urbaani oranki

Haastattelu: Frank Forencich - Exuberant Animal

2012-01-24T08:31:00.000+02:00

Nyt on sitten sen aika, eli Urbaani oranki -blogin ensimmäinen haastattelu. En käännä näitä haastatteluja suomeksi vaan ne saavat olla ihan alkuperäiskielellään. Tarkoituksena on siis tehdä haastattelusarja itseäni inspiroineista terveys- ja liikunta-alan ihmisistä. Itse olen saanut haastattelujen tekemisestä todella paljon iloa ja hyviä fiiliksiä, toivottavasti myös te lukijat pidätte näitä mielenkiintoisina. Ensimmäisena vuorossa on blogini sivupalkissakin siteerattu Frank Forencich. Mielestäni tämä lainaus kuvaa melko hyvin myös omaa ajatusmaailmaani.

"Eat real food, practice functional movement and stand up for environmental preservation, sustainable agriculture, peace and social justice. Take care of your internal organs, of course, but take care of your external organs too. It’s all one body."

- Frank Forencich

Olen itse lukenut Frankin kirjoja ja seurannut blogia vuosia ja todella moni tämän blogin postauksesta on saanut alkunsa Frankin inspiroimana. Jos haluat lukea lisää niin suosittelen tutustumaan Exuberant Animal-blogiin sekä kirjoihin Exuberant Animal ja Change Your Body, Change the World. Mutta antaa nyt Frankin puhua.

Could you give a little background about yourself. What got you involved in health and fitness?

I was a pretty sick little kid growing up, but that all changed when I started taking swimming lessons and joined the water polo team. By the end of high school I was as fit as my peers and completely turned on to exercise and movement. Later, I began training in martial art. The discipline and practice really got me focused on training and the mind-body connection. At the same time, I was studying human evolution and reading a lot about environmentalism, biology and the state of the planet. After awhile, it all came together and I realized that the body, earth and tribe have always been a single whole. This is why I'm a critic of the fitness industry; so much of it is radically disconnected from the rest of the human experience.

You have created a health and fitness system called Exuberant Animal. What is that all about?

We describe Exuberant Animal as a "health leadership organization." Our focus is on training via seminars and workshops. Because of our broad, holistic focus, we don't target any single demographic and we don't limit ourselves to the fitness industry. Our typical event includes vigorous movement sessions with focused presentations on health, training and performance: think "TED talks with movement sessions." Our physical training is functional and play-based. We do a lot of games and team-building. Everyone leaves at the end, "laughing, sweaty and inspired."

I see your work as a counterforce to the modern fitness and health industry. Movement should after all be natural and fun and not a system separated from life itself. How could one incorporate the principles of Exuberant Animal into one's life?

The first thing is that we need to take an integrated, holistic orientation to whatever we're doing with our lives. Native people typically pointed to the combination of mind-body-spirit-land-tribe-ancestors. Rather than isolating any one component or element, these cultures looked to the relationships between them and sought to sustain all of them simultaneously.

The second point is that there has to be a practice of some sort, preferably a physical practice that sets the ground for everything else. Any solid physical practice will do: yoga, martial art, barefooting, sports and even the gym if there's no other option. Then, rather than isolating the body as a solo discipline, look to connect and integrate as broadly as possible. Round things out with more time outdoors, more meditation and more focus on real food and tribe.

You talk a lot about the modern human predicament. In short, what do you mean by that and what is the state of the human animal?

I see the human predicament in biological and evolutionary terms. That is, there's a profound mismatch between the history of our bodies and conditions we experience in the modern world. Simply put, our bodies have been built by evolution to survive in the bush. Every detail of our anatomy, physiology and psychology is the way it is because of thousands of generations of experience in the mosaic forests and grasslands of Africa. But now, we live in an "alien environment." Almost every dimension of the modern world is different from our ancestral environment: physical movement, sensation, tribal experience, food. It's no surprise that we're feeling the effects all across mind, body and spirit. Lifestyle diseases such as obesity, diabetes and heart disease are only part of the problem. Psycho-spiritual afflictions such as depression and attention disorders are also on the rise. This is the paradox of the modern world: we are living longer than ever before, but our physicality is declining. Many of us have forgotten how to be good animals.

You emphasize the external body and the role the environment has on our health probably more than anyone else in the health and fitness world. Do you believe it is even possible to be a healthy human animal in a modern city?

Yes, I do think it's possible to be healthy in a modern city; lots of people manage it. Much of this depends on affluence, of course. If you're wealthy, you can leave the city, travel to natural areas and restore your connection to the earth. You can also import natural food from the surrounding habitat, get the medical care you need and surround yourself with interesting people. As for getting down to raw physical experience and reaching one's potential as a fully robust human animal, that of course is a different story. This requires sustained contact with the natural world: physical risk, exposure and engagement. Some people get this contact through adventure sports, backpacking and the like, but without this primal contact, physical vitality will never reach its full expression.

What does the future hold for you. What are your plans for 2012?

At the moment, I'm just finishing up my latest book: Stresscraft: A Whole-Life Approach to Health and Performance. I've always been intrigued by the science and art of stress. I find it a great, multi-disciplinary study that's becoming increasingly relevant for all of us. The book will be out in e-format in April. Otherwise, I'm teaching seminars and workshops and looking to get out climbing in the Pacific Northwest this summer. Exuberant Animal seminars and workshops are starting to pop up around the US and possibly overseas as well.

Haastatteluja tulossa

2012-01-23T08:49:00.000+02:00

Tämä postaus kuuluu lukea leffatraileri äänellä, sillä en tiedä miltä blogitraileriääni kuulostaa. Tämä on siis kuitenkin traileri tuleville postauksille.

"Urbaani oranki 2.0, the Sequel, now bigger, better and more exciting than ever. Out now. Check it out on a computer near you."

En kerro yksityiskohtia, mutta paljastetaan sen verran, että haastattelusarjaa pukkaa. Ainakin itse olen aika innoissani. Tällä viikolla toivottavasti ensimmäinen haastattelu on jo sivuilla.

Paleoseminaari

2012-01-13T08:29:00.000+02:00

Helsinki Paleo järjestää hyvinvointiseminaarin tammikuun 21. päivä Helsingin Rastilan Henkilöhuoltamossa. Äänessä on Jaakko Savolahti, personal trainer ja Helsinki Paleon perustaja, joka kertoo, kuinka ruoka- ja
elämäntapavalintojen avulla on mahdollista optimoida kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Koska tämän blogin lukijat jo tietävät mitä paleoruokavalio on niin en aio siitä tässä postauksessa kirjoittaa sen enempää. Reilun parin vuoden ajalta löytyy tästäkin blogista runsaasti postauksia jos lisäinfo aiheesta kiinnostaa. En tiedä vielä osallistunko itse seminaariin, mutta tässä seminaarin tiedot halukkaille:

AIKA JA PAIKKA:
21. tammikuuta 2012, klo 10-17. Rastilan henkilöhuoltamo, os. Karavaanikatu 4, 00980 Helsinki

OHJELMA:
KLO 10-13 TERVEYDEN PERUSTEET: PALEO RUOKAVALIONA JA KOKONAISVALTAISENA ELÄMÄNTAPANA. Luento antaa avaimet navigointiin erilaisten ravitsemussuositusten sekavassa sokkelossa: mikä oikeasti on terveyttä edistävää ja miksi. Opit myös yleisimpien länsimaalaisten sairausten syistä ja synnystä sekä siitä, kuinka niihin voidaan vaikuttaa tai niiden kehittyminen täysin estää ruokavalio- ja elämäntapavalinnoilla. Luennolla käydään läpi paleoravitsemuksen, liikunnan ja muiden elämänlaatua edistävien tekijöiden perusperiaatteet.

KLO 13-14 HERKULLINEN PALEOLOUNAS. Lounaan aikana on mahdollista keskustella Jaakon kanssa paleoruokavaliosta ja -elämäntyylistä.

14-17 URHEILIJAN PALEO: OPTIMOI SUORITUSKYKYSI TAVOITTEITA TUKEVAN RUOKAVALION JA ELÄMÄNTAPOJEN AVULLA. Luennolla opit, kuinka optimoit suorituskykysi, parannat palautumistasi ja vähennät loukkaantumis- ja sairastumisriskiäsi ruokavalio- sekä elämäntapavalinnoilla. Luento on suunnattu tavoitteellisesti urheileville. Luennolla käydään läpi urheilijan paleoravitsemuksen perusteet sekä tarkastellaan kokonaisuuden hallintaa, eli muun muassa levon ja palautumisen tärkeyttä sekä harjoittelun jaksottamista.

Voit ilmoittautua vain yhdelle luennolle tai sekä aamu- että iltapäivän tilaisuuksiin. Seminaariin on varattu reilusti aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

HINTA: 29,00€ / luento (sis. ALV) + lounas 14,00€. Koko päivä eli kaksi luentoa ja lounas 65,00€ (sis. ALV)

ILMOITTAUTUMISET: laura@glory.fi TAI helsinkipaleo@gmail.com

Paikkoja on rajoitetusti ja kurssi täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen ei ole voimassa ennen varausmaksun maksamista ja lasku toimitetaan varauksen yhteydessä.

Olenko aina oikeassa?

2012-01-12T08:08:00.001+02:00

Opiskelen tällä hetkellä Institute for Integrative Nutritionissa ja sen lisäksi elämä nyt on muutenkin yhtä opiskelua. Jatkuvasti tulee eteen uusia asioita ja hyvinkin ristiriitaista tietoa. Koska koulu jossa opiskelen on dogmaton niin luennoitsijoita on laidasta laitaan. Makrobioottista ruokavalioa, raakaruokaa, veganismia, paleota, Atkinsia. Syö täysjyväviljaa, älä syö rasvaa, syö ainoastaan raakaruokaa, ruoka kannattaa kuitenkin kypsentää ja tyydyttynyt rasva on hyvästä. Anteeksi, say what?

Ihminen aina kuvittelee olevansa niin oikeassa ja tietävänsä, kuitenkin kun katsoo kymmenen vuottaa taaksepäin niin tajuaa kuinka hukassa silloin on ollut. Silti kuvittelee nyt olevansa oikeassa ja omaavan The Tiedon ja Totuuden. Kaikki jotka ovat eri mieltä ovat tietenkin idiootteja. Totuus on kuitenkin se, että olet väärässä. Niin minäkin. Varmaan suurin osa asioista mitä kirjoitan on korkeintaan sinnepäin. Parhammillaankin hyviä arvauksia, toiveita tai uskomuksia. Niin se tiedekin on pelkkiä tarinoita. Tarinoita, jotka nyt vaikuttavat oikeilta, mutta todennäköisesti kumotaan taas tulevaisuudessa. Maailma kun ei lopulta kuitenkaan mahdu koeputkeen.

Osaatko listata kymmenen asia, joissa olet väärässä? Tai edes yhden?

Maailma on täynnä yhtä fiksuja, yhtä kauniita ja yhtä koulutettuja ihmisiä kuin sinäkin. Heillä on kuitenkin täysin päinvastaisia mielipiteitä. Kuka on väärässä? Kaikki, jotka esimerkiksi tulevissa presidentinvaaleissa äänestävät eri ehdokasta kuin itse äänestän ovat tietenkin mielestäni väärässä. He ovat tietämättömiä. Eivät ymmärrä. Ehkä tyhmiäkin. Aivan yhtä todennäköistä, ellei todennäköisempää on kuitenkin se, että minä olen se joka en ymmärrä. Olen tyhmä.

Mitä sitten yritän tällä sanoa? Sitä, että kannattaa kaikissa asioissa tiedostaa se mahdollisuus, että saattaa olla väärässä. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja olla valmis vaihtamaan mielipiteitään. Ei mielipiteiden vaihtaminen tai takinkääntäminen tarkoita selkärangattomuutta vaan usein se osoittaa ennemminkin kypsyyttä. Ei kannata takertua tarinoihin, sillä ne ovat lopulta vain juuri niitä, eli tarinoita.

Ole utelias.

I AM - The shift is about to hit the fan

2012-01-11T19:54:00.001+02:00

Blogissani on viime aikoina ollut todella vähän kirjoituksia ja sisältö onkin muodostunut pääasiassa ei mistään tai sitten videoista ja pöllityistä kuvista. No samalla linjalla jatkuu tälläkin kertaa. Syitä tähän nyt voisi luetella loputtomasti, mutta tuntuu, että kaikki aika menee töihin, opiskeluun, treeniin ja lukemiseen. Aika mitä en käytä näihin käytän syömiseen ja laiskotteluun. Myöskin kun tankkaa tietoa niin paljon, että päässä humisee eikä tiedä miten päin olisi niin tuntuu vaikealta pukea mitään järkeviksi sanoiksi. Haluan pitää asiat yksinkertaisina ja siinä muodossa en saa niitä nyt ulos päästäni. Koska en saa mitään järkevää kirjoitettua niin ajattelin jakaa leffan I AM.

Tässä ensin traileri:

Ja sitten itse leffa:

Paleo Flowchart

2012-01-11T07:42:00.000+02:00

2012-01-07T21:45:00.000+02:00

SPARK ja ZEST

2012-01-06T11:38:00.000+02:00

Sain mahdollisuuden testata LUONTOlifen uusia SPARK ja ZEST tuotteita. Sain tuotteet ilmaiseksi ja rehellistä arviota pyydettiin, niin sellainenhan tässä sitten tulee (en tosin osaisikaan kirjoittaa epärehellistä arviota). Molempien tuotteiden pohjana on lääkinnälliset sienet. SPARK sisältää cordysepsiä ja ZEST reishiä.

Siitä olin todella yllättynyt, että nämä molemmat maistuvat nin hyvältä. Jos maun puolesta pitäisi valita vain toinen niin ottaisin kuitenkin ZESTin. Lakritsijuurelta maistuvat molemmat sillä sienten lisäksi ne sisältävät lakritsijuurta, anista ja minttua. Testattuani näitä 1-2 viikkoa niin en kuitenkaan ole olotilassani huomannut mitään eroa normaaliin (tosin en useimmiten huomaa mitään vaikutuksia mistään muistakaan superfoodeista, lisäravinteista tai yrteistä). Kun en myöskään kärsi sairauksista tai väsymyksestä niin parantavaa tai piristävää vaikutusta en ole ZESTistä tai SPARKista saanut. Koska mausta kuitenkin tykkään ja ainesosat ovat laatua niin voin kuitenkin suositella kokeilemaan.

Luontolife Ltd:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista Mikko Revonniemi vastasi muutamaan kysymykseeni yrityksestä ja tuotteista.

Mikä?
LUONTOlife on 9 terveydestä ja ravinnosta kiinnostuneen suomalaisen perustama Hongkongissa sijaitseva yritys. Haluamme tuoda lisäarvoa ihmisen jokapäiväiseen elämään jakamalla tietoa terveellisistä elämäntavoista sekä tuomalla maailman parhaimmista ravintoaineista valmistettuja yksinkertaisempia tuotteita ihmisten ulottuville.

Miksi?
Uskomme, etta valtaosa terveyttä edistävista asioista ovat ilmaisia ja hyvin yksinkertaisia. Auringonvalo, laadukas uni, puhdas “tavallinen” alkuperäinen ravinto, puhdas happi, positiiviset sosiaaliset suhteet ja aktiivinen elämä. Tässä yhtälossa superfoodien merkitys on minimaalinen. Valitettavasti urbanisaatio, merien saastuminen, yleinen maaperän ravintoköyhyys, vapaiden radikaalien mutaatio, ja teknologinen vallankumous omat muuttaneet elinympäristöamme. Kaikki eivät voi käyttää samoja ratkaisuja kuin 2,000v sitten eläneet esi-isämme. Hyvässä ja pahassa.

Tänä päivänä monet ovat siis hyvin kiireisiä. Pitkien työpäivien päälle tulevat harrastukset, perhe sekä muut velvoitteet jotka vievät aikaamme. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole aikaa ottaa asioista selvää ja syödä terveellisesti. LUONTOlife haluaa antaa ihmisille yksinkertaista tietoa ja käytännöllisiä vinkkejä terveyteen ja ruokavalioon liittyen, sekä tarjota heille helppokäyttöisiä tuotteita, joilla parantaa elämänlaatua tekemättä suuria ja epämukavia muutoksia päivittäisissä rutiineissaan. Tässä yhtälossa taas helposti ruokavalioon lisättävät, helposti mukana kannettavat ja voimakkaasti vaikuttavat superfoodit ovat yksi parhaita keinoja tehda positiivisia pysyviä muutoksia. Harvalla kun riittää aika, raha ja/tai itsekuri tehdä 100% (tai edes 50%) elämäntaparemonttia, mutta yhden kahvin voi helposti korvata pikajuomalla. Tämä toivottavasti käynnistää positiivisen kierteen parantaa elämänlaatua askel kerrallaan.

Kenelle?
Four Sigma Foods -blogi ja LUONTOlife Tribe (www.luontolife.com/LUONTOlife) ovat heille, jotka haluavat yksinkertaista informaatiota ja helppokäyttöisiä vinkkejä oman elämänlaatunsa parantamiseen. Ensimmäiset tuotteemme, Spark & Zest, ovat heille, jotka haluavat parantaa suorituskykyään, olla energisempiä, sekä vahvistaa vastustuskykyään luonnollisesti ja helposti.

Talvimyrsky ja pekonisuklaata

2011-12-26T11:47:00.001+02:00

Myrsky vähän muuttaa tapaninpäivän suunnitelmia kun ei oikein kiinnosta lähteä maantielle kaatuvia puita väistelemään. Varsinkin kun määränpäässäkin on sähköt poikki. Nyt sitten istuskellaan kotona ja nautitaan joululahjoista ja toivotaan ettei pihan männyt tule ikkunasta tai katon läpi sisään. Mikäs tässä on paleohkoja herkkuja mässäillessä ja kirjaa lukiessa. Pekonisuklaata, skorpioneja ja muurahaisia. Nam!

23 and 1/2 hours

2011-12-19T12:05:00.000+02:00

Ulkona pimeää, korvissa valoa

2011-12-02T10:14:00.001+02:00

Olen nyt viikon verran käyttänyt Valkee kirkasvalokuulokkeita joka aamu. Aloittaessani testin suhtauduin niiden toimivuuteen todella skeptisesti, mutta yritin silti avoimin mielin antaa niille mahdollisuuden. Aina mielenkiintoista kokeilla uusia asioita ja henkilökohtaiset ihmiskokeet on siistejä. Näiden tulisi siis toimia kirkasvalolampun tapaan, eli piristää ja parantaa kaamosmasennusta. En nyt voi sanoa kärsiväni kaamosmasennuksesta, mutta pimeys kyllä väsyttää ja tuntuu, että koko kroppa huutaa valoa. No nyt se sitä saa. Korvien kautta ammuttuna suoraan aivoihin.

Näistä kuulokkeista on netissä luettavissa todella positiivisia käyttäjäkokemuksia, mutta myös jonkun verran sivuvaikutuksia. Mitä vaikutuksia olen sitten itse huomannut ensimmäisen käyttöviikon aikana?

En yhtään mitään.

Ei positiivisia vaikutuksia. Ei negatiivisia vaikutuksia. Ainoa ero normaaliin olotilaan on se, että 8 minuuttia joka aamu olen kirjaimellisesti valopää. Aion kuitenkin jatkaa testiä ja palaan taas 1-2 viikon päästä uudella tilannepäivityksellä. Ainakin ne vähän lämmittävät korvia, mikä on kylmässä toimistossa aika jees.

Free your feet

2011-11-15T09:36:00.002+02:00

Created by: X Ray Technician Schools

Damien Walters 2011

2011-11-13T12:21:00.000+02:00

Damien Waltersin uusin pätkä on taas jotain aivan käsittämätöntä. Todella inspiroivaa, mutta kyllähän tässä itsensä vanhaksi, kankeaksi ja kömpelöksi tuntee. Ihan mielettömän siistiä. Wau.

Karppisia ja väsyttävää keskustelua

2011-10-28T14:25:00.002+03:00

Mitä enemmän opiskelen ravintoa ja terveyttä, niin sitä vähemmän tuntuu, että haluan ottaa osaa keskusteluun aiheesta. Tällä hetkellä opiskelen Health Coachiksi, jotta voisin ihan sertifioidusti neuvoa ihmisiä miten elää terveellisesti. Mutta kun se keskustelu on vaan niin väsyttävää. Ei niinkään se kasvotusten tapahtuva keskustelu ihmisten kanssa vaan se loputon julkinen väittely ja kivien heittely poteroista. En ole juurikaan viime aikoina lehtiä lukenut, mutta on ollut mahdotonta välttää lööppejä muun muassa karppaamisesta. Ilmiselvästi karppaamisessa on kaksi vaihtoehtoa:

A) Siihen kuolee
B) Sen avulla saavuttaa täydellisen terveyden ja onnen

En ymmärrä tätä kauheaa tarvetta olla niin ehdottoman oikeassa ja nähdä kaikki muu niin ehdottoman vääränä. Oli sitten kyseessä karppaaminen, veganismi, paleo tai vaikka viralliset ravintosuositukset. Mihin unohtuu kokonaisuus. Ei voi tarkastella vain yhtä osaa elämästä ja kuvitella näkevänsä siinä totuuden. Kyllä karppaamiseen kuolee. Kaikkeen kuolee. Ei elämästä selviä hengissä ne sanovat.

Lisäravinteiden käyttökin on vaarallista, silti ne myös parantavat tauteja. Suklaata ei pitäisi syödä, paitsi että pitää sillä se on superfood. Ja punaviini se vasta terveellistä onkin, paitsi että alkoholi on myrkky. Laatu anyone? Kokonaisuus? Ei elämää voi pilkkoa miljooniin pieniin palasiin ja vetää niistä yleistäviä johtopäätöksiä. Mitkä ovat henkilökohtaiset tarpeet? Mikä tekee onnelliseksi? Onko onnellisuus terveellisempää kuin parsakaali? Onko gojimarja kiinalaisten myrkyttämä vaarallinen ympäristönpilaaja vai auttaako se elämään 252-vuotiaaksi? Saako gojimarjasta enää edes puhua vai onko se "so last season"? Ei hajuakaan.

Itsekin olen kirjoitellu paljon paleosta ja puhunut muun muassa pätkäpaaston puolesta, mutta en ala väittämään, että ne ovat se ainoita oikeita tapoja elää. Itselleni hyviä juttuja, kyllä. Kaikilla parhaita juttuja, ei tietenkään. Karppaamisesta olen sitä mieltä, että se riippuu ihan siitä miten sen tekee. Jos karppaa syömällä Karppisia ja natriumglutamaatilla kyllästettyjä makkaroita niin en suosittele. Jos taas lautaselle päätyy runsaasti kasviksia ja laadukkaita eläintuotteita niin mahtavaa. Itse uskon, että ruokavaliot jotka saavat ihmiset jättämään prosessoidun roskan hyllyyn ja ostamaan luonnollista ruokaa ovat keskimäärin ihmiselle hyvästä, lokeroi sen sitten miten tahansa.

Leguanot osa 2

2011-10-12T14:27:00.045+03:00

Kirjoitin kesäkuun lopussa Leguanoista, eli uusista paljasjalkakengistä/sukista ja lupasin kommentoida kunhan saan niistä vähän kokemuksia.

Mulla on käynyt nyt niin, että käytän Leguanoja kuntosalilla. Mielestäni ne on sinne äärimmäisen mukavat ja vievät todella vähän tilaa laukussa. Leguanot oli myös kesälomalla mukana samassa käyttötarkoituksessa. En ole niissä juossut oikeastaan pieniä kokeiluja lukuunottamatta sillä ainakaan mun jalkaan ne eivät tunnu kovinkaan mukavilta juoksuun sillä pohja ei oikein tahdo pysyä oikeassa kohdassa vaan tahtoo vähän liukua pois alta. Ei niin hyvä.

Salille, töihin tai mihin tahansa hengailuun voin kuitenkin suositella. Jos siis kehtaa kulkea julkisella paikalla jarrusukissa.

Hiilaria, hiilaria

2011-10-10T13:12:00.001+03:00

Oikeastaan kirjoitan tämän postauksen vain linkatakseni toiseen apinablogiin eli MonkeyFoodiin ja hyvään kirjoitukseen "Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin". Itsekin paleoruokavalion puolestapuhujana olen saattanut kirjoittaa hiilarikriittisiä juttuja, mutta edelleenkin uskon, että nimenomaan laatu ja lähteet ratkaisevat. Käytännössä omalla kohdallani tämä tarkoittaa viljojen ja sokerin välttämistä, mutta esim. perunaa, riisiä ja hedelmiä syön kyllä.

Olen edelleen sitä mieltä, että monelle tekisi hyvää vähentää hiilarien saamista, mutta pääasiassa tämä koskee juuri niitä roskahiilareita. Turvallista tärkkelystä vaan naamariin kunhan joku järki pysyy määrissä ja muistaen, että ongelmia voi syntyä jos hiilareita yhdistää tyydyttyneeseen rasvaan. Aiheesta kirjoittaa muun muassa Jussi Riekki blogissaan.

Mielestäni tärkeintä on satsata luonnolliseen ja puhtaaseen ruokaan, syödä omien tarpeiden mukaan ja koittaa luovia virallisen propagandan ja muotidieettien viidakossa uskomatta kaikkea mitä kirjoitetaan. Itse en myöskään pidä näistä ahdasmielisistä ruokauskonnoista. Ensin rasva on Suuri Saatana ja karppauksen lyötyä läpi siitä on tullut Ratkaisu Kaikkiin Maailman Ongelmiin ja hiilareista viikatemies.

En todellakaan usko siihen, että joku makroravinteista on se kaiken pahan alku vaan ongelmat löytyvät muualta modernissa ruokakulttuurissa. Nythän ollaan vaan kohta siirtymässä siihen, että vähärasvaisesta prosessoidusta roskasta siirytään vähähiilariseen prosessoituun roskaan. Onko tämä ratkaisu terveys- ja ylipaino-ongelmiin? Ei varmasti.

Kai se vaan on ihmismielelle helpompi keskittyä yhteen viholliseen niin todellisuus tuntuu helpommalta kontrolloida, eikä tarvitse myöntää maailman olevan monimutkainen paikka jota emme ymmärrä niin hyvin kuin kuvittelemme.

En kiellä ettenkö itsekin kontrolloisi syömisiäni.Vältänhän tiettyjä ruokia, koitan ostaa mahdollisimman laadukasta, en syö valmisruokia, paastoan, keskin itselleni ruokailuikkunoita ja tungen syömiseni (paleo)lokeroon. Yhtä lokerointia elämä on. Voisinhan sanoa syöväni luonnollista ihmisen ruokaa, mutta ei kukaan ymmärtäisi mitä sillä tarkoitan. Tuskinpa itsekään.

Uskon kuitenkin luontoon enemmän kuin koeputkeen tai liian dogmaattisiin sääntöihin.

Pätkäpaasto - hengissä ilman aamupalaa

2011-10-06T12:26:00.001+03:00

Olen pätkäpaastoillut nyt noin puolisen vuotta ja on kyllä ehdottomasti ollut onnistuneimpia kokeilujani. Luulisi, että näkisi kovempaa nälkää, mutta päinvastoin nälänhallinta on parin totuttelupäivän jälkeen ollut entistäkin helpompaa. Vaikea nähdä, että ihan heti siirtyisin taas aamupalan syöjäksi. Paastota voi monella eri tavalla, mutta minä noudatan päivittäistä pätkäpaastoa Leangains-tyyliin. Eli vuorokaudesta paastoan 16 tuntia ja syömisikkuna kestää 8 tuntia. Minulla tämä ruokailuikkuna on nyt noin 11.30-19.30, mutta se vähän vaihtelee päivän mukaan. En siis syö aamupalaa, syön harvoin ja isoja aterioita enkä välttele tyydyttyneitä rasvoja. Leipääkään en syö ollenkaan. Virallisen totuuden mukaan minun pitäisi olla varmaankin todella sairas, lihava tai ehkä jopa kuollut, mutta niin vain porskutan eteenpäin. Leangainsista kirjoitan lähiaikoina oman postauksen.

Voisin perustella syitä pätkäpaastoiluun, mutta koska muut tekevät sen paremmin niin suosittelen lukemaan muun muassa Jussi Riekin postauksen aiheesta, Leangains-blogia tai vaikka tämän Mark Sissonin postauksen. Myös Jussi Riekin Rasvanpoltto-oppaassa puhutaan paastoamisesta ja sen hyödyistä.

Siirtyminen pätkäpaastoiluun ei ollut tosin minulle iso muutos, sillä olen aina syönyt korkeintaan 3-4 ateriaa päivässä enkä ole juuri väli- tai iltapaloja harrastanut. Nyt syön käytännössä lounasta noin klo 11.30 töissä ja illalla noin 19.30 kotona. Tässä välissä tulee usein syötyä pieni välipala. Sehän tässä on, että joutuu syömään (tai mun tapauksessa saa syödä) ihan jumalattomia annoksia. Mikä sekin tietenkin on virallisen totuuden mukaan pahasta. Vaputtavaa tämä kyllä on kun ei tarvitse jatkuvasti olla tyydyttämässä mielihalujaan.

Kaikille ei välttämättä sovi, mutta omien kokemusten perusteella suosittelen kokeilemaan

Free Flexor for Men

2011-10-02T16:28:00.001+03:00

En edes keksi mitä sanoa tästä videosta. On vaan taas niin tätä. World's 1st flexing dumbbell. 360° Rapid Rotation. Burn Fat Faster. Light your forearms on FIRE! Ihan turhaan tulee käytyä salilla kun voisin vaan freeflexata himassa. Tai no. Törkeen näköistä.

Rasvanpoltto-opas nyt ennakkotilauksessa

2011-09-20T13:13:00.001+03:00

Jussi Riekin 26.9.2011 ilmestyvän Rasvanpoltto-oppaan voi nyt tilata enakkoon. Olen itse päässyt kirjaan jo tutustumaan ja omalla pienellä panoksella olen sen kirjoittamiseenkin osallistunut. Suosittelen!

Yksinkertaista liikkumista

2011-09-17T08:16:00.000+03:00

Liikkuminen on yksi ensimmäisistä asioista joita opimme lapsena. Kaikki lähtee uteliaisuudesta, kokeilunhalusta ja tarpeesta. On noustava seisomaan, että näkisi paremmin, liikuttava paikasta A paikkaan B, ryömittävä, juostava, hypättävä. Kaikki tämä on meissä luonnostaan ja liikkuminen on tärkeässä osassa kehityskulkuamme. Mitä vanhemmiksi tulemme niin unohdamme kuitenkin miten liikkua ja teemme siitä ihan liian vaikeaa. Ehkä syynä ovat naistenlehdet, ehkä nykymaailman monimutkaisuus tai se että meidät on pakotettu istujiksi ja irti luonnollisesta ympäristöstä.

Kun sitten päädymme harrastamaan niin se on jotain muusta elämästä irrallaan olevaa, ohjattua ja ohjelmoitua. Jotain mikä vaatii suurta asiantuntemusta jo pelkästään varusteiden hankkimiseen. Kuvittelemme, että liikkuminen on jotain hankalaa emmekä muista, että se on ensimmäisiä asioita joita elämässämme opimme. Lajimme on elämä itsessään ja maailma meidän kuntosali. Kun riisuu kaiken turhan niin jäljelle jää olennainen. Se millä ei myydä naistenlehtiä, kirjoja tai harjoitusohjelmia, mutta se millä saadaan tuloksia.

Meidän on vain löydettävä uudestaan ne haasteet jotka esi-isämme kohtasivat ja jotka lapsena opettivat meidät liikkumaan. Ei, meidän ei tarvitse juosta leijonia pakoon ja ruoankin saamme kaupasta. Osaamme myöskin jo seisoa, emmekä ehkä enää kehtaa kontata ja ryömiä vaikka se hyvää harjoitusta edelleen olisikin. Mitä kuitenkin voimme tehdä on nostaa painavia esineitä, juosta välillä kuin henkemme edestä, liikkua paikasta toiseen kävellen, uskaltaa olla uteliaita ja muistaa myös leikkiä.

Liikkuminen on vetämistä, työntämistä, kykkäämistä, roikkumista ja kantamista. Jos et tee näistä jotain, niin lisää se elämääsi tai treeniohjelmaasi.

Use it or lose it.

Back to the Start

2011-09-10T13:25:00.000+03:00

Keho, mieli ja liikkuminen

2011-09-09T08:55:00.000+03:00

Otsikko ehkä hieman mahtipontinen sillä noin laaja asiaa ei tietenkään voi käsitellä yhdessä blogipostauksessa. Tämä olkoonkin ehkä tietynlainen avaus mahdollisille tuleville postauksille ja lisään myös linkkejä kiinnostaviin lähteisiin.

Olen viime aikoina yhä enemmän ja syvemmin opiskellut kehon ja mielen yhteyttä. Kiinnostus aiheeseen on lähtenyt omista kokemuksista ja siitä kuinka voimakkaasti oma keho reagoi ajatuksiin, pelkoihin ja esimerkiksi stressiin. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että valtaosa terveysongelmista johtuu stressistä, omasta mielestämme ja siitä kuinka reagoimme ympäröivään maailmaan. Toisaalta tämä on itsestäänselvää, mutta se kuinka suuri vaikutus mielellämme on fyysiseen hyvinvointiimme on alkanut hämmästyttää yhä enemmän. Eilen alkoi aiheesta ihan mielenkiintoinen dokumenttisarja Yle Teemalla nimeltä Mielen salattu voima. Suosittelen.

Tällä hetkellä luen myös Thomas Hannan kirjaa Somatics joka sekin taas täydentää kuvaani siitä miten keho ja mieli yhdessä toimivat ja vaikuttavat toisiinsa (jos nyt edes voi sanoa niiden vaikuttavan toisiinsa sillä yhtä ja samaa ne ovat). Hyvää jatkoa esimerkiksi John Sarnon tai Peter Levinen kirjoille. Mielenkiintoista miten mieli vaikuttaa terveyteen, mutta myös miten kehon kautta voimme vaikuttaa mieleen, kuten esimerkiksi liikunnan tärkeydestä mielen ongelmiin on voitu todeta. Tuntuu, että oma mielenkiinto mitä tulee terveyteen ja liikkumiseen yhä enemmän suuntautuu tähän suuntaan.

Yksi asia mikä mielestäni johtaa moniin ongelmiin on se, että olemme yksinkertaisesti unohtaneet miten liikkua. Olemme erikoistuneet tiettyyn liikeratoihin, mutta samalla istumatyöläisinä unohtaneet liikkumisen perusteet. Osa lihaksistostamme on jatkuvasti nukahduksista ja toinen osa taas kroonisesti jännittynyt. Kaikenlisäksi emme huomaa tätä sillä olemme ehdollistuneet siihen, että se miten liikumme ja mitä teemme on normaalia. Huomaamme ainoastaan kivun tai muut oireet, mutta emme tunnista niiden syytä tai syntyä. Kärsimme selkäkivuista tai jännitysniskasta, mutta emme näe niiden aiheutuvan ajatuksistamme, sisäisistä ristiriidoista tai siitä miten olemme omassa kehossamme.

Becoming Bulletproof e-kirjassa Tim Andersson ja Mike McNiff esittelevät yksinkertaisia harjoituksia joilla voimme herättää henkiin lihaksistoa ja hermostoa, joka on unohtanut miten liikkua. Harjoitukset sisältävät paljon liikkeitä jotka ovat tyypillisiä vauvoille ja pienille lapsille. Kääntymisiä selinmakuulta vatsalle, konttaamista, ryömimistä. Kuulostaa helpolta ja ehkä lapselliselta, mutta ei se olekaan enää niin yksinkertaista sillä olemme unohtaneet.

Törmäsin videoon Conditioning Research -blogissa.

Siinä missä mieli vaikuttaa kehoon niin uskon myös, että keho vaikuttaa yhtä lailla mieleen. Oppimalla taas liikkumaan sekä tuntemaan että purkamaan kehomme jännitykset sisältäpäin uskon, että voimme vaikuttaa stressiin, ahdistukseen, masennukseen ja moniin mielen oireisiin. Kehomme on usein jämähtynyt stressin aiheuttamiin fyysisiin pakenemisreaktioihin, mutta itse pakenemista ei ole koskaan tapahtunut vaan keho on ikäänkuin jäänyt jumiin.

Tämä tutkimusmatka on ainakin itselläni jo jatkunut vuosia, melkein voisi sanoa, että kohta pari vuosikymmentä, ja uskon sen jatkuvan lopun elämääni.

Mielenkiintoista, elämä on.

Maailman vanhin ihminen

2011-09-02T09:37:00.000+03:00

Maria Lucimar Pereira Kaxinawa-heimosta täyttää lauantaina 121-vuotta ja on maailman vanhin ihminen. Mikä on Marian pitkän iän salaisuus?

"Maria has never lived in a city and puts her longevity of life down to a healthy lifestyle. She only eats natural foods from the forest: grilled meat, monkey, fish, manioc (a root vegetable), and banana porridge. She does not eat salt, sugar, or any processed foods."

"Despite being nearly 121 years old, Maria remains healthy and relatively active. Community leader Carlos told Survival how she walks around the village sharing stories, and readily visits her grandchildren in neighboring areas. She only speaks Kaxinawá (not Portuguese), and occasionally travels to the nearest town, Feijó.

Her birth certificate was approved in 1985 , showing she was born in 1890. But old age does not appear uncommon in her village. Carlos says out of its 80 inhabitants, four are over 90 years old. They eat natural foods, and do not use soap or any artificial products from the city."

Lähde: http://www.survivalinternational.org/news/7635

Palautumisen merkityksestä

2011-08-20T09:10:00.000+03:00

Olen saanut nyt viettää melkein pari viikkoa itselleni täydellisissä liikkumisolosuhteissa. Hotellissa on aivan loistava kuntosali ja uima-allas ja hotellia ympäröivät vuoret ja kymmenet patikkareitit. Vähän on jopa liikaa kivaa tekemistä ja riittävä lepo meinaa unohtua. Näin tosin saattaa käydä kotona arjessakin vaikka vanhemmiten sitä onkin oppinut ottamaan iisimmin ja kunnon yöunista pidän tiukasti kiinni.

Palautuminen voi usein vaatia jopa enemmän kurinalaisuutta kuin itse treenaaminen. Liikkuminen ja harrastaminen kun ovat usein todella kivaa puuhaa, mutta palautuminen taas menee helposti pakkopullaksi (jos siis tarkoittaa muuta kuin sohvalla löhöilyä). Laadukas lepo voi helposti tuntua länsimaiselle mielelle laiskuudelta. Olemme ylpeitä siitä, että voimme tehdä yhä enemmän asioita ja pelkkä oleminen voi joillekin tuntua melkein häpeälliseltä. Olemmehan suorittajia. Tarvitsemme kuitenkin lepoa tasapainottamaan elämäämme, oli sitten stressin syy fyysinen tai henkinen.

Se, että rasittaa itseään vaikka keho kieltää ei ole mikään ylpeyden aihe vaan tyhmyyden merkki. Kulttuuriimme kuuluu ajatus siitä, että vain teoilla saavuttaa tuloksia. Passiivisella palautumisella ei ole tilaa maailmankuvassamme. Kuvittelemme, että voimme tulla vahvemmaksi, nopeammaksi tai parempikuntoiseksi vain kun toimimme aktivisesti sen eteen. Tällä ajattelulla saavutamme illusion kontrollista, vaikka usein olisikin parempi päästää kontrollista irti, levätä ja rentoutua. Kehittyäksemme tarvitsemme stressiä, mutta vasta levossa se kehitys taphtuu.

Keholle ja mielelle on annettava aikaa ja ne sopeutuvat niihin stresseihin joita kohtaavat kunhan saavat aikaa sopeutua. Tähän tarvitaan kärsivällisyyttä ja uskoa. Kärsivällisyyttä tarvitaan siihen, että todella malttaa levätä ja uskoa pitää siihen, että lepo todella on se mikä kehittää. Usein puhun liikkumisen, ravinnon ja levon kolminaisuudesta, mutta jotenkin tuntuu, että viimeinen ihmisiltä unohtuu. Ehkä juuri siksi, että sen eteen ei voi tehdä mitään kovin konkreettista. Tai sitten kuvitellaan, että internetissä surffaaminen yöunien kustannuksella on sitä lepoa.

Onko ihan pakko valita?

2011-08-16T10:23:00.000+03:00

Valitsemisesta on tullut melkeinpä keskeisin asia länsimaisessa kulttuurissa. Emme voi tehdä mitään tai mennä minnekään ilman, että joudumme tekemään valintoja. Valinnanvapaus on tärkeää, mutta mitä sitten kun on ihan liikaa mistä valita? Olemme kehittäneet yhteiskunnan joka heittää jatkuvasti vaihtoehtoja eteemme. Valitsemme ammatin, puolison, uskonnon, lääkärin, lakimiehen, putkimiehen. Valitsemme vaatteet jotka puemme päällemme, aamupalan, ruokavalion, tv-ohjelman, harrastuksen. Valitseminen on meille sellainen itsestäänselvyys, että emme aina näe kuinka yliarvostettua ja turhauttavaa se usein on. Kulutamme hirvittävän määrän energiaa valintojen tekemiseen sen sijaan, että kohtaisimme elämän sellaisena kuin se tule vastaan.

Nykyään kaikkeen elämässä on niin paljon vaihtoehtoja, että paras valinta on olla kokonaan valitsematta. Viimeistään internet-aika on tuonut mukanaan kaoottisen ylitarjonnan joka vapauden sijaan luokin stressiä ja turhautumista. Emme voi olla asiantuntijoita kaikessa, mutta silti on jatkuvasti tehtävä valintoja asioista joista emme tiedä. Joudumme siis turvautumaan asiantuntijoihin. Kyselemme ja googlailemme vertailuja, arvioita ja keskustelupalstoja. Koitamme löytää jonkun tekemään valinnat meidän puolesta. Vuosien päästä ehkä huomaamme, että nämä asiantuntijat eivät ehkä sittenkään tienneet sen enempää kuin me itse. Ruokavalio ei tuonutkaan täydellistä terveyttä tai osakekursst eivät kehittyneetkään kuten pankkisetä ennusti ja lupasi.

Emme ehkä voikaan luottaa asiantuntijoihin, auktoriteetteihin ja heihin jotka väittävät tietävänsä mikä on meille parasta. Tätä hullua leikkiä me sitten kutsumme vapaudeksi. Sitä että valitsemme asiantuntijoita, jotka valitsevat meidän puolesta jotain mikän on meille ehkä hyväksi tai sitten ei. Olemme ylpeitä siitä, että kuulumme vapaaseen yhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, joka itseasiassa pakottaa tekemään loputtomia valintoja. Usein nämä valinnat on vielä tehtävä asioista, joista emme tiedä tai ovat niin uusia, että kukaan ei osaa ennustaa seurauksia.

Liian monet vaihtoehdot itseasiassa vähentävät niiden kaikkien arvoa. Liian suuri tuotteiden ja palvelujen valikoima johtaa vain siihen, että lisää on tuotettava ja yhä nopeammin. Kukaan ei jaksa väittää seurauksista kun kaikki on tehtävä kiireessä. Tästä huonojen tuotteiden ja huonojen valintojen kaaoksesta maksamme sitten stressillä ja terveydellämme. Yltäkylläisyys on lopulta vain iso kasa merkityksettömiä valintoja. En edes uskalla laskea kuinka monta tuntia päivästä uhraan aikaa valintojen tekemiseen. Aikaa jonka voisin käyttää vaikka ihan vain elämiseen.

A room with a view

2011-08-11T16:42:00.000+03:00

Nyt on olosuhteet niin kohdillaan, että tällainen wannabe-urheilija on kohtuullisen fiiliksissä. Ympäristö täynnä tuntureita ja patikkareittejä, hotellilla laadukas Gold's Gymin kuntosali painavine leluineen, alakerrassa uima-allas ja spa saunoineen ja porealtaineen ja laadukasta ruokaa kannetaan pöytään (tai meikäläisen tapauksessa kannan sen kyllä usein itse buffetista).

Ja sitten tietysti "a room with a view". Kyllä lomailiu vaan on siistiä.

ABC-asemien luvattu maa

2011-08-07T06:34:00.001+03:00

Ajettiin eilen Helsingistä Ouluun. Jos eilisen ajon perusteella kommentoi Suomea niin täällä ei paljon muuta ole kuin metsää ja ABC-asemia. Ihan helvetisti ABC-asemia. Alun inhosta niitä kohtaan niitä alkaa pikkuhiljaa kuitenkaan odottamaan. Ne ovat eräänlaisia maamerkkejä, virstanpylväitä. Matka etenee, mutta mikään ei muutu.

"Ei pysähdytä vielä tähän, mennään sit seuraavaan 20 kilsan päässä"

Kaikki ne on kuitenkin samanlaisia. Sellaisia ihmisyyden riisuvia, steriilejä laitoksia, jotka muistuttavat siitä, että me ihmiset olemme tuotantoeläimiä. Meitä ei vain tuoteta lihaksi vaan työmuurahaisiksi. Voidaksemme jatkaa matkaa meidän on kuitenkin välillä pysähdyttävä kirkkaan oranssiin vessaan ja löydettävä oma paikkamme loputtomasta pisuaarikarsinoiden rivistöstä. Sen jälkeen kiltisti jonoon ja ruokittavaksi. Jotenkin niissä hävettää käydä ja niin tuntuu hävettävän muitakin. Asiakaat istuvat hiljaa ja tuijottavat lattiaan tai tyhjyyteen. Ihan kuin olisi saapunut siihen tulevaisuudesta kertovaan scifileffaan, jossa sielut riutuvat.

Toista oli kun pääsimme Ouluun. Olen Oulussa nyt kolmatta kertaa käymässä ja se on kyllä ihan ehdottomasti suosikkikaupunkejani Suomessa. Puistoja, vettä, elämää ja kivoja ravintoloita. Minä ainakin viihdyn ihan loistavasti. Käytiin syömässä Indian Cuisine-nimisessä paikassa ja oli kyllä parasta intialaista ruokaa mitä olen Suomessa syönyt. Todella hyvää. ABC-aseman vastakohta.

Ollan nyt kolme viikkoa roadtripillä, suuntana Ruotsi ja Norja. Teemana liikkuminen ja ulkoilu, joten niistä aiheista blogiin tulossa luultavasti tekstejä matkalta.

Monimutkaisen kautta yksinkertaiseen

2011-08-02T10:15:00.001+03:00

Tuntuu, että mitä enemmän opiskelee asioita ja mitä vanhemmaksi muuttuu niin sitä yksinkertaisemmiksi asiat tulevat.Alussa kun alkaa omaksumaan tietoa ja tankkaa kymmeniätuhansia sivuja ristiriitaista informaatiota itseensä niin asiat alkavat helposti näyttämään hankalilta ja ainakin itseäni on vuosien varrella monen asian edessä ahdistanut. Joko tuntuu siltä, että ei saa tehdä tai syödä mitään tai vaihtoehtoisesti pitää tehdä ihan liikaa.

Sitten kun kokeilee, omaksuu ja lukee enemmän niin alkaakin löytyä se oma polku eri haaroja täynnä olevasta kartastosta. Ei sitä tarvitsekaan tehdä kaikkea, eikä jokaisesta virheestä rangaista. Sitä alkaa uskomaan tiettyihin asioihin ja samalla monet muut tippuvat pois matkasta. Ehkä vähemmän on sittenkin enemmän. Löytyy se keskitie. Myös se mitä itse haluaa elämältään tai harrastuksiltaan alkaa mahdollisesti selkeytyä ja edesauttaa sen oman jutun löytämistä. Sen mikä oikeasti toimii itselle.

Kaikkia lajeja ei voi harrastaa sillä välillä on levättäväkin.. Myöskään ei voi kehittyä jokaisella osa-alueella samaan aikaan. Kaikenlaisia superfoodeja ja lisäravinteita tuputetaan sellaista tahtia, että heikompaa hirvittää. Voiko ilman niitä säilyä edes hengissä? Kuntosalilla käymisestäkin on tehty sellaista tiedettä, että tarvitaan vähintään Personal Trainer tai pari, että löytää oikeat laitteet siitä viidakosta. Ja vielä pitäisi tietää, että kuinka pitkä matka juosta tai monta toistoa tehdä ja millä painolla. Hankalaa, elämä on.

Kuten Dan John sanoo: "Everything works for about two weeks. Nothing works after six weeks."

Asiat kannattaa pitää yksinkertaisina, mutta silti muuttaa niin välillä. Ei ääripäästä toiseen vaan pienikin muutos riittää. Oli se sitten matka, paino, toistojen määrä, tyyli tai oikeastaan mikä vain.

Kannattaa löytää suunta minne haluaa, mielekäs tapa päästä sinne, yskinkertaistaa asioita, mutta muistaa välillä pysähtyä nauttimaan näkymistä tai ottaa kiertotie sen tylsän suoran reitin sijaan.

Tässä hyvä treeniohjelma:

- Nosta painavia asioita
- Juokse välillä kuin henkesi edestä
- Leiki ja pidä hauskaa
- Lepää riittävästi
- Käytä omaa moottoriasi kun liikut paikasta toiseen

Uusi koti

2011-08-01T09:08:00.000+03:00

Olen vähän järjestelemässä tätä mun virtuaalikotia uusiksi, joten pahoittelen mahdollista epäjärjestystä ja sotkua mitä täällä voi olla. Tuntuu, että kerran vuodessa tulee aina vähän tarve siivota näitäkin nurkkia. Nyt on siis aika taas uudelle ilmeelle. Itse blogi jatkuu samanlaisena. Se vaan pukeutuu vähän uusiin vaatteisiin.

Lajina elämä

2011-07-26T08:33:00.000+03:00

Mitä tulee sekä ravintoon ja liikkumiseen niin tärkeintä on se mitä varten treenaa. Mitkä ovat tavoitteet? Harrastaako kenties lajia jossa haluaa kehittyä? Hamuaako lajissaan jopa menestystä? Vai haluaako laihtua ja näyttää hyvältä alastomana? Pitkää ikää ja terveyttä? Itse olen harrastanut melko montaakin lajia ja treenannut niitä varten. Jos haluaa menestystä lajissa X niin on hyvä, että ravinto, treenaaminen ja lepo tukevat tätä lajia X. Jos taas vain haluaa ihailla omaa peilikuvaansa niin sitten tekeminen suunnitellaan sen mukaan.

Mitkä ovat tavoitteet?
Mitä teet?
Johtaako tämä tekeminen tavoitteisiin?

Oikeastaan hyvin yksinkertaista. Vähän samasta aiheesta kirjoittaa myös Jussi Riekki Minimalist Fitness -blogissaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita vaan kaiken määrittää se missä olet juuri nyt ja mihin olet menossa. Jos haluat löytää Pariisiin niin ei auta jos ojennan Tukholman kartan. Tämän takia jokainen joutuu poimimaan itselleen olennaisen tiedon sieltä täältä, koska kenenkään elämä ei ole tismalleen samanlainen. Meillä kaikilla on vähän erilaiset tarpeet.

Josta pääsenkin siihen, että näin 34-vuotiaana omaksi urheilulajiksi on tullut elämä itsessään. Treenaaminen, syöminen ja lepo tähtäävät elämisen vaatimuksiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni paljon paremmin. Jos lajina on elämä niin ei kannata ajaa itseään loppuun, eivätkä myöskään loukkaantumiset oikein paranna elämänlaatua. Koitan tehdä asioita jotka tukevat terveyttä ja onnellisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö harrastaisi myös muita lajeja, mutta niiden tehtävä on tukea päälajia eli elämää. Lisätä onnellisuutta ja terveyttä.

Mikä on sinun lajisi?
Tukeeko tekemisesi lajiasi?
Kehitytkö?

Nirvanaan kuudessa viikossa

2011-07-22T09:14:00.000+03:00

Mitä se tarkoittaa kun naistenlehtien etusivut huutavat, että "kesäksi kuntoon", "elämäsi kuntoon viidellä vinkillä" tai "täydellinen vartalo kuudessa viikossa". Mitä tarkoittaa tämä mystinen sana "kuntoon". Otsikoista ja markkinointipuheista päätellen tämä on joku staattinen tila minkä voi saavuttaa tietyssä ajassa. Samalla lailla kuten mainokset myyvät meille onnellisuutta. Itse en usko, että on olemassa päämäärää nimeltä "kuntoon", eikä se tila ainakaan ole staattinen tai pysyvä. Elämässä kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Koitamme kontrolloida asioita ja saavuttaa pysyvyyttä, mikä ei tietenkään ole jatkuvassa muutoksen virrassa mahdollista. Asetamme tavoitteita esimerkiksi laihdutukseen, mutta mitä sitten kun saavutamme tämän itsellemme asetetun tavoitepainon, siinäkö sitten pysymme loppuelämämme? Valitettavasti universumi toimii eri logiikan mukaan. Koska kaikki on muuttuvaa niin myös esimerkiksi painomme vaihtelee jatkuvasti, jokainen aamu herätessämme olemme joko kevyempiä tai painavampia kuin edellisenä aamuna. Sama koskee hyvinvointia tai terveyttä. Jokainen hetki muutumme aina askeleen terveempään tai sairaampaan suuntaan. Useimmiten nämä tietenkin ovat niin pieniä muutoksia, että emme huomaa niitä jos tarkastelemme niitä päivittäin tai tunneittain. Vasta kuukausien tai vuosien päästä näemme mihin suuntaan muutos meidät vei tai mihin suuntaan me veimme muutoksen. Muutos on kuitenkin varmaa.

Mielestäni terveys tai hyvä kunto on jatkumo ilman varsinaista päämäärää. Tai jos on päämäärä niin se olkoon vuosien tai vuosikymmenten päässä. Terveyttä tai hyvää kuntoa ei voi hankkia kuten asuntoa. Kun ostaa asunnon niin siinä se on ja pysyy, mutta hyvinvoinnin eteen on tehtävä töitä päivittäin, sillä jokainen hetki muutos vie meitä johonkin suuntaan. Ja tähän suuntaan voimme vaikuttaa itse. Jos oikeasti haluamme kehittyä ja omaksua uusia asioita niin se vaatii aikaa, sitoutumista ja kärsivällisyyttä. On sanottu, että jos haluaa tulla todella hyväksi jossain niin se vaatii 10 000 tuntia harjoittelua. Voimme siis tulla todella hyväksi jossain 10 vuodessa jos harjoittelemme jokainen päivä kolmisen tuntia. Tässä on suuri ristiriita siihen kun nykymaailma nopeutuu jatkuvasti ja asiantuntijuutta alaan kuin alaan myydään viikonloppukurssilla. Samaa nopeaa muutosta ja kehitystä luvataan myös mainoksissa. Nykykulttuuri tuntuu olevan allerginen asioille jotka oikeasti vievät aikaa tai vaativat sitoutumista.

Terveys ja kunto ovat kuitenkin asioita, jotka vaativat aikaa ja sitoutumista. Niitä ei voi ostaa pullossa, ei purkissa, ei naistenlehdestä, eivätkä ne myöskään ole tiloja jotka ovat pysyviä vaikka ne joskus kokisi saavuttavansakin. Vaikka asiat muuttuvatkin nykykulttuurissa nopeammiksi ja pinnallisemmiksi, niin se ei tarkoita, että luonto toimisi samalla tavalla. Itse yritän ajatella asioita niin, että teen mahdollisimman hyviä valintoja ja asioita juuri nyt, tässä hetkessä. Ja muutos vie minua sitten mahdollisesti terveempään suuntaan. Ehkä jopa joskus saavutan tilan jolloin voin sanoa olevani "kunnossa", sillä olen ymmärtänyt, että se on on vähän kuin Nirvana.

Matkailu on mielentila

2011-07-01T08:01:00.000+03:00

Vietin pari päivää sitten kesäiltaa keskustassa ja istuessani tuomiokirkon portailla lukemassa kirjaa ja katsoessani turistibusseista ulos lipuvia ulkomaalaisia tajusin, että matkailu tosiaan on mielentila. Kyllähän sen tietää arjesta voi päästää irti matkustamatta toiselle puolelle palloa kuten portaita ylös vaappuvat japanilaiset, mutta jotenkin koin sen poikkeuksellisen voimakkaasti tällä viikolla. Matkustamisessa ei kyse ole niinkään siitä uuden näkemisestä ja kokemisesta vaan siitä, että nähdessään uutta mieli päästää helpommin irti vanhasta. Arjen rutiinit unohtuvat kun aistit täyttyvät uusilla elämyksillä. Tätä vapauden ja hetkessä olemisen tunnetta me haemme matkustamalla. Tämän saman vapauden voi kuitenkin tuntea aivan yhtä hyvin liikahtamatta itse mihinkään. Onkin parempi katsoa samoja asioita eri tavalla kuin uusia asioita samalla tavalla.

En tarkoita, että ei koskaan pitäisi lähteä minnekään, sanon vain sen, että se fiilis mitä metsästää löytyy sisältä, eikä ulkoa. Jos sitä tunnetta hakee ainoastaan ulkoisista asioista niin se katoaa kun palaa kotiin ja voi kadota jo reissussa kun uutuudenviehätys hälvenee ja kotimatka alkaa häämöttämään.

Itse istuskelin kirkon portailla lukemassa kirjaa, ostin mansikoita, katselin ihmisiä, tuijottelin pilviä, kävelin hitaasti ihmetellen kuten tursitit enkä määrätietoisesti kohti pistettä B, nautiskelin hyvästä seurasta ja ruoasta terassilla, join lasillisen viiniä ja ennen kaikkea olin välittämättä kellosta. Jos olisin ollut lomalla vaikka Italiassa olisin todennäköisesti viettänyt illan ihan samalla tavalla. Tähän havahduttuani mieli tyhjeni ja arki unohtui kokonaan. Poissa oli päästä se kiireinen apinamieli, joka pyörittää ajatuksia kiihtyvällä vauhdilla ja takoo ajatuksia ajatusten perään.

Tämän sanottuani aion silti karistaa Helsingin pölyt nopeasti itsestäni ja lähteä mökille viikoksi. Sillä onhan matkustaminen aika kivaa. Ja loma.

Terveelliset mansikat

2011-06-30T08:00:00.000+03:00

Viime päivinä olen törmännyt moneen uutiseen mansikoiden terveellisyydestä. Sopii minulle sillä RAKASTAN mansikoita. Ja nythän paras mansikkakausi on juuri alkamassa. Ensi viikolla vietän kesälomaa mökillä ja teemoina ovat grillaaminen ja mansikoiden syöminen, sillä vietänhän loman Suonenjoella, maailman mansikkapääkaupungissa. Sopivasti lomalle osuu myös Suonenjoen Mansikkakarnevaalit.

Tässä muutama tuore tiedeuutinen mansikoiden terveysvaikutuksista:

Strawberries boost red blood cells, study finds:

"A group of volunteers ate half a kilo of strawberries every day for two weeks to demonstrate that eating this fruit improves the antioxidant capacity of blood. The study, carried out by Italian and Spanish researchers, showed that strawberries boost red blood cells' response to oxidative stress, an imbalance that is associated with various diseases."

"Scientists have previously tried to confirm the antioxidant capacity of strawberries using in vitro laboratory experiments. Now, a team of researchers from the Marche Polytechnic University (UNIVPM, in Italy) and the University of Granada (UGR, in Spain) have demonstrated this effect in vivo, in a study on human volunteers published in the journal Food Chemistry.
Each day, the scientists fed 12 healthy volunteers 500 grams of strawberries (of the 'Sveva' variety) over the course of the day. They took blood samples from them after four, eight, 12 and 16 days, and also a month later. The results show that regular consumption of this fruit can improve the antioxidant capacity of blood plasma and also the resistance of red blood cells to oxidative haemolysis (fragmentation)."

It's not an apple a day after all - It's strawberries

"A recent study from scientists at the Salk Institute for Biological Studies suggests that a strawberry a day (or more accurately, 37 of them) could keep not just one doctor away, but an entire fleet of them, including the neurologist, the endocrinologist, and maybe even the oncologist."

"Investigations conducted in the Salk Institute's Cellular Neurobiology Laboratory (CNL) will appear in the June 27, 2011, issue of PLoS ONE. The report explains that fisetin, a naturally-occurring flavonoid found most abundantly in strawberries and to a lesser extent in other fruits and vegetables, lessens complications of diabetes. Previously, the lab showed that fisetin promoted survival of neurons grown in culture and enhanced memory in healthy mice."
Puoli kiloa päivässä. Eiköhän se minulta onnistu.

Helposti.

Miksi juosta avojaloin?

2011-06-29T07:50:00.000+03:00

Uusimmassa Juoksija-lehdessä on parikin juttua avojaloin juoksemisesta. Varsinkin Jussi Peltosen juttu on mielenkiintoinen. Peltonen on biomekaniikan jatko-opiskelija Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella.

Juoksukenkien kehitys on johtanut siihen, että ihmiset ovat omaksuneet tavan juosta jossa loikitaan kantapää edellä ilmatyynyalukselta toiselle. Peltonen kirjoittaa, että tämä törmääminen, jota mainostetaan "rullaavan askeleen" ensivaiheena, on paitsi vaarallista mutta myös biomekaanisesti epätaloudellista ja tehotonta. Ilman kenkiä juostessa on mahdotonta juosta kantapää edellä sillä kroppa kertoo varsin nopeasti, että se ei halua tehdä niin. Ilmatyynyt ainoastaan pehmentävät tämän kipusignaalin ja liike-energia siirtyy ylöspäin aiheuttaen muun muassa selkävaivoja. Päkiäaskelluksessa jalan luonnolliset iskunvaimennusmekanismit ottavat liike-energian hallitusti vastaan.

Peltonen käsittelee kirjoituksessa sekä ihmisen kehityshistoriaa juoksijana, että selittää kävelyn ja juoksemisen biomekaanisia eroja. Peltonen myös selittää jalan luonnollisia iskunvaimennusmekanismeja ja kirjoittaa esimerkiksi, että erityisesti jalan pronaatioon tuntuu liittyvän sitkeä uskomus sen haitallisuudesta, mutta pronaatio on täysin luonnollinen osa askelta.

Juoksukengilläkin voi liikkua biomekaanisesti oikein, mutta monet kengät estävät jalkaa toimimasta luonnollisesti. Peltosen mukaan luonnollista askellusta mahdollisesti haittaavia piirteitä ovat:

- paksu kantapääpehmuste, joka ohjaa ensikontaktin kantapäälle tai estää kantapään laskeutumisen päkiäkontaktin jälkeen
- sellainen pohjan tuki, joka estää jalkapohjan kaaren normaalin muodonmuutoksen
- pronaatiotuki, joka estää nilkan luonnollisen taittumisen sisäänpäin

Peltosen mukaan on mysteeri miksi nämä piirteet ovat ilmestyneet juoksujalkineisiin. Vastaus lienee se, että jos meidät saadaan uskomaan, että olemme viallisia niin meille on helpompi myydä korjaussarjaa. Ylipronaatioon pronaatiotukea, liian kovaan kantapäähän pehmustetta jne. Samoin kuten muotia myydään ensin nakertamalla itsetuntoa ja sitten myymällä siihen ratkaisua, eli uusinta muotia.

Kovaa vauhtia paljasjalkajuoksuakin nyt kaupallistetaan, mutta kyllä esi-isillämmekin on ollut jonkunlaiset jalkineet tai mokkasiinit jalassa. Tärkeää on se, että jalka saa toimia kuten sen kuuluu. Kengän on hyvä suojata teräviltä esineiltä tai vaikka kylmältä, mutta sen ei pitäisi rajoittaa jalan toimintaa.

Kivikauden ruokavalio mediassa

2011-06-28T10:27:00.000+03:00

Paleodieetistä kirjoitetaan yhä tiheämmin myös valtamediassa. Siitä olen iloinen, että yleensä siitä puhutaan ruokavaliona tai elämäntapana, eikä esimerkiksi laihdutuskeinona. Toki sillä helposti laihtuu jos laihtumiselle on tarvetta, mutta ainakin minulle tämä on ollut vuosia ja tulee todennäköisesti tulevaisuudessakin olemaan se ihan normaali ruokavalio. Siihenhän siinä pyritäänkin, syömään ihmiselle luonnollisella tavalla.

STT:n jutussa Matti Uusitupa nyt laukoo taas tyypillistä leipäpropagandaa kun taas ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen puhuu paljonkin kivikautisen ruokavalion puolesta. Tuntuu, että Uusitupa ei oikein edes tunnu tietävän mitä kivikautinen ruokavalio on kun kutsuu sitä extreme-dieetiksi. Vai onko se oikeasti extreme-dieetti jos ei syö leipää, sokeria tai prosessoitua moskaa. Ilmeisesti on.

Laitetaan nyt vielä Matille tässäkin blogissa jo ainakin kertaalleen pari vuotta sitten ollut video:

Leguanot - Kengät, ei vaan sukat, ei vaan kengät

2011-06-24T08:15:00.000+03:00

Tänä kesänä menee testiin mielekiintoiset paljasjalkakengät, eli Leguanot. Ensituntuma on melko jännä ja erilainen, mutta muutaman lenkin ja käyttöviikon jälkeen voin kommentoida enemmän. Ainakin ne menevät todella pieneen tilaan ja ovat erittäin kevyet. Kyseessä on siis oikeastaan sukka enemmän kuin varsinainen kenkä. Oikeastaan jarrusukkia muistuttavat, mutta ainakin minä ajattelin enemmänkin kiihdytellä kuin jarruttella.

Lautasmalli

2011-06-23T08:53:00.000+03:00

Tweet, tweet!

2011-06-22T14:47:00.000+03:00

Aina välillä löydän hyvän linkin tai olisi muuten vain pari lausetta sanottavaa, mutta en koe, että niistä riittäisi asiaa kokonaiseen blogipostaukseen. Mitä tehdä näillä ajatuksilla tai linkeillä? En ole viitsinyt ihan minipostauksia kuitenkaan kirjoittaa, enkä halua kavereita kiusata Facebook-statuksilla joten yritän nyt oppia twitteröimään, twiittamaan tai mitä lie piipittämään lyhyitä sanomisiani. Laitoin siis nyt blogin sivupalkkiin Twitterin näkyviin joka mahdollisesti toimii jatkossa miniblogina pääblogin sisällä. Tai jotain.

Jos siis vanha koira oppii vielä uusia temppuja.

Tweet, tweet!

Treeniä ja syömistä

2011-06-21T08:11:00.001+03:00

Minulta kysyttiin edellisen postauksen kommentissa, että miten treenaan ja syön. Ajattelin, että kirjoitan nyt sitten siitä oman postauksen. Eli tässä tulee vastaus Pellon pientareella. Olen sekä syönyt, että treenannut niin monella eri tavalla vuosien saatossa, että tämä postaus todellakin on ainoastaan siitä mitä teen juuri tällä hetkellä. Puolen vuoden päästä voin tehdä taas muuta. Syömisen suhteen olen siirtynyt virallisen ruokaympyrän noudattajasta ja rasvanvälttelijästä kasvisyöjäksi ja nyt syönyt sitten "paleosti" muutaman vuoden. Treenamisen suhteen lajivalikoima on sisältänyt kaikenlaiset pallopelit ja kuntoilulajit. Tällä hetkellä treeniviikko näyttää suunnilleen tältä:

- 3 x kuntosalia
- 5 x työmatkapyöräilyä = n. 100km viikossa
- leikkejä ja pelejä kun huvittaa tai on pelejä tarjolla. Ehkä pari kertaa viikossa. Sählyä, tennistä tai mitä lie epämääräistä heilumista.
- venyttelyä

Koska en omista autoa niin kaikki siirtymiset paikasta A paikkaan B tapahtuu kävellen tai pyörällä, eli kävelyä tulee viikossa helposti 15-20km.

- nosta painavia esineitä
- liiku paljon matalalla sykkeellä
- leiki ja pidä hauskaa
- juokse välillä täysillä

Kuntosalilla rungon muodostavat muutamat perusliikkeet, eli:

- maastaveto
- kyykky
- penkki
- pystypunnerrus
- leuanveto ja taljavedot

Koitan käydä salilla noin joka toinen päivä tai ainakin koitan välttää peräkkäisinä päivinä käymistä. Yritän treenata niin, että se on hauskaa ja pysyy virkeänä.

Ruokavalioni on melko paleo. Siitä olenkin kirjoitellut aikaisemmin, mutta pääpointteina siis:

- ei sokeria
- ei viljoa
- ei valmisruokia, lisäaineita tai muuta roskaruokaa
- paljon vihanneksia, hedelmiä ja lihaa
- maitotuotteita käytän täysrasvaisina
- en laske kaloreita enkä makroravinteita

Tällä hetkellä kokeilen myös puolipäiväpaastoja, eli syön 8 tunnin ikkunan aikana ja paastoan sitten 16 tuntia. Kun syömisikkuna on auki niin syön isoja aterioita ja niin paljon kun mieli tekee. Treenipäivinä enemmän hiilareita ja välipäivinä taas vähemmän. Koitan ajatella hiilareita bensana. Jos kropalla tehdään työtä niin tankkaan bensaa ja jos kroppa istuu parkissa niin tankkaan vähemmän. Hiilarit syön kasviksina ja juureksina. Bataattia syön usein ja nyt kesällä myös perunaa. Yleensä syön ison lounaan ja illalla treenin jälkeen toisen ison aterian. Proteiinia koitan syödä paljon sekä treeni- että lepopäivinä.

Hidasta liikkumista Rodopuistossa

Ionisoiva hammasharja ja TV-Shop hymy

2011-06-17T12:38:00.001+03:00

Ostin noin kuukausi sitten ionisoivan hammasharjan iHerbista ja suurta ihmetystä on herättänyt se, että se oikeasti toimii. Suussani on selkeästi tapahtunut tv-shopmaisia ennen ja jälkeen muutoksia. Ennen oli siis ihan hyvinvoiva suu mutta vähän plakkia ja tummumia ja jälkeen on melkeinpä jo plakiton suu ilman tummumia. Tämä siis tapahtunut kuukaudessa. En tiedä, että miksi enkä sitä, että miten homma toimii, mutta ainakin minulla se toimii. Vuosien varrella olen kokeillut monia eri sähköhammasharjoja ja kaikenlaisia yhdellä ihmisvoimalla liikutettavia muoviharjoja, mutta ihan omassa luokassaan on ollut tämä Dr. Tung's. Tarkoituksena oli lähinnä ihmiskokeella todeta harja toimimattomaksi huuhaaksi, mutta nyt hampaani ovatkin squeaky clean.

Ettei mene liian TV-Shopiksi niin sanotaan kuitenkin, että onhan harja melko kallis ja vaihtopäitä ei ainakaan iHerbista saa ostettua. Jos joku muu on tätä testannut niin laittakaa ihmeessä kommenttia, sillä kiinnostaa tietää toimiiko tämä muillakin yhtä hyvin.

Get up and get down and get outside

2011-06-10T21:08:00.000+03:00

Hei, minun nimeni on...

2011-06-09T09:25:00.000+03:00

Onpas blogini taas ollut hiljainen. Käyn melkein päivittäin blogissani katsomassa joko olisi tullut uusia postauksia. Ei ole tullut, sillä minunhan ne pitäisi kirjoittaa. Ja minä en ole kirjoittanut. En jaksa olla oikeassa. En jaksa paasata. Toisaalta taas en halua kirjoittaa asioista joista en mitään tiedä. Ja aika harvoja asioita tällä pallolla sitä lopulta ymmärtää. Ainakaan minä olen enimmäkseni asioista melko pihalla. Silti sitä helposti kuvittelee tietävänsä ja jakaa tätä tietoa muille. Näitä kaikkitietäviä blogeja ja asiantuntijoita on sosiaalinen media täynnä. En halua olla sellainen.

Yritän jatkossa kirjoittaa enemmän omia fiiliksiäni. Toki varmasti paljon kirjoittelen edelleen samoista tutuista aiheista, mutta ehkä enemmän henkilökohtaisesta näkökulmasta. Ehkä päiväkirjamaisemmin. En tiedä. Ainakin ajattelin kirjoittaa useammin. Kaupunkimiljöössä asuvalla apinalla on myös ihan oikea nimikin.

Kenu

Lempinimeni siis. Kukapa tällaisen nimen lapselleen antaisi. Eivät ainakaan vanhempani. Kaverit sitten antoivatkin.

Etunimeni ei siis ole Urbaani eikä sukunimeni Oranki. Sori kaikille, joille tuotan pettymyksen. En myöskään näytä tältä:

... paitsi arkiaamuisin kuudelta kun kello soi, mutta se on ohimenevää.

100% McPostaus

2011-05-18T15:23:00.000+03:00

Big Mac -mies Dan Gorske on sitten syönyt 25 000 Big Macia 39 vuoden aikana. Hienoa. Hauskaa miten Big Macin terveellisyyttä nyt mainostetaan sillä, että Gorske on vielä hengissä 57-vuoden ikäisenä ja jopa voi ihan hyvin. Vau. Nyt kaikki syömään Big Maceja. Nehän ovat ehdottomasti terveellisiä, koska ainakin Suomessa pihvitkin sisältävät 100% naudanlihaa.

McDonald's mainostaa nyt kovasti siis karhuteemallaan, että pihvit eivät sisällä natriumglutamaattia, lisäaineita, säilöntäaineita ja mausteinakin on vain suolaa ja pippuria. 100% lihaa. Mur ja räyh. Ihan hyviä juttuja, mutta myykö McDonald's pihvejä? Ei, McDonald's myy hampurilaisia. Jos lisäaineettomuus ja säilöntäaineettomuus ovat McDonald'sin mielestä hyviä ja mainostettavia arvoja niin tuskinpa niitä löytyy hampurilaisen muistakaan aineksista... Suolaa ja pippuria vain?

Näillä raaka-aineilla voit valmistaa itsellesi oman Big Macin:

Vehnäjauho, vesi, sokeri, rypsiöljy, hiiva, seesaminsiemen, ruokasuola, gluteeni, emulgointiaineet (E 472e, E 481), säilöntäaine (E 282), suola, mustapippuri, kasviöljy, maustekurkku, viinietikka, muunnettu maissitärkkelys, kananmunanvalkuainen, sinapinsiemen, etikkahappo, sinappijauhe, fruktoosisiirappi, stabilointiaine: ksantaanikumi, säilöntäaine: kaliumsorbaatti, luontainen aromi, valkosipuli, sipuli, väri: paprikauute, cheddar–juusto (51 %), voi, juusto (9 %), herajauhe, maitoproteiini, sulatesuolat (E331, E330), luontainen juustoaromi, suola (2,5 %), säilöntäaine (E200), väriaineet (E160a, E160c), paakkuuntumisenestoaine (E322 soijalesitiini), kurkku (68 %), etikka, luontainen aromi, säilöntäaine (E211), happamuudensäätöaine, jäävuorisalaatti.

Ja tietenkin kruununa sitten se puolalainen 100-prosenttinen naudanlihapihvi.

Lopuksi kuitenkin sanottava, että roskaruoaksi Big Mac ei ole lähelläkään pahimmasta päästä. Kyllä tällä varmasti hengissä pysyy. Ihan kuten Dan Gorske.

Sitting is Killing You

2011-05-12T07:26:00.000+03:00

Via: Medical Billing And Coding

Huomioita fillarikauden avauksesta

2011-05-09T09:38:00.001+03:00

Tänä vuonna aloitin työmatkapyöräilyn poikkeuksellisen myöhään, eli tänään. Siihen on monta hyvää ja huonoa (teko)syytä:

- Uudessa työpaikassa en saa pyörää turvaan ellen halua kantaa sitä seitsemänteen kerrokseen rappusia pitkin.
- Bussissa on ollut niin mukava lukea kirjoja, varsinkin hyviä kirjoja
- Maantiepyörä ei tykkää sepelistä ja uusi pyörä ei ole vielä saapunut Suomeen
- Aloittamisen vaikeus = laiskuus

Joitain huomiota ensimmäiseltä etapilta:

- Helsinki on todella katupölyinen tähän aikaan vuodesta. Köh köh.
- Töölönlahti tuoksuu hyvältä. Mereltä.
- Satula tuntuu epämukavalta ensimmäisenä parina päivänä pidemmän tauon jälkeen.
- Ennen seitsemää aamulla Helsingissä näkee yhtä paljon eläimiä kuin ihmisiä.
- On vaikea ajaa hiljaa jos on katsonut edellisenä päivänä Giro d'Italiaa
- On se pyöräily vaan kivaa puuhaa

Tätä sitten taas seuraavat puoli vuotta. Nice.

Tekemisen merkitys ja hyvää pääsiäistä

2011-04-23T08:40:00.002+03:00

Blogiapina lähtee nyt mökille hiljentymään, lepäilemään ja treenailemaan. Eli viettämään ansaittua lomaa. Tietenkin tuli pakattua taas kasa kirjoja mukaan (riittääkö 1500 sivua viikoksi?). Sen olen kuitenkin huomannut, että ei lukemalla tai katsomalla videoita oikeasti opi. Voi kuvitella oppivansa ja voi papukaijana toistaa lukemaansa. Maratonia ei opi juoksemaan lukemalla kirjoja juoksemisesta, rauta ei nouse lukemalla vaan nostamalla rautaa ja mieltäkin pitää harjoitella, eikä vain lukea kirjoja itsensä kehittämisestä. Ihminen oppii tekemällä.

Tekeminen vaatii kuitenkin työtä ja aikaa ja usein onkin helpompi vain imeä sitä uutta tietoa kuitenkaan sitä kunnolla ymmärtämättä. Voihan niitä sitten tietenkin toistella muille ja esittää fiksua tai oppinutta. Taito ja viisaus syntyy kuitenkin muuta kautta. Nykyisessä infoähkyssä on kaiken lisäksi leijailee niin paljon spämmiä. Suurin osa tyhjää täynnä. Paljon puhetta, mutta vähän sisältöä ja vielä vähemmän todellista ymmärrystä.

Ihminen on tapojensa orja. Näitä tapoja muokataan tekemällä, ei lukemalla. Suurin osa tavoistamme ja olemisestamme tapahtuu huomaamatta. Näitä tapoja ei voi muokata lukemalla uusista toimintatavoista vaan pitää oikeasti tehdä ja luottaa aikaan.

Kun tunnistaa omat tapansa voi huomata miten ne linkittyvät tuloksiin omassa elämässä. Jos tekee asiat aina samalla tavalla voi odottaa päätyvänsä aina samaan lopputulokseen.
Mitä kaikella tällä haluan sitten sanoa? En oikeastaan mitään muuta kun nenä irti ruudusta tai kirjasta ja ulos tekemään. Sitä ajattelin nyt itse tehdä (vaikka siinä samalla tuleekin taas tankattua uusia opuksia...).

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! Blogi hiljenee nyt ainakin viikoksi.

Ei niin kivikautinen ruokavalio

2011-04-03T09:45:00.002+03:00

Itse noudatan niin sanottua paleoruokavalioa, mitä ikinä sillä tarkoitetaan. Kivikautiseksi ruokavalioksikin sitä kutsutaan. Oikeastaan en haluaisia antaa ruokavaliolleni nimeä, lokeroida sitä. Mutta ihmiset kysyvät, haluavat vastauksia, haluavat lokeroita. Jos sanon vain, että vältän myrkkyjä ja suosin ravinteikasta ruokaa, niin joudun selittelemään, väittelemään ja ihmiset voivat jopa loukkaantua ja ottaa sen jotenkin kritiikkinä heidän valinnoilleen. Haukunhan minä epäsuorasti heidän valintojaan myrkyiksi.

Onhan ruokavaliollani selkeästi suuntaviivoja ja voihan sille nimen antaa, mutta paleoruokavalio on joustava käsite. Ihminen on syönyt eri tavalla eri puolilla maailmaa ajan saatossa. Tärkeää on syödä ihmisen ruokaa, sitä mihin olemme sopeutuneet. Sitä ruokaa mikä pitää meidät terveenä ja antaa hyvän olon. Olennaista ei sinänsä ole se onko sitä syöty miljoona vai sata vuotta. Moni "paleoruokaguru" lisäksi on päätynyt vähän eri tuloksiin. Loren Cordain esimerkiksi suosii melko vähärasvaista paleota kun taas Mark Sissonin primal-ruokvalio on runsasrasvaisempi. Paleo ja karppaaminen menevät ihmisillä myös usein sekaisin. Kun sanon, etten syö viljoja enkä sokeria niin ihmiset luulevat automaattisesti, että karppaan ja puhe kääntyy Antti Heikkilään tai Atkinsiin. Väärin.

Kivikautinen ruokavalio on nimenä melko harhaanjohtava, sillä niitä ruokia mitä kivikaudella söimme on melko huonosti nykyään saatavilla. Ei ole myöskään ollut yhtä selkeää kivikautista ruokavalioa. Eri puolilla maailmaa on syöty eri tavalla. Ajatus siitä, että kaikki ruoka mitä syötiin kivikaudella oli automaattisesti terveellistä ja kaikki nykyruoka taas on epäterveellistä on mielestäni väärä. Paleoruokavalio kuten moni muukin haikailu vanhoihin aikoihin perustuu kaunisteltuihin illuusioihin. Niistä tulee myyttejä. Kaikki oli ennen niin onnellista.

Me emme voi enää syödä kuten söimme kivikaudella. Me voimme kuitenkin käyttää järkeä, hyödyntää tiedettä ja välttää ruokia, jotka selkeästi ovat ongelmallisia. Ruokien prosessointi ja tietyt selkeästi ihmiselle sopimattomat ruoka-aineet aiheuttavat ongelmia. Niiden välttäminen on mielestäni tärkeämpää kuin makroravinteisiin liiaksi takertuminen. Ainakin omalla paleodieetilläni pyrin kohti terveellistä ja herkullista ruokavalioa sen sijaan, että koitan monistaa itselleni kivikautista ruokavalioa. Monkeyfood-blogissa oli hyvä kirjoitus paleoruokavalion ongelmista. Ruokavalioon ei pitäisi koskaan takertua liikaa. Ei pidä sokeasti seurata muiden ohjeita, vaan viilata sitä itselle sopivaksi. Ei pidä rajata ruokavalioa vain rajaamisen vuoksi vaan oikeasti miettiä miksi niin tekee.

Tärkeämpää kuin matkia kivikautista ruokavalioa on tunnistaa nykyruokavalion ilmiselvät ongelmat. Mielestäni esimerkiksi sokerin ja vehnän suurin ongelma ei ole se, että ne ovat hiilihydraatteja. Ei edes se, että ne ovat niitä huonoja hiilihydraatteja. Vehnä on myrkkyä gluteenin, lektiinien ja antiravinteiden takia. Vehnä ei vain yksinkertaisesti sovi ihmiselle.

Kivikautisen ruokavalion sijaan parempi nimi olisikin ehkä Paul Jaminetin käyttämä Perfect Health Diet. Kannattaa välttää pahimpia myrkkyjä ja keskittyä laatuun. Ei se ole sen vaikeampaa. Myös omat virheet kannattaa antaa anteeksi ja hyväksyä se, että tieto muuttuu. Se, että kuvittelee nyt olevansa oikeassa ei tarkoita, etteikö voisi olla väärässä. Ja mitä tärkeintä, ei pidä unohtaa kuunnella omaa kehoaan.

HS: E niin kuin epäilys

2011-03-30T11:25:00.000+03:00

Päivän Hesarissa (30.3) asiantuntijat vastaavat kysymyksiin lisäaineiden haitoista. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta suurin tunne on ehdottomasti hämmennys. Sinänsä itse Päivi Ängeslevän juttu ei tarjoa kovin paljon uutta, mutta oikeasti WTF näinkö me halutaan syödä? Jo se, että tiedetään jonkun aineen varmasti olevan suurina määrinä haitallinen on syy suhtautua niihin pieniinkin määriin epäillen. Ja vaikka joku lisäaine olisikin pieninä määrinä turvallinen, niin mitä hyötyä siitä on? Eikö ravinnon tarkoitus ole kuitenkin antaa meille nautintoa elämään ja laaduukaita rakennusaineita kehomme ja mielemme hyvinvointiin? Pitäisi kysyä, että miten nämä lisäaineet parantavat terveyttämme sen sijaan, että pohdimme saammeko syövän kolmesta vai vasta sadasta limulitrasta.

Hesarin jutun mukaan esimerkiksi patenttisininen V (E131) on kielletty Yhdysvalloissa, mutta Suomessa sitä saa olla lasten päärynämehujuomatiivisteissä. Suurina määrinä se on todettu haitalliseksi, eli sille on määritelty hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti eli ADI-arvo. Kirkkaamman värin aikaansaamiseksi me siis pilaamme juomamme haitallisella lisäaineella.

Kastikkeen säilöntäaineena taas voi olla bentsoehappoa, josta voi tulla esimerkiksi päänsärkyä, ihottumaa tai astmaoireita. Asiantuntijoiden mukaan tuotteissa, jotka sisältävät bentsoehappoa voisi hyvin olla varoitusmerkintä. Asiantuntija on kuitenkin sitä mieltä, että "yliherkkyys ei tarkoita, etteikö lisäaine ole turvallinen. Jos joku saa päänsärkyä kastikkeesta, se ei riitä perusteeksi sille, että bentsoehappo pitäisi kieltää."

Entä taas melkein kaikissa makkaroissa ja lihaleikkeleissä käytetty natriumnitriitti? Miksi sitä saa käyttää vaikka sen on todettu aiheuttavan koe-eläimille syöpää?

"Kokeessa rotta altistetaan suurelle määrällä lisäainetta. Jos rotta saa syövän, kokeessa käytetyistä annoksista valitaan se määrä, josta ei ole vaaraa. Rotalle turvallinen määrä jaetaan vähintään sadalla, jolloin saadaan ihmisen hyväksyttävä päivittäin enimmäissaanti."

Kuulostaa turvalliselta. Aiheuttaa toki syöpää, mutta vaan jos sitä saa todella paljon. Ainetta käytetään kuitenkin vain sen takia, että saadaan tuoretuote kuten liha säilymään melkein sukupolvelta toiselle, kuten jotkut valmisleikkeleet. Ei lihan kuulu säilyä viikkotolkulla.

Polydekstroosia (E 1200) tehdään glukoosista, mutta jogurteissa sitä mainostetaan ravintokuituna. Kuitu kuullostaa terveelliseltä. Polydekstroosi täyttää kuidun määritelmän, sillä elintarviketeollisuus halusi laajentaa kuidun käsitettä, koska se halusi lisätä polydekstroosia jogurttiin ravintokuituna.

Eli suomennettuna: elintarviketeollisuus halusi kusettaa meitä kuvittelemaan syövämme jotain terveellistä.

Suurin ongelma on se, että vaikka yksittäiset lisäaineet olisivatkin pieninä määrinä turvallisia niin se ei tarkoita, että jatkuva kymmenien lisäaineiden kemikaalcocktail olisi turvallinen. Yhteisvaikutuksista emme tiedä. Kannataakin kysyä, että mitä lisäarvoa lisäaineet minulle tuovat. Tarvitsenko oikeasti neonvihreää juomaa tai ensi jouluun säilyvää kalkkunaleikettä? Tekeekö se minusta terveemmän ja onnellisemman vai käykö kenties päinvastoin?

Myös Hesarin haastattelemien asiantuntijoiden mielestä esimerkiksi nitriitin ja bentsoehapon käyttöä tulisi rajoittaa, sillä pienellä lapsella päivittäinen enimmäismäärä voi tulla täyteen jo lasillisesta mehua, joka sisältää bentsoehappoa. Nitriitin enimmäissaantimäärä voi täyttyä yhdestä tai kahdesta nakista.

Suurin osa lisäaineista ovat täysin turhia. Ne ovat kosmetiikkaa ruoalle ja vaikuttavat lähinnä ulkonäköön ja koostumukseen. Natriumglutamaatti taas vahvistaa makua. Lisäaineita käytetään siis lähinnä siksi, että ruoka ei näyttäisi ja tuntuisi siltä roskalta mitä se oikeasti on. Aromivahventeita käyttämällä taas itse aromikkaita pääraaka-aineita voidaan käyttää vähemmän. Lyhyesti sanottuna täyttä kusetusta, ja todennäköisesti vielä haitallista kusetusta.

Syökää aitoa ruokaa.

Johanna Tukiainen ja blogiryntäys

2011-03-18T08:08:00.000+02:00

Ihmettelin tässä pari päivää sitten kun blogini lukijamäärä oli melkein kolminkertainen normipäivään verrattuna. Olinko kirjoittanut hyvän postauksen? Herättänyt ihmisten kiinnostuksen? Mitämitämitä?

Todellisuudessa liikenne blogiini johtui siitä, että joku oli linkannut "Täydellinen vartalo" -juttuuni Hymy-lehden Johanna Tukiaista käsittelevästä ketjusta. Kiitos siitä. Ihan käsittämätöntä miten se ihmisiä kiinnostaa. Onko Johanna Tukiainen naimisissa, eronnut, kaatunut, istunut, syönyt, käynyt Miamissa, laulanut falskisti tai myöhästynyt bussista...(äh, en usko Johanna Tukiaisen käyttävän bussia, no anyway, you get the point).

Yritä tässä sitten pohtia elämää, kirjoittaa terveydestä ja jakaa ajatuksiasi kun ihmisiä oikeasti kiinnostaa Johanna Tukiaisen huulipunan väri. Toisaalta hienoa, että olemme niin erilaisia. Usein sitä elää niin omassa pienessä maailmassaan, että sitä unohtaa muut ihmiset, sen miten he näkevät maailman, mitä heitä kiinnostaa. Välillä unohtaa, että muiden ihmisten maailma eroaa tyystin siitä miten itse näkee tapahtumat tällä pyörivällä pallolla. Jokaisen maailma on erilainen. Ja jokaisen maailma on ihan yhtä oikea.

Tervetuloa kuitenkin kaikille uusille lukijoille, jotka löysivät tiensä tänne blogiini Johanna Tukiaisesta lukiessaan.

Toivottavasti viihdytte!

Syöminen on elämää

2011-03-17T18:14:00.001+02:00

Vaikka välillä tuntuu, että mistään muusta ei enää puhutakaan kuin syömisestä ja ruoasta niin silti mielestäni se tärkein usein unohtuu. Eli se, että syöminen on ihan sairaan siistiä. Minäkin olen varmasti monen mielestä erittäinkin ruokarajoitteinen kun en syö esimerkiksi sokeria, viljoja, lisäaineita ja suosin luomua ja aitoa ruokaa. Tekeehän se syömisestä vaikeampaa, mutta rakastan ruokaa. Minulle ei ole mikään ongelma ajatella ruokaa, tehdä ruokaa ja syödä ruokaa monen monta tuntia joka päivä. Ei syöminen ole sitä, että ravitsen itseni varsinaista elämää varten vaan syöminen on elämää.

En ymmärrä sitä, että syömisen pitää olla aina niin helppoa ja nopeaa. Minne meillä on kiire? Päivä se on huominenkin ja tunti se seuraavakin. Parasta on pysähtyä hetkeen ja nauttia ruoasta. Nauttia seurasta. Ei syömisen pitäisi olla sitä, että käsi käy, ajatukset ovat muualla, lautanen tyhjenee, mutta mitään en maista. Ei syöminen ole proteiineja, hiilihydraatteja, kovia rasvoja, B12-vitamiineja, kahden minuutin mikorateriota, drive-in-lounaita, supereita tai sisäänheittolimupulloja. Se on nautintoa. Hetkessä olemista.

Tottakai pitää ottaa terveyasioitakin huomioon, mutta ei se saa poistaa nautintoa. Tuntuu, että nykyään on melkein kiellettyä sanoa nauttivansa syömisestä. Minä ainakin tykkään syödä, tykkään syödä paljon. Laatua ja määrää. Hitaasti. Joskus paleoruokailijoista kuulee sanottavan, että kaikki aika menee syömiseen. Paljon siihen meneekin, mutta mitä minun sitten pitäisi tehdä? Mikä on tärkeämpää? Oksettavaksi muuttuva superfoodskene tuntuu ajattelevan ruokaa ravinteikkaana pikaruokana. Jotain minkä tarkoitus on antaa virtaa. Jotain mikä mahdollistaa keskittymisen nörtteilyyn. Toinen käsi näppiksellä, toinen työntämässä gojimarjoja suuhun tai pipetillä droppaamassa uusinta tinktuuraa lähdeveteen.

Ei superfoodeissakaan ole ruokina mitään vikaa. Minua vain ällöttää nämä superfoodskenen Ronald McDonaldit fiilistelmässä lapsukaisille uusia leluja, viikon erikoisia ja käteviä uusia ruokia, jotka ovat niin helppoja ja nopeita. Keltaiset potkuhousut, iloinen hymy, markkinointia ja helppoutta. No ehkä mä olen vain vanha ja tylsä. Heilautan silti mielenosoituksellisesti kylttiäni. Oikean ruoan puolesta. Prkl.

Kaksi ja puolisataa

2011-03-15T10:18:00.000+02:00

Tämä on blogipostaus numero 250. Mitäkähän kaikkea sitä onkaan tullut sanottua. Kaikenlaista, mutta eipä juuri mitään. Tuskin edes tunnistaisin itseni ensimmäisistä teksteistä. Niin me muutumme. Herätessämme emme ole enää sama ihminen kun mennessämme illalla nukkumaan. Puhumattakaan siitä mitä tapahtuu parin vuoden ja 250 blogipostauksen aikana. Todennäköisesti tästäkin blogista löytyy paljon ristiriitaisuuksia, sillä sitä elämä on, muutosta ja ristiriitoja. Paljon ajatuksia lähetettynä bittiavaruuteen.

(Äskeistä lausetta kirjoittaessani avoimesta työhuoneen ikkunasta tuuli nappasi mukaansa ison pinon paperipyyhkeitä. Sori, että sotkin naapuruston, mutta ihan hienolta se näytti kun seitsemännestä kerroksesta leijailee kymmeniä papereita. Tai oikeastaan ne näköjään pyörivät, eivätkä leijaile.)

Ihan samalla lailla pääkin tuulettuu. Vanhat ajatukset leijailevat jonnekin ja tilalle tulee uusia. Uusia ajatuksia kuvittelee aina jotenkin paremmiksi. Niitä pitää totuutena. Ja tätä totuutta sitten paasataan muille. Kuitenkin kun katsoo taaksepäin niin huomaa usein olleensa väärässä. Minä olen ainakin todella usein väärässä vaikka se saattaakin olla vaikea myöntää. Varsinkin silloin kun roikkuu uusimmassa totuudessaan kaksin käsin kiinni.

Tämän blogin kirjoituksiin kannattaakin suhtautua kuin ilmassa leijaleviin paperipyyhkeisiin. Joku voi inspiroitua ja ihmetellä, toisille ne taas ovat pelkkää roskaa. Ehkä ne ovat molempia.

Liian vakavasti niihin ei ainakaan kannata suhtautua.

Täydellinen vartalo

2011-03-11T12:29:00.000+02:00

Moni etsii täydellistä vartaloa ja varsinkin naistenlehdet ovat täynnä keinoja joilla tämän vartalon saavuttaa viikossa, kuukaudessa tai ihan vaan ostamalla tiettyjä tuotteita. Millainen sitten on täydellinen vartalo. Varmaan moni vastaisi, että urheilullinen, mutta millainen on urheilullinen vartalo? Howard Schartz ja Beverly Ornstein ovat valokuvanneet olympiaurheilijoiden vartaloita, eli ihmisiä joiden vartalot ovat parhaita juuri siihen mitä he tekevät. Ehkä jopa täydellisiä. "Täydellinen" urheilijan vartalo kuitenkin eroaa melko paljon tästä meille myydystä "fitnessvartalosta".

Antaa kuvien puhua puolestaan.

Epäonnistumisen pelko

2011-02-19T10:51:00.001+02:00

"I have not failed. I've just found 10,000 ways that won't work."

~Thomas Edison

Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimista. Jos haluaa oppia niin on pakko yrittää, ja jos yrittää niin väistämättä myös epäonnistuu. Kunnes sitten lopulta onnistuu. Kuitenkin moni, ellei suurin osa meistä, pelkää jatkuvasti epäonnistuvansa. Tekevänsä itsensä naurunalaiseksi. Entä sitten? Mitä häpeämme? Miksi ego kolhintuu? Ja vaikka kolhiintuisi, niin entä sitten? Kaikki innovaatiot syntyvät kokeilemisen ja erehdyksen kautta. Kaikki taidot opitaan ensin mokaamalla satoja kertoja. Jos pelkää epäonnistuvansa, niin pelkää myös onnistuvansa, sillä epäonnistumiset ja onnistumiset löytyvät samalta polulta. Mestarit tunnistaa siitä, että he ovat epäonnistuneet kaikkein useimmiten.

"I've missed more than 9000 shots in my career. I've lost almost 300 games. Twenty-six times I've been trusted to take the game winning shot and missed. I've failed over and over and over again in my life. And that is why I succeed."
~ Michael Jordan

Lapsena meidät opetettiin pelkäämään epäonnistumisia, välttämään niitä hinnalla millä hyvänsä. Kukaan ei halua olla luuseri ja siksi olikin tärkeää oppia olemaan yrittämättä. Opimme selittelemään ja huijaamaan sekä itseämme että muita. Jos puolustusmekanismina käyttää sitä, että "olisin onnistunut jos olisin halunnut, mutta ei kiinnostanut tarpeeksi", niin emme koskaan epäonnistu. Tätä puolustusmekanismia käyttää surin osa meistä edelleen. Myönnämme sen itsellemme tai emme.

Epäonnistumisen pelko aiheuttaa jännityksiä, sekä fyysisiä että henkisiä. Hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, refleksit hidastuvat, lihakset jännittyvät, koordinaatio heikkenee ja kaikki tämä tekee epäonnistumisen todennäköisemmäksi. Epäonnistumme useammin jos yritämme välttää sitä kaikin keinoin ja onnistumme useammin kun opimme hyväksymään epäonnistumiset. Ei epäonnistumisista tarvitse tykätä. Riittää että ne hyväksyy, että niitä ei pelkää. Ne ovat osa elämää ja tärkeitä opettajia.

Jos vauvat pelkäisivät epäonnistumisia yhtä paljon kuin me aikuiset niin emme olisi oppineet vielä kävelemään tai puhumaan. Onneksi lapsena mieltä puuttuu tämä pelko ja itsekritiikki. Lapsi ei ajattele, että se on noloa jos sanoo "mämmämmäää" kun yrittää sanoa äiti tai, että kaikki nauravat pahuuttaan jos kaatuu naamalleen ensimmäisiä askeleita ottaessa. Lapsi on ylpeä siitä, että yrittää ja oppii. Itsekritiikki on opittu tapa, eikä mitään synnynnäistä. Kuvittelemme, että itsekritiikki ja epäonnistumisen pelko suojelevat meitä muiden arvostelulta. Kuitenkin arvostelemme itseämme enemmän ja ilkeämmin kun kukaan muu.

Välttelemällä epäonnistumisia teemme itsellemme juuri sitä mitä koitamme kaikin keinoin välttää.

Itsensä toteuttavia ennusteita, todellisuus ja olympiaurheilijaksi vanhoilla päivillä?

2011-02-13T15:23:00.003+02:00

Kehitys seuraa usein omia odotuksia. Itsensä toteuttava ennuste aiheuttaa oman toteutumisensa suoraan tai välillisesti. Jos uskot epäonnistuvasi olet myös vähemmän kiinnostunut ja motivoitunut, käytät vähemmän aikaa ja energiaa valmistautumiseen ja usein myös suoriudut huonommin. Huono suoritus taas entisestään vahvistaa käsityksiäsi omista rajoituksistasi. Jos uskot olevasi loistava tanssija, inhottava ja epäsuosittu tai vaikkapa ravintoguru niin käyttäytymisesi ja valintasi vievät kohti näitä omia uskomuksia. Menestys urheilussa tai elämässä onkin usein heijastus minäkuvastasi.

Lapsena me olemme kaikki vapaita oppimaan. Vain taivas, jos sekään, on rajana. Kun kasvamme niin törmäämme kuitenkin jatkuvasti ympäristön viesteihin ja meidät opetetaan siihen, että olemme joissain asioissa huonoja ja toisissa hyviä. Tämä outo silmukka joka muodostaa identiteettimme poimii kyytiin näitä viestejä vuosien varrella ja rakentaa niistä minäkuvaa. Usein täysin virheellistä. Kaikki kehut ja haukut, kokemukset ja väärinkäsitykset vaikuttavat tuleviin odotuksiimme ja täten myös tulevaisuuteemme.

Yksikin epäonnistuminen, väärinkäsitys tai moite voi saada meidät kehittämään hyvinkin aidolta tuntuvan mutta todellisuudesta poikkeavan illuusion omista kyvyistämme. Jos lapsena on tullut haukutuksi kömpelöksi niin tämä voi jäädä osaksi minäkuvaa koko loppuelämäksi. Tästä herkistyneenä sitä reagoi ehkä voimakkaammin tuleviinkin "kömpelyyksiin" ja omat käsitykset itsestä vahvistuvat entisestään. Me poimimme ympäristöstä ja tapahtumista tehokkaimmin juuri ne asiat joihin uskomme jo valmiksi.

Lapsena olimme puhdasta potentiaalia. Elämä oli täynnä pelkkiä mahdollisuuksia. Kaikki mikä oli mahdollista ihmisen suorituskyvylle oli mahdollista meille jokaiselle. Kenestä tahansa olisi voinut tulla presidentti, olympiaurheilija tai astronautti. Minäkuvamme ei kuitenkaan ole todellinen vaan se on illuusio joka rajoittaa elämäämme. Ainoastaan pyörre, joka on kerännyt elämänsä varrelta mukaansa kaiken tiellensä osuneen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että esimerkiksi tällaiselle yli kolmekymppiselle "vanhukselle" kaikki on vielä on mahdollista. Ei tietenkään ole. Niitä mahdollisia asioita on kutenkin huomattavasti enemmän kuin mahdottomia. Ja paljon enemmän kuin sitä harhaisen minäkuvan läpi katsottuna kuvittelee. Elämää pitää vain katsoa sellaisena kuin se on. Nähdä kaikki onnistumiset siinä missä epäonnistumiset, eikä takertua asioihin. On myös hyvä tarkastella itseään ja katsoa mistä kaikki ajatukset itsestämme kumpuavat. Ovatko ne todellisia vai ainoastaan leimoja jotka me itse tai läheisemme ovat meihin iskeneet? Jos epäonnistuin jossain asiassa 4-vuotiaana niin tekeekö se minusta todella epäonnistuneen vielä 30 vuotta myöhemmin?

Menestys synnyttää menestystä juuri siksi, että se heikentää mielemme kuviteltuja rajoituksia. Harjoittelemalla kehittyy, me sopeudumme ja minäkuva muuttuu. Ei ole olemassa mitään pysyvää minää vaan se on ihan yhtä lailla muutoksessa kuten kaikki muukin.

Ketju hajoaa heikoimmasta lenkistään

2011-02-13T11:51:00.000+02:00

Haluamme aina tuntea itsemme hyväksi, tehdä niitä asioita joissa olemme jo hyviä. Vasta monipuolisen ja vankan perustan päälle voimme kuitenkin lähteä rakentamaan menestystä ja todellista osaamista. Heikkouksien harjoitteleminen on kuitenkin vaikeampaa, suorastaan epämiellyttävää. Epämukavuusalueella ei ole kiva olla. Salilla treenamme usein vain suosikkiliikkeitämme. Niitä joita on kiva treenata. Elämässä välttelemme usein niitä asioita, jotka vaativat meiltä oikeasti rohkeutta.

Haluamme esitellä erikoistaitojamme sen sijaan, että rakentaisimme monipuolisen perustan. Yritämme korvata voimalla notkeutta, tai nopeudella voimaa. Hyvän perustan rakentaminen kuitenkin säästää aikaa, vähentää loukkaantumisia ja kehittää osaamista sekä urheilussa että elämässä.

Mestarit erottaa meidät muista juuri sitä, että he ovat kärsivällisesti harjoitelleet perusteita. Mestarin tunnistaa siitä, että hän hallitsee alkeet paremmin kuin kukaan muu. Kuka tahansa voi hifistellä, kopioida tai ainoastaan esitellä vahvuuksiaan. Halpoja paperikopioita on maailma täynnä. Tällaiset tunnistaa usein kärsivällisyyden puutteesta, siitä että hypätään asiasta toiseen. Paljon päälleliimattua koristetta, tyhjiä sanoja, mutta vähän sisältöä.

Vahvista heikkoja lenkkejä, sillä niistä se ketju hajoaa,

Luonnonjärjestys, vain ihmisellä on kiire

2011-02-12T11:27:00.000+02:00

Ympärillämme on jatkuvaa muutosta ja kaikki kehittyy koko ajan johonkin suuntaan. Aivan kuten mekin. Jokainen teko vie meidät askeleen eteenpäin tai taaksepäin, jokainen ateria vie meidät askeleen kohti terveyttä tai sairautta. Mikään ei pysy muuttumattomana. Luonnossa vuodenajat seuraavat toisiaan, ilman kiirettä, oikeassa järjestyksessään. Siemenestä tulee puu, mutta se kestää aikansa. Vain ihmisellä on kiire.

Mielemme juoksee kovempaa kuin elämä. Emme välitä luonnonjärjestyksestä, asetamme deadlineja ja kiirehdimme kohti tavoitteitamme. Tavoitteita on ihan hyvä asettaa, tavoitteet kuuluvat liikkeeseen ja muutokseen. Ilman tavoitteita tai unelmia voimme kokea olevamme hukassa. Se, että meillä on suunta on ihan hyvä asia.

Se, että asetamme aikarajoja on ongelma. Ne ovat epärealistisia sillä emme voi ennustaa tulevaisuutta. Voimme ennustaa suunnan kehityksellemme, mutta vauhtia on vaikeampi suunnitella etukäteen. Elämä on liian täynnä yllättäviä käänteitä.

Kehittyminen on yhdistelmä intensiteettiä ja aikaa. Jos harjoittelemme kovempaa, meidän on harjoiteltava myös vähemmän. Vaihtoehtoisesti enemmän ja kevyemmin. Liikaa ja liian kovaa aiheuttaa loppunpalamisen. Luontoa ei voi hoputtaa.

Ota suunta, nauti joka hetkestä ja luota luonnonjärjestykseen, kehittymiseen ja sopeutumiseen.

Mutta kun...

...pitäisi kehittyä nopeammin
...pitäisi olla parempi
...ei jaksa odottaa

Se, että "pitäisi" tehdä jotain on merkki tyytymättömyydestä. Siitä, että ei hyväksy todellisuutta ja tätä hetkeä sellaisena kuin se on. Turha tuhlata energiaa sen miettimiseen mitä ei ole. Tärkeämpää on kysyä itseltäsi, että kehitytkö? Nautitko siitä mitä teet? Innostutko?

Jos näihin vastaat kyllä, niin pääset kyllä sinne minne haluat.

Tasapainoa, treeniä ja 34-vuotias keskitien kulkija

2011-02-09T17:35:00.000+02:00

Tasapainon etsiminen on hyvä ohje elämässä ja se pätee myös harjoitteluun. Ei liikaa eikä liian vähän. Tasapaino määrittää oikean vauhdin, ajoituksen ja tarkkuuden. Ei pidä hengittää liian nopeasti, mutta ei myöskään liian hitaasti. Ravinto ja nesteytys - laatua ja tasapainoa niihinkin. Kaikki ympärillämme on tasapainoilua. Kaikki mitä tapahtuu tasapainoilee eri tekijöiden välillä. Treenissä on hyvä kokeilla rajoja, mutta kokonaisuuden pitää hakeutua tasapainoon. Jos menee ylös on myös tultava alas. Kehitys tarkoittaa yleensä paria askelta eteenpäin ja yhtä taaksepäin.

Treenaaminen ei ole vain fyysistä vaan se sisältää kehon, mielen ja tunteet. Fyysiset vaivat johtuvat usein henkisistä ongelmista. Epätasapaino on rikkova tekijä. Jos fyysisesti on huono päivä ja tuntuu ettei jaksa, niin asiaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Painaako jokin asia mieltä? Stressaako? Keho, mieli ja tunteet vaikuttavat kaikki toisiinsa ja vasta näiden tasapaino voi edistää myös fyysistä kehitystä.

Itse täytin juuri 34, olen urheillut koko elämäni ja silti tuntuu, että nyt vasta alan ymmärtämään liikkumisesta jotain. Välillä harmittelee, että miksi en tiennyt sitä mitä tiedän nyt jo 15 vuotta sitten. Niin miksi. Kai sitä kasvamiseksi kutsutaan. Keskitien löytämiseksi on ailahdeltava puolelta toiselle. Tasapaino löytyy kun tarpeeksi horjahtelee. On kyllä silti mukavaa olla elämänsä kunnossa ja tuntea, että tästä tämä vasta alkaa. Vielä on paljon aikaa oppia.

Vanheneminen on siistiä.

Mainostamista, iHerb, alennuksia ja luomughee

2011-02-08T12:38:00.001+02:00

iHerb tarjoaa helmikuussa 10 prosentin provikat kaikista tilauksista, jotka koodia käyttänyt henkilö on tehnyt. Normaalisti tämä provisio on 4 prosenttia. Itse nettoan esimerkiksi 10 prosenttia kaikkien niiden henkilöiden ostoksista jotka ovat käyttäneet alennuskoodiani KOT458 ostaessaan ensimmäistä kertaa iHerbista. Koodia käyttänyt saa siis ensimmäisestä ostoksesta 5 dollarin alennuksen.

"Now through the end of February, you can earn a 10% return on any order placed directly by someone using your referral code. -- Normally, these 1st level referrals earn you 4%.

It gets even better!
Has anyone used your code to place an order within the past year? If so, you can earn 10% (rather than the 4%) on any new order they place.

All qualifying orders must be placed by February 28th. Any order placed after this deadline will earn rewards at the standard 4%.
Qualifying return customers must have placed their first order (using your code) no earlier than February 2010."

Tätä etua kannattaa oikeasti hyödyntää. Itse olen saanut joo pari tuhatta dollaria alennusta ihan siitä, että ihmiset ostavat normaalisti tuolta tuotteita. iHerb kun muutenkin on laadukas ja halpa niin kannattaa tämäkin etu käyttää hyväkseen.

Nythän sieltä saa myös muun muassa luomugheetä muiden huippu-uutuuksien lisäksi:

Anna kehon sopeutua

2011-02-01T11:59:00.001+02:00

Urheilussa kuten elämässäkin kehitys seuraa tarpeita. Jos ei ole tarpeita, ei ole myöskään kehitystä. Pienet tarpeet tuovat pientä kehitystä ja suuret tarpeet suurta kehitystä. Jos jatkuvasti pyytää itseltään enemmän kuin mihin pystyy niin siitä seuraa kehitystä. Kehitys tapahtuu mukavuusalueen rajoilla ja se on seurausta jatkuvista pienistä epäonnistumisista. Epäonnistumisten sietäminen kehittää kärsivällisyyttä ja opettaa realismia. Ohimenevät epäonnistumiset ovat tärkeitä ponnahduslautoja kohti osaamista.

Ihminen sopeutuu uusiin haasteisiin. Se on osa meidän luontoa ja on pitänyt meidät hengissä satoja tuhansia vuosia. Luota prosessiin, luota elämään ja käy mukavuusalueen rajoilla. Olemme usein liian tavoitehakuisia ja unohdamme nauttia matkasta. Jos opimme nauttimaan matkasta niin on jopa todennäköisempää, että lopulta saavutamme tavoitteemme. Emme kuitenkaan usein luota siihen, että sopeudumme. Epäilemme kykyämme oppia, pelkämme epäonnistumisia.

Jos harjoittelemme jotain asiaa, keskitymme siihen ja olemme sitoutuneita niin kehitymme väistämättömästi. Jokainen meistä voi tulla osaavaksi han missä tahansa asiassa. Menetys riippuu vain siitä mitä itseltäme vaadimme. Jos todella päätämme tehdä jotain, niin me myös todennäköisesti onnistumme. Luonto sopeutuu. Me sopeudumme.

Älä vastusta

2011-01-30T11:59:00.002+02:00

Meillä on usein vaikeuksia sen hyväksymisessä, että elämä virtaa toisin kuin haluaisimme. Yritämme työntää eteenpäin, jarruttaa, kääntää tai padota elämän virtaamista. Olemme kärsimättömiä, emmekä hyväksy elämää sellaisena kuin se on. Voimme vaikuttaa elämäämme, mutta emme hallita. Sama asia koskee fyysistä tai henkistä harjoittelua. Luonnonlait hoitavat kyllä oman työnsä. Meidän pitää vain olla kärsivällisiä ja keskittyä yähän hetkeen. Se, että oppii heittäytymään virran mukaan kehittää herkkyyttä ja viisautta. Stressi syntyy kun mieli vastustaa todellisutta.

Suurin osa meistä taistelee olosuhteita vastaan sen sijaan, että hyväksyisimme asiat sellaisina kuin ne ovat ja oppisimme hyödyntämään niitä. Vastustus synnyttää fyysistä, henkistä ja tunneperäistä jännitystä. Jännitys on signaali siitä, että emme ole tasapainossa. Moni vastustaa luonnollisia prosesseja myös "yrittämällä". Yrittäminen aiheuttaa jo itsessään jännitystä. Kun teemme tavallisia asioita niin emme yritä vaan ainoastaan teemme. Heti kun koemme jonkun asian haasteeksi niin alamme tekemisen sijaan yrittämään.

Kun yritämme saavuttaa jotain, niin usein luomme jännityksiä, jotka toimivat tavoitteitamme vastaan. Kehomme reagoi liikaan yrittämiseen jännittymällä ja väsymällä. Parempi on antaa asioiden tapahtua. Älä pakota kehoasi toimimaan, vaan anna sen tehdä mitä sen on tehtävä. Rentous on voimaa. Älä taistele omia tarkoituksiasi vastaan. Älä vastusta.

2011 - Reach for the Sky

2011-01-01T12:00:00.000+02:00

So if you please take this moment
Try if you can make it last
Don't think about no future and just forget about the past

Itsehoitoa - opeta ihminen kalastamaan

2010-12-31T09:46:00.001+02:00

Frank Forencich kirjoittaa blogissaan siitä, että terveydenhoidon suhteen ihminen pitäisi opettaa itse kalastamaan sen sijaan, että hänelle syöttää kaloja. Tilannehan on nyt niin, että terveydenhoidon suhteen on melko kovaakin vastakkainasettelua. Itämainen vastaan länsimainen.Lääketiede tai vaihtoehtohoito. Hyvä ja paha. Joku uskoo lääkkeisiin, leikkauksiin, rokotteisiin ja kemoterapiaan. Toinen taas homeopatiaan, yrtteihin, energioihin ja manipulaatiohoitoihin. Kaivaudutaan omiin poteroihin ja lokeroidaan toiset pahoiksi.

Forencichin mielestä sen sijaan, että tehdään tällainen jako niin hoidot pitäisi jakaa siihen mitä muut tekevät ja siihen mitä itse voi terveydelleen tehdä. Länsimainen lääketiede pyrkii jakamaan hoidot selkeästi niihin jotka toimivat ja niihin jotka eivät toimi. Tämä raja on kuitenkin usein vaikea vetää sillä kaikki hoidot eivät toimi kaikille ja placebolla on vaikutuksensa. Itse olen todella kiitollinen siitä, että länsimainen lääketiede operoi kyynärpääni kuntoon kun se epäonnisen jalkapallotaklauksen jälkeen päätti mennä tuhannen päreiksi ja sojottaa suuntaan johon luonto ei ollut sitä tarkoittanut. Nyt muistona on ainoastaan rivi tikkejä, mutta käsi toimii normaalisti. Samoin olen saanut apua vaihtoehtoisista hoidosta ongelmiin johon tohtorisetä valkoisessa takissaan ei ole voinut mitään tehdä.

Länsimainen lääketiede on antanut meille tehokkaita lääkkeitä, antibiootteja ja rokotteita, mutta samalla ajaneet ajatuksemme siihen, että terveyttä ja sairautta hoidetaan ulkopuolelta. Me olemme passiivisia ja joku muu tekee meille jotain. Joskus saamme tästä avun ja joskus taas emme. Sekä ratkaisu että syyllinen löytyvät kuitenkin ulkopuolelta. Tällaisia ulkopuolelta tulevia hoitoja ovat esimerkiksi leikkaukset, lääkkeet, akupunktio, homeopatia, lisäravinteet, kiropraktia ja yrttihoidot, kirjoittaa Forencich. Asioita joita taas itselle voi tehdä ovat muun muassa liikunta, meditaatio, lepo, rentoutuminen, ajanhallinta, työ ja elintapojen muuttaminen.

Itsehoito auttaa myös sairauksiin, mutta se on ennen kaikea sellaista mitä olisi tehtävä kun on vielä terve. Ennaltaehkäisevää ja elämänlaatua parantavaa hoitoa. Olet itse oma hoitajasi vaikka inspiraatio tulisikin ulkopuoliselta valmentajalta, terapeutilta tai opettajalta. Joku toinen antaa tiedon tai kipinän, mutta olet itse se joka tekee. Siinä missä tutkimukset osoittavat esimerkiksi lääkkeiden tehon niin on myös runsaasti tutkimuksia elintapojen, liikunnan ja esimerkiksi meditaation vaikutuksesta terveyteen. Nämä vaativat kuitenkin aktiivisuutta ja omaa tekemistä. Tämä taas ei sovi oikein nykyiseen passiivisuutta ylistävään kulttuuriin jossa me emme itse tee vaan meitä viihdytetään ulkopuolelta.

Suuressa osassa elämäntapasairauksista tärkeä tekijä on stressi. Stressi liittyy suhteeseemme ympäröivään maailmaan. Ristiriitoihin, jotka muodostuvat odotuksistamme, muistoistamme ja todellisuudesta. Peilaamme todellisuutta siihen mitä kuvittelemme sen olevan, olleen tai tulevan. Eli asioita joita itse teemme itsellemme. Stressin luomme itse ja itse voimme sen myös hoitaa. Kuka hallitsee elämäämme? Olemmeko itse vastuussa? Onko vastuu sisällämme vai löytyykö se ulkopuolelta? Itsehoito on haaste jossa otamme vastuuta elämästämme. Emme voi enää paeta toisten syliin. Kun päätämme syödä laadukkaasti, liikkua, meditoida ja rentoutua olemme kuten Forencich kirjoittaa alasti maailman edessä.

Here we are, exposed with our habits, our genes, our bodies, our personalities, our families and our lives. There’s simply no place to hide. What kind of life and health shall we create? Suddenly, there’s no one else to blame.

Vastuu kuitenkin myös vapauttaa. Siinä tiedostaa riskit, mutta se myös palkitsee. Kun itse luo muutosta siitä saa tyydytystä ja saa valtaa omasta elämästään.

When I’m successful with things done by me, I move from being a victim to being a creator, a shift of potentially enormous proportions. Not only do I heal my body through self-authored programs of exercise, food choice, stress management and meditation, I also position myself for an entirely new experience of life.

Mitä siis terveydenhoidon tulevaisuus voisi olla. Tottakai tarvitaan länsimaista lääketiedettä, leikkauksia ja rokotuksia. Myös vaihtoehtohoidoilla on paljon annettavaa. Tärkeämmäksi tulevat kuitenkin myös itselle tehtävät asiat. On aika ottaa taas vastuuta omasta vartalosta, mielestä, kokonaisuudesta ja maailmasta. Emme voi enää ainoastaan odottaa, että joku ammattilainen tulee meitä silittämään tai tarjoamaan valkoisen pillerin. Tämä tie johtaa yhä useampiin kroonisiin elintapasairauksiin. Forencichin mielestä tärkeämpään rooliin nousevat valmentajat ja opettajat. Ihmiset jotka sytyttävät kipinän, neuvovat ja antavat informaatiota, mutta varsinaisesti eivät tee meille mitään. Eivät passivoita vaan inspiroivat aktiivisuuteen.

All genuine and meaningful learning is self-authored; we are ultimately responsible for teaching ourselves. Teachers can model, explain, tell stories and provide context, but in the end, education is up to the student

Nurkan takana on uusi vuosi. Koska olisi sen parempi aika aloittaa ja ottaa taas vastuuta elämästään. Vaikka kokeilla elämistä passivoitumisen sijaan. Oikeasti meissä on paljon enemmän voimavaroja kuin kuvittelemmekaan.

Hyvää uutta vuotta!

Olet mitä ajattelet

2010-12-30T09:39:00.001+02:00

Usein sanotaan, että olet mitä syöt. Olet kuitenkin myös sitä mitä ajattelet. Vaikka kuulostaisi kuinka new age -hölynpölyltä tahansa niin mitä enemmän asiaa katsoo niin huomaa, että todellisuus avautuu juuri sellaisena kuin sen haluaakin avautuvan. Murehtiminen luo murheita. Positiivisuus tuo positiivisia asioita elämään. En tiedä mistään Law of Attraction -jutuista tai siitä, että mikä on tämän ilmiön selittävä tekijä. Ehkä me vain näemme niitä asioita, joita haluamme nähdä. Heti kun ajatuksiin liittyy tunteita niin todellisuus alkaa kääntymään siihen suuntaan. Ihan kuten luulosairas löytää itsestään oireita tautiin josta kuvittelee kärsivänsä tai mieli aiheuttaa fyysisiä sairauksia.

Moni on huomannut, että kun itse on positiivinen, onnellinen ja voi hyvin niin alkaa vetämään näitäkin asioita puoleensa. Me luomme oman todellisuutemme. Voi kuitenkin olla vaikeaa kääntää laivaa jos olemme pidemmän aikaa ajaneet itseämme väärään suuntaan. Jos on luonut itselleen todellisuuden ja takertunut siihen, niin voi olla vaikea päästää irti. Kaikki voimme kuitenkin vaihtaa suuntaa vaikka heti. Väkisin ei voi kuitenkaan synnyttää mitään. Sen sijaan, että yrittää rakentaa uuden positiivisen kerroksen vanhan kuonan päälle niin on parempi alkaa putsaamaan mielen peiliä pölystä.

On vaikea riisua kaikki omat odotukset, olettamukset, muistot ja faktoina pitämämme asiat, mutta jos uskaltaa ottaa askeleen elämään niin saattaa huomata, että se kantaa. Joka aamu voimme luoda maailmamme uudelleen. Itse en ole vielä uskaltanut. Takerrun menneesseen ja harhaiseen kuvaan itsestäni. Pelottava, mutta samalla vapauttava ajatus se, että ihan oikeasti maailma avautuu meille sellaisena kuin me sen itse luomme.

Mustaa, valkoista ja joulua

2010-12-23T08:41:00.001+02:00

Kirja muodostuu valkoisesta paperista ja musteesta. Muste levittäytyy koukeroisena sivuille, kuitenkin tarkassa järjestyksessä. Vasta kun kirjan avaa niin se herää henkiin. Se opettaa, herättää tunteita, tylsistyttää, naurattaa, itkettää tai viihdyttää.Kaikki tämä syntyy tarkkailemalla mustetta valkoisella paperilla.Kirja syntyy omassa päässä, paperilla esittäytyy ainoastaan merkkejä, tienviittoja.

Samalla lailla käy kun tarkkailee maailmaa. Maailmassakin kaikki on vain omilla paikoillaan, kaikki tekevät omaa juttuaan.Näistä merkeistä me sitten muodostamme oman todellisuutemme. Niistä miljoonista aistihavainnoista joita kohtaamme päivittäin käsittelemme ehkä satoja. Näistä me sitten muodostamme maailmasta oman käsityksemme. Jokaiselle maailma ja todellisuus näyttäytyvät erilaisena. Tämä suhteellinen todellisuutemme saattaa olla totta, mutta silti se on myös kuvitteellinen.Kaikki me olemme oikeassa ja väärässä.

Hyvää joulua kaikille, mitä ikinä se teille merkitseekin!

Rauhaa ja rakkautta,

Urbaani oranki

Hiljaiseloa

2010-12-08T14:06:00.002+02:00

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut blogiini. Tässähän tuntee itsensä vieraaksi. Kukkien kastelijaksi joka käy varsinaisen omistajan ollessa lomalla kerran viikossa käymässä. Kukkia vaan kastelemassa.Ulkopuolinen joka hiippailee toisen alueella. Luvalla, mutta ulkopuolisena.

Mitä pidempään on mennyt kirjoittamatta niin sitä vaikeammalta kirjoittaminen on tuntunut. Pitäisi olla huippukirjoitus jolla katkaista hiljaisuus. Ainakin hyvä. Tai edes kohtalainen.

Äh.

Saatte huonon.

Eli tämän.

Repikää siitä.

Aitoa ruokaa?

2010-10-20T14:44:00.001+03:00

Tällä viikolla ilmestyi ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa -kirja. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta se on herättänyt keskustelua sekä mediassa että blogeissa. Hyvä, että keskustellaan siitä voiko kaikkea "ruokaa" enää edes kutsua ruoaksi. Aitoa ruokaa -kirja hyökkää suomalaisen elintaviketeollisuuden kimppuun ja kohteina ovat muun muassa epämääräiset raaka-aineet, arominvahventeet, savuaromit ja väriaineet. Olen sitä mieltä, että Silvio Berlusconi oli täysin oikeassa kritisoidessaan suomalaista ruokaa. Me tosiaan syömme täällä pääosin roskaa, eikä edes osata vaatia parempaa. Tästä syystä elintarviketeollisuus voi tarjota meille mitä tahansa jätettä. Saahan sen vatsan täyteen selluloosalla ja arominvahventeillakin. Tällaisen kommentin luin tänään eräältä keskustelupalstalta:

"Suomi on kuin suuri paskaruoan koelaboratorio. Jalostuksen ja tehomaatalouden kulta-aitta, ja kaiken päälle kuluttajaa vielä ryöstetään koe-eläimenä toimimisesta."

Olen täysin samaa mieltä.

Osataan sitä tosin muuallakin. Taloussanomat kirjoittaa, että Svenska Dagbladetin kuluttajatoimittaja Henri Ennart pyysi kommenttia Ruotsin maatalousministeriön alaiselta Jordbruksverketiltä siitä että miksi elintarvikkeet sisältävät lisäaineita, joita ei sallita edes koiranruoassa. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: ”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.”

Kaikki eivät kuitenkaan osaa tehdä järkeviä valintoja ja elintarviketeollisuus on myös taitava muokkaamaan mielikuvia ja totuuksia mieleisikseen. Taloussanomien artikkeli aiheesta mainitsee muutamia ihan mielenkiintoisia esimerkkejä siitä mitä suostumme pistämään suihimme:

"Fun Light Persikka passionmakuinen juomatiiviste sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300). Kirjan mukaan sen ei pitäisi edes olla mehuhyllyssä, vaan ihan jossain muualla.

Guacamoledippi on noussut suosioon Suomessakin, mutta mitä siinä on? Ei ainakaan avokadoa niin kuin pitäisi. Santa Marian Guacamole Dipissä sitä on 1,5 prosenttia, Rainbow’ssa 6,7 prosenttia. Pohjat vetää Pirkan guacamoledippi, jonka alkuperämaa on Alankomaat ja valmistusmaa Belgia. Se sisältää avokadoa huimat 0,7 prosenttia!

Mustat oliivit eivät oikeasti ole mustia oliiveja vaan vihreitä, jotka on kemiallisin keinoin menettäneet makunsa ja muuttuneet mustiksi. Nimenomaan silloin kun ne ovat siistin mustia, on syytä epäillä petosta. Kirjan mukaan huijausalalla ei ole aikaa antaa oliivien kypsyä, vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Eikä tämä riitä: Myös vihreät oliivit voivat olla värjättyjä!

Nestlén Valiojäätelön Wanhan ajan Vaniljatuutti sisältää enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen ”uuden ajan” jäätelöt. Valmistusaineet ovat kerma, sokeri, vehnäjauho, tärkkelyssiirappi, kasvirasva, mansikka, maitoproteiini, rypälesokeri, kaakaojauhe, emulgointiaineet (E471, E322, soijalesitiini), sakeuttamisaineet (E401, E412, E1442), aromit (vanilja, vanilliini), suola, voiöljy, maitojauhe, seljanmarjatiiviste, happamuudensäätöaine (E330)."

Näitä esimerkkejä löytyy paljon lisää. Kannattaa ostaa laadukkaita raaka-aineita ja jalostaa ne itse ruoaksi. Kokkaamiseksikin tätä kutsutaan. Jos jostain syystä eineksiä ostaa niin kannattaa edes lukea tuoteseloste eikä ainakaan uskoa siihen mitä tuote pakkauksessaan kauniisti lupaa.

iHerb: Viherjauheet

2010-10-12T08:13:00.001+03:00

Tykkään aloittaa aamuni viherjauheella ennen kun hyppään fillarin selkään ja lähden töihin. Helppo tapa aloittaa aamu ja saada vähän energiaa siinä missä joku toinen ehkä vetää kupillisen kahvia tai vitamiinipillerin. Ei se korvaa itsetehtyä vihersmoothieta, mutta kätevyydessään on ihan ehdoton. Lusikallinen jauhetta veteen ja siinä se. Aikamoinen duuni on ollut kahlata läpi ja tutkia iHerbin parisataa vaihtoehtoa ja ehkä kymmentä olen päätynyt kokeilemaan. Näissäkin tykkää pitää asiat luonnollisena ja yksinkertaisena. Aika moneen jauheeseen lisätään keinotekoisia vitamiineja tai mikroskooppisen pieniä määriä jotain yrttejä niin, että sisältö näyttäisi laadukkaammalta ja laajemmalta.Mielummin vähän vähemmän, mutta laadukkaita ainesosia sanon minä. Tässä tämän hetken suositukset:

New Chapter Berry Green

Luomua, hyvä sekoitus vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja probiootteja. Ei turhia täyteaineita.Ei sisällä orasjauheita, eikä leviä kuten suuri osa muista viherjauheista. Hyvä vaihtoehto jos haluaa muita vihanneksia.

Sun Warrior Ormus Supergreens

Täysin erilainen tuote kuin Berry Green sillä tämä taas sisältää melkein ainoastaan orasjauheita. Stevia ja piparminttu maistuvat melko voimakkaalta. Sopii mielestäni proteiinipirtelöihin. Sellaisenaan ehkä vähän outo, koska maistuu makealta.

Quantum Nutrition Labs Greens Mix

Orasjauheita, leviä, nonia ja korianteria. Ei muuta. Yksinkertainen on kaunista.

Amazing Grass, Green Superfood, Chocolate

Ihan mahtavalta maistuva viherjauhe proteiinipirtelöihin tai smoothieihin. Maistuu sellaisenaankin hyvältä ja suklaalta. Täysin erilainen muihin viherjauheisiin verrattuna kaakaon ansiosta. Ei kuitenkaan makeutettu, eli makeutuksen joutuu halutessaan lisäämään itse.

HealthForce Nutririonals, Vitamineral Green

Monen mielestä se kaikkein paras viherjauhe. Ja suosittelen kyllä itsekin. HealthForcella on myös muita hyviä jauheita kuten Vitamineral Earth ja Fruits of the Earth.

iHerb: Proteiinit

2010-10-05T15:08:00.003+03:00

Aika usein kuulen kommenttia iHerbin sekavuudesta ja siitä kuinka vaikea niin laajasta valikoimasta on löytää hyviä tuotteita. Usein myös minulta on kysytty ostosvinkkejä. Muutaman kerran olen joistain tuotteista täälläkin kertonut, mutta edellisestä kerrasta on jo reilusti aikaa. Koska kuitenkin olen valikoiman selaamiseen ja tutkimiseen laittanut satoja tunteita (kyllä, mulla ei ole elämää), niin ehkä voisin muutamia subjektiivisia mietteitäni laittaa.Itse etsin lähinnä mahdollisimman käsittelemättömiä ja luonnollisessa muodossa olevia laadukkaita tuotteita, mieluiten luomua. Omat preferenssit ovat siis sen mukaisia, eli niille joille muut asiat ovat tärkeämpiä niin ei ehkä tästä listauksesta löydy sopivimpia. Koska itse laitoin äsken taas ostoskoriin proteiinia niin aloitetaan vaikka niistä.

Heraproteiinit

Well Wisdom, Vital Whey

Kallis, mutta mielestäni todella hyvänmakuinen ja laadukas heraproteiini.

"Vital Whey is a proprietary, non-denatured, native whey protein that is produced to maintain the full range of all the fragile immune-modulating and regenerative components naturally present in fresh raw milk.
It is GMO-free, hormone-treatment-free and undergoes minimal processing. The milk for this product is derived from cows that graze year-round on pesticide-free, chemical-free, natural grass pastures."

Source Naturals, True Whey

Oikeastaan vähän halvempi versio edellisestä.

"Made from milk from contented cows, no bovine growth hormones or pesticides - The milking cows are grass fed and never subjected to any growth hormone treatment, chemicals, pesticides, or genetically modified organisms (GMO's)."

Natural Factors, Whey Factors

Yhteistä näille kaikille on se, että niihin ei ole lisätty sokeria eikä keinotekoisia makeutusaineita. Kaikissa on makeuttajana käytetty steviaa. Makuja löytyy tästä Whey Factorsista melko monta ja löytyy myös maustamaton versio.

Riisiproteiini

Sun Warrior Protein

Sun Warriorin proteiineista olen maistanut ainoastaan maustamatonta versiota, eikä se oikein ollut mun makuun vaikka siihen yleensä makua lisäsinkin. Muutenkaan vegeproteiinit ei oikein mun makuun ole. Jos mausta tykkää, eikä eläinkunnan tuotteita käytä niin Sun Warrior on kuitenkin hyvä valinta.

Näiden lisäksi löytyy myös muun muassa hamppuproteiineja sekä vuohenheraproteiineja. Näistä olen kokeillut muun muassa Mt. Capran vuohenheraproteiinia, joka on sinänsä laadukas mutta maku tökkii. Hamppuproteiineja on tullut testattua muutamia, ne on sekä laadultaan että maultaan melko samanlaisia. Hamppuproteiini on kyllä hyvä vaihtoehto jos kaipaa vegevaihtoehtoa heralle. Jos jollain lukijalla on hyviä vinkkejä tai suositeltavia tuotteita niin laittakaa ihmeessä kommenttiosioon infoa. Uudet tilaajat voivat käyttää iHerb-tilaukseen koodiani KOT458 ja saada 5 dollaria alennusta. Itse sitten rikastun provisioilla. Jos, ette halua, että rikastun niin älkää käyttäkö koodiani. Jos käytätte liikaa niin lopetan blogin pitämisen ja muutan Bahamalle.

Akne ja ruokavalio

2010-10-04T10:49:00.001+03:00

Moni on paleo-ruokavaliolla ollessaan huomannut, että akneoireet parantuvat tai jopa katoavat kokonaan. Nyt on saatu myös tieteellistä näyttöä aknen ja ruokavalion yhteydestä. Erityisesti rasvattoman maidon ja suuren glykeemisen kuorman sisältävien ruoka-aineiden runsas käyttö näyttää pahentavan aknea. Nyt alkaa olla näyttöä siitä, että rasvattomien maitotuotteiden valmistusprosessin yhteydessä niiden koostumus muuttuu siten, että niiden käyttö pahentaa akneoireita hormoni- tai sytokiinivaikutusten kautta. Pienen glykeemisen kuorman ruokavalion on osoitettu useammassakin tutkimuksessa vähentävän akneoireita.

Katsauksessa pidetään tutkimisen arvoisena myös omega-3-rasvahappojen, antioksidanttien, sinkin, A-vitamiinin ja ravintokuitujen osuutta aknen kehitykseen.

Taas yksi lisäsyy luopua sokerista, rasvattomista maitotuotteista ja huonoista hiilihydraateista. Itse suosittelen aknesta kärsiville näistä luopumisen lisäksi muun muassa kookosöljyn käyttöä sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää myös akneen. Myöskin paleoruokavalioon tärkeänä osana kuuluvat runsaat kasvikset, eläinkunnan tuotteet ja pähkinät ovat suositeltavia.

Lähde: Duodecim

Burpees

2010-10-03T21:07:00.000+03:00

Pitkästä aikaa tein sadan "burpeesin" treenin. Kyllä saa hyvän hien päälle ja pääsee tuntemaan itsensä huonokuntoiseksi. Naapuritkin varmaan tykkää kun sunnuntai-iltana pomppii kerrostalossa. Olipahan sentään joogamatto vähän pehmentämässä. Täytyykin ottaa treeniohjelmaan kerran viikossa suoritettava sadan "burpeesin" haaste. Tänään en ottanut aikaa, mutta kaipa sitä voisi itseään haastaa ja ryhtyä parantelemaan ennätyksiä. Ihan loistava treeni eikä vaadi paljon aikaa, rahaa, tilaa tai välineitä. Ja jälkeenpäin on todella hyvä fiilis.

Feelmax ja todella tunnet kiven kantapäässä

2010-09-27T18:42:00.000+03:00

Olen ihan ehdoton paljasjalkaliikkumisen puolestapuhuja ja kun alkukesästä sain Feelmax Luosmat niin en ole tavallisia paksupohjaisia kenkiä enää jalkaani laittanut. Sen verran luuseri olen, että en halua ihan täysin paljain jaloin kulkea, eivätkä FiveFingersit sovi ihan joka tilanteeseen. Feelmaxeilla saa mielestäni jopa paremman tuntuman maahan kuin FiveFingerseilla vaikka viisisormisten vapaasta varpaiden liikkumisesta pidänkin. Tästä sain eilen hyvän muistutuksen kun onnistuin astumaan kantapäällä terävään kiveen. Vähän pitää olla hereillä ja läsnä kun kävelee minimalistisissa kengissä, vaikka tällaiset kiveen astumiset harvinaisia ovatkin. No tänään on sitten mustelma jalkapohjassa.

Tuntuu vähän siltä, että menee kymmenen kenkäparia kohta myyntiin tai kierrätykseen, koska on todella vaikea kuvitella enää kävelevänsä normikengissä. Niin koukkuun olen muutamassa vuodessa jäänyt näihin paljasjalkakenkiin. Suomen talvi tosin voi osoittautua ylivoimaiseksi esteeksi. Ellei sitten mallistoon ilmesty jotain minimalistisia moonbootseja.

A-talk: Voita pöytään!

2010-09-17T17:28:00.000+03:00

En halua hyökätä ketään henkilöä kohti, mutta kyllä taas A-talkissa ärsytti todella paljon Pekka Puskan ylimieliysyys ja olemus. Faktatiedot loistavat poissaolollaan ja tilalla on epämääräisiä murahduksia ja hymistelyä. Paljon epämääräisiä viittauksia "tutkimuksiin" ja "asiantuntijoihin". Todella mielenkiintoista seurata miten tämä rasvakeskustelu vielä jatkuu. Veteraaniurheilijan, eli Christer Sundqvistin, aiheesta jo laadukasta keskustelua.

Tässä eilinen A-talk.

Rasvainen kupla

2010-09-14T07:51:00.001+03:00

Olipa eilen mukava katsella kun Pekka Puska vaikeroi yrittäessään puolustaa rasvateoriaa MOT-ohjelmassa. Sen perustana kun on hyvin vähän laadukasta tutkimusta vaan taustalla on lähinnä maatalouspolitiikkaa ja huonoja arvauksia. Hyvä, että tätä vihdoinkin uskalletaan kyseenalaistaa myös valtamediassa. Puska yrittää viimeiseen asti puolustautua poterossaan, mutta vaikeaksi alkaa jo menemään kun jatkuvasti uutta tutkimustietoa lyö silmille.

Täytyy toivoa, että tästä ohjelmasta lähtisi nyt laajempikin keskustelu käytiin ja ihmiset oppisivat jättämään light-tuotteet taas kauppojen hyllyille. Rasvan välttäminen kun ei todellakaan pitäisi olla mikään ykkösprioriteetti ruokakoria kasatessa. Taitaa kuitenkin olla Pohjois-Karjala-projekti ja muutaman vuosikymmenen aivopesu niin syvällä, että kelkan kääntäminen ottaa aikaa. Syökää ihmiset sitä rasvaa.

Eilinen MOT-jakso on nyt katsottavissa myös YLE Areenassa. Telkkarista se tulee uusintana perjantaina.

Onkalo - säteilevä hauta

2010-09-12T10:50:00.000+03:00

Yle Teema esitti jo perjantaina tanskalaisen Michael Madsenin dokumentin Onkalo - säteilevä hauta (Into Eternity). Tänään sama elokuva Teemalla klo 22.25. Ainakin minuun dokumentti teki vaikutuksen. Se on kiehtovaa miten kuvittelemme olevamme niin älykkäitä, kuvittelemme voivamme ennustaa tulevaa ja kommunikoivamme tulevien sukupolvien kanssa 100 000 vuoden päähän. Emmehän mekään kunnolla ymmärrä mitä Mayat yrittivät meille kommunikoida. Ja he elivät vain muutama tuhat vuotta sitten. Me kuitenkin kuvittelemme olevamme fiksumpia, vaikka edelleen yhteiskuntamme perustuu hyvin pitkälti asioiden polttamiseen ja ongelmien sysäämiselle kaukaiseen tulevaisuuteen. Ehkä joku sitten ratkaisee ne puolestamme?

Sanoja

2010-09-08T10:04:00.000+03:00

Kaikki mikä näyttää sanoilta tässä blogissa on oikeastaan vain hassuja muotoja, jotka laukaisevat mielessä jo esiintyviä mielikuvia. Ne mielikuvat eivät välttämättä ole samoja, jotka olivat minun päässäni kirjoittaessani niitä. Ne ovat kuitenkin tarpeeksi lähellä, että pystymme kommunikoimaan. Pohjimmiltaan tekstieni ideat eivät kuitenkaan tule minulta tai lainaamiltani ihmisiltä, vaan lukijan aikaisemmista kokemuksista samojen sanojen kanssa. Kaikesta siitä mitä perhe, ystävät, opettajat tai TV-mainokset ovat sanoneet. Itse laitan sanoja johonkin järjestykseen voidakseni kommunikoida oman mieleni tuotoksia. Ne eivät kuitenkaan koskaan voi näyttäytyä toiselle ihmiselle samanlaisina. Kaikki me koemme kaiken eri tavalla. Se oikeastaan tekeekin kirjoittamisesta kivaa kun koskaan ei saa tietää miltä teksti muiden mielissä näyttäytyy. Kaikki se minkä luemme löytyy jo omasta päästämme. Mielikuvat vain odottavat pääsemistä oikeaan järjestykseen. Harvoin siinä kuitenkaan onnistuen.

Banaaneja, pekonia vai spagettia?

2010-09-07T18:58:00.000+03:00

Tänään eksyin lukemaan eri ravintokeskusteluja. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mutta jotain kautta löysin itseni täysin uusiin blogeihin ja keskusteluihin. Tapasin myös ihan uusia guruja, lahkoja ja opetuslapsia netin ihmeellisessä maailmassa. Kun hypin palstalta toiselle niin alkoi ihmetyttämään se epävarmuus, joka laittaa ihmiset liittoutumaan lahkoon, kaivautumaan poteroon ja heittelemään muiden lahkojen jäseniä pienillä kivillä.

Jotkut haluavat muuttaa banaanisaarelle asumaan ja toiset juoksevat oravannahkakalsareissaan metsästämässä pekoniviipaleita. Osa ihmisistä hyppää ilmaan säikähdyksestä kun kuulee jonkun kypsentävän ruokansa ja joillain menee porsaankyljykset väärään kurkkun jos joku syö muutaman hiilihydraatin. Se mikä kaikkia tuntuu kuitenkin yhdistävän on ehdoton usko omaan totuuteen, omien gurujen nostaminen jalustalle sekä "vääräuskoisille" nauraminen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun seuraa keskustelupalstojen välisiä taisteluja.

Itse syön melko pitkälti paleo-ruokavalion mukaan. Kivikautiseksi sitä myös kutsutaan ja Mark Sissonille se on primal. Jokaiselle gurulle se tarkoittaa vähän eri asiaa. Jos sen paketoi hieman eri tavalla kuin muut niin sitä voi myydä omanaan. Minulle se on kuitenkin ruokaa. En oikein perusta näistä nykyajan ruokatuotteista, joiden värikkät paukkaukset täyttävät kauppojen hyllykilometrit. Haluan tehdä itse oman ruokani laadukkaista ja luonnollisista raaka-aineista. Haluan nauttia mauista ja voida hyvin. Syöminen on ehkä parasta elämässä.

En kuitenkaan voi väittää edustavani totuutta, vaikka paleossa on minusta myös järkeä. Tykkään ostaa ruokaa, tykkään tehdä ruokaa ja syödä ruokaa. Luen paljon keskusteluja, blogeja ja kirjallisuutta aiheesta. Kuitenkin todella moni tietää aiheesta paljonpaljon enemmän kuin minä. Itse koen tietäväni vain vähän. En halua aivopestä muita, en hyökätä muita vastaan enkä nauraa ihmisille jotka syövät eri tavalla. Miksi niin tekisin? Oikeasti kukin syököön niin kuin parhaakseen näkee. Tietääkseni me ihmiset emme ole identtisiä.

Koska ruoka on minulle kuitenkin niin rakas asia, niin aion siitä silti usein kirjoitella. Kaikki suodattuu kuitenkin minun ajatusmaailmani läpi ja siihen voi suhtautua ihan miten huvittaa. Todennäköisesti tähän blogiin ilmestyy jatkossa myös reseptejä, sillä kokkaan kuitenkin päivittäin ja tykkään itse lukea ruoasta. Kiva, että ihmiset välittävät siitä mitä syövät, mutta on pelottavaa kuinka ehdottomaksi asiat muuttuvat. Ei omasta ruokavaliostaan tarvitse olla niin epävarma, että täytyy liittyä armeijaan ja hyökätä muita vastaan. Ottakaa ihmiset iisisti ja nauttikaa syömisestä.

Geenimuunneltu lohi

2010-09-07T07:41:00.000+03:00

Jenkkimarkkinoille on nyt tulossa geennimuunneltujen kasvisten seuraksi myös geenimuunneltua lohta. Viranomaiset ottavat tämän kuun aikana kantaa hakemukseen aloittaa nopeakasvuisen-lohen tuotanto. Lupa tullaan todennäköisesti myöntämään. Muunnellun lohen myyntivaltti on se, että se kasvaa selvästi nopeammin kuin tavallinen.

Nopeammin. Enemmän. Isompaa. Rahaa.

Tavallinen kasvatettu lohi kasvaa täysikasvuiseksi 400 päivässä, GMO-lohi saavuttaa saman mitan jo 250 päivässä. Kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt epäilevät, että terveys- ja ympäristövaikutukset voivat olla arvaamattomia.

Mutta kun meillä on kiire. Ja olemme ahneita.

EU:ssa ja Suomessa GMO-lohia ei ole tulossa markkinoille. EU-viranomaiset eivät ole saaneet yhtään hakemusta tuoda markkinoille geenimuunneltuja eläimiä, sanoo Eviran ylitarkastaja Raili Laine.

Niin. Ei vielä.

Lähde: STT

Kaupunki on kuntosali

2010-09-02T13:32:00.000+03:00

Tähän videoon olen törmännyt jo muutamassa blogissa, mutta pistänpä itsekin jakoon, sillä ainakin minua tämä inspiroi treenaamaan. Treenaaminenkin voi olla luovaa ja vaihtelu virkistää.

Vaikea päätös

2010-08-31T17:47:00.000+03:00

Mikään ei tosiaan ole pysyvää. Oma työpaikka on vaikuttanut aina niin vakaalta, siellä ei mikään koskaan muutu. Samat hommat, samat ihmiset. Vähän tylsää, mutta toisaalta ihan mukavaakin. Itse kuulun niihin ihmisin jotka tykkäävät myös rutiineista. En halua, että kaikki on seikkailua vaan haluan, että on joku pysyvämpi runko. Rakenne, joka tavallaan pitää elämää koossa. Olen kuitenkin alkanut kyllästymään juuri näihin rutiineihin ja kaipaisin uutta. En vaan ole keksinyt mitä se olisi.

Tänään kävi sitten niin, että sain kuulla konsernin taloustilanteen olevan todella heikko. Tämä tarkoittaa sitä, että puolet meidän valtavasta neljän ihmisen henkilökunnasta saa lähteä. Itse olen onnellisessa asemassa sillä saan valita jatkanko. Kaikille tätä mahdollisuutta ei suoda. Tiedän, että en tule olemaan jatkossa onnellinen tässä supistuvassa firmassa, jossa fiilis tulee olemaan huono ja tulevaisuus epävarma. Tyhjän päälle heittäytyminen se kuitenkin vasta epävarmaa onkin. Lähteminen voisi olla iso mahdollisuus, joka vie elämää uuteen ja kenties parempaan suuntaan. Mutta mitä tehdä tulevaisuudessa? Mistä saada uutta mielekästä työtä tässä taloustilanteessa? Mihin suuntaan mennä? En todellakaan tiedä haluanko lähteä vai jäädä ja huomiseen mennessä pitäisi päättää. En toivonut joutuvani tällaisen päätöksen eteen heti lomalta palattuani. Valvottu yö siis tiedossa.

Melkein toivon, että joku tekisi tämän päätöksen puolestani. Siihen voisin sitten sopeutua. Mistä tunnistaa, että yrittääkö universumi vain nyt potkia minua persuksille ja rohkaista seuraamaan sydäntäni? Vai oliko se sittenkin vain sattumaa, että juuri eilen sanoin haluavani pois ja tänään se mahdollisuus aukesi? En tiedä.

Ehkä pitäisi vaan jättää tänne blogiin avoin työhakemus.

Kotona

2010-08-29T08:56:00.000+03:00

Tuli sitten lomalla päivitettyä blogia vielä vähemmän kuin olin ajatellut. Nyt pitää taas yrittää saada kiinni arjen rutiineista ja blogikin herää henkiin toivottavasti entistä aktiivisempana. Ihan hyvää teki saada etäisyyttä tähänkin. Voi taas jatkaa puhtaalta pöydältä uusien lomalla ja Veera-myrskyn silmässä tuuletettujen ajatusten kera. Myrsky vei mökiltä sähköt viikoksi ja teki elämästä hieman hankalampaa mutta samalla yksinkertaisempaa. Teki todella hyvä elää hetki ilman näitä "pakollisia" vilkkuvia ruutuja ja sosiaalisia verkostoja. Ei se maailma ollut yllättäen muuttunut lainkaan vaikka en ollutkaan jokaista askelta vahtimassa. Nyt tuntuu taas oudolta olla antamassa omaa panostaan tähän virtuaalitodellisuuteen. Jo tähän kaupunkiin tottuminen on ollut vaikeaa kun ehti tottua maaseudun rauhaan. Ihan liikaa ihmisiä, liikaa meteliä, värejä, liikettä ja ahtautta. Muurahaiskeko jonka ainoana päämääränä on keon täyttäminen värikkällä tavaralla. Ahtaaksi menee, mutta enköhän taas totu.

Mökille

2010-08-01T10:35:00.001+03:00

Lähden nyt vähän yli viikoksi mökille, eli blogiin ei tule uusia kirjoituksia ainakaan hetkeen. Siellä kun saa onneksi olla poissa netin äärestä. Olen koko elokuun lomalla, eli kirjoitustahti tulee todennäköisesti muutenkin olemaan aika rauhallinen. Toivottavasti ihan kaikki lukijat eivät katoa ollessani lomalla sillä niin mahtavia lukijoita olen blogilleni saanut. Kiitos teille kaikille ja hyvää kesän jatkoa!

Taviksena olemisen taito

2010-07-30T15:27:00.000+03:00

Olen joskus kauan sitten aloittanut blogikirjoituksen keskinkertaisuudesta ja siitä miten pyrkiä keskinkertaisuutta huonompaan. Se sai inspiraationsa siitä kun luin kuinka oikeastaan kaikessa ihmiset kuvittelevat olevansa keskivertoa parempia. No tämä ei ole se kirjoitus vaan tämä sai inspiraationsa Tero Isokauppilan Neti Neti -blogin tuoreimmasta I am Nobody -postauksesta. En usko että keskinkertaisuus-juttu valmistuu koskaan.

Teron postauksessa oli seuraava tarina:

An unknown man entered a formal reception area and seated himself at the foremost elegant chair. The master of this reception approached him and said: "Sir, this place is reserved for the guest of honor."
"Oh, I am much more than a mere guest," replied the man confidently.
"Oh, so are you a diplomat?"
"Far more than that!"
"Really? So are you a minister, perhaps?"
"No, bigger than that too."
"Oho! So you must be the King himself, sir," said the master of the reception sarcastically.
"Higher than that!"
"What! Higher than the King? Nobody is higher than the King!"
"Now you have it. I am nobody!" said the man.

Joskus on ihmetelty miksi kirjoitan nimimerkillä, ehkä pidetty pelkurinakin siksi, että en kirjoita omalla nimelläni. Syy siihen löytyy ylläolevasta tarinasta. Nobody is higher than the King. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi ihmiset haluavat kuuluisuutta tai sitä, että miksi ihmiset haluavat tulla joksikin. Ei sitä tarvitse tulla miksikään sillä kaikki me jo olemme jotain. Ajatus siitä, että oma itse on ainoastaan heijastus muista on minusta outo. Oma identiteetti pyritään kaivertamaan muiden arvostuksesta. En tietenkään tarkoita sitä, etteikö pitäisi seurata intohimoaan tai voisi pyrkiä kehittymään. Siitä mahdollisesti seuraava tunnettuus on kuitenkin mahdollinen ikävä seurannainen, eikä mitään tavoiteltavaa.

Kuuluisuus voi ehkä avata joitain ovia, mutta nobodylla ei ole ovia ollenkaan. Nobodyna oleminen on todella vapauttavaa ja se jos jokin mahdollistaa kellumisen elämän virrassa ihan mihin suuntaan haluaa. Tämä on asia, jota olen miettinyt vähintään 15 vuotta, enkä vielä tähän päivään mennessä ole oppinut ymmärtämään sitä, että ihmiset vapaaehtoisesti ovat valmiita luopumaan omasta tuntemattomuudestaan. En halua kritisoida ihmisiä jotka pyrkivät kuuluisaksi tai rakentavat identiteettiään muiden varaan, en vaan ymmärrä heitä. Taviksena olemisen taito on aina ollut taito jota arvostan.

Yritän myös pyrkiä keskinkertaisuutta huonompaan. Muuten ne tilastot valehtelisivat.

Musiikkia ja tanssia

2010-07-25T13:34:00.001+03:00

Meidät on opetettu uskomaan tavoitteisiin, tulevaisuuteen ja siihen, että jossain siintää määränpää. Kun pääsemme sinne olemme rikkaita, onnellisia, menestyksekkäitä, maailmanmestareita tai jollain muulla tavalla "valmiita" ihmisiä. Elämä ei kuitenkaan toimi näin. Elämässä ei voi valmistua. Elämää on vain juuri nyt. Elämä on kuin musiikkia tai tanssia. Musiikissa tarkoituksena ei ole päästä mahdollisimman nopeasti kappaleen loppuun. Tehokkuus, nopeus ja kappaleen loppun saaminen eivät ole arvoja joiden jälkeen voimme hengähtää onnellisena ja kokea saavuttanemme jotain. Viimeinen nuotti ei ole se tärkein. Musiikkia on se mikä muodostuu näistä vuorotellen soivista nuoteista tässä hetkessä. Ei sitä ole tarkoitus kiiruhtaa kohti loppua, kuten tanssiessakaan tärkeintä ei ole päätyä seisomaan tiettyyn kohtaan lattiaa.

Musiikissa ja tanssissa tärkeintä on itse matka. Näin myös elämässä. Tämä hetki on se päätepiste mitä kovasti yritämme saavuttaa. Elämän mysteeri on jatkuvasti ympärillemme, emme vaan uskalla tai osaa katsoa sitä. Haluamme piirtää kartan tulevaisuuteen, oman illuusion siitä mitä elämä tulevaisuudessa ehkä voisi olla. Kunhan ensin... Tähän meidät on opetettu. Kiireisinä on juostava jonkun tulevaisuuteen rakennetun illuusion perässä. Eivätkä nämä yleensä toteudu, ja totetutuessaankin ne jättävät usein tyhjän olon. Tämä siksi, että ne eivät koskaan olleet todellisia. Todellisuus oli se mitä me juoksimme karkuun tavoitellessamme mahdotonta.

Ehkä olisi aika pysähtyä.

Kaikki ongelmat

2010-07-18T08:55:00.001+03:00

"Kaikki ongelmat, joita meillä on ikinä ollut, kumpuavat haluttomuudesta elää elämää, joka meillä on tässä hetkessä. Sama pätee kaikkiin ongelmiimme. Ratkaise aikaan liittyvä väärinkäsitys, ja ongelmat katoavat, noin vain."
- Brad Warner, Hardcore Zen

Symphony of Science

2010-07-17T10:35:00.000+03:00

Ainakin itse tykkään tästä Symphony of Science -projektista. Onhan noi biisit toisaalta kökköjä, mutta samalla ihan mielettömän siistejä.

Muutama sana tyytymättömyydestä ja meditaatiosta

2010-07-16T08:41:00.000+03:00

Useimmilla meistä on sisällään kaiken kattava tyytymättömyyden ja epätäydellisyyden tunne jota emme halua kokea. Täytämmekin aikamme jatkuvalla tekemisen virralla jolla yritämme peittää tämän tyytymättömyyden tunteen. Tämä tyytymättömyys ei tarkoita masennusta, ei ahdistusta vaan sitä, että emme hyväksy asioita sellaisina kuten ne ovat. Todellisuus ja oma illuusiomme todellisuudesta eivät kohtaa. Tämä jatkuva tekemisen virta jolla yritämme paikata tätä tyytymättömyyden tunnetta koostuu ihan pienistä tavallisista arkisista asioista. Käymme jääkaapilla ihan vaan katsomassa löytyiskö sieltä mitään, otamme kulauksen vettä vaikka ei ole jano, katselemme telkkaria, vaihdamme jatkuvasti istuma-asentoa, luemme kirjaa, teemme töitä, uppoudumme fantasioihimme, etsimme menestystä. Kaikki tämä tyytymättömättömyyden tunteen ajamana ja välttääksemme tylsyyttä.

Juuri tässä meditaatio astuu kuvaan sillä se pakottaa meidät kohtaamaan todellisuuden. Siinä vain istutaan eikä päästäkään paikkaamaan tätä tyytymättömyyden tunnetta. Tyytymättömyys, epätäydellisyys ja halut on kohdattava silmästä silmään. Koska tätä emme missään nimessä halua niin voimme hetken saada intoa uutuuden tunteesta, voimme kehua itseämme "henkiseksi", mutta ajan kanssa nämäkin katoavat ja tilalle astuu jälleen tyytymättömyys ja tylsyys. Tällöin meditaation harjoittaminen tulee usein lopetettua, sillä olemmehan jo "henkisiä" tai "valaistuneita". Kuitenkin vasta kun nämä tyytymättömyyden tunteet oikeasti kohtaa, ne hyväksyy ja niille myöntyy niin niistä alkaa myös vapautumaan.

Sen jälkeen on helppo taas ajautua takaisin tekemisen ja tyytymättömyyden virtaan, mutta ainakin on löytynyt kompassi jonka avulla voimme ymmärtää minne olemme menossa.

(Tämän tekstin kirjoittaja kärsii jatkuvasti tästä tyytymättömyyden tunteesta, kokee meditaation tylsäksi ja vaikeaksi, ei oikeastaan tiedä mistään asioista yhtään mitään, kuvittelee usein olevansa jotenkin "henkinen" ja naputtelee kirjaimia satunnaiseen järjestykseen tänne virtuaalimaailmaan.)

Paljain jaloin parempaan tekniikkaan?

2010-07-15T17:20:00.000+03:00

Uusimmassa Juoksija-lehden numerossa oli juttua paljasjalkajuoksusta. Sinänsä se ei ehkä tuonut mitään uutta, tai sellaista mitä en olisi tässä blogissa käsitelty useasti aikaisemmin, mutta olen aina yhtä iloinen kun kenkien pakollisuutta kyseenalaistetaan. Kengistä kun on tullut sellainen itsestäänselvyys, että syytä niiden käyttöön ei mietitä, eikä ainakaan kyseenalaisteta. Meidät on myös aivopesty uskomaan, että olemme kaikki enemmän tai vähemmän viallisia. On ylipronaatiota, liian korkeaa tai matalaa kaarta, heikkoja nilkkoja, rasitusvammoja ja ties mitä. Juokseminen on ehdottoman vaarallista ellei suojaa jalkojaan uusimmilla ilmatyynyaluksia muistuttavilla jalkojen suojavarusteilla.

Tottakai monella on jaloissa myös vaivoja, mutta uskallan väittää, että näistä "rakenteellisista" vioista suuri osa löytyy juuri kenkien käytöstä. Samasta syystä olisi hyvä opetella taas kengättömyyteen tai minimalististen kenkien käyttöön, jotta jalat saavat liikkua luonnollisesti ja pääsevät taas vahvistumaan.

Juoksija-lehdessä liikuntafysiologi ja ammattivalmentaja Alexander Holthoer sanoo, että paljain jaloin juostessa koko juoksun mekaniikka paranee samalla kuin jalkaterä vahvistuu. Tavallinen kuntoilija ei voi kuitenkaan siirtyä suoraan tekemään normaalilenkkejä paljasjalkajuoksutossuilla, sillä se vaatii kohtuullisen hyvää lihaskuntoa ja aktiivista askeltamista. Ilman paksupohjaisia kenkiä juokseminen pakottaa keventämään kantaiskua ja tuomaan askeleen päkiälle.

Holthoer sanoo, että ilman kenkiä juostessa kehon asento on paljon tarkempi. Kun juostaan päkiällä, koko kehon asento muuttuu. Juoksijan on pakko ponnistaa lantio askeleen päälle, jolloin juoksun mekaniikka paranee. Itse olen huomannut, että paljain jaloin juostessa ei voi olla laiska vaan myös keskivartalo joutuu tekemään töitä. Ei tule sitä ilmiötä, että kengät vievät ja itse roikkuu hikisenä ja velttona perässä. Holthoer suosittelee kuntoilijoita soveltamaan paljasjalkajuoksuun pose-tekniikan perusperiaatteita. Tässä tekniikassa askel on lyhyt ja se osuu päkiälle vartalon alle.

Artikkelin mukaan avojaloin juoksemista korostetaan usein liikaa ja tästä olen samaa mieltä. Vaikka mielestäni kannattaakin mahdollisuuksien mukaan juost avojaloin niin tärkeämpää on kävellä ja liikkua mahdollisimman paljon paljain jaloin ja ohutpohjaisilla kengillä ihan normaalissa arjessa. Itse suosittelen ehdottomasti spurttailua ja kuntoilua paljain jaloin. Tasapainosta paljon lähtee kuitenkin ihan alhaalta jaloista asti. Jalkapohjan runsasta hermostoa, tuntoaistia ja sen tärkeyttä liikkumiseen ei mielestäni muutenkaan ymmärrettä ja arvosteta tarpeeksi.

Dokumenttiprojekti: Banaani

2010-07-14T12:01:00.001+03:00

Jos kesähelteillä kiinnostaa telkkarin katsominen niin tänään TV2:sen Dokumenttiprojekti-sarja esittää paljon keskustelua herättäneen BANANAS!*-dokkarin.

"Juan “Accidentes” Dominguez is on his biggest case ever. On behalf of twelve Nicaraguan banana workers he is tackling Dole Food in a ground-breaking legal battle for their use of a banned pesticide that was known by the company to cause sterility. Can he beat the giant, or will the corporation get away with it? In the suspenseful documentary BANANAS!*, filmmaker Fredrik Gertten sheds new light on the global politics of food.

One third of the production price of the average banana is used simply to cover the cost of pesticides. All over the world, banana plantation workers are suffering and dying from the effects of these pesticides. Juan Dominguez, a million-dollar personal injury lawyer in Los Angeles, is on his biggest case ever representing over 10,000 Nicaraguan banana workers claiming to be afflicted by a pesticide known as Nemagon. Dole Food and Dow Chemicals are on trial."

.

Ykköseltä taas tulee Ulkolinja: Kitkerä totuus suklaasta. (http://www.thedarksideofchocolate.org/)

Läsnä, mutta silti jossain muualla

2010-07-13T12:55:00.000+03:00

Frank Forencich kirjoittaa uusimmassa blogipostauksessaan, että suurin terveysongelma nymymaailmassa ei ole ylipaino, diabetes tai esimerkiksi syöpä. Ei masennus, selkäkipu tai sydänvaivat. Suurin ongelma on se, että ihmiset pysyttelevät poissa elämästään. Poissa vartalostaan. Ihmiset raahaavat kyllä vartalonsa töihin, mutta jättävät huomionsa jonnekin muualle. Fyysisesti ollaan paikalla, mutta asioihin ei merkittävästi osallistuta, eikä niille anneta huomiota.

Sama ongelma koskee myös omaa vartaloa. Mieli on kytkenyt itsensä irti vartalostaan, meistä on tullut passiivisia matkustajia.Vartalosta on tullut orgaaninen kone, jonka tehtävä on siirtää meidät paikasta A paikkaan B. Sen tehtävä on täyttää velvollisuuksia, liikuttaa meitä tai tuottaa pinnallisia nautintoja. Moni on kuitenkin oikeasti unohtanut miltä tuntuu olla fyysisesti elossa. Elää ja hengittää joka solulla.

Tekninen kehitys on mahdollistanut sen, että vartalon voi unohtaa. Sen voi ottaa käyttöön vain kun sitä tarvitaan, sillä koneet ovat ottaneet siltä monta roolia. Forencichin mukaan myös medikalisaatio on vaikuttanut siten, että kaikki ongelmatkin voidaan ulkoistaa asiantuntijoille. Me huomaamme fyysisen olemassaolomme vasta kun johonkin ruumiinosaan tulee vikaa. Siten kipitämme valkotakille öljynvaihtoon tai jakopäähihnaa vaihtamaan. Ja taas voidaan jatkaa kuten ainan ennenkin. Nopeita renkaidenvaihtoja parhaaseen formulatyyliin.

Televisiot ja tietokoneet ovat myös opettaneet meidät siihen, että tarvitsee vain painaa nappia ja tuijottaa. Ei tarvitse osallistua, ei muistaa omaa olemassaoloa. Meistä on yhä enemmän tulossa passiivisia katsojia. Tämä, että pysyy poissa elämästään on se terveysongelma, mikä aiheuttaa niitä muita ongelmia. Liikkuminen, syöminen, työnteko, kaikesta on tulossa passiivisempaa. Ei edes liikunnassa tarvitse olla enää läsnä. Sitä voi sitoa itsensä kuntosalilaitteeseen ja sulkea itsensä ulkomaailmasta mp3-soittimella tai telkkaria katsomalla. Meidät on opetettu siihen, että liikunta on tylsää. Kaikki on tylsää paitsi passiivinen viihde. Jopa telkkarin katsominen on niin tylsää, että varmuuden vuoksi kannattaa olla samalla netissä. Enemmän viihdettä on vähemmän tylsää.

Oikeasti olemme yksi kokonaisuus, eikä meitä voi jakaa erikseen mieleen ja vartaloon. Meidän pitäisi olla kokonaan läsnä siinä mitä teemme. Oli sitten kyseessä syöminen, liikkuminen, seurustelu tai työnteko. Kaikesta saa paljon enemmän irti kun tekee asioita joka solulla. Passiivisena matkustaminen on kuin eläisi elämäänsä bussin ikkunasta ulos katsoen. Sitä ehkä näkee paljon asioita, mutta elämä liukuu ohi kovaa vauhtia, eikä pääse osalliseksi asioihin, osalliseksi elämään. Eikä se ole kovin terveellistäkään.

Mitä kasvit ajattelevat?

2010-07-05T08:53:00.002+03:00

Kasvien neurobiologia on uusi tutkimushaara, joka kyseenalaistaa tutun kasvi- ja eläinkunnan välisen eron. Tänään YLE TV1 näyttää aiheesta dokumentin Onko kasveilla älykkyyttä?

Ennen uskottiin, että kognitiiviset prosessit ovat mahdollisia ainoastaan ihmisille ja eläimille. Nyt on kuitenkin huomattu, että myös kasvit ovat kykeneväisiä kognitiivisiin tapahtumasarjoihin. Kasvit osaavat muun muassa havannoida ympäristöään ja pystyvät muistamaan aistimalla kerättyä tietoa. Jotkut kasvit pystyvät jopa kommunikoimaan yhdessä vihollisiaan vastaan. On myös huomattu, että kasvi tunnistaa naapurinsa, eikä kilpaile elintilasta yhtä tiukasti omaa sukua olevan lajitoverin kanssa kuin eri lajin edustajan kanssa.

Eri lajit voivat myös kommunikoida keskenään. Jos naapuria vastaan hyökätään niin muut lähellä olevat kasvit tiukentavat puolustustaan lisäämällä tiettyjen kemikaalien pitoisuuksia. Eräässä tutkimuksessa huomattiin esimerkiksi, että kun salviapuska joutui tuholaisten hyökkäyksen kohteeksi se eritti ilmaan kemikaalia, joka taas sai tupakkasvin nostamaan puolustustaan. Tupakkakasvin on myös huomattu kutsuvan paikalle loispistiäisiä jos se joutuu toukkien hyökkäyksen kohteeksi.

Kasvit osaavat myös tehdä päätöksiä ja punnita hyötyjä ja haittoja. Kannattaako valmistaa tiettyä kemikaalia, kasvattaa enemmän vai vähemmän lehtiä, kasvattaako juuria oikealle vai vasemmalle? Nykytutkimuksen mukaan kasveilla ei kuitenkaan ole tietoisuutta vaan kasvit tekevät päätöksiään molekyyli- ja solutasolla. Toisaalta jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että kasvit myös tuntevat kipua vaikka niillä ei olekaan varsinaista hermostoa.

Keittolohikäärmeitä

2010-06-30T13:53:00.000+03:00

Tämä nyt ei mikään musablogi ole vaikka siltä saattaa vaikuttaa kun tulee toinen youtube-musavideo putkeen. Oli vaan niin siistiä kun Radio Helsinki soitti aamulla vanhan suosikkibiisini eli Soup Dragonsien I'm Free.

Jännää miten tietyn biisin kuuleminen voi viedä hetkessä jonkun aikaikkunan läpi nuoruuden vuosiin. Sitä menee ihan normaalisti töihin, mutta löytääkin itsensä 14-vuotiaana skeitin päältä rullaamassa Helsingin katuja. I'm free to do what I want. To be who I choose. Kaikenlaisia valintoja sitä onkin tullut sen jälkeen tehtyä. Sekä enemmän että vähemmän onnistuneita, mutta niinhän se elämässä menee. Mikäänhän ei estä tuntemasta samaa valinnanvapautta myös nyt, vaikka helposti sitä nykymuotistaan ainoastaan haikailee nuoruuden vapauden ja helppouden perään.

These are the words me hear from my grandaddy
Said it's nice to be free, nice to be free

I don't care as long as you sing

2010-06-29T18:03:00.000+03:00

Oli tarkoitus kirjoittaa taas paljasjalkajuoksusta, mutta ihan liian hieno kesäpäivä blogin kirjoittamiseen. Mielummin ulos ulkoiluttamaan niitä jalkoja. I don't care as long as you sing.

The best six doctors

2010-06-28T08:03:00.000+03:00

"The best six doctors anywhere
And no one can deny it
Are sunshine, water, rest, and air
Exercise and diet.
These six will gladly you attend
If only you are willing
Your mind they'll ease
Your will they'll mend
And charge you not a shilling.”
- Wayne Fields

Olen mitä syön

2010-06-24T13:52:00.001+03:00

Olen parina viime päivänä ollut hyvä esimerkki siitä, että ihminen on sitä mitä syö. Kaksi päivää putkeen on työsyöminen mennyt todella pahasti mukavuusalueen ulkopuolelle. Mukavuusaluella tarkoitan tässä tapauksessa esimerkiksi housuja tai vyötä. Kun vatsa ei tahdo mahtua housuihin ja murisee uutta reikää vyöhön niin ollaan todella pahasti epämukavuusalueen puolella. Epämukavaa on myös se kun torkahtaa työpöydän ääressä ja lyö päänsä näppäimistöön. Mitä siis olen syönyt ja millaiseksi ruoka minut muutti?

Eilisestä Cakezilla-episodista jo kirjoitin (selvisin onneksi melko vähillä vammoilla, lähinnä jäi henkisiä traumoja). Cakezillan jälkeen muistutin kuitenkin kakkua itseään. Jos olisin viini niin minua olisi voinut kuvailla esimerkiksi sanoilla tunkkainen, väritön, täyteläinen ja pyöreä.

Tänään (ruokana mm. lohta, bratwurstia ja hapankaalia) olen ollut ruokailun jälkeen kohmeinen, hapan, harmaa ja haiseva.

Normaalistihan olen tietenkin pirteä, notkea, tasapainoinen ja raikas.

Hyvää juhannusta!

Cakezilla

2010-06-23T12:47:00.000+03:00

Äsken työpaikalla tuotiin eteeni pelottavan kokoinen kakkupala. Ei sinänsä mikään bloggauksen arvoinen uutinen, mutta tämä ei olekaan mikä tahansa kakkupala vaan oikeasti ihan massiivinen. Tällaisiako ne nykyään ovat? En oikein harrasta kakkujen ja leivosten syömistä, mutta en olisi ikinä kuvitellut, että niiden takaa ei näe kunnolla tietokoneen näyttöä. Ehkä tuohon pitäisi syödä reikä keskelle, ettei tarvitsisi tuijottaa suklaata suoraan silmiin. Niskakin jumii kun kurottelee kakun yli. Ehkä kaikkien kakkupalojen äiti. Ihan varmasti tämä synnyttää pieniä taviskakkuja. Cakezilla. Pekka Puskan ja THL:n riemuksi aion kuitenkin estää tätä kakkua synnyttämästä uusia, ihan vain kansanterveyden vuoksi.

Kämmenet hikoaa ja työkaveri valittelee jo pahaa oloa. Kaikkea sitä ihmiset tekee itselleen ja toisilleen.

Paljain jaloin kaupungissa

2010-06-22T08:32:00.001+03:00

En tiedä mikä siinä on, mutta kaupungissa ollessa en oikein osaa olla paljain jaloin muuten kuin kotona. Ja parvekkeella. Mahdollisesti jonkun pihalla. Saatan ottaa kengät pois jalasta myös rannalla. Ehkä kalliolla. Myös nurmikolla. Näitä paikkoja ja tilaisuuksia on kuitenkin ihan liian vähän ja siksi suurimman osan ajasta tuleekin liikuttua paikasta A paikkaan B visusti kumiset tai nahkaiset sukat jaloissa. Kengiksihän niitä kutsutaan, vaikka pyrin kyllä käyttämään mahdollisimman paljon sukkia muistuttavia kenkiä. Saa edes vähän tuntumaa jalkaan.

En tiedä mikä siinä on, että kaupungissa ei osaa olla paljain jaloin. Ehkä sitä pelkää lasinsiruja, teräviä esineitä, huumeruiskuja, nauloja, maamiinoja tai piikkimattoja. Kaikkea vaarallistahan täällä kaupungissa vilisee. Vai onkohan syy sittenkin häpeässä? Ei halua antaa itsestään kuvaa omituisena hippinä jolla ei ole varaa kenkiin. Sehän olisi noloa. Hui kauheeta. Luulen, että suurin syy on kuitenkin tottumuksessa. Niin ei vaan kuulu tehdä. Se jotenkin sekä näyttää, että tuntuu alastomalta. Vähän kuin menisi pyjamassa kauppaan. Melkein laitonta. Tai ainakin se tuntuu siltä. Kuitenkin meidän kaikkien allekirjoittamassa pukeutumissopimuksessa lukee, että kengät kuuluvat ihmisen viralliseen univormuun. Se on vain väärin olla ilman niitä.

Onneksi juhannuksena pääsee maalle. Siellä ei kenkiä tarvitse. Juhannuksessa monelle parasta on saunominen, grillaaminen, juominen, festarit tai muut vastaavat. Itse odotan juhannukselta kaikkein eniten vain sitä, että saan kulkea paljain jaloin.

En tiedä olenko normaali.

One seat

2010-06-12T11:39:00.001+03:00

"Just go into the room and put one chair in the center. Take the one seat in the center of the room, open the doors and windows, and see who comes to visit. You will witness all kinds of scenes and actors, all kinds of temptations and stories, everything imaginable. Your only job is to stay in your seat. You will see it all arise and pass, and out of this, wisdom and understanding will come."
- Ajahn Chah

Bicycle Portraits

2010-06-10T08:45:00.001+03:00

Katse alkaa jo pikkuhiljaa kääntymään kohti Etelä-Afrikkaa sillä kohta loppuu neljän vuoden odotus. Kyllä, elämä on vain osa jalkapalloa. Ennen kuin lopullisesti heittäydyn kuningaspelin vietäväksi, niin tässä muutamia fillarikuvia Etelä-Afrikkalaisesta projektista.

Bicycle Portraits

Mitä on menestys?

2010-06-09T08:52:00.000+03:00

How can they say my life is not a success? Have I not for more than sixty years got enough to eat and escaped being eaten?
- Logan P. Smith

Try not to become a man of success, but rather try to become a man of value.
- Albert Einstein

Mitä on menestys? Onko se asetettujen tavoitteiden saavuttamista vai onko se yleistä hyvinvointia? Olenko menestynyt jos olen onnellinen? Voinko menestyä jos en aseta suuria tavoitteia?

Tuntuu, että mitä korkeampia ja vaikeampia ehtoja asettaa omalle tyytyväisyydelleen, niin sitä suuremman menestyksen voi saavuttaa. Onko menestys siis sitä, että asettaa omalla onnellisuudelleen niin vaikeasti saavutettavat ehdot, että siihen ei moni pysty? Jos asetan omalle menestykselleni rajaksi miljoonan tienaamisen ja kuuluisuuden, niin olenko tavoitteet saavuttaessani menestyneempi kuin hän joka on onnellinen jo vähemmästä? Raha ja arvostus ovat mielestäni todella typeriä mittareita menestykselle, sillä ne vaativat jotain mitä ostaa, jonkun joka antaa tämän arvostuksen. Vaatiko menestyminen oikeasti jonkun muun toteamaan sen saavuttamisen?

Menestyminen tavoitteiden saavuttamisen kautta on kilpajuoksua, joka ruokkii uusia tavoitteita, uutta kilpailua. Menestyksestä tulee saalis, jonka perässä juosta. Jos menestyksen jälkeen asettaa uuden tavoitteen tyydytyksen saavuttamiseen, niin kumooko se edellisen menestyksen? Oliko se menestystä ollenkaan jos menestys vaatiikin uuden tavoitteen saavuttamista?

Menestystä voi olla niin monenlaista vaikka nykyään se useimmiten mitataankin egon mittareilla eli materiana tai henkisenä materiana. Jotain meidän on saatava. Jollain meidän on pönkitettävä itseämme. Jonkun on oltava sitä mieltä, että olemme menestyneet. Jonkun on katsottava meitä ylsöpäin, sillä se ei riitä, että joku katsoo meitä silmiin.

Itse koen, että olen menestynyt jos löydän onnellisuuden. Eikä sitä voi löytää jahtaamalla tai juoksemalla. Onnellisuus on ujo. Se tulee esiin omassa tahdissaan. Kun vähiten odottaa niin se voi istahtaa olkapäälle. Ehkä voi viipyä pidempäänkin, jos antaa sille mahdollisuuden. Jos sen asettaa tavoitteekseen, niin se pysyy kuitenkin visusti piilossaan. Jos sitä jahtaa, niin huomaamattaan sitä tuleekin juostua karkuun.

Työmatkapyöräilyä

2010-06-08T14:56:00.000+03:00

Joskus kun pyöräilee niin näkee taivaan, eikä se johdu siitä, että olisi kaatunut selälleen. Välillä näkee ainoastaan ihmisiä. Ärsyttäviä ihmisiä, jotka ovat tiellä. Kävelevät juuri siitä mistä minä haluaisin mennä, ja vielä liikennesääntöjäkin rikkovat. Muina päivinä he ainoastaan hymyilevät. Nauttivat kesästä. On päiviä jolloin aurinko lämmittää käsivarsia ja päiviä jolloin se ainoastaan häikäisee. Joskus on vesipisarat silmissä ja vaatteet painavat tonnin. Joskus taas sade tuntuu raikkaalta ja ilma puhtaalta. Työmatkalla voi nähdä autoja ja pakokaasua tai auringonnousun Töölönlahden takaa. Kun päätään kallistaa niin maailma muuttuu. Vai muuttuuko sittenkään?