perjantai 30. marraskuuta 2012

Run for your life!

Vaikka olen tässä blogissa aikoinani kirjoittanut enemmänkin juoksemisesta niin sellaista peruslenkkeilyä en ole kokenut enää mielekkäänä enkä oikein terveellisenäkään. Järkevämpää on juosta harvemmin ja kovempaa tai sitten useammin ja kävellen. Enemmän ei ole enemmän kun puhutaan lenkkeilystä. Juokse jos tykkäät siitä tai haluat seuraavaksi Lasse Viréniksi, älä hinkkaa lenkkipolkuja kuutena päivänä viikossa vain parantaaksesi terveyttäsi tai pidentääksesi elämääsi. Siihen kun on paljon parempiakin keinoja.

"We are not meant to run. We are not born to run. We are meant to walk. We need to be moving rather than sitting. Every chance you get, move. Do some high-intensity interval training from time to time."




torstai 15. marraskuuta 2012

Sademetsä navassa ja kuinka vähän me tiedämme

Terveyskeskusteluja lukiessa on välillä huvittavaa kuinka itsevarmoina lauotaan totuuksia milloin mistäkin. Todella yksityiskohtaisuuksiin mennään selittäessä kehon mekanismeja ja mikä molekyyli tekee mitäkin. Blaah. Kyllähän me paljon tiedämme, mutta lopulta ihminen tuntee ihmisen hyvin huonosti. Tämä kävi mielessä kun kävin lääkärillä arvuuttelemassa jo reilun viikon jatkunutta vatsatautiani. Arvaamistahan se on, vaikka voikin olla valistunutta sellaista. Potilaaseen ei kosketa, potilasta ei kuunnella, potilaalta ei kysytä, eikä potilasta tutkita. En tiedä olisiko näistä ollut hyötyä, mutta mielestäni jotain näistä voisi kuitenkin tehdä. Vaikka ihan potilasta varten, onhan potilas Urbaani Oranki kuitenkin maksava asiakas. Jotenkin olisi tullut vähän luottavaisempi ja ihmismäisempi olo. No lääkäri tuijotti tietokoneen ruutua, lateli pari itsestäänselvyyttä, arvasi kyseessä olevan viruksen ja laskutti euroja. Hyvin itsevarmasti tosin.

Tänään luin uutisen ihan mielenkiintoisesta napatutkimuksesta. Mielenkiintoista oli se, että uutinen taas muistutti siitä kuinka vähän me tiedämme. Ihminen muistuttaa monimutkaisuudeltaan enemmän Amazonin sademetsää kuin mekaanista Lego-ukkoa, vaikka usein totuus niin yksinkertaisena nähdäänkin. Belly Button Diversity -projektissa ekologit halusivat osoittaa millainen mikrobiologinen ekosysteemi ihminen on. Tutkimuksessa 60 vapaaehtoisen navoista löydettiin 2 368 bakteerilajia, joista 1 458 saattavat olla tieteelle uusia. Pelkästään 60 ihmisen navoista siis voi löytyä yli tuhat uutta bakteerilajia.

Even though not a single strain showed up in each subject, eight species were present on more than 70 percent of the subjects. And whenever these species appeared, they did so in huge numbers.

"That makes the belly button a lot like rain forests," Dunn said. In any given forest, he explained, the spectrum of flora might vary, but an ecologist can count on a certain few dominant tree types.

"The idea that some aspects of our bodies are like a rain forest—to me it's quite beautiful," he added. "And it makes sense to me as an ecologist. I understand what steps to take next; I can see how that works."

"We're all like the guys before Darwin who went out and brought this stuff on the ship and said, Check out this bird that's totally weird—this has got to be important!
"They were still so far from understanding the big picture," Dunn said. "That's where we are."
Making connections such as these could help shed light on the ties between our bacterial hosts and their effects on health. Researchers believe that microbes—not just in the belly button but in every nook and cranny of the human body—are involved in everything from immune function to acne to skin softness.
The potential boon to medicine is enormous but out of reach until scientists can clarify what the microbes are doing in the first place, and why they're there.

Tämän blogin kirjoittaja ei ainakaan kuvittele tietävänsä yhtään mitään. Sohii vain jotain suuria linjoja ja toivoo osuvansa suunnilleen sinnepäin. Todellisuutta kun ei pysty kontrolloimaan, eikä paloittelemaan yhä pienempiin irrallisiin osiin. Paljon parempi nähdä itsensä sademetsänä. Koskaan en tule kaikkia sen asukkaita tuntemaan, mutta ihan hyvin se yhteiselo silti sujuu. Minä lähden nyt napabakteereineni viettämään iltaa. Ehkä lääkärini ei ollutkaan itsevarma vaan hän vain ymmärsi, ettei ymmärrä kuitenkaan. Se on viisauden alku.