Olli Sovijärven blogissa oli aivan erinomainen Kari Suomalaisen vieraskirjoitus ja suosittelen todella lämpimästi sen lukemista. Kannattaa ehdottomasti lukea kokonaan, mutta tässä muutama poiminta:
"Kun liikuntaa ajattelee haasteena, voi ajatella, milloin on järkevää
asettaa itselleen lisää haasteita. Kaikki tietävät, että liikuntaa ei
kannata harrastaa sairaana. Sairaana ajatuskin treenaamisesta tuntuu
vastenmieliseltä. Mutta kuinka moni ajattelee samoin väsymyksestä? Tässä
yhteydessä ihmiset usein ajattelevat laiskuutta ja piiskaavat itsensä
liikkeelle. Väsymys on kuitenkin aivan looginen ja luonnollinen viesti
elimistöltä, joka kertoo tarpeesta levätä. Haluatko olla parhaimmillasi
urheillessasi? Väsyneenä et ole. Ja ei, liikunta ei piristä. Väsymys
katoaa, kun kehon pakottaa suoritukseen, mutta vain siksi, että elimistö
on luotu selviytymään haasteista. Liikunta nostaa tässä tapauksessa
kortisolitasoja ja verenpainetta ja muita muuttujia, jotta treenistä
selvittäisiin edes jotenkin kunnialla. Optimaalista liikuntaa väsyneenä
urheileminen ei suinkaan ole"
"Pidä kehon viestejä viesteinä, älä vaivoina. Palohälyttimenkin piippaus
on harmillista mutta sen tarkoitus on estää vielä suuremmat harmit.
Kivun voi kyllä kestää, mutta kivun kanssa treenaaminen on ehkä
hölmöintä mitä tiedän. Kipu heikentää, kipu muuttaa liikekaavoja
epäedullisiksi ja aiheuttaa keholle kuormitusta, jota se ei välttämättä
ole suunniteltu kestämään. Kivun kanssa opitut väistämisstrategiat
uppoavat hermostoon ennätysvauhdilla ja näiden poisopettelu onkin sitten
työlästä. Välttämisstrategioita EI voi hallita ja sammuttaa treenin
aikana"
