Lajina elämä

Mitä tulee sekä ravintoon ja liikkumiseen niin tärkeintä on se mitä varten treenaa. Mitkä ovat tavoitteet? Harrastaako kenties lajia jossa haluaa kehittyä? Hamuaako lajissaan jopa menestystä? Vai haluaako laihtua ja näyttää hyvältä alastomana? Pitkää ikää ja terveyttä? Itse olen harrastanut melko montaakin lajia ja treenannut niitä varten. Jos haluaa menestystä lajissa X niin on hyvä, että ravinto, treenaaminen ja lepo tukevat tätä lajia X. Jos taas vain haluaa ihailla omaa peilikuvaansa niin sitten tekeminen suunnitellaan sen mukaan.

Mitkä ovat tavoitteet?
Mitä teet?
Johtaako tämä tekeminen tavoitteisiin?

Oikeastaan hyvin yksinkertaista. Vähän samasta aiheesta kirjoittaa myös Jussi Riekki Minimalist Fitness -blogissaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita vaan kaiken määrittää se missä olet juuri nyt ja mihin olet menossa. Jos haluat löytää Pariisiin niin ei auta jos ojennan Tukholman kartan. Tämän takia jokainen joutuu poimimaan itselleen olennaisen tiedon sieltä täältä, koska kenenkään elämä ei ole tismalleen samanlainen. Meillä kaikilla on vähän erilaiset tarpeet.

Josta pääsenkin siihen, että näin 34-vuotiaana omaksi urheilulajiksi on tullut elämä itsessään. Treenaaminen, syöminen ja lepo tähtäävät elämisen vaatimuksiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni paljon paremmin. Jos lajina on elämä niin ei kannata ajaa itseään loppuun, eivätkä myöskään loukkaantumiset oikein paranna elämänlaatua. Koitan tehdä asioita jotka tukevat terveyttä ja onnellisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö harrastaisi myös muita lajeja, mutta niiden tehtävä on tukea päälajia eli elämää. Lisätä onnellisuutta ja terveyttä.

Mikä on sinun lajisi?
Tukeeko tekemisesi lajiasi?
Kehitytkö?

Nirvanaan kuudessa viikossa

Mitä se tarkoittaa kun naistenlehtien etusivut huutavat, että "kesäksi kuntoon", "elämäsi kuntoon viidellä vinkillä" tai "täydellinen vartalo kuudessa viikossa". Mitä tarkoittaa tämä mystinen sana "kuntoon". Otsikoista ja markkinointipuheista päätellen tämä on joku staattinen tila minkä voi saavuttaa tietyssä ajassa. Samalla lailla kuten mainokset myyvät meille onnellisuutta. Itse en usko, että on olemassa päämäärää nimeltä "kuntoon", eikä se tila ainakaan ole staattinen tai pysyvä. Elämässä kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Koitamme kontrolloida asioita ja saavuttaa pysyvyyttä, mikä ei tietenkään ole jatkuvassa muutoksen virrassa mahdollista. Asetamme tavoitteita esimerkiksi laihdutukseen, mutta mitä sitten kun saavutamme tämän itsellemme asetetun tavoitepainon, siinäkö sitten pysymme loppuelämämme? Valitettavasti universumi toimii eri logiikan mukaan. Koska kaikki on muuttuvaa niin myös esimerkiksi painomme vaihtelee jatkuvasti, jokainen aamu herätessämme olemme joko kevyempiä tai painavampia kuin edellisenä aamuna. Sama koskee hyvinvointia tai terveyttä. Jokainen hetki muutumme aina askeleen terveempään tai sairaampaan suuntaan. Useimmiten nämä tietenkin ovat niin pieniä muutoksia, että emme huomaa niitä jos tarkastelemme niitä päivittäin tai tunneittain. Vasta kuukausien tai vuosien päästä näemme mihin suuntaan muutos meidät vei tai mihin suuntaan me veimme muutoksen. Muutos on kuitenkin varmaa.

Mielestäni terveys tai hyvä kunto on jatkumo ilman varsinaista päämäärää. Tai jos on päämäärä niin se olkoon vuosien tai vuosikymmenten päässä. Terveyttä tai hyvää kuntoa ei voi hankkia kuten asuntoa. Kun ostaa asunnon niin siinä se on ja pysyy, mutta hyvinvoinnin eteen on tehtävä töitä päivittäin, sillä jokainen hetki muutos vie meitä johonkin suuntaan. Ja tähän suuntaan voimme vaikuttaa itse. Jos oikeasti haluamme kehittyä ja omaksua uusia asioita niin se vaatii aikaa, sitoutumista ja kärsivällisyyttä. On sanottu, että jos haluaa tulla todella hyväksi jossain niin se vaatii 10 000 tuntia harjoittelua. Voimme siis tulla todella hyväksi jossain 10 vuodessa jos harjoittelemme jokainen päivä kolmisen tuntia. Tässä on suuri ristiriita siihen kun nykymaailma nopeutuu jatkuvasti ja asiantuntijuutta alaan kuin alaan myydään viikonloppukurssilla. Samaa nopeaa muutosta ja kehitystä luvataan myös mainoksissa. Nykykulttuuri tuntuu olevan allerginen asioille jotka oikeasti vievät aikaa tai vaativat sitoutumista.

Terveys ja kunto ovat kuitenkin asioita, jotka vaativat aikaa ja sitoutumista. Niitä ei voi ostaa pullossa, ei purkissa, ei naistenlehdestä, eivätkä ne myöskään ole tiloja jotka ovat pysyviä vaikka ne joskus kokisi saavuttavansakin. Vaikka asiat muuttuvatkin nykykulttuurissa nopeammiksi ja pinnallisemmiksi, niin se ei tarkoita, että luonto toimisi samalla tavalla. Itse yritän ajatella asioita niin, että teen mahdollisimman hyviä valintoja ja asioita juuri nyt, tässä hetkessä. Ja muutos vie minua sitten mahdollisesti terveempään suuntaan. Ehkä jopa joskus saavutan tilan jolloin voin sanoa olevani "kunnossa", sillä olen ymmärtänyt, että se on on vähän kuin Nirvana.

Matkailu on mielentila

Vietin pari päivää sitten kesäiltaa keskustassa ja istuessani tuomiokirkon portailla lukemassa kirjaa ja katsoessani turistibusseista ulos lipuvia ulkomaalaisia tajusin, että matkailu tosiaan on mielentila. Kyllähän sen tietää arjesta voi päästää irti matkustamatta toiselle puolelle palloa kuten portaita ylös vaappuvat japanilaiset, mutta jotenkin koin sen poikkeuksellisen voimakkaasti tällä viikolla. Matkustamisessa ei kyse ole niinkään siitä uuden näkemisestä ja kokemisesta vaan siitä, että nähdessään uutta mieli päästää helpommin irti vanhasta. Arjen rutiinit unohtuvat kun aistit täyttyvät uusilla elämyksillä. Tätä vapauden ja hetkessä olemisen tunnetta me haemme matkustamalla. Tämän saman vapauden voi kuitenkin tuntea aivan yhtä hyvin liikahtamatta itse mihinkään. Onkin parempi katsoa samoja asioita eri tavalla kuin uusia asioita samalla tavalla.

En tarkoita, että ei koskaan pitäisi lähteä minnekään, sanon vain sen, että se fiilis mitä metsästää löytyy sisältä, eikä ulkoa. Jos sitä tunnetta hakee ainoastaan ulkoisista asioista niin se katoaa kun palaa kotiin ja voi kadota jo reissussa kun uutuudenviehätys hälvenee ja kotimatka alkaa häämöttämään.

Itse istuskelin kirkon portailla lukemassa kirjaa, ostin mansikoita, katselin ihmisiä, tuijottelin pilviä, kävelin hitaasti ihmetellen kuten tursitit enkä määrätietoisesti kohti pistettä B, nautiskelin hyvästä seurasta ja ruoasta terassilla, join lasillisen viiniä ja ennen kaikkea olin välittämättä kellosta. Jos olisin ollut lomalla vaikka Italiassa olisin todennäköisesti viettänyt illan ihan samalla tavalla. Tähän havahduttuani mieli tyhjeni ja arki unohtui kokonaan. Poissa oli päästä se kiireinen apinamieli, joka pyörittää ajatuksia kiihtyvällä vauhdilla ja takoo ajatuksia ajatusten perään.

Tämän sanottuani aion silti karistaa Helsingin pölyt nopeasti itsestäni ja lähteä mökille viikoksi. Sillä onhan matkustaminen aika kivaa. Ja loma.