejä, toisena päivänä nostella jotain painavaa, kolmantena spurttailla, neljäntenä venytellä. Jotain mikä tuntuu kivalta.
Kaikki on yksinkertaista jos keskittyy itse ongelmaan, eikä vain oireeseen. Kannattaa siis keskittyä koko tähän ihmiselämän kestävään matkaan ja tehdä siitä nautinnollista ja tervettä. Nuku tarpeeksi, vältä stressiä, syö oikeaa ruokaa ja liiku paljon. Jossain vaiheessa sitten huomaa, että sitä onkin jo saavuttanut päämääränsä. Ja jos ei saavutakaan, niin ainakin matka on ollut nautinnollinen.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
iHerbin toimituksista
Näköjään iHerbista voi nyt tilata Suomeen painavampiakin paketteja kun myös DHL ja UPS toimitavat Suomeen. Käytännössä nyt voi painon puolesta tilata kuinka painavia paketteja tahansa. Tietenkin jos ei halua maksella tulleja ja aronlisäveroja nin kannata tilata hinnaltaan kovin kalliita paketteja. Tosin DHL ja UPS hoitavat tullauksenkin automaattisesti ja paketti tulee suoraan kotiin. Veroista ja tulleista saa sitten vaan laskun.
Tässä vanha postaukseni iHerbista ja muutamia suosituksia. Uusien toimitusvaihtoehtojen ansiosta voi nyt kuitenkin tilata myös tuotteita, joiden tilaaminen aikaisemmin ei onnistunut painorajoitusten takia. Tällaisia ovat esimerkiksi Sun Warriorin proteiinit ja Healthforcen Vitamineral Green jauheena. Toki edelleen on halvempaa tilata tavallisen postin kautta kaikki sellaiset tuotteet, jotka vain painorajoituksiin mahtuvat sillä niiden toimituskulut ovat niin mitättömät. Toki iHerbin toimituskulut myös DHL:n ja UPS:n kautta ovat todella alhaiset siihen nähden mitä ne normaalisti maksavat. DHL:n ja UPS:n hyviä puolia onkin sitten nopeus ja se, että ne toimittavat paketit suoraan kotiovelle.
Tässä vanha postaukseni iHerbista ja muutamia suosituksia. Uusien toimitusvaihtoehtojen ansiosta voi nyt kuitenkin tilata myös tuotteita, joiden tilaaminen aikaisemmin ei onnistunut painorajoitusten takia. Tällaisia ovat esimerkiksi Sun Warriorin proteiinit ja Healthforcen Vitamineral Green jauheena. Toki edelleen on halvempaa tilata tavallisen postin kautta kaikki sellaiset tuotteet, jotka vain painorajoituksiin mahtuvat sillä niiden toimituskulut ovat niin mitättömät. Toki iHerbin toimituskulut myös DHL:n ja UPS:n kautta ovat todella alhaiset siihen nähden mitä ne normaalisti maksavat. DHL:n ja UPS:n hyviä puolia onkin sitten nopeus ja se, että ne toimittavat paketit suoraan kotiovelle.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Sukset
Tänään aion todennäköisesti ostaa sukset. On tosin ollut aikomus ostaa sellaiset jo pari vuotta, mutta ehkä tänään on vihdoin ostamisen aika. Ongelmana on lähinnä ollut se, että yritän välttää uuden tavaran ostamista mahdollisimman paljon, mutta kirppareilta en ole osannut suksia ostaa. En yksinkertaisesti ymmärrä suksista yhtään mitään, eli en tiedä millaiset pitäisi ostaa. Ehkä parempi kävellä vaan kauppaan kysymään ihmiseltä, joka tietää jotain suksista. Tuskinpa se maailma kaatuu sen takia, että ostan kerran vuodessa jotain muoviromua. Jos kaatuu, niin pyydän anteeksi, en tarkoittanut sitä.
Olen viimeksi hiihtänyt ala-asteella ja muistaakseni inhosin sitä. Nyt kuitenkin tuntuu, että sisälläni asuu pieni Harri Kirvesniemi. Pää vinossa, kuola poskella, vastatuuleen lykkien. Havuja perkele. Alkukantaista menoa.
Olen todella innoissani.
Olen viimeksi hiihtänyt ala-asteella ja muistaakseni inhosin sitä. Nyt kuitenkin tuntuu, että sisälläni asuu pieni Harri Kirvesniemi. Pää vinossa, kuola poskella, vastatuuleen lykkien. Havuja perkele. Alkukantaista menoa.
Olen todella innoissani.
lauantai 2. tammikuuta 2010
The Paradox of Our Age
Nykyään rakennamme leveämpiä teitä, mutta näkökulmamme ovat kapeampia. Tuhlaamme enemmän, mutta nautimme vähemmän. Meillä on isompia taloja, mutta pienempiä perheitä. Enemmän mukavuuksia, vähemmän aikaa. Meillä on enemmän tutkintoja, mutta vähemmän ymmärrystä. Enemmän tietoa, vähemmän arvostelukykyä. Enemmän lääkkeitä, mutta vähemmän terveyttä.
Juomme liikaa, kulutamme holtittomasti, nauramme liian vähän, katsomme liikaa televisiota ja valvomme liian myöhään. Olemme moninkertaistaneet omaisuutemme, mutta arvomme on alentunut. Puhumme liikaa ja rakastamme liian vähän. Olemme saaneet lisää elinvuosia, mutta emme lisää elämää vuosiimme. Olemme matkustaneet kuuhun, mutta meille on vaikea kävellä kadun yli tervehtimän naapuriamme. Olemme valoittaneet ulkoavaruuden, mutta emme tunne sisäistä maailmaamme. Teemme jatkuvasti suurempia asioita, mutta emme parempia.
Kirjoitamme enemmän, mutta opimme vähemmän. Suunnittelemme enemmän, mutta saamme vähemmän aikaan. Olemme oppineet kiirehtimään, mutta emme odottamaan. Elämme pikaruoan, mutta hitaan ruoansulatuksen aikaa. Talomme ovat komeampia, mutta kotimme särkyneitä.
Uudenvuoden lupauksia:
Hidasta
Elä hetkessä
Älä pelkää
Kuluta vähemmän
Arvosta terveyttäsi
Pidä huolta rakkaistasi
Juomme liikaa, kulutamme holtittomasti, nauramme liian vähän, katsomme liikaa televisiota ja valvomme liian myöhään. Olemme moninkertaistaneet omaisuutemme, mutta arvomme on alentunut. Puhumme liikaa ja rakastamme liian vähän. Olemme saaneet lisää elinvuosia, mutta emme lisää elämää vuosiimme. Olemme matkustaneet kuuhun, mutta meille on vaikea kävellä kadun yli tervehtimän naapuriamme. Olemme valoittaneet ulkoavaruuden, mutta emme tunne sisäistä maailmaamme. Teemme jatkuvasti suurempia asioita, mutta emme parempia.
Kirjoitamme enemmän, mutta opimme vähemmän. Suunnittelemme enemmän, mutta saamme vähemmän aikaan. Olemme oppineet kiirehtimään, mutta emme odottamaan. Elämme pikaruoan, mutta hitaan ruoansulatuksen aikaa. Talomme ovat komeampia, mutta kotimme särkyneitä.
Uudenvuoden lupauksia:
Hidasta
Elä hetkessä
Älä pelkää
Kuluta vähemmän
Arvosta terveyttäsi
Pidä huolta rakkaistasi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)