tag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post4675868574644053340..comments2012-01-20T13:03:38.891+02:00Kenuhttp://www.blogger.com/profile/10920723029280286041noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-88626398398068535812012-01-20T13:03:38.891+02:002012-01-20T13:03:38.891+02:00Omat kokemukset koulusta ovat ehdottomasti positiivisia. Kolmisen kuukautta on nyt opiskelua takana. Jos sulla on kysymyksiä niin laita ihmeessä sähköpostia niin voin vastailla niihin ja kertoa koulusta enemmän.Kenuhttp://www.blogger.com/profile/10920723029280286041noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-2367047247196398102012-01-20T12:54:16.961+02:002012-01-20T12:54:16.961+02:00Minuakin kiinnostaisi aloittaa opinnot tuolla Institute for Integrative Nutritionissa. Haluaisin nimenomaan perehtyä vaihtoehtoisiin ravitsemusmalleihin. Voitko suositella ko. koulua?Ninanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-24429020578326514982012-01-19T19:17:09.254+02:002012-01-19T19:17:09.254+02:00Mun suurin ongelma on se, että hukun kirjoihin. Oon lukutoukka, mutta silti lukemattomien pino kasvaa aina vaan kymmenkertaisella vauhdilla verrattuna luettuihin :) Jatkuvasti viitisen kirjaa kirjastosta lainassa ja saman verran jossain matkalla kohti postiluukkuani. Puhumattakaan kirjastojen ja nettikirjakauppojen muistilistoista ja wishlisteistä. Maailmassa liikaa kiinnostavia asioita yhdelle pienelle ihmiselle.Kenuhttp://www.blogger.com/profile/10920723029280286041noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-58393638695506272362012-01-19T17:37:48.811+02:002012-01-19T17:37:48.811+02:00Täällä toinen, joka googlasi RAW:in, ja Wiki-artikkelin luettuani voin hyvinkin yrittää pitää tyypin nimen mielessä seuraavan kerran kirjastoon/kirjakauppaan suunnatessani... ei voi olla pitämättä maybe-logicin kannattajasta (ainakaan tietyssä sympatiamielialassa) T: Lukutoukka ja pienkustantaja-faniM.E.http://www.blogger.com/profile/03602554646308215128noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-4764963653551096002012-01-19T11:11:12.053+02:002012-01-19T11:11:12.053+02:00Anonyymi: En ole tutustunut Robert Anton Wilsonin teoksiin. Pitääkin googlata.Kenuhttp://www.blogger.com/profile/10920723029280286041noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-49023378349535974322012-01-13T17:25:19.385+02:002012-01-13T17:25:19.385+02:00Onko bloggaaja tutustunut Robert Anton Wilsonin teoksiin?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-18484271040675713552012-01-13T11:10:09.700+02:002012-01-13T11:10:09.700+02:00Turvan takia sitä ripustautuukin, sillä onhan se uhka omalle olemassaololle jos joutuu myöntämään olleensa väärässä. Hyvähän se tietenkin on jo on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, eikä sitä väkisin pidä etsiä ja omaksua uutta. Kun elämä kuitenkin väistämättä tuo uutta eteen niin mielestäni kannattaa kuitenkin haastaa omat näkemyksensä ja olla valmis muuttamaan niitä.<br /><br />Hyvin monessa asiassa istun mukavasti omalla tuolillani, enkä varsinaisesti pyri käsityksiäni muuttamaan. Kuitenkin tiedostan sen, että saatan olla täysin väärässä.<br /><br />Tosi hyvä, että ruoasta keskustellaan, mutta onhan se outoa, että oma identiteetti rakennetaan esimerkiksi voista, pekonista, raakaruoasta tai superfoodeista. Se on kuitenkin vain ruokaa.<br /><br />Vaikka ruokaa rakastankin niin kyllä henkisissä asioissa se omakin päähuomio on :)Kenuhttp://www.blogger.com/profile/10920723029280286041noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9053368248458299202.post-53210505079083293162012-01-13T10:06:14.951+02:002012-01-13T10:06:14.951+02:00Olen täysin samaa mieltä. Osana oppimisprosessia on usein huomaamatta se, että kuvittelee omaavansa totuuden. Ja silti se harha totuudesta onkin esteenä kasvulle ja kehitykselle. Edustaa kypsyyttä osata myöntää, että saattaa olla väärässä.<br /><br />Tavallaan tietynlainen ripustautuminen kuitenkin luo turvaa - ei enää tarvitse miettiä ja epäröidä, voi vaan olla ja hengähtää. On kuitenkin aika rasittavaa koko ajan omaksua uutta ja muuttaa jatkuvasti laivan suuntaa (puhun nyt omasta kokemuksestani). Että tavallaan valitsee tuolinsa ja istuu siinä sitten.<br /><br />On jännittävää, kuinka ruoasta on ylipäänsä tullut sellainen Juttu. Osa minusta ajattelee, että se on aika naurettavaa ja osa iloitsee, että siihen kiinnitetään huomiota.<br /><br />Anyway, huomaan, että monet ruoasta ennen kovasti kiinnostuneet ovat siirtäneet enenevässä määrin huomionsa henkisiin asioihin. Minä mukaanlukien. :)projectlaurahttp://projectlaura.wordpress.com/noreply@blogger.com