torstai 6. lokakuuta 2011

Pätkäpaasto - hengissä ilman aamupalaa

Olen pätkäpaastoillut nyt noin puolisen vuotta ja on kyllä ehdottomasti ollut onnistuneimpia kokeilujani. Luulisi, että näkisi kovempaa nälkää, mutta päinvastoin nälänhallinta on parin totuttelupäivän jälkeen ollut entistäkin helpompaa. Vaikea nähdä, että ihan heti siirtyisin taas aamupalan syöjäksi. Paastota voi monella eri tavalla, mutta minä noudatan päivittäistä pätkäpaastoa Leangains-tyyliin. Eli vuorokaudesta paastoan 16 tuntia ja syömisikkuna kestää 8 tuntia. Minulla tämä ruokailuikkuna on nyt noin 11.30-19.30, mutta se vähän vaihtelee päivän mukaan. En siis syö aamupalaa, syön harvoin ja isoja aterioita enkä välttele tyydyttyneitä rasvoja. Leipääkään en syö ollenkaan. Virallisen totuuden mukaan minun pitäisi olla varmaankin todella sairas, lihava tai ehkä jopa kuollut, mutta niin vain porskutan eteenpäin. Leangainsista kirjoitan lähiaikoina oman postauksen.


Voisin perustella syitä pätkäpaastoiluun, mutta koska muut tekevät sen paremmin niin suosittelen lukemaan muun muassa Jussi Riekin postauksen aiheesta, Leangains-blogia tai vaikka tämän Mark Sissonin postauksen. Myös Jussi Riekin Rasvanpoltto-oppaassa puhutaan paastoamisesta ja sen hyödyistä.


Siirtyminen pätkäpaastoiluun ei ollut tosin minulle iso muutos, sillä olen aina syönyt korkeintaan 3-4 ateriaa päivässä enkä ole juuri väli- tai iltapaloja harrastanut. Nyt syön käytännössä lounasta noin klo 11.30 töissä ja illalla noin 19.30 kotona. Tässä välissä tulee usein syötyä pieni välipala. Sehän tässä on, että joutuu syömään (tai mun tapauksessa saa syödä) ihan jumalattomia annoksia. Mikä sekin tietenkin on virallisen totuuden mukaan pahasta. Vaputtavaa tämä kyllä on kun ei tarvitse jatkuvasti olla tyydyttämässä mielihalujaan.


Kaikille ei välttämättä sovi, mutta omien kokemusten perusteella suosittelen kokeilemaan

9 kommenttia:

  1. Kokeilin itse pätkäpaastoilua muutaman viikon ajan. Aluksi tuntui hyvältä, mutta sitten alkoi kova nälkä vaivata aamupäivästä. Perinteiseen aamupalaan en kuitenkaan palannut, vaan minulle sopivin aika on syödä n. klo 10, siis kolme tuntia herätyksen jälkeen. Nyt syön kympiltä "brunssin" ja iltapäivällä sekä illalla kahdeksan maissa. Paastoajaksi jää 14 h. Ei siis virallisen leangains ohjeen mukainen 16 h, mutta mulla tämä toimii hyvin. Sitä on tullut syötyä 30 vuotta aamupalaa koska se on "päivän tärkein ateria". Taas hyvä esimerkki siitä kun uskaltaa katsoa laatikon ulkopuolelta niin voi löytyä parempi ratkaisu.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Tärkeää on löytää itselle se sopiva systeemi. En usko ollenkaan näihin "päivän tärkein ateria" -juttuihin tai jatkuvaan välipalojen mussuttamiseen. Muutenkin elämme kaikki niin erilaista elämää, että ei voi sanoa, että on yksi absoluuttinen oikea tapa syödä. Oon huomannut, että mulle toimii Leangains arkisin, mutta viikonloppuna haluan syödä enemmän pitkin päivää.

    VastaaPoista
  3. Öhh okei, kuulostaapa tyhmältä, että tollaselle on olemassa joku nimi. Mun mies on ainakin eläny lähes koko ikänsä noin :D Eikä se oo sairas eikä mitää muutakaa, ihan normaaliahan se on että joillekin ei maistu aamupala ja eka ruoka on niinku lounas ja seuraava iso ateria taas kotona töiden jälkeen, eikä juuri muuta. Kaikenlaisia hömpötyksiä nykyään kyllä, paras on kun kuuntelee itseensä ja omaa kehoaan. Kyllä se viestittää, että lähteekö kone käyntiin ilman aamupalaa parhaiten vai tuntuuko että ajatus ei kulje ilman sitä. Mä yritin aikoinaan matkia tätä tapaa mieheltä, mutta voin todella huonosti kaikin tavoin, mulle siis aamupala on välttämätön ja sen täytyy sisältää edes vähän hiilihydraatteja. Loppupäivä meneekin helposti täysin ilman.

    Paras on kun ei nimitä syömistapojaan millään nimellä :D Syökää ihmiset sillon, kun nälättää ja sen verran että on kylläinen, ja tarpeeksi hitaasti että se kylläisyys ehtii välittyä haarukkaan, niin sillä pääsee aika pitkälle. Ei ole järkeä kituuttaa päivää ilman aamupalaa, jos se maittaisi, älkääkä syökö ja tehkö asioita vain siksi, että "viralliset suositukset". Jos ei maistu niin ei maistu, ja jos nälkä vaivaa niin silloinhan sitä tarvitsee ruokaa. Vai että pätkäpaasto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joan: vaikka oman kehon kuuntelu on aina hyvästä ja sitä kautta löytää usein (ei aina!) kaikista parhaimman elämäntavan, niin haluaisin kuitenkin puolustaa tämän "tavan" (pätkäpaasto) käsitteellistämistä. Koska taustalla rupeaa kuitenkin olemaan melko lailla tieteellistä tutkimusta joka osoittaa tällaisen lyhytkestoisen säännöllisen syömättömyyden tekevän hyviä asioita kehossa monella tapaa. Kyse on kuitenkin tietystä spesifistä asiasta josta siinä on kyse ja sen takia on luontevaa keksiä sille nimi.

      Poista
  4. Minä syön itse suunnillaan samalla tavalla ja homma on sopinut minulle todella hyvin!

    VastaaPoista
  5. Joan: noinhan se pitäisi mennä. Suurin osa meistä ihmisistä on niin aivopesty viranomaisten toimesta, ettei omaan ajatteluun enää kyetä. "Syö 5-6 pientä ateriaa päivässä, juo maitoa, syö 9 palaa leipää päivässä, käytä margariinia, aamiainen on päivän tärkein ateria jne." Näitä asioita on toistettu syntymästä asti joka paikassa. Vaikka kyse onkin ihan yksinkertaisesta asiasta niin joku saattaa oivaltaa asian paremmin jos sille keksitään seksikäs nimi. Intermittent fasting kuullostaa coolilta ;) tai vanhat kutopiiritkin saavat aivan uutta särmää jos tehdäänkin salilla Frania ja ollaan crosfittareita.

    VastaaPoista
  6. On minusta luonnotonta pitää verensokeri tasaisena koko päivän useilla ruokailuilla. Mihinkäs se haiman insuliinituotanto olikaan tarkoitettu? Ettei vaan väärät ravintosuositukset ole syynä diabeteksen lisääntymiseen?

    Itsekin olen tuota pätkäpaastoa oma-aloitteisesti harrastanut toistakymmentä vuotta. Syön ekan kerran 14-16 aikoihin, ja lujasti, sitten tunnin nokoset jos on mahdollista. Pääasiassa ei sitten yhtään mitään muuta mutta joskus toki illalla jotain pientä. -to-

    VastaaPoista
  7. Ensimmäinen kommenttini mistään blogista, ja vasta aloittelemassa bloggailua (Miten sana edes taipuu!?).
    Itse olen tietämättäni noudattanut kyseistä paastoa viimeiset kymmenisen vuotta, poislukien kaksi viimeisintä.
    Muistan hyvin ensimmäiset opiskelija aamuni kun lähdin uudesta kodistani ilman aamupalaa, tuntui omituiselta, tuntui siltä kuin jotain puuttuisi, tuntui kuin koneesta puuttuisi polttoaine; kahvi herätti pään, mutta ei kroppaa. Nopeasti siihen kuitenkin keho tottui.

    Muistan myös hyvin ensimmäiset juoksija aamuni, kun lähdin kodistani ilman aamupalaa, kroppa tuntui halutomalta, tuntui kuin koneesta puuttuisi polttoainetta; kahvi herätti pään muttei kroppaa. Nopeasti siihen kuitenkin tottui. Mutta.
    Lihaksista ja maksasta löytyy (aina) energiaa, ja ellei se riitä onhan meillä (aina) omat rasvaarastomme joista muuttaa ylimääräistä rasvaa energiaksi. Paitsi kun:
    70-luvullahan huippujuoksijamme tekivät ns. tyhjennysharjoituksia ennen kilpailuja. Treenasivat pari päivää minimihiilihydraattitasolla ja tosi kovalla harjoittelulla, jolloin lihakset tyjentyivät kaikista hiilareista ja energiasta. Uskotiin kuitenkin että kyseisen paaston jälkeen lihakset olivat valmiimpia ottamaan vastaan kaiken energian mitä ravinnosta saivat.

    VastaaPoista
  8. Voiko paastopäivinä juoda vettä paljon

    VastaaPoista