Forencichin mielestä sen sijaan, että tehdään tällainen jako niin hoidot pitäisi jakaa siihen mitä muut tekevät ja siihen mitä itse voi terveydelleen tehdä. Länsimainen lääketiede pyrkii jakamaan hoidot selkeästi niihin jotka toimivat ja niihin jotka eivät toimi. Tämä raja on kuitenkin usein vaikea vetää sillä kaikki hoidot eivät toimi kaikille ja placebolla on vaikutuksensa. Itse olen todella kiitollinen siitä, että länsimainen lääketiede operoi kyynärpääni kuntoon kun se epäonnisen jalkapallotaklauksen jälkeen päätti mennä tuhannen päreiksi ja sojottaa suuntaan johon luonto ei ollut sitä tarkoittanut. Nyt muistona on ainoastaan rivi tikkejä, mutta käsi toimii normaalisti. Samoin olen saanut apua vaihtoehtoisista hoidosta ongelmiin johon tohtorisetä valkoisessa takissaan ei ole voinut mitään tehdä.
Länsimainen lääketiede on antanut meille tehokkaita lääkkeitä, antibiootteja ja rokotteita, mutta samalla ajaneet ajatuksemme siihen, että terveyttä ja sairautta hoidetaan ulkopuolelta. Me olemme passiivisia ja joku muu tekee meille jotain. Joskus saamme tästä avun ja joskus taas emme. Sekä ratkaisu että syyllinen löytyvät kuitenkin ulkopuolelta. Tällaisia ulkopuolelta tulevia hoitoja ovat esimerkiksi leikkaukset, lääkkeet, akupunktio, homeopatia, lisäravinteet, kiropraktia ja yrttihoidot, kirjoittaa Forencich. Asioita joita taas itselle voi tehdä ovat muun muassa liikunta, meditaatio, lepo, rentoutuminen, ajanhallinta, työ ja elintapojen muuttaminen.
Itsehoito auttaa myös sairauksiin, mutta se on ennen kaikea sellaista mitä olisi tehtävä kun on vielä terve. Ennaltaehkäisevää ja elämänlaatua parantavaa hoitoa. Olet itse oma hoitajasi vaikka inspiraatio tulisikin ulkopuoliselta valmentajalta, terapeutilta tai opettajalta. Joku toinen antaa tiedon tai kipinän, mutta olet itse se joka tekee. Siinä missä tutkimukset osoittavat esimerkiksi lääkkeiden tehon niin on myös runsaasti tutkimuksia elintapojen, liikunnan ja esimerkiksi meditaation vaikutuksesta terveyteen. Nämä vaativat kuitenkin aktiivisuutta ja omaa tekemistä. Tämä taas ei sovi oikein nykyiseen passiivisuutta ylistävään kulttuuriin jossa me emme itse tee vaan meitä viihdytetään ulkopuolelta.
Suuressa osassa elämäntapasairauksista tärkeä tekijä on stressi. Stressi liittyy suhteeseemme ympäröivään maailmaan. Ristiriitoihin, jotka muodostuvat odotuksistamme, muistoistamme ja todellisuudesta. Peilaamme todellisuutta siihen mitä kuvittelemme sen olevan, olleen tai tulevan. Eli asioita joita itse teemme itsellemme. Stressin luomme itse ja itse voimme sen myös hoitaa. Kuka hallitsee elämäämme? Olemmeko itse vastuussa? Onko vastuu sisällämme vai löytyykö se ulkopuolelta? Itsehoito on haaste jossa otamme vastuuta elämästämme. Emme voi enää paeta toisten syliin. Kun päätämme syödä laadukkaasti, liikkua, meditoida ja rentoutua olemme kuten Forencich kirjoittaa alasti maailman edessä.
Here we are, exposed with our habits, our genes, our bodies, our personalities, our families and our lives. There’s simply no place to hide. What kind of life and health shall we create? Suddenly, there’s no one else to blame.Vastuu kuitenkin myös vapauttaa. Siinä tiedostaa riskit, mutta se myös palkitsee. Kun itse luo muutosta siitä saa tyydytystä ja saa valtaa omasta elämästään.
When I’m successful with things done by me, I move from being a victim to being a creator, a shift of potentially enormous proportions. Not only do I heal my body through self-authored programs of exercise, food choice, stress management and meditation, I also position myself for an entirely new experience of life.Mitä siis terveydenhoidon tulevaisuus voisi olla. Tottakai tarvitaan länsimaista lääketiedettä, leikkauksia ja rokotuksia. Myös vaihtoehtohoidoilla on paljon annettavaa. Tärkeämmäksi tulevat kuitenkin myös itselle tehtävät asiat. On aika ottaa taas vastuuta omasta vartalosta, mielestä, kokonaisuudesta ja maailmasta. Emme voi enää ainoastaan odottaa, että joku ammattilainen tulee meitä silittämään tai tarjoamaan valkoisen pillerin. Tämä tie johtaa yhä useampiin kroonisiin elintapasairauksiin. Forencichin mielestä tärkeämpään rooliin nousevat valmentajat ja opettajat. Ihmiset jotka sytyttävät kipinän, neuvovat ja antavat informaatiota, mutta varsinaisesti eivät tee meille mitään. Eivät passivoita vaan inspiroivat aktiivisuuteen.
Nurkan takana on uusi vuosi. Koska olisi sen parempi aika aloittaa ja ottaa taas vastuuta elämästään. Vaikka kokeilla elämistä passivoitumisen sijaan. Oikeasti meissä on paljon enemmän voimavaroja kuin kuvittelemmekaan.
All genuine and meaningful learning is self-authored; we are ultimately responsible for teaching ourselves. Teachers can model, explain, tell stories and provide context, but in the end, education is up to the student
Hyvää uutta vuotta!
