Erämaan armoille

“When we get too caught up in the busyness of the world, we lose connection with one another - and ourselves”
- Jack Kornfield

Tänään lähden mökille viikoksi, mutta en nyt ihan sentään erämaan armoille. Todella mukavaa vaihtelua on kuitenkin päästä pois telkkarin ja tietokoneen äärestä. Paikkaan jonne uutistulva ei yllä, eikä ole ulkopuolisia tekijöitä "viihdyttämässä". Kiva saada tilaa itselleen, rauhoittua ja rentoutua. Toivon myös tylsistymistä, sillä se on niin harvinaista nykyään kun jatkuvasti roikkuu kiinni jossain viihteessä. Oli siten kyseessä blogit, keskustelut, tietokoneet, lehdet, urheilut tai telkkarit. Ehkä sieltä jostain aistiärsykkäiden alta löydän taas itseni. Mökkiretriitillä on hyvä vähän hidastaa.

The Story of Bottled Water

Vast Days - Beyondsphere

Vast Days on julkaissut uuden levynsä tällä viikolla ja olen saanut luvan antaa muutaman ilmaisen latauskoodin lahjana blogin lukijoille. Levy julkaistaan ainoastaan digitaalisena ja Seian-nimisen sinkun voi käydä lataamassa ilmaiseksi täältä. Beyondspeherelle on myös avattu omat nettisivut. Jos tykkäät kuulemastasi, niin laita sähköpostia ja voit saada levyn omaksesi.

 

Helppo ja hankala hyvinvointi

Terveys ja fyysinen kunto ovat kiinnostavia aiheita, sillä ne koskettavat meitä kaikkia. Kaikilla meillä on tämä fyysinen vartalomme jossa elämme. Koska oma hyvinvointi on tärkeä asia niin moni meistä miettii sitä liikaakin. Tähän joukkoon kuulun itsekin. Jos asioita ylianalysoi niin niistä tulee vaikeampia kuin ne ovatkaan. Ja kun asioista tekee vaikeita niin ne kääntyvät itseään vastaan. Ihmisen mieli takertuu asioihin, yksityiskohtiin. Näistä se muokkaa omia totuuksiaan, tulevaisuudennäkymiään. Elämä alkaa tuntumaan vaikealta sillä kaikelta analysoinniltaan unohtaa sen tärkeimmän, eli elämän itsessään. Hyvinvointi ei enää olekaan hyvää vointia tässä hetkessä, tässä elämässä, vaan siitä tulee tavoite, jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa. Jotain sellaista joka vaatii tiekartan, tarkat ohjeet, sitoutumista ja suunnitelmia. Siitä tulee jotain mitattavaa.

Pian huomaa hyvinvoinnin tarkoittavan kiloja, kilometrejä, kaloreita, suorituksia, ennätyksiä, yksittäisiä ravintoaineita. Jos kaikki nämä menevät suunnitelmien mukaan niin pääsemme tavoitteeseemme. Voimme hyvin. Teemme elämisestä vaikeaa ja siirrämme hyvinvoinnin tulevaisuuteen. Joudumme mielemme vangiksi, toiseen aikaan ja paikkaan. Miksi tulevaisuus olisi erilainen? Mikä saa meidät uskomaan, että sitten osaisimme voida hyvin ja tehdä asioita yksinkertaisesti? Miksi me osaisimme heittäytyä hetkeen ja nauttia elämästä silloin jos emme kykene siihen tässä hetkessä. Ei tulevaisuus ole sen ihmeellisempi, se on ihan samanlainen arkinen paikka jossa hetket seuraavat toisiaan.

Eläimet pysyvät terveinä ja hyväkuntoisina ilman taulukoita, sykemittareita ja harjoitusaikatauluja. Ehkä meidänkin olisi vain päästävä tasapainoon ympäristömme kanssa, oppia olemaan tässä ajassa, tässä paikassa. Mekin olemme eläimiä, seurausta luonnonvalinnasta ja evoluutiosta. Miljoonien vuosien ajan olemme muokkautuneet sopimaan elinympäristöömme. Eikö ihmisellekin ole olemassa sopiva ja vaivaton elinympäristö? Sellainen jossa voimme luonnollisesti hyvin, ylianalysoimatta asioita. Sellainen jossa voimme voida hyvin ihan vain elämällä luontomme mukaan.

Asioista voi tehdä juuri niin vaikeita kuin haluaa, mutta jossain vaiheessa se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Yksinkertaisimmillaan olemme eläin, jonka ruokavalio koostuu luonnollisista ruoka-aineista. Kasveista, lihasta, hedelmistä, pähkinöistä, kaloista. Olemme eläin, joka on liikkunut monipuolisesti ja koko vartaloaan käyttäen. Satojen tuhansien vuosien ajan olemme juosseet, kävelleet, kiivenneet, ryömineet ja nostaneet painavia asioita. Sen sijaan, että asioista tekee liian vaikeita niin kannattaa välillä tehdä niistä helppojakin.

Elämä on vaikeaa, mutta on se samalla myös helppoa.

Oma blogi ei tunnu omalta

Viime aikoina ei ole ollut samanlaista intoa kuin aikaisemmin kirjoitella blogiin ja olenkin tällä viikolla ottanut vähän etäisyyttä ja miettinyt, että mistä se johtuu. Syy ei ole siinä, etteikö olisi kirjoitettavaa. Enemmänkin tuntuu, että blogi on kääntynyt suuntaan joka ei enää tunnu niin omalta. Alunperin tarkoituksena oli kirjoittaa itselleni, purkaa omia ajatuksia asioista. Kyllä edelleen olen tehnyt sitäkin, mutta mukaan on tullut paljon uutisia, tutkimuksia ja ajankohtaisuuksia. Aiheet ovat myös olleet "trendikkään" luomuja ja ekologisia, vaikka se ei todellakaan ole ollut tarkoitus.

Välitän ympäristöstä ja se on elämässäni tärkeässä asemassa, samoin luomuruoka. Nämä ovat kuitenkin arkisia itsestäänselvyyksiä, eivätkä asioita joista haluaisin saarnata muille. En halua uutisoida. En halua olla ajankohtainen. En trendikäs. En opettaa. En neuvoa. Olen otettu jokaisesta saamastani lukijasta, mutta en halua kirjoittaa saadakseni lukijoita tai saavuttaakseni suosiota. Haluan vain kirjoittaa. Elämästä, henkisyydestä, liikunnasta. Vähän myös ympäristöstä, luonnollisuudesta ja terveydestä.

Jatkossa yritänkin kirjoittaa enemmän itselleni. Ehkä joku saa siitä jotain irti, ehkä ei. Ehkä voin toimia inspiraationa jollekin, ja joku toinen pitää kirjoituksiani idioottimaisina. Todennäköisesti ne ovat molempia. Mistä minä tietäisin.

Tämän blogin kirjoittaja ei oikeasti tiedä mistään mitään. Kunhan kirjoittelee, arvailee ja yrittää siinä sivussa vähän elää omaa suhteellista totuuttaan.

Ecuadorin vihreä perustuslaki

Ecuadorissa hyväksyttiin uusi perustuslaki vuonna 2008, mutta itse tutustuin siihen vasta nyt. Mielenkiintoista laissa on se, että se antaa oikeuksia myös luonnolle, ottaa huomioon koko ekologisen syteemin, eikä ainoastaan pyöri ihmisen navan ympärillä. Laki hyväksyttiin kansanäänestyksellä, eli Ecuadorissa ymmärretään se, että ihminen on vain osa luontoa, eikä sen yläpuolella, hyväksikäyttäjänä.

Ecuadorin uudessa perustuslaissa ihmisen ja luonnon suhde määritellään ensimmäistä kertaa niin päin, että planeettamme ekologinen hyvinvointi on inhimillisen elämän perusta. Ja niinhän se tottakai onkin, vaikka itsekkyyttämme se on välillä vaikea myöntää ja vieläkin vaikeampi tehdä jotain asian eteen. Ecuadorin perustuslaissa puhutaan Andien alkuperäiskansojen Pachamamasta. Pachamama tarkoittaa Äiti maata, tai Äiti maailmaa. Perustuslain mukaan luonnolla, eli Pachamamalla on oikeus olla olemassa ja pysyä sekä ylläpitää ja luoda uudelleen sen eläviä kiertokulkuja, rakenteita, toimintoja ja sen evoluutioprosesseja.

Neljännen artiklan mukaan valtio rajoittaa kaikkia toimia, jotka voivat johtaa lajien sukupuuttoon, ekosysteemien tuhoutumiseen tai luonnollisen kiertokulun muuttumiseen. Valtio myös rohkaisee luonnollisia ja oikeudellisia henkilöitä sekä yhteisöjä suojelemaan luontoa ja edistämään ekosysteemien kaikkien osien kunnioitusta. Laki kieltää luonnon riistokäytön ja vahingoittamisen, mutta antaa oikeuden nauttia siitä ja sen antimista. Kunhan se tapahtuu luonnon ehdoilla.

Miksi juuri Ecuadorissa on tällainen laki?

Ecuadorissa eletään edelleen kosketuksessa luontoon, alkuperäiskansat ymmärtävät sitä, heillä on siihen välitön suhde. Luonto ei ole raaka-aineita, vihollinen tai jotain riistettävää vaan se on elinehto. Me olemme osa luontoa, se ei ole mitään meistä irrallista. Kuten Frank Forencich sanoo: "Take care of your internal organs, of course, but take care of your external organs too. It’s all one body."

Alkuperäiskansat ymmärtävät, että luontoa ei voi käyttää rajattomasti hyödyksi ja, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi osa voi huonosti, niin lopulta kaikki voivat huonosti. Luonnon on myös saatava uusiutua tai kuljemme väistämättä kohti umpikujaa.

Uusi hakukone - Ecosia

Ecosia on uusi hakukone, joka lahjoittaa 80 prosenttia tuotoistaan WWF:n sademetsäprojektiin. Yhdellä haulla ilmoitetaan pelastuvan vajaat 2 neliömetriä sademetsää. Ecosian taustalla ovat WWF:n lisäksi Yahoo ja Bing. Ecosia lupaa myös olla säilyttämättä tai analysoimatta käyttäjätietoja ja kieltäytyy luovuttamasta niitä kolmansille osapuolille. Lisäksi vakuutetaan, että Ecosian serverit toimivat ekosähköllä.



Näihin nyt kannattaa aina suhtautua vähän skeptisesti, mutta tuskinpa Ecosian käyttämisestä mitään haittaa ainakaan on. Ehdottomasti menee kokeiluun.

Wagner - Elämäntapaguru

HS.fi

Kierrätä kännykkä

En ole varmaan ainoa jolla vanhat ja risat kännykät jäävät kaappiin lojumaan. Vanhaa kännykkää kun on vaikea myydä, eikä sitä voi roskiinkaan heittää. Koska kännykkä ei myöskään vie tilaa, niin se vain unohtuu johonkin laatikkoon. Nyt kännykät voi kuitenkin laittaa kätevästi kiertoon Kierrätä kännykkä -sivustolla.

"Millaisia kännyköitä voin kierrättää?

Kierrätämme kaikki meille lähetetyt matkapuhelimet niiden ikään ja kuntoon katsomatta. Puhelimet, jotka pystytään hyödyntämään matkapuhelimina kierrätetään sellaisinaan. Kännykät, joita ei pystytä kunnostamaan matkapuhelimiksi, käytetään uudelleen raakamateriaaleina teollisuudessa.

Millaisista kännyköistä saan rahaa?

Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että maksamme kaikista korjauskelpoisista tai toimivista matkapuhelimista. Sivuiltamme on nähtävissä kaikki merkit ja mallit, joista maksamme. Kännykkäasiantuntijamme arvioivat puhelimen kunnon ja päättävät, kannattaako kännykkä korjata käytettäväksi uudelleen matkapuhelimena vai hajotetaanko se. Jos kännykkä on korjauskelvoton, materiaalit kerätään talteen ja uusiokäytetään.

Miksi kännykkä kannattaa kierrättää KierrätäKännykkä.fi:n avulla?

* Palvelumme on MAKSUTON ja helppo käyttää
* Maksamme HYVÄN hinnan puhelimestasi
* Maksamme kattavasti useista eri merkeistä ja malleista
* Saat rahat tilillesi 24 tunnissa
* Kierrättämällä matkapuhelimesi säästät luontoa
* Kierrätämme asianmukaisesti KAIKKI matkapuhelimet ikään ja malliin katsomatta"

Onneksi kaikki eivät elä kuten minä

Tein äsken Myfootprint.org-sivuston testin omasta jalanjäljestäni tällä planeetalla. Testi mittaa hiili-, ruoka-, asumis- ja kulutusjalanjäljen. Onneksi kaikki eivät elä kuten minä sillä muuten tila loppuisi huomattavasti nopeammin kuin tällä hetkellä.

Vaikka asun pienessä kaksiossa, en asu yksin, en omista autoa, en lennä lomalle, kuljen suurimman osan vuodesta pyörällä ja muuten bussilla, ostan tuulisähköä, syön melkein pelkästään luomua ja mahdollisimman paikallista ruokaa, käytän energiansäästölamppuja, lajittelen kaikki roskat, viljelen kesällä omat vihannekseni, ostan tavaroita ainoastaan tarpeeseen ja silloinkin ekoa jos mahdollista niin silti jos kaikki eläisivät kuten minä niin tarvitsisimme 1,76 maapalloa. Niin paljon meitä on tällä pienellä pallolla ja niin yltäkylläisyydessä elän.

Keskimääräinen suomalainen kuluttaa 4,38 maapalloa, eli alle sen jään. Tulevia sukupolvia se tuskin kuitenkaan lohduttaa. Ihan hyvä muistutus siitä, että tämä oma "wannabe-ekoiluni" ei sekään ole tarpeeksi kestävää.

No onneksi Kuusta on löydetty vettä.

Netcycler

Toiselle ylimääräinen tavara voi olla toiselle aarre. Tämän huomaa jo kirppareilla. Uusi Netcycler-palvelu tekee nyt tavaroiden lahjoittamisesta ja vaihtamisesta kätevämpää. Mielestäni kaikkein parasta on se, että tässä ei liiku raha vaan tavara vaihtaa omistajaa ihan ilmaiseksi. Itselläni on ainakin paljon laadukastakin tavaraa, jolle ei vaan ole enää käyttöä, mutta jota en saa aikaiseksi myydäkään. Enkä jotenkin edes osaa myydä esimerkiksi vanhoja kirjoja tai DVD-levyjä.

Vielä en ole mitään laittanut kiertoon, mutta ihan varmasti aion käyttää palvelua jatkossa. Hyvä mielihän siitä tulee jos omat unohdetut tavarat voivat tuottaa jollekin muulle vielä iloa sen sijaan, että pölyttyvät omassa hyllyssä tarpeettomina. On jo aika, että oppisimme aidosti kierrättämään tavaraa sen sijaan, että ostellaan uutta ja kärrätään kaatopaikalle kun ei enää itselle kelpaa.

Ota kantaa: Mitä meillä huomenna syödään?

Ruuan tulevaisuudesta on avattu kaikille avoin internetkeskustelu valtiohallinnon otakantaa.fi -keskustelupalstalla. Keskustelussa halutaan luodata mielipiteitä muun muassa siitä, pitääkö suomalaisten ruuan olla suomalaista, mikä on ruuan tärkein ominaisuus ja miten huomisen ruoka eroaa tämän päivän ruuasta.

Keskustelua Suomelle sopivimmasta ruokastrategiasta käydään 1.3. - 26.3.2010. Vastaajilta kysytään myös, saavatko he tarpeeksi tietoa ruuasta ja pitävätkö he tietoa luotettavana. Strategiaryhmän jäseniä on mukana keskustelussa ja vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin.

"Huomisen ruoka – kansallinen ruokastrategia on työn alla. Pääministeri Matti Vanhanen on nimittänyt työryhmän pohtimaan ruuan tulevaisuutta Suomessa. Ryhmälle on annettu tehtäväksi miettiä, millaista ruokaa Suomessa syödään ja millaista pitäisi olla tarjolla tulevina vuosikymmeninä ja miten homma hoidetaan. Ennen kuin kirjoitamme raportin, me työryhmän jäsenet haluisimme tietää, mikä juuri sinulle on huomisen ruuassa ja siihen liittyvissä asioissa tärkeää."

Ota kantaa sillä nyt on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa.

Verta, hikeä ja noutoruokaa

YLE esitti aikaisemmin tänä vuonna brittisarjan Verta, hikeä ja T-paitoja. Tänään TV2:lla alkaa samaa sarjaa oleva Verta, hikeä ja noutoruokaa. Halpavaatteista kertova sarja oli vähän turhaan itseään toistava ja liikaa brittiteineihin keskittyvä, mutta kyllä se toisaalta myös näytti vaateteollisuuden karun puolen. Ihan mielenkiinnolla ajattelin katsoa myös tämän noutoruokaversion.

Tänään klo. 20.00 tulee siis ensimmäinen jakso nimeltä Tonnikala.

"Kuusi tavallista brittinuorta kokee omin käsin, mistä noutoruoan edulliset raaka-aineet tulevat. Aluksi perataan kaloja säilyketehtaassa Indonesiassa ja koetaan kalastajien arkea Tyynellämerellä."

Seuraavissa jaksoissa tutustutaan myös katkarapufarmiin, siipikarjaa tuottavaan jättitehtaaseen ja työskennellään riisipellolla.

Nykykäsitys ravinnon rasvoista

Viralliset ravintosuositukset suosittelevat edelleen rasvan ja erityisesti tyydyttyneiden rasvahappojen välttämistä, vaikka tieteessä kelkka on kääntynyt jo aikoja sitten. Käsitys tyydyttyneiden rasvahappojen haitallisuudesta ja monityydyttymättömien rasvahappojen edullisuudesta sydänterveyteen luotiin 1950-luvulla valikoidun tilasto-otoksen perusteelle. Tästä reilut 50 vuotta kestäneestä rasvan pelosta on kiittäminen amerikkalaista tutkijaa Ancel Keyesia. Tutkimuksen taustoista voi lukea enemmän vaikka Good Calories, Bad Calories -kirjasta.

Rasvahypoteesia on pyritty osoittamaan oikeaksi sadoissa vuosisadan loppupuolella tehdyissä tutkimuksissa siinä onnistumatta. Kuitenkin vanhoista uskomuksista pidetään kiinni. Ravintosuositukset eivät aikoihin ole enää perustuneet tieteeseen vaan enemmänkin politiikkaan ja vanhoihin uskomuksiin.

Kehittyvä Elintarvike -lehdessä professori Kari Salminen kirjoittaa nykykäsityksestä ravinnon rasvoista. Artikkeli on loistava ja suosittelen sen lukemista jos saatte lehden jostain käsiinne. Salminen kirjoittaa, että hiljattain on julkaistu kolme merkittävää, yhteensä satoja tutkimuksia kattavaa yhteenvetoa, ns. meta-analyysia rasvahappojen ja sydänterveyden välisistä suhteista. Näistä tutkimuksista on ollut keskustelua blogimaailmassa, mutta valtamediassa niistä on jostain syystä vaiettu lähes täysin.

Pohjoismainen ravitsemussuositus on kartoittanut rasvan kulutusta ja sen yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Suomessa kulutettiin toiseksi vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja. Suomessa sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on kuitenkin vertailumaista suurin. Transfair-tutkimuksessa verrattiin rasvan kulutusta ja veren rasva-arvoja kahdeksassa Euroopan maassa. Eurooppalaisessa vertailussa kokonaisrasvan, tyydyttyneiden tai monityydyttämättömien rasvahappojen kulutusmäärät eivät mitenkään korreloidu veren rasva-arvoihin tai CHD-kuolleisuuteen.

Salminen kirjoittaa, että karkeaan rasvahappoluokitteluun perustuvalla rasvahypoteesilla ei ole tieteellisiä perusteita. Tyydyttyneillä tai monityydyttämöttämillä rasvahapoilla ei ryhminä ole yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Siten tyydyttyneiden rasvahappojen jatkuva korvaaminen monityydyttämättömillä rasvahapoilla saattaa johtaa, ellei ole jo johtanut ennalta-arvaamattomiin seurauksiin. Salminen kysyykin, että onko P/S -suhteen kasvattamisella ja samanaikaisesti suositellulla hiilihydraattikuorman lisäämisellä ollut vaikutusta diabeteksen ja lihavuuden voimakkaaseen lisääntymiseen?

Tämän kuun alussa Lundin yliopisto kertoi, että voi nostaa veren rasva-arvoja huomattavasti vähemmän kuin kasviöljyt. Silti edelleen suositellaan kasvirasvalevitettä ja kasviöljyä. Viime viikolla Satakunnan Kansassa verisuonikirurgi Taija Somppi sanoi suosittelevansa voita leivän päälle.

- Aivot ovat rasvaa ja soluissa on tyydyttynyttä rasvaa, mutta nyt kun meidät on peloteltu tyydyttyneillä rasvoilla, niin ongelmat ovat lisääntyneet. Allergiat ja suolisto-oireet ovat lisääntyneet, Somppi sanoo.

- Kun ravinnossa on sopivassa suhteessa omega3-rasvahappoja ja tyydyttynyttä rasvaa, niin suolisto- ja allergiaoireet ovat helpottuneet.

Sompin mukaan verisuonitautien riskiä kohottaa se, että ravinnossa on liian vähän omega3-rasvahappoja, antioksidantteja ja liikaa sokeria. Sompin mielestä takavuosien Pohjois-Karjala-projektista tehtiin liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos lienee ainoita, jotka edelleen pitävät tiukasti kiinni rasvahypoteesista. Tutkimusprofessori Suvi Virtanen THL:stä kehottaa levittämään leivän päälle kasvirasvalevitettä.

Jokainen vetäkööt itse omat johtopäätöksensä, mutta suosittelen katsomaan mitä virallisten suositusten takaa löytyy. Itse en voita enkä rasvaa pelkää, mutta kasvirasvalevitettä en todellakaan suostu syömään.

Lähteet: Kehittyvä Elintarvike, Satakunnan Kansa

Stockan Herkku

Tänään aukesi uusi Stockan Herkku Helsingissä ja on kyllä ihan mahtava. En ole oikein vanhasta Herkusta pitänyt sillä se oli ahdas eikä luomu- tai lähituotteita ollut juurikaan tarjolla. Nyt on tilaa liikkua ja hyllyt pullollaan myös luomua ja kotimaisia herkkutuotteita. Suosittelen.