Vaikea päätös

Mikään ei tosiaan ole pysyvää. Oma työpaikka on vaikuttanut aina niin vakaalta, siellä ei mikään koskaan muutu. Samat hommat, samat ihmiset. Vähän tylsää, mutta toisaalta ihan mukavaakin. Itse kuulun niihin ihmisin jotka tykkäävät myös rutiineista. En halua, että kaikki on seikkailua vaan haluan, että on joku pysyvämpi runko. Rakenne, joka tavallaan pitää elämää koossa. Olen kuitenkin alkanut kyllästymään juuri näihin rutiineihin ja kaipaisin uutta. En vaan ole keksinyt mitä se olisi.

Tänään kävi sitten niin, että sain kuulla konsernin taloustilanteen olevan todella heikko. Tämä tarkoittaa sitä, että puolet meidän valtavasta neljän ihmisen henkilökunnasta saa lähteä. Itse olen onnellisessa asemassa sillä saan valita jatkanko. Kaikille tätä mahdollisuutta ei suoda. Tiedän, että en tule olemaan jatkossa onnellinen tässä supistuvassa firmassa, jossa fiilis tulee olemaan huono ja tulevaisuus epävarma. Tyhjän päälle heittäytyminen se kuitenkin vasta epävarmaa onkin. Lähteminen voisi olla iso mahdollisuus, joka vie elämää uuteen ja kenties parempaan suuntaan. Mutta mitä tehdä tulevaisuudessa? Mistä saada uutta mielekästä työtä tässä taloustilanteessa? Mihin suuntaan mennä? En todellakaan tiedä haluanko lähteä vai jäädä ja huomiseen mennessä pitäisi päättää. En toivonut joutuvani tällaisen päätöksen eteen heti lomalta palattuani. Valvottu yö siis tiedossa.

Melkein toivon, että joku tekisi tämän päätöksen puolestani. Siihen voisin sitten sopeutua. Mistä tunnistaa, että yrittääkö universumi vain nyt potkia minua persuksille ja rohkaista seuraamaan sydäntäni? Vai oliko se sittenkin vain sattumaa, että juuri eilen sanoin haluavani pois ja tänään se mahdollisuus aukesi? En tiedä.

Ehkä pitäisi vaan jättää tänne blogiin avoin työhakemus.

Kotona

Tuli sitten lomalla päivitettyä blogia vielä vähemmän kuin olin ajatellut. Nyt pitää taas yrittää saada kiinni arjen rutiineista ja blogikin herää henkiin toivottavasti entistä aktiivisempana. Ihan hyvää teki saada etäisyyttä tähänkin. Voi taas jatkaa puhtaalta pöydältä uusien lomalla ja Veera-myrskyn silmässä tuuletettujen ajatusten kera. Myrsky vei mökiltä sähköt viikoksi ja teki elämästä hieman hankalampaa mutta samalla yksinkertaisempaa. Teki todella hyvä elää hetki ilman näitä "pakollisia" vilkkuvia ruutuja ja sosiaalisia verkostoja. Ei se maailma ollut yllättäen muuttunut lainkaan vaikka en ollutkaan jokaista askelta vahtimassa. Nyt tuntuu taas oudolta olla antamassa omaa panostaan tähän virtuaalitodellisuuteen. Jo tähän kaupunkiin tottuminen on ollut vaikeaa kun ehti tottua maaseudun rauhaan. Ihan liikaa ihmisiä, liikaa meteliä, värejä, liikettä ja ahtautta. Muurahaiskeko jonka ainoana päämääränä on keon täyttäminen värikkällä tavaralla. Ahtaaksi menee, mutta enköhän taas totu.

Mökille

Lähden nyt vähän yli viikoksi mökille, eli blogiin ei tule uusia kirjoituksia ainakaan hetkeen. Siellä kun saa onneksi olla poissa netin äärestä. Olen koko elokuun lomalla, eli kirjoitustahti tulee todennäköisesti muutenkin olemaan aika rauhallinen. Toivottavasti ihan kaikki lukijat eivät katoa ollessani lomalla sillä niin mahtavia lukijoita olen blogilleni saanut. Kiitos teille kaikille ja hyvää kesän jatkoa!