Blogiapina lähtee nyt mökille hiljentymään, lepäilemään ja treenailemaan. Eli viettämään ansaittua lomaa. Tietenkin tuli pakattua taas kasa kirjoja mukaan (riittääkö 1500 sivua viikoksi?). Sen olen kuitenkin huomannut, että ei lukemalla tai katsomalla videoita oikeasti opi. Voi kuvitella oppivansa ja voi papukaijana toistaa lukemaansa. Maratonia ei opi juoksemaan lukemalla kirjoja juoksemisesta, rauta ei nouse lukemalla vaan nostamalla rautaa ja mieltäkin pitää harjoitella, eikä vain lukea kirjoja itsensä kehittämisestä. Ihminen oppii tekemällä.
Tekeminen vaatii kuitenkin työtä ja aikaa ja usein onkin helpompi vain imeä sitä uutta tietoa kuitenkaan sitä kunnolla ymmärtämättä. Voihan niitä sitten tietenkin toistella muille ja esittää fiksua tai oppinutta. Taito ja viisaus syntyy kuitenkin muuta kautta. Nykyisessä infoähkyssä on kaiken lisäksi leijailee niin paljon spämmiä. Suurin osa tyhjää täynnä. Paljon puhetta, mutta vähän sisältöä ja vielä vähemmän todellista ymmärrystä.
Ihminen on tapojensa orja. Näitä tapoja muokataan tekemällä, ei lukemalla. Suurin osa tavoistamme ja olemisestamme tapahtuu huomaamatta. Näitä tapoja ei voi muokata lukemalla uusista toimintatavoista vaan pitää oikeasti tehdä ja luottaa aikaan.
Kun tunnistaa omat tapansa voi huomata miten ne linkittyvät tuloksiin omassa elämässä. Jos tekee asiat aina samalla tavalla voi odottaa päätyvänsä aina samaan lopputulokseen.
Mitä kaikella tällä haluan sitten sanoa? En oikeastaan mitään muuta kun nenä irti ruudusta tai kirjasta ja ulos tekemään. Sitä ajattelin nyt itse tehdä (vaikka siinä samalla tuleekin taas tankattua uusia opuksia...).
Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! Blogi hiljenee nyt ainakin viikoksi.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Ei niin kivikautinen ruokavalio
Itse noudatan niin sanottua paleoruokavalioa, mitä ikinä sillä tarkoitetaan. Kivikautiseksi ruokavalioksikin sitä kutsutaan. Oikeastaan en haluaisia antaa ruokavaliolleni nimeä, lokeroida sitä. Mutta ihmiset kysyvät, haluavat vastauksia, haluavat lokeroita. Jos sanon vain, että vältän myrkkyjä ja suosin ravinteikasta ruokaa, niin joudun selittelemään, väittelemään ja ihmiset voivat jopa loukkaantua ja ottaa sen jotenkin kritiikkinä heidän valinnoilleen. Haukunhan minä epäsuorasti heidän valintojaan myrkyiksi.
Onhan ruokavaliollani selkeästi suuntaviivoja ja voihan sille nimen antaa, mutta paleoruokavalio on joustava käsite. Ihminen on syönyt eri tavalla eri puolilla maailmaa ajan saatossa. Tärkeää on syödä ihmisen ruokaa, sitä mihin olemme sopeutuneet. Sitä ruokaa mikä pitää meidät terveenä ja antaa hyvän olon. Olennaista ei sinänsä ole se onko sitä syöty miljoona vai sata vuotta. Moni "paleoruokaguru" lisäksi on päätynyt vähän eri tuloksiin. Loren Cordain esimerkiksi suosii melko vähärasvaista paleota kun taas Mark Sissonin primal-ruokvalio on runsasrasvaisempi. Paleo ja karppaaminen menevät ihmisillä myös usein sekaisin. Kun sanon, etten syö viljoja enkä sokeria niin ihmiset luulevat automaattisesti, että karppaan ja puhe kääntyy Antti Heikkilään tai Atkinsiin. Väärin.
Kivikautinen ruokavalio on nimenä melko harhaanjohtava, sillä niitä ruokia mitä kivikaudella söimme on melko huonosti nykyään saatavilla. Ei ole myöskään ollut yhtä selkeää kivikautista ruokavalioa. Eri puolilla maailmaa on syöty eri tavalla. Ajatus siitä, että kaikki ruoka mitä syötiin kivikaudella oli automaattisesti terveellistä ja kaikki nykyruoka taas on epäterveellistä on mielestäni väärä. Paleoruokavalio kuten moni muukin haikailu vanhoihin aikoihin perustuu kaunisteltuihin illuusioihin. Niistä tulee myyttejä. Kaikki oli ennen niin onnellista.
Me emme voi enää syödä kuten söimme kivikaudella. Me voimme kuitenkin käyttää järkeä, hyödyntää tiedettä ja välttää ruokia, jotka selkeästi ovat ongelmallisia. Ruokien prosessointi ja tietyt selkeästi ihmiselle sopimattomat ruoka-aineet aiheuttavat ongelmia. Niiden välttäminen on mielestäni tärkeämpää kuin makroravinteisiin liiaksi takertuminen. Ainakin omalla paleodieetilläni pyrin kohti terveellistä ja herkullista ruokavalioa sen sijaan, että koitan monistaa itselleni kivikautista ruokavalioa. Monkeyfood-blogissa oli hyvä kirjoitus paleoruokavalion ongelmista. Ruokavalioon ei pitäisi koskaan takertua liikaa. Ei pidä sokeasti seurata muiden ohjeita, vaan viilata sitä itselle sopivaksi. Ei pidä rajata ruokavalioa vain rajaamisen vuoksi vaan oikeasti miettiä miksi niin tekee.
Tärkeämpää kuin matkia kivikautista ruokavalioa on tunnistaa nykyruokavalion ilmiselvät ongelmat. Mielestäni esimerkiksi sokerin ja vehnän suurin ongelma ei ole se, että ne ovat hiilihydraatteja. Ei edes se, että ne ovat niitä huonoja hiilihydraatteja. Vehnä on myrkkyä gluteenin, lektiinien ja antiravinteiden takia. Vehnä ei vain yksinkertaisesti sovi ihmiselle.
Kivikautisen ruokavalion sijaan parempi nimi olisikin ehkä Paul Jaminetin käyttämä Perfect Health Diet. Kannattaa välttää pahimpia myrkkyjä ja keskittyä laatuun. Ei se ole sen vaikeampaa. Myös omat virheet kannattaa antaa anteeksi ja hyväksyä se, että tieto muuttuu. Se, että kuvittelee nyt olevansa oikeassa ei tarkoita, etteikö voisi olla väärässä. Ja mitä tärkeintä, ei pidä unohtaa kuunnella omaa kehoaan.
Onhan ruokavaliollani selkeästi suuntaviivoja ja voihan sille nimen antaa, mutta paleoruokavalio on joustava käsite. Ihminen on syönyt eri tavalla eri puolilla maailmaa ajan saatossa. Tärkeää on syödä ihmisen ruokaa, sitä mihin olemme sopeutuneet. Sitä ruokaa mikä pitää meidät terveenä ja antaa hyvän olon. Olennaista ei sinänsä ole se onko sitä syöty miljoona vai sata vuotta. Moni "paleoruokaguru" lisäksi on päätynyt vähän eri tuloksiin. Loren Cordain esimerkiksi suosii melko vähärasvaista paleota kun taas Mark Sissonin primal-ruokvalio on runsasrasvaisempi. Paleo ja karppaaminen menevät ihmisillä myös usein sekaisin. Kun sanon, etten syö viljoja enkä sokeria niin ihmiset luulevat automaattisesti, että karppaan ja puhe kääntyy Antti Heikkilään tai Atkinsiin. Väärin.
Kivikautinen ruokavalio on nimenä melko harhaanjohtava, sillä niitä ruokia mitä kivikaudella söimme on melko huonosti nykyään saatavilla. Ei ole myöskään ollut yhtä selkeää kivikautista ruokavalioa. Eri puolilla maailmaa on syöty eri tavalla. Ajatus siitä, että kaikki ruoka mitä syötiin kivikaudella oli automaattisesti terveellistä ja kaikki nykyruoka taas on epäterveellistä on mielestäni väärä. Paleoruokavalio kuten moni muukin haikailu vanhoihin aikoihin perustuu kaunisteltuihin illuusioihin. Niistä tulee myyttejä. Kaikki oli ennen niin onnellista.
Me emme voi enää syödä kuten söimme kivikaudella. Me voimme kuitenkin käyttää järkeä, hyödyntää tiedettä ja välttää ruokia, jotka selkeästi ovat ongelmallisia. Ruokien prosessointi ja tietyt selkeästi ihmiselle sopimattomat ruoka-aineet aiheuttavat ongelmia. Niiden välttäminen on mielestäni tärkeämpää kuin makroravinteisiin liiaksi takertuminen. Ainakin omalla paleodieetilläni pyrin kohti terveellistä ja herkullista ruokavalioa sen sijaan, että koitan monistaa itselleni kivikautista ruokavalioa. Monkeyfood-blogissa oli hyvä kirjoitus paleoruokavalion ongelmista. Ruokavalioon ei pitäisi koskaan takertua liikaa. Ei pidä sokeasti seurata muiden ohjeita, vaan viilata sitä itselle sopivaksi. Ei pidä rajata ruokavalioa vain rajaamisen vuoksi vaan oikeasti miettiä miksi niin tekee.
Tärkeämpää kuin matkia kivikautista ruokavalioa on tunnistaa nykyruokavalion ilmiselvät ongelmat. Mielestäni esimerkiksi sokerin ja vehnän suurin ongelma ei ole se, että ne ovat hiilihydraatteja. Ei edes se, että ne ovat niitä huonoja hiilihydraatteja. Vehnä on myrkkyä gluteenin, lektiinien ja antiravinteiden takia. Vehnä ei vain yksinkertaisesti sovi ihmiselle.
Kivikautisen ruokavalion sijaan parempi nimi olisikin ehkä Paul Jaminetin käyttämä Perfect Health Diet. Kannattaa välttää pahimpia myrkkyjä ja keskittyä laatuun. Ei se ole sen vaikeampaa. Myös omat virheet kannattaa antaa anteeksi ja hyväksyä se, että tieto muuttuu. Se, että kuvittelee nyt olevansa oikeassa ei tarkoita, etteikö voisi olla väärässä. Ja mitä tärkeintä, ei pidä unohtaa kuunnella omaa kehoaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)