perjantai 1. heinäkuuta 2011

Matkailu on mielentila

Vietin pari päivää sitten kesäiltaa keskustassa ja istuessani tuomiokirkon portailla lukemassa kirjaa ja katsoessani turistibusseista ulos lipuvia ulkomaalaisia tajusin, että matkailu tosiaan on mielentila. Kyllähän sen tietää arjesta voi päästää irti matkustamatta toiselle puolelle palloa kuten portaita ylös vaappuvat japanilaiset, mutta jotenkin koin sen poikkeuksellisen voimakkaasti tällä viikolla. Matkustamisessa ei kyse ole niinkään siitä uuden näkemisestä ja kokemisesta vaan siitä, että nähdessään uutta mieli päästää helpommin irti vanhasta. Arjen rutiinit unohtuvat kun aistit täyttyvät uusilla elämyksillä. Tätä vapauden ja hetkessä olemisen tunnetta me haemme matkustamalla. Tämän saman vapauden voi kuitenkin tuntea aivan yhtä hyvin liikahtamatta itse mihinkään. Onkin parempi katsoa samoja asioita eri tavalla kuin uusia asioita samalla tavalla.

En tarkoita, että ei koskaan pitäisi lähteä minnekään, sanon vain sen, että se fiilis mitä metsästää löytyy sisältä, eikä ulkoa. Jos sitä tunnetta hakee ainoastaan ulkoisista asioista niin se katoaa kun palaa kotiin ja voi kadota jo reissussa kun uutuudenviehätys hälvenee ja kotimatka alkaa häämöttämään.

Itse istuskelin kirkon portailla lukemassa kirjaa, ostin mansikoita, katselin ihmisiä, tuijottelin pilviä, kävelin hitaasti ihmetellen kuten tursitit enkä määrätietoisesti kohti pistettä B, nautiskelin hyvästä seurasta ja ruoasta terassilla, join lasillisen viiniä ja ennen kaikkea olin välittämättä kellosta. Jos olisin ollut lomalla vaikka Italiassa olisin todennäköisesti viettänyt illan ihan samalla tavalla. Tähän havahduttuani mieli tyhjeni ja arki unohtui kokonaan. Poissa oli päästä se kiireinen apinamieli, joka pyörittää ajatuksia kiihtyvällä vauhdilla ja takoo ajatuksia ajatusten perään.

Tämän sanottuani aion silti karistaa Helsingin pölyt nopeasti itsestäni ja lähteä mökille viikoksi. Sillä onhan matkustaminen aika kivaa. Ja loma.

1 kommentti:

  1. Kyllähän matkailu on mielentila. Olen itsekin ollut matkalla koko elämäni. Eniten tosiaan mielessäni. :)

    Joskus käy niin, että fyysisen matkailun merkittävin anti on se, että se lähentääkin ihmisen juurilleen. Ottaessaan etäisyyttä vanhoista piireistä (helpoimmin se tietenkin käy fyysisellä poissaololla - mikä ei kuitenkaan takaa henkistä irtiottoa) on helpompi huomata, kuka sisimmältään on.

    Hermann Keyserlingin (1880–1946): "Lyhin tie itseen käy maailman ympäri"

    vaikka itsensäoivaltaminen maailmanympärimeiningillä onkin vähän laiskojen hommaa ;)

    - näin jatkaen yli persoonien kulkevaa ajatusketjua... :)

    VastaaPoista