Opiskelen tällä hetkellä Institute for Integrative Nutritionissa ja sen lisäksi elämä nyt on muutenkin yhtä opiskelua. Jatkuvasti tulee eteen uusia asioita ja hyvinkin ristiriitaista tietoa. Koska koulu jossa opiskelen on dogmaton niin luennoitsijoita on laidasta laitaan. Makrobioottista ruokavalioa, raakaruokaa, veganismia, paleota, Atkinsia. Syö täysjyväviljaa, älä syö rasvaa, syö ainoastaan raakaruokaa, ruoka kannattaa kuitenkin kypsentää ja tyydyttynyt rasva on hyvästä. Anteeksi, say what?
Ihminen aina kuvittelee olevansa niin oikeassa ja tietävänsä, kuitenkin kun katsoo kymmenen vuottaa taaksepäin niin tajuaa kuinka hukassa silloin on ollut. Silti kuvittelee nyt olevansa oikeassa ja omaavan The Tiedon ja Totuuden. Kaikki jotka ovat eri mieltä ovat tietenkin idiootteja. Totuus on kuitenkin se, että olet väärässä. Niin minäkin. Varmaan suurin osa asioista mitä kirjoitan on korkeintaan sinnepäin. Parhammillaankin hyviä arvauksia, toiveita tai uskomuksia. Niin se tiedekin on pelkkiä tarinoita. Tarinoita, jotka nyt vaikuttavat oikeilta, mutta todennäköisesti kumotaan taas tulevaisuudessa. Maailma kun ei lopulta kuitenkaan mahdu koeputkeen.
Osaatko listata kymmenen asia, joissa olet väärässä? Tai edes yhden?
Maailma on täynnä yhtä fiksuja, yhtä kauniita ja yhtä koulutettuja ihmisiä kuin sinäkin. Heillä on kuitenkin täysin päinvastaisia mielipiteitä. Kuka on väärässä? Kaikki, jotka esimerkiksi tulevissa presidentinvaaleissa äänestävät eri ehdokasta kuin itse äänestän ovat tietenkin mielestäni väärässä. He ovat tietämättömiä. Eivät ymmärrä. Ehkä tyhmiäkin. Aivan yhtä todennäköistä, ellei todennäköisempää on kuitenkin se, että minä olen se joka en ymmärrä. Olen tyhmä.
Mitä sitten yritän tällä sanoa? Sitä, että kannattaa kaikissa asioissa tiedostaa se mahdollisuus, että saattaa olla väärässä. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja olla valmis vaihtamaan mielipiteitään. Ei mielipiteiden vaihtaminen tai takinkääntäminen tarkoita selkärangattomuutta vaan usein se osoittaa ennemminkin kypsyyttä. Ei kannata takertua tarinoihin, sillä ne ovat lopulta vain juuri niitä, eli tarinoita.
Ole utelias.
Olen täysin samaa mieltä. Osana oppimisprosessia on usein huomaamatta se, että kuvittelee omaavansa totuuden. Ja silti se harha totuudesta onkin esteenä kasvulle ja kehitykselle. Edustaa kypsyyttä osata myöntää, että saattaa olla väärässä.
VastaaPoistaTavallaan tietynlainen ripustautuminen kuitenkin luo turvaa - ei enää tarvitse miettiä ja epäröidä, voi vaan olla ja hengähtää. On kuitenkin aika rasittavaa koko ajan omaksua uutta ja muuttaa jatkuvasti laivan suuntaa (puhun nyt omasta kokemuksestani). Että tavallaan valitsee tuolinsa ja istuu siinä sitten.
On jännittävää, kuinka ruoasta on ylipäänsä tullut sellainen Juttu. Osa minusta ajattelee, että se on aika naurettavaa ja osa iloitsee, että siihen kiinnitetään huomiota.
Anyway, huomaan, että monet ruoasta ennen kovasti kiinnostuneet ovat siirtäneet enenevässä määrin huomionsa henkisiin asioihin. Minä mukaanlukien. :)
Turvan takia sitä ripustautuukin, sillä onhan se uhka omalle olemassaololle jos joutuu myöntämään olleensa väärässä. Hyvähän se tietenkin on jo on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, eikä sitä väkisin pidä etsiä ja omaksua uutta. Kun elämä kuitenkin väistämättä tuo uutta eteen niin mielestäni kannattaa kuitenkin haastaa omat näkemyksensä ja olla valmis muuttamaan niitä.
VastaaPoistaHyvin monessa asiassa istun mukavasti omalla tuolillani, enkä varsinaisesti pyri käsityksiäni muuttamaan. Kuitenkin tiedostan sen, että saatan olla täysin väärässä.
Tosi hyvä, että ruoasta keskustellaan, mutta onhan se outoa, että oma identiteetti rakennetaan esimerkiksi voista, pekonista, raakaruoasta tai superfoodeista. Se on kuitenkin vain ruokaa.
Vaikka ruokaa rakastankin niin kyllä henkisissä asioissa se omakin päähuomio on :)
Onko bloggaaja tutustunut Robert Anton Wilsonin teoksiin?
VastaaPoistaAnonyymi: En ole tutustunut Robert Anton Wilsonin teoksiin. Pitääkin googlata.
VastaaPoistaTäällä toinen, joka googlasi RAW:in, ja Wiki-artikkelin luettuani voin hyvinkin yrittää pitää tyypin nimen mielessä seuraavan kerran kirjastoon/kirjakauppaan suunnatessani... ei voi olla pitämättä maybe-logicin kannattajasta (ainakaan tietyssä sympatiamielialassa) T: Lukutoukka ja pienkustantaja-fani
VastaaPoistaMun suurin ongelma on se, että hukun kirjoihin. Oon lukutoukka, mutta silti lukemattomien pino kasvaa aina vaan kymmenkertaisella vauhdilla verrattuna luettuihin :) Jatkuvasti viitisen kirjaa kirjastosta lainassa ja saman verran jossain matkalla kohti postiluukkuani. Puhumattakaan kirjastojen ja nettikirjakauppojen muistilistoista ja wishlisteistä. Maailmassa liikaa kiinnostavia asioita yhdelle pienelle ihmiselle.
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaisi aloittaa opinnot tuolla Institute for Integrative Nutritionissa. Haluaisin nimenomaan perehtyä vaihtoehtoisiin ravitsemusmalleihin. Voitko suositella ko. koulua?
VastaaPoistaOmat kokemukset koulusta ovat ehdottomasti positiivisia. Kolmisen kuukautta on nyt opiskelua takana. Jos sulla on kysymyksiä niin laita ihmeessä sähköpostia niin voin vastailla niihin ja kertoa koulusta enemmän.
VastaaPoista